Olen taas koko päivän ollut aivan totaalisen no-life.
Aamulla heräsin seitsemän aikoihin kun veli oli aamupalalla, lähti sitten kahdeksan aikoihin Lyseon pihalle josta matka jatkui minun ikioman kamerani kera Helsinkiin. Jotenka siis tänäänkin jo moneen ja taas moneen kertaan kaivattu kaverini reissaa siellä mihin minä haluaisin päästä. Ja tarkoitan siis kameraani, en niinkään veljeäni. Hän nääs tekee katalan tempun ja vie tämän paremman koneen Kuopioon jonne muuttaa opiskelemaan. Ja saa sitten odottaa minua sinne kyläilemään, ainakin kunnes H&M sattuu saapumaan tännekin.
LadyKillerin kenkäblogin innoittamana tekisi kauheasti mieli shoppailemaan. Ah, Nicosiaan olisi niin unelma päästä taas. Tai Pafokseen, kummin vaan. Tai jos täältä löytyisi joku ihana kauppa missä myytäisiin rentoja ja löysiä tyttöjen farkkuja, sellaisia missä olisi ihania kulutushaalistuksia sun muuta ihanaa. Pafoksessa oli juuri unelmafarkkukauppa, mutta kun hinnat olivat sellaista 60 puntaa niin ei kiitos.
Oon huomannu että musta on tulossa ylinaisellinen. Tai no ehkä enemmän sellainen kuin olen aina unelmoinut olevani, jotenka siis ei sittenkään naisellinen. Mutta ostin yhden päivän aikana kynsiviiloja, puuterin, kynsilakan, ripsivärin ja hiuspinnin. Aiemmin en olekaan omistanut noista kuin puuterin ja kynsilakan. Ja olen totaalisen ihastunut hajuveteen jota ostin Body Shopin alennuksesta Pafoksesta. Se on niin ihanaihanaihana, sellainen raikas ja hedelmäinen ja tuo ihanasti kesän muistot ja Kyproksen hiekkarannat mieleen. Naminami. Aiemmin kun en ole hajuvesistä oikein perustanut, mutta tuota ruiskuttelen käsivarren täyteen vaikka olisin vain kotona ja kävisin korkeintaan lenkillä. Tai no varon kyllä liikaa käyttöä. Mutta pelottavinta on se että laitan huulikiiltoakin vaikken lähtisi mihinkään, välillä vaan tulee sellainen olo että nyt pitää tehdä jotain. Ja se tarkoittaa huulikiillon lisäystä. Lisäksi olen pitänyt hiuksiani lähes aina yleisillä paikoilla ponnarilla tai yksinkertaisella nutturalla. Ennen kuljin aina hiukset auki. Kauheaa, alan ihan pelätä itseäni, kohta varmaan pukeudun vaaleanpunaisiin pitsimekkoihin. Iik.
Isä ei ole vieläkään ole huomannut rustokorvistani. Ja se laitettiin tiistaina. Taas nähdään miten paljon se minuun huomiota kiinnittää. Tai no huomauttaahan se jos olen esimerkiksi unohtanut sammuttaa oman huoneen valon, laittanut jääkaapissa jotain väärälle hyllylle tai jotain vielä turhanpäiväisempää. Ei siinä mitään jos huomauttaisi nätisti, mutta kun huudetaan kurkku suorana ja kymmenin kirosanoin höystettynä ja vaikka miksi aivoköyhäksi haukutaan samalla, niin ei ihmekään että meikäläisellä menee hermo. Tänään sain pyöräillä kaksi tuntia että onnistuin rauhoittumaan edes vähän. Miten useina iltoina olenkaan saanut itkeä itseni uneen isän takia, miten usea asia onkaan mennyt aivan piloille isän takia. Oikeasti pelkään ja halveksin sitä miestä.
Niin, siis joskus aamupalan ja lyhyen koneella foorumeissa ja blogeissa kiertämisen jälkeen lähdin pyöräilemään kun riideltiin jälleen isän kanssa, sitten taas kotona heti koneelle ja meseen. Äippä kävi jätskiautolla ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen ja kauhistelin T:n kanssa kännykän välityksellä millasia uusia opettajia koululle tulee. Ja oppilaitakin, ei sen puoleen. Kaikki miinus yksi entisestä koulustani tulevat ovat niitä jotka puhuivat minusta koko ysiluokan ajan pahkaa selän takana kuvitellen etten tajunnut. Tekisi mieli kertoa kyseisille henkilöille että tajusin, ja että se satutti. Olisivat edes sanoneet päin naamaa, mutta eihän se onnistu.
Njoo, alkuperäiseen aiheeseen jälleen: käytiin sitten illalla äipän kanssa pesemässä Pyry järvessä. Yritin kyllä selittää järven rehevöitymisestä mutta kun ei kuunnella niin ei. Ja äitikin sitten raivosi minulle kun kuulemma neuvon koko ajan ja se on äärettömän ärsyttävää. Kyllä, tiedän tuon itsekin. En vain voi mitään sille että odotan itseltäni ja muiltakin täydellisyyttä. Ei, minä vaadin sitä. Varsinkin itseltäni.
Haaveilen kielikurssista. Englantiin tai Ruotsiin ensi kesänä. Maks. vähän yli 1400 euroa. Ja minähän revin ne rahat jostain. Menen mihin vaan töihin että saan ne. Kylläkylläkyllä. Ja kun päätän jotain niin sen toteutankin sitten.
Silmäni alkavat lupsua kiinni ja pitäisi katsoa kuka viitsikään herättää Myrskylintuni iltaunilta. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti