perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Kuukausikatsaus

Eipäs ole vähään aikaan taas tullut tänne rustailtua. Tasan kuukausi sitten viimeksi. En vaan ole niin kauheasti jaksanut niin syvällisiä ja vähemmän syvällisiä pohdiskella, muita kiireitä..

Suunnittelin tähän jonkun kivan aloituksen mutta unohdin sen. Njo, ei voi mitään. Huomaa muuten että alkuaikoina innostukseni blogin kirjoittamiseen on ollut suurempaa kuin nyt. Tai ainakin oon jaksanu kirjottaa useammin.

Helsingin LUMA-reissu oli ihan oke jees. Mielenkiintoisempi ainakin kuin Oulun. Vaikka sielläkin tutkitaan banaanikärpäsiä. Ja tapasin muuten Tuulian. Että terkkuja vaan sinnekin ;) Ja tajusin että Helsinki on vähän muutakin kuin vain kauppoja kauppojen perään. Se kasvitieteellinen puutarha oli muuten aika muksa.

Onnistuin taas kartuttamaan rannekorukokoelmaani. Tällä hetkellä 30 kappaletta, joista 6 Tukholmasta, 10 Helsingistä ja loput Innsbruckista. Plus sit vielä 18 sellasta erilaista korua tuolta samaisesta Itävaltalaisesta kaupungista jonka nimeä ei huvita kirjoittaa uudestaan. Eikös olekin mielenkiintoista?

Ratkaisin Suomen susiongelman. En kyllä taas muista olenko jo joskus kertonut ratkaisun, mutta kertaushan on opintojen äiti. Tai siis sen pitäisi olla. No mutta kuitenkin. Juttuhan menee niin että sudet syövät ihmisten lampaat ja muut ulkoelukat. Miksi? Koska niillä ei ole luonnossa syötävää. Miksi? Koska ihmiset ovat tuhonneet susien luonnollisten ravintojen elinympäristöä. Ja myös susien elinympäristöä, jonka takia niiden pitää muuttaa lähemmäs ihmisiä ravinnon perässä. Simple? Siksipä ihmisten pitäisi muuttaa korkeisiin kerrostaloihin (eikös sitä ole nyt joskus mainostettu miten Suomestakin niitä jo löytyy?) jättikokoiseen kaupunkiin. Talojen katoilla olisi pienet tuulivoimalajutut jotka tuottaisivat auringon valon lisäksi aina yhden talon energian. Ja kaupunki olisi mahdollisimman saastuttamaton koska siellä asuisi niin paljon ihmisiä ettei olisi järkeä liikkua autolla koska koko ajan juuttuisi ruuhkaan. Siksipä kaikki kulkevat polkupyörillä, joita mahtuu vierekkäinkin paljon enemmän kuin autoja. Ja niillä on helpompi pujotella muiden väleistä. Ja tehtaita ei sitten enää olisi, kaikki jutut tehtäisiin käsityönä mitä pystyttäisiin, mitä ei pystyttäisi tuotaisiin ulkomailta. Ja kun luomusta on varmasti maailmallakin tulossa iso trendi, voitaisiin Suomessa kasvattaa siellä kaupungin ulkopuolella kaikkia luomutuotteita pelloilla jne. Ja sitten niistä saisi Suomi tuloja kun tekisi kaikkien maailman maiden kanssa sopimuksen että vain Suomi saa tuottaa luomutuotteita. Näin yksinkertaista se on, rakkahat ystävät. Saastutus ei kyllä katoaisi koko maailmasta, mutta olisiko se muutenkaan mahdollista? Vain jos tämä harvinaisen hölmö ja itsekeskeinen olento, ihminen, hävitettäisiin maapallolta. Sitten mieki voisin olla iloinen ja syntyä uudestaan muurahaisena. Ainiin, tekisin Suomesta luonnonsuojelualueen jos olisin presidentti.

