Listaa

Taas taukoa. Ei ole ehtinyt kirjoittaa, ei ole ollut sopivaa mielentilaa ja innostusta. Tai ei asiaa mistä kirjoittaa. Toisaalta, tuskin se tuosta viimeisestä johtuu.

Tääkin päivä on menny ihan vain ohi. Aamulla heräsin -> koneelle. Katsoin Nokkapokan -> lenkille -> koneelle. Ja siinä on törötetty koko päivä. Kaksi mailia lähetetty, kolme blogia tehty ja yritetty sählätä php:n kanssa. Jos vaikka tekisin jotain hyödyllistä: tekisin ulkoasun lemmikkien sivuille, lisäisin kuvia tulevaan kuvagalleriaani. Mutta listaanpa tähän alle kaikki hyvät ja huonot asiat tällä hetkellä, ne mistä olen iloinnut ja surrut tässä lähiaikoina, ne mitkä ovat harmittaneet ja saaneet hymyilemään.

Hyvää, hauskaa, iloista, positiivista:
ostin teen tuoksuisia suitsukkeita ja satsumasaippuan
huomenna ratsastus (maastoon toiv!)
uudet verhot
olen saanut kolme kivaa ulkoasua tehtyä
eräs samalla kemian kurssilla
kasi yhteiskuntaopin ja hissan kursseista
ysi atk:n kurssista!!
S-M on huippukiva kaveri, N myös
selvisin opon luota
T on kanssa ollu kiva ^^
digiboksi tuli kotiin
Mozilla Firefox 2.0

Tylsää, ikävää, negatiivista, surullista:
vesisade / ei lunta
en mennyt kakkosten yöhön
laiskuus ja nettiriippuvuus
lihominen
Kuopion reissu ei vastannu odotuksia
edellisestä koneesta meni kovalevy ja kaikki hävisi
ei ole tanssiparia

Listaan lisäksi asioita / tavaroita joita haluan:
vihreä ripsiväri
kookoshuulirasva
lunta jouluksi
vaaleanpunainen ja -vihreä nappikorvis
wanhojentanssipari!!
terveystiedon tenttiminen

Ööm, muuta? Ei kai nyt.

Talvitalvitalvi *pienempikuinkolme*

Valkoista maalia ja kultaista kimalletta sormissa (vähän lattiassakin..) - mitä Maija on tehnyt? Maija innostui pakkasesta, auringon paisteesta ja lumen kimalluksesta niin paljon että aloitti huoneen talvikoristelun! Päätin että huone muuttuu nyt talven ajaksi kulta-valkoiseksi. Tajusin nimittäin että miun tapettikin on kulta-valkoinen, joten siitä on helppo sitten alkaa väriteemaa laajentamaan. Tein ensimmäisen asetelman aamupäivällä: vaaleanruskeaan Mariskooliin valkoiseksi maalattuja ja kultaisella kimalleliimalla koristeltuja kiviä, käpyjä ja vanhasta kuivatusta ruususta tippuneita terälehtiä. Mariskoolin ympärille lipaston päälle asettelin sitten kultaisilla rannerenkailla ympäröityjä tuikkukynttilöitä ja tuli niin kauniin näköinen! Hankintalistalla tällä hetkellä on kulta-valkoinen köynnös, kultaista spraymaalia ja ruusuja (kuivatus -> kultaiseksi maalaus) sekä kahvintuoksuisia, kultaisia ja valkoisia kynttilöitä. Viime vuonna hankitut kultaiset kimalletähdet voisi jo ripustaa ikkunaan ja joskus joulukuun puolella sitten siniset sydänvalot kaveriksi. Sitten kuusen oksia voisi käydä hakemassa tuolta metsästä jajaja.. En edes muista milloin olisin ollut näin innoissani talvesta :D Ja kyllä raivostuttaa jos lumet menee vielä sulamaan..

Kuukausi ja kolme päivää sitten aloin vuokraamaan Melbaa aka Mellua ja Kiriä. Viime kuussa kävin ratsastamassa kymmenen kertaa, hinta 60 €. Sitä ennen kävin ratsastamassa kesäkuussa, sitä ennen about yhdeksän vuotta kerran viikossa, ratsastustunnin hinta 50 markkaa - 12 euroa (joo ei euroon liittyminen nostanut hintoja.. :/). Jos olisin jatkanut ratsastuskoulussa ratsastamista olisin maksanut noin useasta ratsastuskerrasta täpötäydellä kentällä tai maneesissa automaattihevosilla menemisestä sellaiset 120-150 euroa. Ja mikä kamalinta - en olisi päässyt kertaakaan maastoon ja pelkäisin edelleen maastossa ratsastamista! Oikeasti, tänään tajusin miten paljon oon menettäny muutaman tikin takia neljän vuoden aikana. En oo tuona aikana kunnolla uskaltanu maastoilla kertaakaan, aina maastossa oon istunu jäykkänä puupökkelönä siellä hevosen selässä ja vain odottanut milloin löydän itseni repimässä pillastuneen hevosen ohjista. Mutta kuukauden aikana niin ei ole käynyt kertaakaan, päinvastoin olen kokenut aivan mahtavia hetkiä hevosen kanssa maastossa! Uskallan antaa hevoselle täysin löysät ohjat ja lömpsötellä sen kanssa, uskallan ratsastaa yhdellä kädellä ja luotan siihen ettei se hevonen siitä mihinkään lähde. Uskallan nauraa ja iloita ja nauttia luonnosta. Ja luottamukseni Kiriä vastaan vain kasvoi kun mielenvikainen hevosvihainen naapuri lähti ajamaan meitä traktorilla takaa ja Kiri ei edes pillastunut!

Tänään käytiin S-M:n kanssa niiin täydellinen maastoreissu! Ratsastettiin sellaiset parikymmentä kilometriä, suurin osa matkasta ihania pikkuteitä pitkin joilla oli parikymmentä senttiä untuvalunta ja molemmin puolin tietä pakkasesta huuruisia, auringossa kimaltelevia koivuja ja lumen peittämiä, pörröisiä kuusia. Niin upea postikorttimaisema, ja todellakin tuollaisia teitä sai katsella sellaiset kaksi tuntia!

Aivan mahtavan upeaa, käy ihan sääliksi niitä ihmisiä jotka eivät tällaista pääse kokemaan. Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!

Taidankin mennä leikkimään vesiväreillä ja ikuistamaan tämän päivän (kameraa vähän paha käytellä ratsastaessa..) sekä sisustelemaan tuota huonettani vielä.. :)

Pitkäaikaisvuodatus

Oon taas ollu ihan pihalla. Kenen kirja se "Ihan pihalla" muuten on? Voisi lukea vaikka joskus.. Mutta joo. Aamuisin herätys kuudelta, suihkuun, Valko vapaaksi, pukeutuminen, venyttely, Valkolle ruoka, oma ruoka, hampaanpesu, vaatteiden vaihto, meikkaus, häsläys, kouluun, odotusta 5-15 minuuuttia. Ja sitten koulussa ja kotiin, koneelle, mässynmässyn, koneella, mässyn, lukemista, Valko vapaaksi, pesu, Valkolle ruoka, vaatteiden vaihto, lukemaan, nukkumaan. Joka päivä tuollaista except koneella olon tilalla tiistaisin sulkapallo ja torstaisin lukemisen tilalla jumppa, ratsastus pari kertaa viikossa. Viikonloppuja ei huomioida tuossa luettelossa. Oon niin turtunu tuohon. Ei mitään erikoista, pari lisäkiloa, tylsyyttää ja ei paljoakaan mielenkiintoa koulua kohtaan. Okei, paremmin koulu on tässä jaksossa mennyt kuin viime jaksossa, mutta en tajua miksi. Matikan tunnit menee laskeskellessa laskuja kun opettajan selityksien kuunteleminen vain sekoittaa minut, yhteiskuntaopin tunnilla ruotsin sanojen ja kappaleiden lukemista, hissan, äikän ja ruotsin tunneilla enemmän ja vähemmän kuuntelua. Ja liikunnan tunneilla tehdään pakolliset vähän miten huvittaa.

Kuten voi huomata, haluaisin jotain muutosta elämääni. Kuvittelin jättäväni vanhan tylsän elämäni taakseni ja aloittavani uuden elämän uuden blogin kera kun syksyn aikana on tullut uusia harrastuksia, tuttuja jne. Mutta miksi ihmeessä pitäisi, en voi pyyhkiä pois kaikkia vanhoja muistojani, en voi luopua vanhoista ystävistäni, menneisyydestäni muutenkaan. Pitäisi muuttaa nykyisyyttä, ei yrittää unohtaa menneisyyttä. Voisin vaikka ensinnäkin alkaa liikkua enemmän, syödä vähemmän ja istua koneella vähemmän. Mutta miten pitkään olenkaan yrittänyt? Karkkilakko kesti 2 päivää, moi vaan.

Ihanaa, kohta on joulu. Sitten haluan Marianneja, jouluvalot ikkunaan, kasan kynttilöitä lipaston päälle, leikkiä koirien kanssa lumihangessa, kaunista ilmaa, takkatulta ja tuoreita pipareita. Ja tallille on pakko päästä ihanaan joulumaastoon lumen keskelle satulan narinaan kun hengitys höyryää *pienempikuinkolme*

En muista oonko kirjottanu syyslomasta, en varmaan. Oli kuitenkin ihana loma! Oon vaikka miten pitkään haaveillu maastoratsastusreissusta aurinkoisena syyspäivänä lehtisateessa, kavioiden kopistessa kevyesti jäätyneellä tiellä ja satuloiden naristessa. Ja se unelma toteutui! Ja oli oikeasti niiiin ihanaa! Yhden viikon aikana ratsastin sellaiset 8 tuntia, kaikki maastossa. Ja vielä kesällä olin maastokammoinen o.O

Keskiviikkona oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa, oli viikko väliä Teemun kotiintulon takia. Kiri oli reippaalla tuulella kun ei hänkään ollut saanut viikkoon liikuntaa, ja mentiin kentällä ja Kiri totteli niin hienosti ja ihanasti ja upeasti ja en edes meinannut tajuta että se on entinen ravuri. Välillä vaan oli vähän naurutappelua kun herra päätti että raviin lähdetään kiitoravissa ja voltit mennään suorana lapa edellä, mutta kun sen sitten sain toimimaan niin oli se niin namu! Ja kenttä oli ihanassa kunnossa, koskematonta lunta kerros ja sellaista untuvalunta vieläpä. Ainut vaan että tuuli kunnolla mutta ei sitä onnessaan oikein edes huomannut :D

Mut nyt meni inspikset kun iskä rupes raivoomaan vaihteeks kännissä että heihei.

Tuhlaan elämäni. Taas. Ja heppailusta ja koeviikosta.

Joku nykynuori itseäni lukuun ottamatta sanoisi helposti ettei minulla ole elämää. Mutta onhan minulla, en muuten kirjoittaisi tänne. Tuhlaan vain elämää ärsyttämällä itseäni ja tekemällä kaikkea turhaa ja tarkoituksetonta. Suomeksi olen istunut koneella lähes koko päivän kello yhdestätoista neljään ja puoli kuudesta lähemmäs yhdeksään. Koko päivän olen lorvinut foorumeilla, päivittänyt niitä puolen minuutin välein uusien viestien toivossa, mutta kukapa muu istuisi foorumissa koko päivää paitsi minä? Siinäpä se, ei kukaan. Kaikilla muilla on fiksumpikin tapa viettää elämänsä, joka on kuitenkin niin lyhyt. Ei se mitään jos viettäisin tämän yhden päivän täydellisen no-life, mutta kun niitä päiviä on liikaa.

Haluaisin tutustua johonkin uuteen ihmiseen. Koska totesin että uudet ihmiset ovat kivoja. Olin perjantaina ratsastamassa Sanna-Marin kanssa, tutustuttiin siinä samalla. Mentiin kiva köpömaasto ja Kiri oli hauska. Niin kuin Sanna-Marikin. Haluaisin heti ratsastamaan! Mutta onneks maanantaina pääsen, neljän aikoihin niin on vielä valoisaa. Mieluumin meen Kirillä kuin Mellulla, menin sillä silloin keskiviikkona. Ja totesin että meidän pitäis saada yhteistyö toimimaan ennen kuin yritänkään muuta. Mutta kyllä se siitä. Ootan vaan syyslomaa että pääsis useasti ratsastamaan jo valosalla, vaikka S-M:n kanssa maastoonkin. Oioi, pitkä maastoreissu ruskametsässä, ihanaa!

Koeviikko meni männikköön. Uskoisin. Mutta en ihmettelekään kun yhdenkään aineen koealuetta en lukenu puolikskaan, psykan koealuetta kysyin kaverilta keskiviikkona päivällä puoli viideltä kun torstaina oli koe. Ja enkun luetun ymmärtämisestä en ymmärtäny muuta ku et siinä puhuttiin eläimistä. Terve. Onneks muillaki oli kuulemma menny yhtä huonosti. Ja miks ryhmänohjaajan, joka oli myös bilsan kurssin opena, piti olla perjantaina, jolloin tein bilsan koetta, kokeita vastaanottamassa kun en lukenu yhtään perinnöllisyyttä ja koe meni ihan silleen et just ehkä menee läpi. Ja ope kehtas kysyä miten meni. "Kai se jotenki." Terve moi ja heippa.

Olen kunnianhimoinen kaikessa muussa elämääni koskettavassa asiassa paitsi koulunkäynnissä.

Epämääräisyysharmistus

Lokakuu alkoi eilen, ihanaa! Tämä on kiva kuukausi kun puut ovat älyttömän kauniin värisiä, järveä voi tuijottaa vaikka miten kauan kun puiden värit heijastuvat sen pintaan, aamuisin maa on kuurassa ja on ihanan pirteä ilma joka saa posket punoittamaan.

Kävin eilen kokeilemassa niitä paria pollea vuokraustarkoituksessa. Paikka ei ollut ihan sellainen mitä odotin, mutta Mellu oli varsin hauska poni. Se käveli hienosti kivasti ja käänty joka kerta kun käskin ynnä muuta kivaa, ravissa vaan lähti kipittämään kauheaa vauhtia mutta kun rentoutin ja rauhoitin itseni niin sitten neitikin kulki vähän nätimmin, tosin aina voltin jälkeen tuli kauhea spurtti. Mutta tosi kiva polle se oli kuitenkin. Viri oli sitten vähän jumimpi, ehkä senkin kanssa saisi yhteistyön sujumaan jos vähän harjoittelisi. Ja yleensä kuitenkin tykästyn aina polleihin joista en ekalla kerralla ole paljoakaan tykännyt. Mietin vain vielä että alanko noista toista vuokraamaan, pelkään että menee kaikki taidot hukkaan kun ei ole opettajaa joka kerta vahtimassa miten ratsastan.

Näin viime yönä unta missä oltin äidin, V:n (o.O) ja muiden tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa sillä laivalla millä Kyproksella yhden päivän vietimme. Sitten jostain syystä äiti tippui monta kertaa siitä laivasta ja minä hyppäsin aina mereen pelastamaan. Joka kerta vedessä ui myös kani, jota tosin luulin ihan vain jänikseksi. Eikä unessa tullut mieleenikään kania pelastaa, äitini sentään olisi pystynyt pelastautumaan itsekin, mutta kani ei. Herättyäni tajusin heti että kani oli Noisette aka Noppa aka Noppanen, Valko-rakkaan emo joka kuoli jouluaattona 2005. Tuli kyllä paha olo sitten, eikä asiaa lainkaan parantanut se että tajusin tasan kolme kuukautta sitten istuneeni lentokoneessa matkalla Kyprokselle. Masentavaa.

ÄnnÄnn ja kiimaiset uroskarhut ynnä Aleksi toiseen.

Eilen tultiin luonnontieteen kurssin, tällä kertaa lätäkkökurssin, retkeltä. Ja hauskaa oli, heh. Koululta ajettiin suunnilleen puoltoista tuntia Patvinsuolle, pystytettiin teltat ja todettiin että puolijoukkuetelttaan oli joku oksentanut, kivaa. Olevinaan kuudelta piti olla kaikkien telttojen pystyssä, mutta ylläriylläri puolijoukkueteltta oli pystyssä vasta lähempänä puoli seitsemää, opet kun oli pystyttämässä ^____^ Sitten lähdettiin kiertämään joku luontopolku, nähtiin aivan älyttömän iso aurallinen hanhia, tosi hienon näköistä oli kun mustat siluetit näkyi puiden latvojen yläpuolella valkoista taivasta vasten! Käppäilemästä tultiin kahdeksan aikoihin, syötiin eväät ja kun nuotiokin saatiin kasaan niin istuttiin sitten siinä. Iltapalaa kesti jonnekin yli kymmeneen asti kun Aleksi melkoisen taidokkaasti paisteli pihvejään ("ja näinhän sitä sitten ei kannata tehdä!" :D) ja Sami Ässä Mixejään ynnä muuta hauskaa. Sitten tuli sentään melko hiljaista kun pojat meni yhdentoista aikoihin saunaan, sitä hiljaisuuttaa kesti puol yhteentoista ja siinä välissä ehti jo mainostaa ykkösille miten äikän tunneilla ei käydä ollenkaan kielioppeja mutta kirjojen lukemista on sitäkin enemmän, miten kaikki kannattaa jättää viimeiseen iltaan yms. Kun loputkin ihmiset tuli saunasta niin alkoi himpun verran hulvaton meno, eikä tietenkään johtunut siitä että meidän luokkalaisilla oli saunassa vähän juomisia mukana.. Opet oli sentään jo onneks menny nukkumaan, valituksia olisi jutuista vähän voinut tulla.. Kiimaset uroskarhut ja urea borealikset ja sellaiset. Siinä kuivatettiin/hiillostettiin sitten yksi metsästä löytynyt herkkutatti ja jonkun appelsiini jonka päälle vielä laitetiin lisukkeeksi suklaata samaan tyyliin kuin Joken lihapiirakankin päälle, lopulta appelsiini päätyi Aleksin keitoksiin (Pirkan pastaa tällä kertaa).

Kahdelta sitten meni jo suurin osa porukasta nukkumaan, siis niistä jotka ei ollu menny jo aikasemmin. Siinä sitten taskulampun ja yhden pikkuisen kynttilän kanssa kömmin puolijoukkuetelttaan avaamaan makuupussini ja sitten hytisemään sinne sisään ja mässyttämään karkkia. Kerran yön aikana heräsin kylmään, kerran siihen että parit tyypit kävivät toteamassa etteivät mahtuneet enää telttaan nukkumaan. Aamulla selvisi että kyseiset nukkuivat sitten nuotion ympärillä puupenkeillä ilman alustaa tai mitään. Tapansa kullakin. Mii sain sentään viitisen tuntia yöunta, nuotiolla nukkujat vain yhden maksimissaan. Sitten puoli kahdeksan aikoihin herätys, sitten aamupala ja meikäläisen osalta pieni lenkki kameran kanssa ja sitten käytiin kävelemässä sellainen tunnin lenkki ennen kuin lähdettiin Joensuuhun hurruuttelemaan, paikalla oltiin yli tunti etuajassa joka on melkoisen harvinaista.

Ja koko tämän jutun kirjoitin ihan vain koska haluaisin hehkuttaa sitä että ehkä mahdollisesti menen katsomaan mahdollista vuokrahepoa tässä joskus, mutta koska asiassa on sata ja viisikymmentäkaksi kysymysmerkkiä niin en halua hehkuttaa sitä koska sitten kaikki menisi kuitenkin päin männikköä. Toivotaan vaan että nyt ei mene.

Njoo, kiitos kauheasti tuolle NN-reissun porukalle, oli ihan älyttömän kivaa :D Ja Aleksi, ei kai tullu vesimyrkytystä? >.<

Syksy on muutosten aikaa

Syksy on tullut vihdoinkin, ihanaa! Ärsyttävin aika vuodesta on kesän ja syksyn välillä kun sataa ja tuulee mutta on silti lähemmäs 20 astetta lämmintä eikä puissa ole mitään muuta väriä kuin vihreää. Silloin ei tiedä onko kesä vai syksy. Ja kun kaikenlaiset välivaiheet on tylsiä niin vuodenajoissa kuin matematiikassakin niin ei ole hauskaa. On sellainen outo ja epämääräinen olo itselläkin. Ihan niin kuin syksyn ja talven välissäkin olevaan aikaan kun ei ole lunta mutta kylmää ja pimeää.

Mutta nyt on puissa ihanaa oranssia ja keltaista ja punaista, aamuisin maa kuurassa ja kivan pirteä ilma! Vielä kun kaikista puista lähtisivät lehdet lentelemään tuulen mukana ja pääsisi haravoimaan. Pyrykin juoksentelemaan lehtien seassa :D Mutta nyt on jo tongittu viltit, villasukat ja lapaset esille, kivaa pukeutua lämpimään ja juoda teetä kun ulkona tuulee ja sataa kaatamalla.

Hih, liityin kivaan Menninkäiskultti-foorumiin, hauskaa juttelua möröistä ja muista mönkiäisistä. Ja siellä on erikoista ja mielenkiintosta porukkaa! Edistysaskel taas tänään: karkkien sijasta viinirypäleitä, jälkiruuaksi viiliä. Ja eilen oli sulista pelaamassa tosi hauskaa ja tuli sopivasti hiki. En myöskään oo ollu kahteen päivään koneella kuin tunnin, päätin etten arkipäivinä ole sen enempää kun pitäisi liikkua ja tehdä läksyjäkin. Onneksi ensi viikolla alkaa koeviikko niin voi ottaa rennommin. Kokeenpalautus vaan on uudistettu hölmösti ettei ole palautuspäivää, onneksi on vaan kokeilu ja kaikki tietämäni ihmiset aikoo valittaa sitten kyselyssä tästä nykyisestä järjestelystä niin paljon kuin voi! En ole ehtinyt edes tänne kirjoittamaan taas pitkään aikaan, vieroitusoireitahan tässä kohta tulee.

Jumppaa ja piinaa!

Tänään oli ekan kerran bodywork. Luulin että kaikki muut siellä olisivat jotain kolmikymppisiä himoliikkujia, mutta suurin osa olikin jotain varmaan lähemmäs neljää kymmentä,osa nuorempia ja osa vanhempia. Ja meikäläinen nuorin.. ^___^ Mutta porukka vaikutti kuitenkin tosi kivalta ja rennolta, jotkut suhtautuivat minuun vähän äidillisestikin. Ehkäpä koska minua yleensä luullaan nuoremmaksi kuin olen, normaalia on sellainen neljän vuoden heitto..

Oli ihanaa liikkua 45 minuttia kokonaan ihan kunnolla, vaikka välillä vähän jalat ja kädet meinasivatkin krampata. Alkuun kun ei ollut vielä lämmennyt niin en meinannut pysyä ollenkaan askelkuvioissa mukana, ja jälleen huomasin että jos teen jaloilla jotain liikettä niin kädet tekee mitä sattuu, jos taas keskityn käsiin niin jalat tekee mitä sattuu. Ei tuo yhteistyö siis vielä oikein onnistu ylä- ja alakropan kanssa, mutta ei se mitään kun sen jo aiemminkin olen todennut. Lopussa oli reisiä ja käsiä kramppaavaa lihaskuntoa pienillä liikkeillä ja useilla toistoilla, välillä oli pakko vähän levähtää kun tuntui ettei lihakset toimi enää ollenkaan.

Mutta jumpan jälkeen oli kyllä niin ihanan pirteä ja energinen olo etteivät mitkään maitohapot lihaksissa haitanneet, nyt pitäisi vain vielä venytellä ennen kuin menen koisimaan niin päsisin mahdollisesti ylös sängystäkin huomenna.

Tänään oli muuten piinapäivä! Kyllä ykköset kastuivat ja syljeksivät kaiken maailman mömmöjä roskiksiin, hehe. Teemana oli sadepäivä, siispä ykkösillä oli sateenvarjot mukana, kumpparit jalassa, sadeasut päällä ja kirjat sankossa. Kyllä oli muuten joka välitunnilla jonoa vessaan kun piinattavien piti korjailla meikkejä vesipyssyjen ja suihkepullojen jäljiltä. Mutta oli se hauskaa :D Meillä oli viime vuonna aiheena yö / nukkuminen, ihan btw. Ja huomenna orjapäivä >.<

Uni & väsymys

Ei viime kirjoituksesta voi olla noin pitkää aikaa. Tai sitten voi, tuntuu vain että olisin kirjoittanut ihan äsken. Itse asiassa minun piti kirjoittaa eräänä aamuna mutta se sitten jäi.

Mutta kerrotaas sen aamun asia sitten ennen kuin unohdan (joskin en usko että ihan heti unohdan): näin unta että menimme luokkamme kanssa sukellusveneellä Islantiin. Mukana ei tosin ollut koko luokka, M, T, J & O sekä taustalla muitakin kyllä. Sukellusveneessä oli monta kerrosta, minä matkustin ihan alimmaisessa pohjalla, siinä tilassa ei ollut mitään kalusteita tms., mutta keulassa oli ikkuna josta näin ihan läheltä kaikki kolarrit ja pohjan kalat sun muut elukat. Ja näin hain mitä muut eivät nähneet! Tämän tilan yläpuolella oli sitten ruokasali ja keittiö. Jossain vaiheessa matkaa käytiin meriaiheisessa kaupassa jossa kävin oikeasti kesällä Kyproksella. Kun lähestyttiin Islantia niin kaikkien matkustajien piti mennä aluksen oikealle reunalle että saatiin se käännettyä että päästiin oikein päin pinnalle. Pystyn vieläkin jotenkin tuntemaan miltä se tuntu kun odotin että se vehje kääntyi. Ihmettelen vaan että miks se matkusti väärin päin. Ja siis sittenhän mie olisin matkustani ylimpänä. Oikeastaan en kyllä tiedä oliko koko alus sittenkään sukellusvene, lopussa näin sen purjelaivana. Noh, unet on hassuja. Lisäksi muuten kun tultiin maalle niin mie olin unohtanu kenkäni alukseen ja pyysin sitten kapteenilta, joka oli ilmetty musiikin opemme sekä äänen että ulkonäön perusteella, avaimia laivaan ja sain oikean automme avaimet joilla sitten pääsin laivaan kuraisien koipieni kera. Tosissaan jännä uni, mutta ihana.

Tää viikko on menny ihan siivillä. En muista yhtään mitä alkuviikosta tapahtui. Paitsi että maanantaina oli T:n, M:n ja S:n kanssa niin hauskat jutut etten olisi malttanut millään lähteä koulusta. Mutta onneks nyt alkaa viikonloppu, saan nukkua, nukkua ja nukkua. Ja lukea bilsaa jolle mulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa koko viikolla ja oon ihan pihalla kyseisestä aineesta.

Namskis, äippä tekee kaura-omena-leivosta. Niin ihanaa ja ihanan tuoksuista ettei parempaa ookkaan. Kotivinkin takakannesta ohje. Ja vielä vaniljajäätelön kanssa.

Olen väsynyt enkä jaksa ajatella mitä kirjoitan enkä muista mitä piti kirjoittaa. Ehkäpä venyttelen ja menen koisimaan hetkeksi. Hyvää yötä.

Ruokailutapoja

Pyry-poika alkaa edistyä! Yritän nyt kitkeä siitä pois tavan haukkua hullun lailla aina kun se näkee että joku lähestyy ruokakipon kanssa sen häkkiä. Se nimittäin käy todella korville, Pyryn haukku kun on vielä nuoruuden takia niin kimeää, ja ärsyttää varmaan naapureitakin vaikkei sitä meille kerrota. Kaikkein eniten kuitenkin tahdon että Pyry voisi suhtautua asioihin rennommin, haluaisin saada sen tajuamaan ettei haukkumalla tee muuta kuin vahinkoa itselleen. Tänään siis menin melko lähelle häkkiä kipon kanssa ja pysähdyin. Pyry haukkui ja haukkui mitään kuulematta, turha siis edes yrittää käskeä sitä olemaan hiljaa (mitä se ei itseasiassa vielä oikein ymmärrä *punastus*) tai rauhoitella. Niinpä odotin. Parin minuutin päästä Pyry jo välillä pysähtyi häkin kulmalle (muuten siis juoksi koppia ympäri) ja katsoi minua. Naksautin. Monen monen naksun jälkeen (herra on siis jo ehdollistanut naksun, tajuaa että se tarkoittaa "hyvä" ja tietää jo ettei naksua ihan heti samalla sekunnilla välttämättä seuraa nami) Pyry malttoi kuunnella minua, katsoi silmiin selvästi ihmettelevästi että "mitäs tämä nyt on?". Käskin sitä istumaan, jolloin se samalla lopettaa haukkumisen, ja aina istumisesta seurasi naksu. Etenin portille asti ja sisäpuolellekin niin että pikkuhiljaa menin eteenpäin ja aina jos Pyryn peppu nousi maasta käskin istumaan -> naksu. Sitten pääsinkin siihen vaiheeseen mitä on ennenkin harjoiteltu: ruokakippoa lasketaan hitaasti alaspäin ja Pyry ei saa koskea ennen kuin saa luvan eli "vapaa"-käskyn. Ja lupa saadaan katsomalla silmiin ja odottamalla. Se sujuu jo hienosti, tätä samaa käytin kun opetin Pyryä heti alkuun olemaan kaivamatta nyrkkiä jossa on herkkupaloja - nami pyydetään silmäkontaktilla.

Hävettää ja harmittaa vain miten vähän Pyryä on koulutettu ja miten vähän se osaa muihin ikäisiinsä verrattuna. Ikää on jo sellaiset puolitoista vuotta, eikä herra osaa kuin tulla luokse, istua, olla kerjäämättä.. Ja maahan meno onnistuu välillä. Esimerkiksi heitetyn pallon haku onnistuu, mutta tuonti on vähän vaiheessa. Kesällä kun asiaa opetettiin ei älytty vaatia Pyryltä täydellistä suoritusta, tästä johtuen Pyry tuo pallon suunnilleen metrin päähän ihmisestä, hyvällä onnella ihan nenän eteen. Lisäksi esineistä luopumista ei olla edes opiskeltu. Olisi pitänyt heti alusta asti kouluttaa Pyryä aktiivisesti, nyt on kauheat määrät asioita opetettavana ja jotain on jo ehditty oppia väärinkin. Voi tätä omaa typeryyttä.

Ehkä tämä Pyryn kouluttamatta jättäminen johtuu siitä ettei Topia ole oikeastaan koskaan koulutettu. Joskin olin itse kolmevuotias kun Topi oli pentu, eikä vanhemmilla ollut taitoa ja mielenkiintoa kouluttaa pappaa, se kun on aina ollut "vain" lenkkikaveri ja vahtikoira. Kyllä Topi luokse osaa tulla, joskin vain jos on herkkuja tiedossa eikä mitään kiinnostavampaa tekemistä. Ja minä opetin sen istumaan joitain vuosia sitten, mikä johti siihen että nenäsi edessä istua napottaa heti suklaasilmäinen karvakuono kun laitat kätesi taskuun. *syvempi punastus*

Mutta en kuitenkaan saa puolustella sitä ettei Pyryä ole koulutettu, sen koulutus olisi pitänyt aloittaa heti pentuna! Mutta koska tätä ei tehty, voin vain sanoa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä päivästä lähtien aion repiä aikaa Pyryn koulutukseen mistä vain, tietysti juttuja voi harjoitella muun hoidon lomassakin, kuten esimerkiksi lenkillä. Uudessa kuussa on hyvä aloittaa!

Unelmia

Tuntuu että olisin istunut koko päivän tietokoneella, vaikka se ei todellakaan ole totta. Soneralta kävi nimittäin vihdoinkin joku mies asentamassa netin kunnolla tähän koneeseen, toukokuusta asti siis ollaan tätä jo odotettu tapahtuvaksi. Nopsaa työtä siis. Mutta kuitenkin tämän ansiosta vietin ne viisi tuntia jotka netin laittoon kuluivat lukemalla mantsaa ja uskontoa. Outoa, ussan ope mainosti heti kurssin alussa että kyseinen kurssi on useimpien mielestä kuolettavan tylsä, eikä kirkkohistoria paljoa innostavammalta kuulostakaan, mutta minustapa aihe onkin älyttömän mielenkiintoinen. Vihdoinkin uskonnossa aihe josta pidän!

Eräissä foorumeissa on lähipäivinä kyselty foorumilaisten unelmia. Tänään mietin ihan oikeasti unelmiani ja päätin että ne kaikki ovat kyllä toteutettavissa. Olihan kielikurssikin unelmani varmaan 10-vuotiaasta lähtien ja lopulta se toteutui. Muistan miten pienenä selailin veljelle tulleita kielikurssiesitteitä ja haaveilin että "joskus minäkin olen tuolla, saan kansainvälisiä ystäviä ja puhun englantia". Ja seitsemän vuoden päästä se toive toteutui, vaikka monesti tuntuikin ettei siitä tule mitään.

Mikseivät siis kaikki muutkin unelmani voisi joskus toteutua? Joidenkin toteutumiseen voi mennä pari vuotta, joidenkin pari kymmentä. Mutta jos todella on unelma, se kestää ja kasvaa. Omia unelmiani ovat se että saisin auttaa luontoa ja eläimiä kaikkialla maailmassa, selviäisin lukiosta kunnialla ja saisin mieleiseni opiskelupaikan ja ammatin ja että pääsisin työskentelemään ammatissani eläinten pariksi ja hyväksi. Tahtoisin myös matkustella paljon, kenties asuakin ulkomailla, kohdata monia erilaisia uskontoja ja ihmisiä.

Kirjoitettavaa olisi vielä, mutta Hovimäki alkoi jo. Toivottavasti muistan vielä huomennakin mitä piti kirjoittaa..

Aurinkoinen mutta harmaa päivä

Alkupäivä oli kiva. Sain huoneen järjestettyä ja ulkoilutin Valkoakin harvinaisen pitkään, nukuin kunnolla ja olin sitten muutenkin iloinen kivasta ilmasta ynnä muusta.

Mutta kun sitten rohkenin juttelemaan mesessä J:n kanssa, kääntyi päivä huonompaan suuntaan. Oisin halunnu selvittää erinäisiä asioita mutta päädyimme siihen että J poisti minut mesestä. Piipin hienoa. Lisäksi pää on kipeä ja varmaan nuha tulossa.

Ehkäpä en enää ikinä lue horoskooppeja saatikka luota niihin vähääkään.

Jaksamattomuus

En jaksaisi tehdä mitään. Lukea vain jotain hyvää kirjaa ja napsia karkkia, ihastella lintuja ja auringon paistetta. En jaksaisi ajatella mitään, nauttia ja levätä vain ilman ajatusta koulusta, huonosta vanhasta tietokoneesta ja sotkuisesta huoneesta. Haluaisin laittaa huoneeni ihan uusiksi ja kirjoittaa Ashleighille, mutta en jaksa. Tahtoisin pelata Simsiä mutta se ei toimi tällä koneella. Haluaisin tehdä kotisivujani mutta ei ole inspistä ja kuvankäsittelyohjelmaa. Tahtoisin vain olla, en ajatella sitä että koko päivä pitäisi käyttää tehokkaasti hyväksi, että maanantaina alkaa koulu ja että minun pitäisi liikkua.

Masentaa tällainen saamattomuus taas.

Pitkästä aikaa

Osallistuin EF:n kielikurssin arvontaan. Kesätöitä pitää alkaa metsästää heti kun mahdollista, hakisin jo nyt jos jostain saisi mutta kun taitaa olla himpun liian aikaista. Ja niin loistavaa tuuria ei varmaankaan kohdalleni satu että sattuisin matkan arvonnassa voittamaan, toivon kyllä kovasti.

Ei huvittaisi tehdä yhtään mitään juuri nyt. Lenkillä pitäisi käydä, samaten rullistelemaan olisi kiva lähteä ja se olisi hyödyllistäkin kaiken lisäksi. Ja suurimpana onkelmana läksyt. Bilsaa, mantsaa ja englantia. Lempiaineitani siis, mutta silti ei jaksaisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä. Mieluiten vain lukisin kirjaa tai nukkuisin tai istuisin kalliolla mietiskelemässä. Mutta kalliollekin pitäisi kävellä, mihin en juuri nyt kykene. Bilsasta on kuitenkin läksyjen kuulustelu ja jos haluan että numero vähintään pysyy kasissa niin pitäisi lukea.

Ehkä jaksamattomuuteni johtuu siitä etten saanut haluamaani suklaalevyä. Lisäksi odotan innoissani viikonloppua, koko päivän on tuntunut perjantailta. Haluaisin vain levätä ja olla ajattelematta koulua, en ole tottunut siihen että ei enää ole loma. Abiskon matka sotki minua entisestään, tänään kun oli vasta neljäs varsinainen koulupäivä. Ja vieläpä kahdeksasta neljään ilman hyppyjä. Ai vitsi että odotan viikonloppua ja suklaalevyä.

Haluaisin myös Abiskoon vaeltamaan taas, luonto ja maisemat siellä ovat niin upeita. Ja Kyproksella myös. Pitäisipä latailla Abiskon kuvat nettiin..

Vuodatuspa hyvinkin

Olen taas koko päivän ollut aivan totaalisen no-life.

Aamulla heräsin seitsemän aikoihin kun veli oli aamupalalla, lähti sitten kahdeksan aikoihin Lyseon pihalle josta matka jatkui minun ikioman kamerani kera Helsinkiin. Jotenka siis tänäänkin jo moneen ja taas moneen kertaan kaivattu kaverini reissaa siellä mihin minä haluaisin päästä. Ja tarkoitan siis kameraani, en niinkään veljeäni. Hän nääs tekee katalan tempun ja vie tämän paremman koneen Kuopioon jonne muuttaa opiskelemaan. Ja saa sitten odottaa minua sinne kyläilemään, ainakin kunnes H&M sattuu saapumaan tännekin.

LadyKillerin kenkäblogin innoittamana tekisi kauheasti mieli shoppailemaan. Ah, Nicosiaan olisi niin unelma päästä taas. Tai Pafokseen, kummin vaan. Tai jos täältä löytyisi joku ihana kauppa missä myytäisiin rentoja ja löysiä tyttöjen farkkuja, sellaisia missä olisi ihania kulutushaalistuksia sun muuta ihanaa. Pafoksessa oli juuri unelmafarkkukauppa, mutta kun hinnat olivat sellaista 60 puntaa niin ei kiitos.

Oon huomannu että musta on tulossa ylinaisellinen. Tai no ehkä enemmän sellainen kuin olen aina unelmoinut olevani, jotenka siis ei sittenkään naisellinen. Mutta ostin yhden päivän aikana kynsiviiloja, puuterin, kynsilakan, ripsivärin ja hiuspinnin. Aiemmin en olekaan omistanut noista kuin puuterin ja kynsilakan. Ja olen totaalisen ihastunut hajuveteen jota ostin Body Shopin alennuksesta Pafoksesta. Se on niin ihanaihanaihana, sellainen raikas ja hedelmäinen ja tuo ihanasti kesän muistot ja Kyproksen hiekkarannat mieleen. Naminami. Aiemmin kun en ole hajuvesistä oikein perustanut, mutta tuota ruiskuttelen käsivarren täyteen vaikka olisin vain kotona ja kävisin korkeintaan lenkillä. Tai no varon kyllä liikaa käyttöä. Mutta pelottavinta on se että laitan huulikiiltoakin vaikken lähtisi mihinkään, välillä vaan tulee sellainen olo että nyt pitää tehdä jotain. Ja se tarkoittaa huulikiillon lisäystä. Lisäksi olen pitänyt hiuksiani lähes aina yleisillä paikoilla ponnarilla tai yksinkertaisella nutturalla. Ennen kuljin aina hiukset auki. Kauheaa, alan ihan pelätä itseäni, kohta varmaan pukeudun vaaleanpunaisiin pitsimekkoihin. Iik.

Isä ei ole vieläkään ole huomannut rustokorvistani. Ja se laitettiin tiistaina. Taas nähdään miten paljon se minuun huomiota kiinnittää. Tai no huomauttaahan se jos olen esimerkiksi unohtanut sammuttaa oman huoneen valon, laittanut jääkaapissa jotain väärälle hyllylle tai jotain vielä turhanpäiväisempää. Ei siinä mitään jos huomauttaisi nätisti, mutta kun huudetaan kurkku suorana ja kymmenin kirosanoin höystettynä ja vaikka miksi aivoköyhäksi haukutaan samalla, niin ei ihmekään että meikäläisellä menee hermo. Tänään sain pyöräillä kaksi tuntia että onnistuin rauhoittumaan edes vähän. Miten useina iltoina olenkaan saanut itkeä itseni uneen isän takia, miten usea asia onkaan mennyt aivan piloille isän takia. Oikeasti pelkään ja halveksin sitä miestä.

Niin, siis joskus aamupalan ja lyhyen koneella foorumeissa ja blogeissa kiertämisen jälkeen lähdin pyöräilemään kun riideltiin jälleen isän kanssa, sitten taas kotona heti koneelle ja meseen. Äippä kävi jätskiautolla ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen ja kauhistelin T:n kanssa kännykän välityksellä millasia uusia opettajia koululle tulee. Ja oppilaitakin, ei sen puoleen. Kaikki miinus yksi entisestä koulustani tulevat ovat niitä jotka puhuivat minusta koko ysiluokan ajan pahkaa selän takana kuvitellen etten tajunnut. Tekisi mieli kertoa kyseisille henkilöille että tajusin, ja että se satutti. Olisivat edes sanoneet päin naamaa, mutta eihän se onnistu.

Njoo, alkuperäiseen aiheeseen jälleen: käytiin sitten illalla äipän kanssa pesemässä Pyry järvessä. Yritin kyllä selittää järven rehevöitymisestä mutta kun ei kuunnella niin ei. Ja äitikin sitten raivosi minulle kun kuulemma neuvon koko ajan ja se on äärettömän ärsyttävää. Kyllä, tiedän tuon itsekin. En vain voi mitään sille että odotan itseltäni ja muiltakin täydellisyyttä. Ei, minä vaadin sitä. Varsinkin itseltäni.

Haaveilen kielikurssista. Englantiin tai Ruotsiin ensi kesänä. Maks. vähän yli 1400 euroa. Ja minähän revin ne rahat jostain. Menen mihin vaan töihin että saan ne. Kylläkylläkyllä. Ja kun päätän jotain niin sen toteutankin sitten.

Silmäni alkavat lupsua kiinni ja pitäisi katsoa kuka viitsikään herättää Myrskylintuni iltaunilta. Hyvää yötä.

Kaksi kertaa ojassa, kolme auton alla...

... ja kerran seinässä hevosen ansiosta. Kivaa!

Onpas ollut tapahtumarikas päivä, ja kello on vasta puoli neljä. O.O

Ensinnäkin kävin aamulla puoli kahdeksan aikoihin juoksemassa, oli ihanaa kun muita ei näkynyt tai kuulunut mailla halmeilla ja ilma oli lämmin ja melko pilvinen. Ei liian kuuma siis onneksi, ja tuohon auringon paisteeseen on jo himpun verran ehtinyt kyllästyä. Tosin pitäisi nauttia siitä vielä kun voi..

Aamupäivä meni sitten koneella istuessa ja pari hurjan kokoista vaatekaappiakin raahattiin muun perheen kanssa autokatokseen josta tulee varasto. Sitten meillä onkin kylmä ja lämmin varasto ja vielä se autokatoskin lisäksi. Hurjaa.

Yhden aikoihin (syötyäni mikrokaurapuuroa mustikkakeitolla) lähdin tallille pitkästä aikaa polleja katsomaan. Siivoilin ja järjestelin tallia ja otettiin sitten Goodwill Game aka Jässi harjattavaksi. Harvinaisen nätisti se oli vaikka käytävällä pitikin naruista huolimatta seilata edes takaisin ja minunkin seinäänliiskaamistahan oli myös pakko yrittää. Kaviot sain varmaan ekaa kertaa Jässiltä kunnialla putsattua, en edes meinannut saada kaviosta päähäni kuten viimeksi. Tajusin että tykkään Jässistä älyttömästi, se on juuri sellainen kaveripolle joka esittää kauheeta pahista ja sitten sen kanssa saa leikillään tapella. Tosin Juliette Verde oli kyllä vieläkin kivempi..

Kotimatkalla kiersin pitemmän reitin, ei innostanut kulkea koko kahden kilsan matkaa moottoritiellä. Kotimatkaan vierähti sitten tasan 26 minuuttia jonka aikana meinasin ajaa kaksi kertaa ojaan ja jäädä kolmen auton alle. Autoilijat kun kaahaa ihan älytöntä vauhtia kun ajattelee ettei siellä koskaan kukaan kulje.. Tosin itsekin viiletin yhden älyttömän pitkän ja ihanan alamäen täysillä alas ajattelematta voisiko sieltä tulla joku, mutta ajoin sentään reunassa! Ja kypärä päässä tietystikin.

Njaa, mitäköhän tänään vielä ehtii tapahtua ennen kuin ehdin nukkumaan?

Nauru ilo hysteerisyys

Ilo kuplii sisälläni,
poreilee vatsassa.
Poksauttaa pullonkorkin,
hytkyttää hartioita.
Nauru.

V ja J jäi sitten kiinni huijauksesta. Ne väitti mesessä että J on V. Aluks uskoin mutta kun näin yhteisön ihq-galleriassa niin olin jo 90% varma huijauksesta. Lopulta paljastin ne "Saaran" avulla, kiitos rakas :D Ilman sua mun ilta ois ollu paljon tylsempi ;)

Huomenna paljastakaamme pojille että tiedän huijauksesta.

Possessiivipronomini ja lime kynsilakka

Ai, kirjoitin toissapäivänä. En muistanutkaan.

Heräsin kuudelta. Ihanaa. Ja aurinko oli jo noussut ja paistoi oven raosta ihanasti. Rakastan aamuja *pienempikuinkolme* Mutta silti olen hölmö ja tuhlaan ne tietokoneella. Riippuvuus teettää.

Leikkasin eilen hiukset. Ihanaa, vihdoinkin! Nyt ne on edestä lyhyemmät kuin takaa, pitenevät siis silleen tasaisesti. Ja niissä on kerrostustakin. Ne on ihanat, mut en raaskis värjätä niitä. Kun ne on nyt niin täydellisen väriset tummanoranssit / kultaiset, mutta pakko ne on juurikasvun takia. Mut toivon että kun värjään jälleen vaaleaksi kupariksi että se väri haalistuisi jälleen tällaiseksi ihanaksi kuten se on tehnyt jo kolmen vuoden ajan. En edes muista minkä väriset hiukset mulla on oikeesti..

Ja kampaaja värjäs miun ripset ja kulmakarvatkin. Odottelen vain innolla että kulmien väri haalistuu ennen kuin uskallan naamaani pihaa kauempana näyttää. Mut ripsiin rakastuin. En oo ikinä värjänny niitä ees ripsarilla ja nyt kun ne näkee kunnolla niin huomasin että ne on tosi pitkät ja kaarevat. Ja niin se kampaajakin sanoin, veli samaten. Ennen kun koko ripsiä ei oo edes huomannu ku ne on ollu niin vaaleet.. Pitäs ostaa mustaa ripsaria :D

Ja ostin muuten eilen limeä kynsilakkaa, aivan ihanaa! Vielä kun saisi sitä turkoosia ja ruskeaa niin kaikki olis täydellistä! Ja sain uudet kengätkin, sellaiset punaiset hienot ihanat joita en raaski käyttää. Oon kenkien suurtuhoaja, lättäjalat nääs. Ja äippä lupas että saan tilata Ellokselta ne pari paitaa joihin ihastuin ikihyviksi (khaki huppari + ruskea neuluetakki) ja sanoi että rupeaa tekemään gerbiileille terraariota jo tällä viikolla kun jää lomalle. Ihanaaihanaaihanaa! Ja lisäksi saan vielä rustokorviksenkin tiistaina, voisko olla hauskempaa? :D Kauheeta, en mie haluais olla tällänen materialisti, ihan ällöttää. Ehkä pitäisi opetella elämään oikeaa elämää?

En suosittele juomaan kahta mukillista vihreää teetä tyhjään mahaan heti aamulla. Ei, en tehnyt sitä tänään, eilen vain. Vitsin Ville kun se huijaa mua. >.<

Sekalaista

Ahihi se mailas :D Eikä siitä sen enempää paitsi että nyt ainakin vielä leijailen pilvissä tuon asian johdosta!

Pyry oli tosi kiva lenkillä eilen. Kolme ihmistä tuli vastaan, kahden kohdalla ei päästänyt pihahdustakaan vaan nuuskutteli tienvarsipusikossa. Autojen kohdalla pikkutiellä kyllä hyppi ja pomppi ja haukku, mutta isolla tiellä sain antaa sen mennä melkein täyslöysällä narulla ja se vaan käveli nätisti vierellä tai ojassa. Ja lisäksi nouto- ja tuontiharjoitukset suju eilen ylihyvin, eikä poika yrittänytkään syödä meikäläistä kertaakaan o.O :D

Linnut oli muuten aika hauska elokuva. Häiritsi vaan ne erikseen lisätyt taustat, mutta kaikkeen tottuu. Loppu oli tylsä ja fiksu. Ne rakkauspapukaijat aiheutti kuitenkin kaiken.

Tylsää, harmaata ja muutenkin hauskaa

Ensinnäkin päivä meni pilalle kun heräsin vasta puoli kymmeneltä. Toiseksi söin aamupalaksi harvinaisen epäterveellistä paahtoleipää enkä vaivautunut nauttimaan vihreästä teestä vaikka sitä joinkin. Kolmanneksi ulkona on harmaata ja kylmää. Kuka olettaa että voisin kulkea talossa ilman villasukkia ja fleeceä kun ulkona on 15 astetta lämmintä ja viikko sitten tulin juuri Kyprokselta jossa vietin kolme viikkoa?! Neljänneksi Valkolta on ruokahalu mennyt, seuraillaan nyt hetki ja jos ei neiti reipastu niin soitetaan tohtorille. Ja vielä viidenneksi sain aivan huippusuperihanan ulkoasun tehtyä tuliketulle. Mutta sitten kun on olemassa se antiikinaikainen IE josta jotkut eivät suostu uskomaan että sitä ei välttämättä kannata käyttää kun on olemassa turvallisempia ja paljon nopeampiakin selaimia. Ja kun se antiikin aikainen IE ei näytä sitä ihanaaupeaamahtavaa ulkoasua oikein. Vahvero ja korvapuusti sanoisinko.

Saisi jo se ruska tulla jos ei nää ilmat tästä meinannu kesäisemmiksi tulla. Unelmoin jo miten otan sellaisen ihanan kuvan vanhoista ruostuneista kuolaimista, jotka muuten nyt roikkuvat erittäin rikkinäisten suitsien kera seinälläni, lepäämässä oranssin- / ruskeankirjavan lehden ja lakastuneen ruohikon päällä. Ihunaa.

Dina aka Venäläinen tuttavuuteni kielikurssilta mailasi toissapäivänä. Ja haluaisin vastata mutta kun on liikaa kirjoittamista ja kuitenkaan en keksi mitään. Aina sama ongelma, ihan niin kuin bloginkin kanssa. Pelkään että jos oikeasti kirjoitan kaikesta mitä haluan niin kukaan ei jaksa lukea näitä tekstejä. Vaikka itseäni vartenhan minä näitä teenkin, ei sen puoleen. Mutta silti olisi kiva jos joku muukin näitä lukisi, muutenhan olisi ihan sama kirjoittaa vaan Wordiin ja tallentaa tekstit johonkin kansionsa syövereihin.

En muista mainostinko jo, mutta siivosin vihdoin kansioni tietokoneelta. Ihanaa nyt katsella sitä kun on niin vähän kansioita eikä mitään turhaa. Namsk. Mutta veli pudotti eilen pommin. Se saattaa viedä koneen mukanaan Kuopioon kun lähtee sinne opiskelemaan, ellei saa omaa konetta siihen mennessä. Ja pakko muuten saada, tää konehan ei lähde tästä yhtään mihinkään. Tai no tuohon uuteen taloon saisi siirtyä kunhan ne Soneran laiskiaiset joskus vaivautuisivat tekemään töitänsä, toukokuusta asti pyydetty niitä siirtämään tuo netti mutta kun ei jakseta palvella ni jee.

Suutuin taas kun ajattelinkin Soneran palvelua, ehkä lopettelen siis tähän. Chun Shun kirja Beijing beibi olisi nyt ihanaa luettavaa.

Määrittelemätön tunne plus ikävä plus koirat ja muuta.

Voi möhnäke, sanoisinko. Tajusin että keväällä koulussa valitsemani kurssit tulevalle lukuvuodelle ovat aivan hölmöjä. Miksi ihmeessä valitsin jotain vitsin kemiaa jota en kuitenkaan kirjoita ja johon ei aivot riitä? Miksi en ottanut maantiedon luma-kurssia kun noita luma-kursseja kuitenkin tarvitsen ja kurssikin vaikutti ihan mielenkiintoiselta? Viimeistään sunnuntaina pitäisi tilata kirjat jos haluan ne koulun alkuun (kyllä kiitos, se olisi mukavaa) ja nyt sitten kun en tiedä saanko noita kursseja fiksusti vaihdettua heti ekaan jaksoon niin en sitten tiedä ostelenko paljonkin turhia kirjoja. Doh, onhan niillä palautusoikeus, ei sen puoleen.

Ei, minä en tietenkään stressaa koulun alkua. Tai ihan oikeasti en stressaa, tämä on joku outo määrittelemätön tunne, kammo ja vastenmielisyys ehkäpä. Mutta kun pitäisi ostaa kirjat ja uusia vaatteita ja tehdä esitelmä Abiskon reissua varten jajaja.. Okei, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä joten yritän olla jännittämättä ja hermoilematta koulun takia, ehtii sitä taas.

Tuntuu ihan oudolta ajatella että viikko sitten olin Coral Bayssa rannalla löhöämässä ja juomassa appelsiinituoremehua. Nyt värjöttelen jäätymispisteessä kahdenkymmenen asteen lämpötilassa kotona Pohjois-Karjalassa. Ja aamiaiseksi ei ollut paahtoleipää ja marmeladia, herätessä piti jännittää millainen ilma ulkona on, en voinut heti aamupalan jälkeen lähteä uima-altaalle pulikoimaan ja pystyi lähtemään juoksulenkille ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Siistiä. Mutta Kyprokselle on jo ikävä, vaikea uskoa etten välttämättä pääse sinne enää koskaan. Kolmen viikon aikana tottuu ihmeen helposti ihan erilaiseen elämään ja ympäristöön, tietokonekin muuttuu oudon vieraaksi tuossa ajassa..

Mut Pyry oli kiva tänään. Se ei yrittänyt tunnin aikana kuin kerran syödä minut, muilla kerroilla herra totteli kun kielsin. Ja se oli ihan innoissaan kun pääsi leikkimään muoviveneellään :D Lisäksi se alkoi naksun kanssa menemään jo ihan kivasti maahan eikä yrittänytkään ottaa herkkuja avoimelta kämmeneltä kuonon tasolta. Edistystä, mutta paljon on vielä edessäkin päin.. Pappakin oli pirteä ja laukkaili innoissaan ympäriinsä, eikä sekään ihme kyllä tapellut Pyryn kanssa. Ja minun kanssanihan herra ei ole tapellut ikinä tämän 14-vuotisen yhteiselon aikana. Se on meiän kultapoika *pienempikuinkolme*

Onnistuin myös siivoamaan tietokoneelta kansioni, ei sieltä lähtenytkään kuin yhteensä lähemmäs 100 tiedostoa roskakoriin, suurin osa ylikiltin mielenlaatuni ansiosta kansioihin kasautuneita ulkoasuja joita muut ovat minua pyytäneet tekemään. Lisäksi Minna lisäsi minut meseen mitä olenkin odotellut keskiviikosta lähtien, tutustuttiin lentokoneessa matkalla Frankfurtista Helsinkiin. Ihan mahtava tyyppi ainakin näin pikaisen tutustumisen perusteella :D Juttelin myös yli-ihanan Riikan kanssa mesessä vähemmän syvällisiä ja Sims Golfissa menee ekaa kertaa elämäni aikana hyvin. Jee, alan edistyä!

Kuukausikatsaus

Eipäs ole vähään aikaan taas tullut tänne rustailtua. Tasan kuukausi sitten viimeksi. En vaan ole niin kauheasti jaksanut niin syvällisiä ja vähemmän syvällisiä pohdiskella, muita kiireitä..

Suunnittelin tähän jonkun kivan aloituksen mutta unohdin sen. Njo, ei voi mitään. Huomaa muuten että alkuaikoina innostukseni blogin kirjoittamiseen on ollut suurempaa kuin nyt. Tai ainakin oon jaksanu kirjottaa useammin.

Helsingin LUMA-reissu oli ihan oke jees. Mielenkiintoisempi ainakin kuin Oulun. Vaikka sielläkin tutkitaan banaanikärpäsiä. Ja tapasin muuten Tuulian. Että terkkuja vaan sinnekin ;) Ja tajusin että Helsinki on vähän muutakin kuin vain kauppoja kauppojen perään. Se kasvitieteellinen puutarha oli muuten aika muksa.

Onnistuin taas kartuttamaan rannekorukokoelmaani. Tällä hetkellä 30 kappaletta, joista 6 Tukholmasta, 10 Helsingistä ja loput Innsbruckista. Plus sit vielä 18 sellasta erilaista korua tuolta samaisesta Itävaltalaisesta kaupungista jonka nimeä ei huvita kirjoittaa uudestaan. Eikös olekin mielenkiintoista?

Ratkaisin Suomen susiongelman. En kyllä taas muista olenko jo joskus kertonut ratkaisun, mutta kertaushan on opintojen äiti. Tai siis sen pitäisi olla. No mutta kuitenkin. Juttuhan menee niin että sudet syövät ihmisten lampaat ja muut ulkoelukat. Miksi? Koska niillä ei ole luonnossa syötävää. Miksi? Koska ihmiset ovat tuhonneet susien luonnollisten ravintojen elinympäristöä. Ja myös susien elinympäristöä, jonka takia niiden pitää muuttaa lähemmäs ihmisiä ravinnon perässä. Simple? Siksipä ihmisten pitäisi muuttaa korkeisiin kerrostaloihin (eikös sitä ole nyt joskus mainostettu miten Suomestakin niitä jo löytyy?) jättikokoiseen kaupunkiin. Talojen katoilla olisi pienet tuulivoimalajutut jotka tuottaisivat auringon valon lisäksi aina yhden talon energian. Ja kaupunki olisi mahdollisimman saastuttamaton koska siellä asuisi niin paljon ihmisiä ettei olisi järkeä liikkua autolla koska koko ajan juuttuisi ruuhkaan. Siksipä kaikki kulkevat polkupyörillä, joita mahtuu vierekkäinkin paljon enemmän kuin autoja. Ja niillä on helpompi pujotella muiden väleistä. Ja tehtaita ei sitten enää olisi, kaikki jutut tehtäisiin käsityönä mitä pystyttäisiin, mitä ei pystyttäisi tuotaisiin ulkomailta. Ja kun luomusta on varmasti maailmallakin tulossa iso trendi, voitaisiin Suomessa kasvattaa siellä kaupungin ulkopuolella kaikkia luomutuotteita pelloilla jne. Ja sitten niistä saisi Suomi tuloja kun tekisi kaikkien maailman maiden kanssa sopimuksen että vain Suomi saa tuottaa luomutuotteita. Näin yksinkertaista se on, rakkahat ystävät. Saastutus ei kyllä katoaisi koko maailmasta, mutta olisiko se muutenkaan mahdollista? Vain jos tämä harvinaisen hölmö ja itsekeskeinen olento, ihminen, hävitettäisiin maapallolta. Sitten mieki voisin olla iloinen ja syntyä uudestaan muurahaisena. Ainiin, tekisin Suomesta luonnonsuojelualueen jos olisin presidentti.

Jaksaisikohan tässä muuta kertoilla.. Tosin eipä tässä taksvärkkipäivänä oikein parempaakaan tekemistä ole.. Järkytyin "hieman" kun näin viime jakson todistukseni. Fyssa kutonen. Edellisestä fyssan kurssista tuli kyllä onneks ysi, että ei se fyssan arvosana nyt ihan aliarvoinen ole kuitenkaan. Mutta silti, elämäni ensimmäinen kutonen todistuksessa, ja sekin aineesta josta pidin. Huomaa mennyt aikamuoto. Sitten toinen pettymys oli kemia. Osasin olevinaan kaikki kurssin asiat hyvin, mutta näköjään en. Tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Pientä eroa yläasteeseen, jolloin sain aina vähintään ysin? Ei tietenkään. Ja enkustakin tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Yläasteella sekin meni vielä sentään hyvin, oliskohan kannattanu vaikka opetella edes joskus niitä sanoja, muutenkin kuin koetta edeltävänä iltana? Ja kieliopitkin meni kyllä päin männikköä. Mutta psykka. Ai vitsi että osaan rakastaa jotain ainetta niin paljon. Ensimmäisestä ja toisesta kurssista molemmista kympit! Ekat kympit koko kymmenvuotisen kouluhistoriani aikana, ihunaa. Ja on se aine muutenkin ihana. Oikeasti sen hauskaa ja edes jotenkin loogista ja ymmärrettävää, toisin kuin muut aineet. Ja sain ekassa kokeessa ylioppilastehtävästä täydet o/ Harmi vaan että jos rupeaa johonkin psykologiseen ammattiin niin pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Eläimet ois paljon kivempia työkavereita / potilaita / tuollaisia. Mut eläinpsykologi ois ihan kiva ammatti, except en tiedä onko sellaista olemassakaan. Mutta sitten se on joko eläinlääkäri, sisustussuunnittelija, eläintenhoitaja, eläinfysioterapeutti tai kirjailija. Viimeisimmästä ei kyllä varmaan paljoa kehuja tulisi, mutta mitäpä tuosta. Eikös pääasia ole että on hauskaa?

Mua kyllästyttää tää oma koulunkäyntini. Maanantaiksi yhden atk-tunnin takia kouluun Excelillä leikkimään, tiistaina kahdeksaksi ruotsin tunneille ja kahdelta kotiin äikän tunnin jälkeen, keskiviikkona kahdesta neljään liikuntatunneille, torstaina, ärrinmurrin, kahdeksaksi yhdelle ainoalle ruotsin tunnille ja iltapäivällä äikän tunneille kahdesta neljään. Perjantai on sitten jotenkin siedettävä päivä, kymmeneltä kaksi ruotsia, sitten kaksi atk:ta ja lopuksi kaksi äikkää. Mutta kenelle oikeasti voi sattua niin huono tuuri että koulua on 15 tuntia viikossa ja kahtena aamuna pitää herätä kahdeksalta ja kolmena päivänä pääsee vasta neljältä? Niinpä, minullepa juuri. Ja kursseja tuleekin vain 28 tänä vuonna, mutta ensi vuonna kiritään sitten. Ensimmäisen jakson voi ottaa vaikka miten täydeksi kun on vielä alkuinnostusta ja LUMA-retkellä Lapissa menee viikko, ja sitten viimeisen jakson voi kanssa ottaa täydeksi kun on piristävä ilma kun aurinko paistaa ja perhoset alkaa lennellä, ja lisäksi on kauheasti vapaapäiviä sun muut sähellystä.

Tajusin muuten eilen että Pyry onkin ihan kiva koira. Se ei tehnyt muuta kuin yritti syödä oikean käden sormet kun makoilin tuolla pihalla eilen. Epänormaalin rauhallista käytöstä suorastaan tuolta pikkupojalta. Ja haluaisin vaihtaa tän sivujen ulkoasun, mutta ei oikein ole ideoita kun vasta tein kolmelle kaverille ja vähemmän kaverille ulkoasun.

Ihana, ihana päivä.

Oikeesti kivoin päivä pitkästä aikaa, en ees muista millon mulla ois oikeesti ollu näin hauskaa! Ainakaan ihmisten kanssa. Aamupäivä ei kyllä hauskuudellaan loistanut. Tai no fyssan tunneilla sai kyllä nauraa jonkun verran, että ei nyt ihan itkettävimmät tunnit olleet. Paitsi että tajusin etten osaa kokeessa yhtikäs mitään mistään. Mutta ehkä maol pelastaisi, vaikken sen suureen voimaan uskokaan. Ja hissan tunnit olivat tylsät ja puuduttavat, istuttiin ja seisottiin taidemuseossa ja olevinaan ihasteltiin niin nättejä antiikin esineitä että hohhoijaa. Ois se ehkä ollu ihan suht mielenkiintosta jos ope ja se opas ei ois ollu siellä. Mutta oikeesti miun jalat puutu. Ja jouduin koko ajan pitämään kengät jalassa, kauheeta o.O

Mutta sitten loppu koulupäivä oli ihunaa aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin koulun liikuntapäivään (kyllä, aiemmat kerrat olen aina lintsannut luvallisesti). Ensinnäkin köpöstelin muutaman mukavan & ihanan ihmisen kanssa sinne minne pitikin. Paitsi että kiersimme jonkinlaisen ylimääräisen lenkin kun emme tarkkaan tienneet mihin piti mennä. Mutta kuitenkin lopulta eksyimme perille järven, Pyhäselän, jäälle. Ja taas järvelläkin kävelimme ylimääräisen lenkin. Kysyimme opettajilta missä jääpelipaikka on. Saari käski kävelemään tietä eteenpäin. Köpöstimme sitten tietä nätisti eteenpäin kunnes se alkoi kaartumaan poispäin rannasta. Totesimme sitten että jäällä käveli porukkaa, ja lähdimme tallustamaan jäälle tallaantunutta polkua pitkin hiihtoladulle eli yleiselle kulkuväylälle. Totesimme myös että eräs tyyppi seurasi meitä, ja kysyimme mihin meidän pitäisi mennä. Tyyppiä oli käsketty seuraamaan meitä. Hehee, olisihan se ollut kiva jos me jopa oltaisiin tiedetty että mihin pitää mennä.. Sitten meitä oli kuusi eksynyttä pikku lukiolaista siellä järven jäällä. Hienoa. Kävelimme sitten siinä ladulla aikamme ja kyselimme opettajilta että minne pitäisi mennä. Ja yksikään ei tiennyt. Über bra. Lähdimme siis takaisin sinne mistä olimme lähteneetkin, nyt tosin ihan vaan sitä jäätä pitkin... Lopulta selvisi että olimme kiertäneet ympäriinsä ihan turhaan, suunnilleen kaikki muut jääpelien pelaajat olivat siellä mistä olimme lähteneet ja minne olimme päätyneet. Mutta eipä tuo lisälenkki oikeastaan haitannut, se oli melko hysteerisen hauska ajoittain.

Päästiin ryhmien jaossa Tiinan kanssa samalle puolelle, lievästi suunniteltu juttu tosin. Ensimmäisenä päädyimme pelaamaan lumirytkyä, ja se oli ihanampaa kuin oikeasti muistinkaan *pienempikuinkolme* Sain juosta pallon ja pelaajien perässä umpihangessa, ja pallon kanssa myöskin tietysti, eikä minua kaadettukaan kuin kerran. Ei kun kahdesti, eka kerta oli himpun verran kovakouraisempi, toisella kerralla sain naaman täyteen lunta. Ja se oli oikeasti älyttömän hauskaa, vaikka hävittiinkin aika reippaasti. Mutta oli oikeasti ihanaa kun ryhmässä ei ollut ketään sellaista joka olisi ottanut pelin turhan tosissaan.

Seuraavaksi oli sitten vuorossa umpihankijalkapallo. Mahtavaa oli piiiitkästä aikaa päästä pelaamaan jalkapalloa! En oikeesti muistanutkaan miten hauskaa se on O.O Välillä kyllä en jaksanu liikkua mihinkään, pari kertaa potkaisin ihmisiä melko reippaasti jalkaan ja pari kertaa sain pallon mahaani. Ja lentelin melko nätisti aina välillä kun yritin kamppailla ihmisiä ja sitten liukastuin jäähän. Välillä taas kaaduin ihan muuten vaan juostessani.

Kolmantena lajina oli sitten lämpimän mehun jälkeen Extreme tms., kuitenkin frisbeen kanssa riehutaan hangessa. En ikinä ennen oo heittäny frisbeetä, ja olinkin aluks silleen että "älkää heittäkö mulle, en mie osaa heittää tota kuitenkaan", mut sitten ku tajusin ettei ihmiset ootakkaan multa täydellisyyttä, ni sitten osasin taas nauttiakin pelaamisesta. Ja hauskaa oli jälleen, vaikka mokailinkin aina välillä melko lahjakkaasti.

Ja päivää piristi vielä se että tapasimme matkalla takaisin koululle vanhan äikän opemme :D Oikeasti en edes muistanu miten hauska hän on, ihan mahtava tyyppi lyhyesti ilmaistuna :D

Pidennetty hiihtoloma

Oli harvinaisen toiminnallinen hiihtoloma. Noh, suunnitelmani englannin sanojen opiskelusta, kemian ja fysiikan kertauksesta ja matematiikan laskemisesta eivät toteutuneet, mutta en kyllä koe tuota mitenkään suureksi menetykseksi. Kaksi päivää meni tietokoneella kokonaan. Enkä edes muista mitä koneella tein, varmaan pyörin foorumissa ja messengerissä. No mutta muuten oli hauskaa. Ja oli mesessäkin hauskaa, mutta kuitenkin.

Yksi päivä lasketeltiin Kolilla, en edes muistanut miten hauskaa se laskettelukin oikeasti on. Viime hiihtolomalla nimittäin viimeksi laskettelin.. ^__^ Ja uskalsin mennä ankkurihississä!! Sain siitä nimittäin joskus hirveen kammon. Ja koko ajan pelkäsin että äidin suksi menisi oman sukseni alle ja sitten lennettäisiin molemmat ja saisin aivotärähdyksen ja joutuisin sairaalaan kesken loman. Kauheaa. Ja laskettelun jälkeen käytiin vielä uimassa, mikä tosin saattoi olla virhearviointi. Nyt vasta muistin miksi oikeasti inhoan pikkulapsia. Ne töllöttää ärsyttävästi kun olet kuivaamassa hiuksiasi, ne roikkuu jalassasi uidessasi, ne sukeltelee mahasi alta ja kiljuu korvan juuressa niin ärsyttävästi että hohhoijaa. Ja sitten ne ei tajua väistää siellä pukuhuoneessa, tai mikä ikinä onkaan, jos haluat mahdollisesti päästä omalle kaapillesi. Ne vaan istuu siinä kaapin edessä ja katsovat sinua tyyliin "joo, me ollaan niin nättejä että sinun kannattaakin katsoa meitä". Siis huoks.

No mutta se niistä ärsyttävistä tulevista pikkuteineistä (ei, MINÄ en tietenkään koskaan voinut olla tuollainen, älä edes kuvittele). Heräsin lähes jokaisena yönä uuden pikku vahinkolemmikkimme rapisteluun. Hän asuu vaatehuoneeni lattian alla, joskus tosin vipeltää huoneessani pölyjä pyyhkien. Hän on aika suloinen mielestäni. Hieno, pitkä häntä, palloruumis ja iso nenä. Teemu sanoo että hän olisi päästäinen. Minulle on sama mikä hän on, hän on juttukaverini. Eräänä yönä kyllä meinasin kyllästyä häneen ja lähteä olohuoneen sohvalle nukkumaan, mutta hän olikin ymmärtäväinen ja lopetti rapistelunsa. On hän kiva kaveri.

Pelastin sammakon. Vanhemmat hakivat vettä lähteeltä, edelleenkin siis putkemme ovat jäässä eikä meillä ole juoksevaa vettä, ja mukaan tarttui sammakko, huomasin sen kun herra meinasi loikata suoraan naamalleni kun kävin käsienpesuvettä hakemassa. Arvaa vaan säikähdinkö o.O Kyllä. Mutta sitten pyydystin pikkuisen (se oikeasti on todella pieni) lasiputeliin, laittelin sinne kiviä (on siitä minun kivien kasaamisestani joskus jotain hyötyäkin..) ja vettä ja vein sen sitten askarteluhuoneeseen viileään. Ja kyllä se Samppa vielä hengissä ihme kyllä on, jauhomatoja ja lumesta sulatettuja pikkuötököitä sille ollaan syötelty. Tai siis minä olen syötellyt, muut ovat meinanneet heittää pikkuisen lumihankeen jäätymään. Voi ressukkaa. Muuten se vietäisiin lähteelle, mutta kun sekin on jäässä.

Yhtenä päivänä katoin Kaunottaren ja Kulkurin. Kun pakotin äidin ostamaan sen juhlapainoksen. Se oli kyllä tylsempi kuin odotin, mutta ei voi mitään. Ärsyttää kun mentiin myymään kaikki Disneyn videot. Leijonakuninkaat, Pocahontas, Tuhkimo, Ruusunen.. Oikeasti niitä oli ihana kattoa aina lomilla ja sairaana. Olimme tyhmiä.

Kuuntelin myös Spice Girlsiä. Enkä tajua miksi kaikki olivat joskus kauheita Spaissari-faneja. Ei niillä oikeasti ole kuin pari kuunneltavaa biisiä. Ja herää kysymys miksi sitten kuuntelin heidän ensimmäistä levyään koko loman. Ja vastausta en tiedä. Varmaankin kevään ja auringon aiheuttama mielensairauskohtaus.

Ainiin, vielähän minun pitää kertoa että luin 670-sivuisen kirjan, ja tahtoisin lukea sen nyt heti uudestaan, ja laskin suksilla ladulla silmät kiinni ja kaaduin ja sain nätin mustelman polveeni. Että minulla oli todella jännittävää. Oikeasti pelkäsin siinä alamäessä niin paljon että jalat tärisivät, vaikkei se mäki ollut edes varmaan kauhein laskemani. Mutta minulla on oikeasti alamäkikammo.

Ja tuohon otsikkoon viitaten sairastelin hiihtolomaviikkoa seuraavasta viikosta neljä päivää. Jäin siis varmaan koulussa melkoisesti jälkeen, mutta kun ei tuota inspiraatiota tuohon opiskeluun tällä hetkellä ole, niin samapa tuo. Onneksi on enää vain ensi viikko + seuraavan viikon kolme ensimmäistä päivää koulua, ja sitten alkaa kauan odotettu koeviikko, ihanaaihanaaihanaa. Ainiin, olin ahkera keskiviikkona: kirjoitin historian "tutkielmaa" kuusi tuntia putkeen. Ja aika vierähti oikeasti ihan älyttömän nopeasti. Ja sitten vielä siivosin huoneenikin siihen päälle. Olin ylpeä itsestäni. Ja ainiin, pakko vielä mainita että ostin jonkinlaisen palmu-kasvin tässä perjantaina, se on sellainen hieno missä lehdissä on punaiset reunat. Muks.

Lomaa ja elämää

Eipäs ole taas vähään aikaan tänne tullut kirjoiteltua. Johtuen laiskuudestani, tyhmyydestäni, saamattomuudestani ja muusta, melko olemattomasta elämästäni.

Loma. Eli tylsyys, suuri laiskuus ja yksinäisyys. No okei, sain mä eilen sammakon. Tuli vahingossa mukaan kun vanhemmat kävi vettä lähteeltä hakemassa. Ja selvitykseksi että meidän talon vesiputket on jäässä ja meillä ei tule olemaan juoksevaa vettä ennen huhtikuun loppua. Sitten me muutetaan tohon meidän takapihalle uuteen taloon. Vitsi se on pieni muuten o.O Ja mie valtasin isoimman huoneen. Mut mulla on suuri ongelma. Minkälaiset seinät? Yks vaihtoehto ois ruskee alaosa, vihree "kiiltävä" keskiosa ja beige yläosa. Ja sellanen muksa puu-sabluuna yhteen nurkkaan, sellanen lattiasta kattoon asti. Tai sitten olis muitakin ideoita, mutta en nyt jaksa sepustaa, vaikka kaikkia tietysti kiinnostaisi mielettömästi.

Sain viikonloppuna tehtyä vaikka mitä! Lähetin 2 työhakemusta ja yhden tärkeän kirjeen. Mailasin eräälle italialaiselle, saa nähdä saanko vastausta. Ehkä en.

Tuli taas olo et kesä sais tulla jo. Loma, aurinko, lämpö, ruoho. Tihkusade, harmaa taivas, märkä asfaltti. Ois ihanaa. Ja mehujää. Caprit, spagettiolkaintoppi ja järvi. Mutta lunta tuolla vielä kyllä on, aurinkokin jopa jo uskaltaa pilkottaa. Itse asiassa tuolla on juuri nyt aika hieno ilma. Olen ylihölmö kun en ole ulkona. Mutta perustelen ettei mulla olis siellä tekemistä. Pitäskö olla? Enkö vaan vois istua tuolissa kattelemassa vesipisaroiden tippumista katolta? Kyllä voisin, jos osaisin.

Njää, mulla olis kauheesti tekemistä mitä pitäis nyt lomalla saada aikaseks. Ensinnäkin hissan "tutkielma". Antiikin taruolennoista. Vitsi ku kiinnostaa. Ens perjantaina pitäs olla valmis. Entä jos oisinkin sairaana sillon? Tai ehkä en. Jos nyt vaan ottasin itteeni niskasta kiinni ja alkaisin tekemään sitä. Ja opettelisin enkun sanoja ja kielioppia ja laskisin fysiikkaa ja matikkaa. Mistäköhän vetäsen kirjallisen lähteen tuohon hissan juttuun? o.O Jaiks.

On niin saamaton olo. Haluisin maalata miun kännykän ja tän tietokoneen kukallisiks. Sellaisia ruskeita, harmaita, vihreitä ja beigejä kukkia. Ois muksa. Mut ehkä ei. Mä haluisin maili- / kirjekaverin Kiinasta. Tai Japanista tai jostain tuolta. Ja USA:sta kanssa. Ja Australiasta.

Miks mie haluun aina kauheesti kaikkea, mut en sitten tee mitään sen eteen et saisin mitään mitä haluisin? Ensinnäkin voisin mailata Ericalle. Ja taas vaihteeksi pyytää anteeksi etten ole kirjoitellut. Vitsi mie oon huono kaveri. Tuon mie oon kyllä tajunnu aiemminkin. Ja voisin mennä ulos, ottaa kirjan kauniiseen kouraani ja päästää koirat ulos ja istua tonne keskelle pihaa paikallisnähtävyydeksi. Kivaa. Vois kanssa soittaa äipälle että ostais mehujäätä. Karkkia kun en lakon takia saa syödä, enkä itse asiassa muutakaan, vain tuo mehujää on sallittu. Ja sekin vain tämän kerran. Mie oon huono lakkolainenkin. Very nice. Sit jos mie uhraisin hetken aikaa tänään myös engalnnin opiskelulle. Ja kun äippä tulee niin lähdetään lenkille poikien kanssa. Lihaskuntoa en viitti tehä kun tein eilen ja toissapäivänä. Mitäs muuta sitä vois tehä.. No nuo ainakin. Sit mie en tykkää ollenkaan itestäni jos en tee noita nyt. Paitsi että en tykkää itestäni nyttenkään.

Helpoin koe

Historian koe. Naur. Eka tehtävä käsitteiden selitystä, kolme kohtaa joista varmaksi tiesin kaksi. Seuraavassa tehtävässä piti yhdistellä taiteilijan / kirjailian nimi & teos, yksi kohta ainakin oli da Vinci - Mona Lisa. Siis voi hitsi miten haastavaa. Sitten oli joku tekstinpätkä englanniksi ja suomeksi, piti kertoa että mistä teoksesta tjstn. se on. Laitoin siihen ihmisoikeusjulistuksen, aluksi päässä pyöri joku aatteen perusajatus, mutta kun ei ollut hajuakaan missä se oltaisiin voitu julkaista. Ja viimeisenä: kymmenen esseevaihtoehtoa, joista piti valita 2. Siis kymmenen! Yleensä on ehkä maks. 5 vaihtoehtoa jos pitää 2 esseetä kirjoittaa. Mutta mitäpä tuosta. Kirjoitin roomalaisen ylhäisön vapaa-ajanvietosta ja Ranskan vallankumouksesta. Tuosta jälkimmäisestä en kyllä olisi muuten maksustakaan kirjoittanut, mutta kun siinä oli sanoja valmiina niin muistui jotain mieleen ;)

Heh, viimeinen jakso näyttäisi aikasta hauskalta: liikuntaa, ruotsia, äikkää ja tähtitiedettä. Eli koeviikolla kaks koetta... Suunnittelin että voisin ottaa tuohon vielä ATK:ta niin saisin yhden LUMA-kurssin lisää.

Njoo, tylsää. Pakko oli tulla tietokoneelle välipala syömään kun talonrakentajat on katolla ja ne, siis he, näkisivät kun mie syön jos söisin keittiössä. Inte tack. Onnistuin olemaan koko tammikuun syömättä karkkia o.O Eikä tehnyt edes mieli. Hyi kun kirjotan yliasiallisesti. Iiks. Voisin lakata kynnet ja tehdä vaikka ulkoasua. Jos jaksais.

Miks hedelmäpurkista lähtee maku niin nopeesti? Niiskis.