Ihana, ihana päivä.

Oikeesti kivoin päivä pitkästä aikaa, en ees muista millon mulla ois oikeesti ollu näin hauskaa! Ainakaan ihmisten kanssa. Aamupäivä ei kyllä hauskuudellaan loistanut. Tai no fyssan tunneilla sai kyllä nauraa jonkun verran, että ei nyt ihan itkettävimmät tunnit olleet. Paitsi että tajusin etten osaa kokeessa yhtikäs mitään mistään. Mutta ehkä maol pelastaisi, vaikken sen suureen voimaan uskokaan. Ja hissan tunnit olivat tylsät ja puuduttavat, istuttiin ja seisottiin taidemuseossa ja olevinaan ihasteltiin niin nättejä antiikin esineitä että hohhoijaa. Ois se ehkä ollu ihan suht mielenkiintosta jos ope ja se opas ei ois ollu siellä. Mutta oikeesti miun jalat puutu. Ja jouduin koko ajan pitämään kengät jalassa, kauheeta o.O

Mutta sitten loppu koulupäivä oli ihunaa aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin koulun liikuntapäivään (kyllä, aiemmat kerrat olen aina lintsannut luvallisesti). Ensinnäkin köpöstelin muutaman mukavan & ihanan ihmisen kanssa sinne minne pitikin. Paitsi että kiersimme jonkinlaisen ylimääräisen lenkin kun emme tarkkaan tienneet mihin piti mennä. Mutta kuitenkin lopulta eksyimme perille järven, Pyhäselän, jäälle. Ja taas järvelläkin kävelimme ylimääräisen lenkin. Kysyimme opettajilta missä jääpelipaikka on. Saari käski kävelemään tietä eteenpäin. Köpöstimme sitten tietä nätisti eteenpäin kunnes se alkoi kaartumaan poispäin rannasta. Totesimme sitten että jäällä käveli porukkaa, ja lähdimme tallustamaan jäälle tallaantunutta polkua pitkin hiihtoladulle eli yleiselle kulkuväylälle. Totesimme myös että eräs tyyppi seurasi meitä, ja kysyimme mihin meidän pitäisi mennä. Tyyppiä oli käsketty seuraamaan meitä. Hehee, olisihan se ollut kiva jos me jopa oltaisiin tiedetty että mihin pitää mennä.. Sitten meitä oli kuusi eksynyttä pikku lukiolaista siellä järven jäällä. Hienoa. Kävelimme sitten siinä ladulla aikamme ja kyselimme opettajilta että minne pitäisi mennä. Ja yksikään ei tiennyt. Über bra. Lähdimme siis takaisin sinne mistä olimme lähteneetkin, nyt tosin ihan vaan sitä jäätä pitkin... Lopulta selvisi että olimme kiertäneet ympäriinsä ihan turhaan, suunnilleen kaikki muut jääpelien pelaajat olivat siellä mistä olimme lähteneet ja minne olimme päätyneet. Mutta eipä tuo lisälenkki oikeastaan haitannut, se oli melko hysteerisen hauska ajoittain.

Päästiin ryhmien jaossa Tiinan kanssa samalle puolelle, lievästi suunniteltu juttu tosin. Ensimmäisenä päädyimme pelaamaan lumirytkyä, ja se oli ihanampaa kuin oikeasti muistinkaan *pienempikuinkolme* Sain juosta pallon ja pelaajien perässä umpihangessa, ja pallon kanssa myöskin tietysti, eikä minua kaadettukaan kuin kerran. Ei kun kahdesti, eka kerta oli himpun verran kovakouraisempi, toisella kerralla sain naaman täyteen lunta. Ja se oli oikeasti älyttömän hauskaa, vaikka hävittiinkin aika reippaasti. Mutta oli oikeasti ihanaa kun ryhmässä ei ollut ketään sellaista joka olisi ottanut pelin turhan tosissaan.

Seuraavaksi oli sitten vuorossa umpihankijalkapallo. Mahtavaa oli piiiitkästä aikaa päästä pelaamaan jalkapalloa! En oikeesti muistanutkaan miten hauskaa se on O.O Välillä kyllä en jaksanu liikkua mihinkään, pari kertaa potkaisin ihmisiä melko reippaasti jalkaan ja pari kertaa sain pallon mahaani. Ja lentelin melko nätisti aina välillä kun yritin kamppailla ihmisiä ja sitten liukastuin jäähän. Välillä taas kaaduin ihan muuten vaan juostessani.

Kolmantena lajina oli sitten lämpimän mehun jälkeen Extreme tms., kuitenkin frisbeen kanssa riehutaan hangessa. En ikinä ennen oo heittäny frisbeetä, ja olinkin aluks silleen että "älkää heittäkö mulle, en mie osaa heittää tota kuitenkaan", mut sitten ku tajusin ettei ihmiset ootakkaan multa täydellisyyttä, ni sitten osasin taas nauttiakin pelaamisesta. Ja hauskaa oli jälleen, vaikka mokailinkin aina välillä melko lahjakkaasti.

Ja päivää piristi vielä se että tapasimme matkalla takaisin koululle vanhan äikän opemme :D Oikeasti en edes muistanu miten hauska hän on, ihan mahtava tyyppi lyhyesti ilmaistuna :D