Jaksaisikohan tässä muuta kertoilla.. Tosin eipä tässä taksvärkkipäivänä oikein parempaakaan tekemistä ole.. Järkytyin "hieman" kun näin viime jakson todistukseni. Fyssa kutonen. Edellisestä fyssan kurssista tuli kyllä onneks ysi, että ei se fyssan arvosana nyt ihan aliarvoinen ole kuitenkaan. Mutta silti, elämäni ensimmäinen kutonen todistuksessa, ja sekin aineesta josta pidin. Huomaa mennyt aikamuoto. Sitten toinen pettymys oli kemia. Osasin olevinaan kaikki kurssin asiat hyvin, mutta näköjään en. Tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Pientä eroa yläasteeseen, jolloin sain aina vähintään ysin? Ei tietenkään. Ja enkustakin tuli seiska, kuten edellisestäkin kurssista. Yläasteella sekin meni vielä sentään hyvin, oliskohan kannattanu vaikka opetella edes joskus niitä sanoja, muutenkin kuin koetta edeltävänä iltana? Ja kieliopitkin meni kyllä päin männikköä. Mutta psykka. Ai vitsi että osaan rakastaa jotain ainetta niin paljon. Ensimmäisestä ja toisesta kurssista molemmista kympit! Ekat kympit koko kymmenvuotisen kouluhistoriani aikana, ihunaa. Ja on se aine muutenkin ihana. Oikeasti sen hauskaa ja edes jotenkin loogista ja ymmärrettävää, toisin kuin muut aineet. Ja sain ekassa kokeessa ylioppilastehtävästä täydet o/ Harmi vaan että jos rupeaa johonkin psykologiseen ammattiin niin pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa. Eläimet ois paljon kivempia työkavereita / potilaita / tuollaisia. Mut eläinpsykologi ois ihan kiva ammatti, except en tiedä onko sellaista olemassakaan. Mutta sitten se on joko eläinlääkäri, sisustussuunnittelija, eläintenhoitaja, eläinfysioterapeutti tai kirjailija. Viimeisimmästä ei kyllä varmaan paljoa kehuja tulisi, mutta mitäpä tuosta. Eikös pääasia ole että on hauskaa?

Mua kyllästyttää tää oma koulunkäyntini. Maanantaiksi yhden atk-tunnin takia kouluun Excelillä leikkimään, tiistaina kahdeksaksi ruotsin tunneille ja kahdelta kotiin äikän tunnin jälkeen, keskiviikkona kahdesta neljään liikuntatunneille, torstaina, ärrinmurrin, kahdeksaksi yhdelle ainoalle ruotsin tunnille ja iltapäivällä äikän tunneille kahdesta neljään. Perjantai on sitten jotenkin siedettävä päivä, kymmeneltä kaksi ruotsia, sitten kaksi atk:ta ja lopuksi kaksi äikkää. Mutta kenelle oikeasti voi sattua niin huono tuuri että koulua on 15 tuntia viikossa ja kahtena aamuna pitää herätä kahdeksalta ja kolmena päivänä pääsee vasta neljältä? Niinpä, minullepa juuri. Ja kursseja tuleekin vain 28 tänä vuonna, mutta ensi vuonna kiritään sitten. Ensimmäisen jakson voi ottaa vaikka miten täydeksi kun on vielä alkuinnostusta ja LUMA-retkellä Lapissa menee viikko, ja sitten viimeisen jakson voi kanssa ottaa täydeksi kun on piristävä ilma kun aurinko paistaa ja perhoset alkaa lennellä, ja lisäksi on kauheasti vapaapäiviä sun muut sähellystä.

Tajusin muuten eilen että Pyry onkin ihan kiva koira. Se ei tehnyt muuta kuin yritti syödä oikean käden sormet kun makoilin tuolla pihalla eilen. Epänormaalin rauhallista käytöstä suorastaan tuolta pikkupojalta. Ja haluaisin vaihtaa tän sivujen ulkoasun, mutta ei oikein ole ideoita kun vasta tein kolmelle kaverille ja vähemmän kaverille ulkoasun.

Ei kommentteja: