Yksi jakso, yksi vain! Yksi yksi yksi vaivainen..! Apua kello on jo noin paljon, hyvää yötä!
.. Echizen ..
sunnuntaina, marraskuuta 25, 2007
Koulukilpailu
Krilmrim. Tukehdun raivooni jos (ja kun) joku huomenna ennen koetta tulee valittamaan ETTEI OSAA MITÄÄN.
"No siis vaikka jokasella tunnilla viittasin jokaseen open kysymykseen ja vieläpä vastasin aina oikein kun multa kysyttiin, ja sit sain vähintään ysillä alkavan numeron sanareista ja luin viikonloppuna yhteensä ainaki 20 tuntia ruotsia, niin emmä kuitenkaan saa ysiä parempaa kokeesta - eli en osaa mitään."
Terve, minulle on aivan sama saanko kokeesta, ja sitä kautta kurssista, vitosen vai ysin. En välitä siitä etten juuri koetilanteessa sattunut muistamaan mikä on ruotsiksi koiran viiksikarvankiharrin tai matkahammasharjan säilytyskotelo. No okei, myönnettäköön että on vähän surullisempaa jos satun unohtamaan sivulauseen sanajärjestyksen tai koputusx:n. MUTTA. Jos ehkä mahdollisesti haen yliopistoon opiskelemaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, ei ketään kiinnosta mitä sain ruotsin kurssista joka koskee sitä kuinka kuoritaan omena oikeaoppisesti. Vain niillä yo-todistuksessa töröttävillä kirjaimilla on merkitystä. Jos satun unohtamaan sen piinaavan kuuden tunnin aikana sen sanajärjestyksen tai koputusx:n, saan itkeä ja parkua ja vollottaa ja valittaa että kun meni huonosti. Mutta ei ENNEN yhden vähäpätöisen kurssin koetta, johon on valmistautunut koko jakson ajan eli kuusi viikkoa. Jotain realistisuutta, kiitos.
En oikein tiedä mitä minun pitäisi sanoa siinä aulassa istuskellessa kun ne koko jakson ajan ja vähän pidempäänkin kokeeseen valmistautuneet, oikeasti asioita osaavat tyypit valittavat epäosaamistaan ja sitä miten saavat kokeesta "surkean" arvosanan. Kun itse olen saanut sanakokeista kutosia ja seiskoja, lukenut viikonloppuna kielioppiasioita 45 minuuttia ja sanoja 0 sekuntia, eikä minua oikeastaan harmittaisi edes se kutonen siellä koepaperissa. Siinä tilanteessa tunnen olevani aivan eri maailmasta kuin kaverini - kuten silloinkin kun ruokapöytäkeskustelu kääntyy AINA vääjäämättä joko luonnontieteisiin, politiikkaan tai autolla ajamiseen.
Olen katkera ja kateellinen, myönnetään. Kyllä minulle toki kelpaisi yhdeksän ja puolen keskiarvo, aidosti aurinkoinen hymy jokaiselta opettajalta aina käytävällä törmättäessä ja kuvani vuosikirjassa, kuvatekstinä "koulumme lahjakkain oppilas joka tulee vielä varmasti pääsemään pitkälle". Mutta luulen etten tule tekemään ainakaan kaikella lukiossa oppimallani yhtikäs mitään sitten oikeassa elämässä, jolloin sillä ei ole merkitystä oletko yhdeksän ja puolen vaiko kutosen oppilas. Noh, olenhan minä sentään noin seitsemän ja puolen, ja se riittää minulle.
:)
"No siis vaikka jokasella tunnilla viittasin jokaseen open kysymykseen ja vieläpä vastasin aina oikein kun multa kysyttiin, ja sit sain vähintään ysillä alkavan numeron sanareista ja luin viikonloppuna yhteensä ainaki 20 tuntia ruotsia, niin emmä kuitenkaan saa ysiä parempaa kokeesta - eli en osaa mitään."
Terve, minulle on aivan sama saanko kokeesta, ja sitä kautta kurssista, vitosen vai ysin. En välitä siitä etten juuri koetilanteessa sattunut muistamaan mikä on ruotsiksi koiran viiksikarvankiharrin tai matkahammasharjan säilytyskotelo. No okei, myönnettäköön että on vähän surullisempaa jos satun unohtamaan sivulauseen sanajärjestyksen tai koputusx:n. MUTTA. Jos ehkä mahdollisesti haen yliopistoon opiskelemaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, ei ketään kiinnosta mitä sain ruotsin kurssista joka koskee sitä kuinka kuoritaan omena oikeaoppisesti. Vain niillä yo-todistuksessa töröttävillä kirjaimilla on merkitystä. Jos satun unohtamaan sen piinaavan kuuden tunnin aikana sen sanajärjestyksen tai koputusx:n, saan itkeä ja parkua ja vollottaa ja valittaa että kun meni huonosti. Mutta ei ENNEN yhden vähäpätöisen kurssin koetta, johon on valmistautunut koko jakson ajan eli kuusi viikkoa. Jotain realistisuutta, kiitos.
En oikein tiedä mitä minun pitäisi sanoa siinä aulassa istuskellessa kun ne koko jakson ajan ja vähän pidempäänkin kokeeseen valmistautuneet, oikeasti asioita osaavat tyypit valittavat epäosaamistaan ja sitä miten saavat kokeesta "surkean" arvosanan. Kun itse olen saanut sanakokeista kutosia ja seiskoja, lukenut viikonloppuna kielioppiasioita 45 minuuttia ja sanoja 0 sekuntia, eikä minua oikeastaan harmittaisi edes se kutonen siellä koepaperissa. Siinä tilanteessa tunnen olevani aivan eri maailmasta kuin kaverini - kuten silloinkin kun ruokapöytäkeskustelu kääntyy AINA vääjäämättä joko luonnontieteisiin, politiikkaan tai autolla ajamiseen.
Olen katkera ja kateellinen, myönnetään. Kyllä minulle toki kelpaisi yhdeksän ja puolen keskiarvo, aidosti aurinkoinen hymy jokaiselta opettajalta aina käytävällä törmättäessä ja kuvani vuosikirjassa, kuvatekstinä "koulumme lahjakkain oppilas joka tulee vielä varmasti pääsemään pitkälle". Mutta luulen etten tule tekemään ainakaan kaikella lukiossa oppimallani yhtikäs mitään sitten oikeassa elämässä, jolloin sillä ei ole merkitystä oletko yhdeksän ja puolen vaiko kutosen oppilas. Noh, olenhan minä sentään noin seitsemän ja puolen, ja se riittää minulle.
:)
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Wawawa..!
Puhuimme psykologian tunnilla Leijonakuningas-elokuvasta, totesimme että Scar on leijonista viisain ja että Rafiki on aika loistava jätkä. Uskaltaisinkohan pyytää opelta American History X:n lainaan? :~
PITÄISI tehdä mantsan portfolio, lukea ruotsin sanoja koska huomenna on koeaineen kirjoitus, kirjoittaa psykan oppimispäiväkirja ja nukkua, mut. Mutmut, ootan koeviikkoa aka lomaa enkä sen takia saa mitään aikaiseksi. Tai ehkä siksi että väsyttää. Tai ehkä siksi että rakastan jättää kaikki jutut viimeviimetippaan.
Meinasin nukahtaa ruotsin tunnilla.
PITÄISI tehdä mantsan portfolio, lukea ruotsin sanoja koska huomenna on koeaineen kirjoitus, kirjoittaa psykan oppimispäiväkirja ja nukkua, mut. Mutmut, ootan koeviikkoa aka lomaa enkä sen takia saa mitään aikaiseksi. Tai ehkä siksi että väsyttää. Tai ehkä siksi että rakastan jättää kaikki jutut viimeviimetippaan.
Meinasin nukahtaa ruotsin tunnilla.
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Kivuus!
Voi onni <3
Aamu alkoi surkeasti. Väsytti, oli kiire, vielä yksi koulupäivä edessä ennen viikonloppua, läksyt tekemättä, jalat kipeet.. Mutta kaikki kirkastui kun linja-autokuski sanoi noustessani bussiin että olin ensimmäinen koko aamun matkustajista jolla oli heijastin \o/ Ja uskon että linja-auton kulkemalla 30:n kilometrin matkalla ennen minun pysäkkiäni on muutamia matkustajia tullut kyytiin ja jäänyt poiskin.
Ruotsin tunnit meni nopsasti, kerrankin. Ekalla tunnilla oli kuuntelu ja tokalla tunnilla käytiin läpi läksyjä + uusvanhoja helppoja kielioppeja. Tuo kurssi on vaan ollut niin ahdistava, kun se on koulukohtanen, joten siellä on noin 10 opiskelijaa koko kurssilla, ope ei ole sellainen hauska huumoriveikko kuten muut ruotsinopemme ja kurssilla ei ole kirjaa. Sitten kun joutuu melkein jokaisella tunnilla sanomaan johonkin kysymykseen että "en tiedä", tai jos vastaa niin se on väärin, niin sitten on alkanut tuntua että en osaa ruotsia enää yhtään :S
Mut siis sitten oli englantia, joka on ollut tässä jaksossa ihan huippua kun Jason opettaa, ja enkunkin tunnit oli tosi kivoja jälleen. Eka tunti harjoteltiin idiomeja netissä ja tokalla tunnilla käytiin uutta kappaletta läpi noin kymmenen hengen porukalla kun muut oli (tai "oli") yliopiston järjestämän abipäivän takia poissa. Ja sit vaan puhuttiin ja se oli niiiin huippua, Jasonin tunneilla uskallankin puhua englantia kun se ei tunnu siltä kuin muiden opettajien tunneilla että "puhu nyt englantia kun sinun täytyy oppia puhumaan", vaan että "puhu englantia jotta voit pärjätä elämässäsi". Aww, muutenkin tykkään Jasonista kun hän on niin impulsiivinen eikä painota vaan sitä että englantia opiskellaan jotta saataisiin se L sieltä ylppäreistä (tai siis ylioppilaskisoista kuten Jason sanoo)!
Ja oikeasti päivän paras juttu tapahtui juuri kun menin enkunluokkaan. Jason kysyi juuri ovesta saapuneilta että ollaanko jo käyty ylppäreiden tulokset hakemassa, johon kaikki vastasivat että nehän tulee vasta maanantaina. Mutta hah, Jason sanoi vaan että ne on kyllä nyt jo tullu että juoskaa nyt äkkiä hakemaan ne! Ja sitten kun oli rynnännyt kansliaan, jonottanut siellä tuskissani ja saanut paperin kouraan niin huoh. Psykasta M!!!! Mikä on ihan törkeän hyvin siihen nähden että aloitin lukemisen vasta silloin kun koulu alkoi syksyllä, en ehtinyt lukea kaikkia kirjoja kokonaan ja lukeminen tapahtui pääasiassa matikan tunneilla, missä ei maailman parhaiten pysty psykan lukemiseen keskittymään, ja lisäksi ehdin kirjoittaa yhdestä tehtävästä vain ensimmäisen kappaleen :'D Mikäköhän olisi ollut tulos jos olisin edes lukenut kunnolla? Mutta voi apua että oon koko päivän leijunu ihan pilvissä tuon johdosta, pelkäsin jo että pääsisinkö edes läpi koko psykasta! Äikästä saatu M kyllä harmittaa, mutta keväällä uusimaan ^______^ (tavoite edelleen E, tekstitaitovastauksista tuli nyt muutamia pisteitä huonommat pisteet kuin yleensä kirjoittamistani, ehkä keväällä olis kivemmat aiheet).
Naurettiin vaan sitten Tiinan kanssa hyppytunnit kokonaan, en vaan voinu olla nauramatta ton psykan tuloksen jälkeen :D Ja kun Tiinakin sai E:n ja L:n niin... \o/ Psykankin tunnit meni nopeasti, eka tunti pulpetissa töröttäessä ja toinen tunti parityötä tehdessä. Ja tajusin että eihän mun tartte enää edes kuunnella psykan tunneilla kun ei tarvitsekaan uusia sitä ainetta <3
Leijuntaa kyllä vähän madalsi äidin ja erityisesti isän suhtautuminen ylppärituloksiin. Odottavat selvästi että seuraan veljen jalanjäljissä ja vetäsen monta L:ää. Itse olen tyytyväinen jos sellainen tulee vaikka vain mantsasta.
Mutta huomenna Ikeaan, ens viikko Norssin 100-vuotis juhlaviikkoa joten osa tunneista jää pois, sit seuraava viikko koeviikko: ma ruotsi, pe enkku, ma matikka :D
sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007
perjantaina, marraskuuta 02, 2007
Hävetys
Kuinka kukaan, varsinkaan AIKUINEN IHMINEN, voi olla niin ällöttävän RASISTINEN ja katsoa asioita vain yhdeltä kantilta? Miten?!
Iskä saa taas veren vähintäänkin kiehumaan. Postista tupsahti tänään huuto.netistä huutamani Hotelli Ruanda -dvd, joka sitten katsottiin äsken. Ja jos olisin raivoltani kyennyt laskemaan kuinka monta kertaa isä haukkui esimerkiksi elokuvan päähenkilöä, tummaihoista hotellinpitäjää joka pelasti reilu tuhat hutu- ja tutsipakolaista "majoittamalla" heidät hotelliin, olisin päätynyt vähintäänkin kaksinumeroiseen lukuun. Ja suurin osa syytöksistä oli tasoa "no olishan tuo nyt vähä-älyisenkin pitäny tajuta että ei se lahjominen auta" (ennen elokuvan puoltaväliä tullut kommentti), "no eipä tuolta fiksua toimintaa olis voinu odottaakaan kun se on neekeri", "ainahan ne neekerit on tappelemassa" etc.
Miten joku, joka varmasti tietää Euroopankin historiasta edes vähän jotain, ei voi millään tajuta vaikka miten yritetään selittää, että me eurooppalaiset niitä syyllisiä ollaan eikä ne afrikkalaiset! Eurooppalaiset olivat niitä jotka halusivat olla niitä kalpeita, ylempiarvoisia herrasihmisiä pitsiröyhelöissään kun tummaihoiset raatoivat eurooppalaisten pelloilla aliarvoisissa oloissa jotta eurooppalaiset saisivat rahaa. Eurooppalaiset olivat niitä jotka jakoivat koko Afrikan viivottimella osiin, jakaen heimoja ja yhdistämällä heitä samalle alueelle mitään muuta kuin rahaa ja omaa etuaan ajattelematta. Eurooppalaisten takia Afrikassa riehuu sisällissotia, ja nyt täällä itketään jos muutama oman maanosan rauhanturvaaja sattuu menettämään henkensä yrittäessään korjata esi-vanhempiensa tekemiä virheitä. Entäpä ne Afrikkalaiset, jotka ovat aina saaneet kärsiä eniten?!
Useimmmiten minua hävettää olla ihminen, mutta ainakin yhtä paljon minua hävettää olla eurooppalainen.
Iskä saa taas veren vähintäänkin kiehumaan. Postista tupsahti tänään huuto.netistä huutamani Hotelli Ruanda -dvd, joka sitten katsottiin äsken. Ja jos olisin raivoltani kyennyt laskemaan kuinka monta kertaa isä haukkui esimerkiksi elokuvan päähenkilöä, tummaihoista hotellinpitäjää joka pelasti reilu tuhat hutu- ja tutsipakolaista "majoittamalla" heidät hotelliin, olisin päätynyt vähintäänkin kaksinumeroiseen lukuun. Ja suurin osa syytöksistä oli tasoa "no olishan tuo nyt vähä-älyisenkin pitäny tajuta että ei se lahjominen auta" (ennen elokuvan puoltaväliä tullut kommentti), "no eipä tuolta fiksua toimintaa olis voinu odottaakaan kun se on neekeri", "ainahan ne neekerit on tappelemassa" etc.
Miten joku, joka varmasti tietää Euroopankin historiasta edes vähän jotain, ei voi millään tajuta vaikka miten yritetään selittää, että me eurooppalaiset niitä syyllisiä ollaan eikä ne afrikkalaiset! Eurooppalaiset olivat niitä jotka halusivat olla niitä kalpeita, ylempiarvoisia herrasihmisiä pitsiröyhelöissään kun tummaihoiset raatoivat eurooppalaisten pelloilla aliarvoisissa oloissa jotta eurooppalaiset saisivat rahaa. Eurooppalaiset olivat niitä jotka jakoivat koko Afrikan viivottimella osiin, jakaen heimoja ja yhdistämällä heitä samalle alueelle mitään muuta kuin rahaa ja omaa etuaan ajattelematta. Eurooppalaisten takia Afrikassa riehuu sisällissotia, ja nyt täällä itketään jos muutama oman maanosan rauhanturvaaja sattuu menettämään henkensä yrittäessään korjata esi-vanhempiensa tekemiä virheitä. Entäpä ne Afrikkalaiset, jotka ovat aina saaneet kärsiä eniten?!
Useimmmiten minua hävettää olla ihminen, mutta ainakin yhtä paljon minua hävettää olla eurooppalainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)