Hei. Pitkästä aikaa.

Täällä oli takatalvi aamulla pari tuntia, nyt taas kaunis kevätpäivä, kuten lähes koko tämän viikon, ja hurjaa vauhtia taivaalla liihottelevat pilvipumpulat.

Viikon paras hetki oli kun istuin kaverin kanssa pendeltågissa matkalla takaisin Uppsalaan tekemältämme aamupäiväretkeltä ja mahaan sattui kun olin nauranut niin paljon.

Nyt haluan polttaa loppuun talvella ostetut kynttilät, unohtaa asioita, ottaa askeleita eteenpäin, parantua.

18-vuotias minäni olisi ollut pettynyt jos tietäisi, millaista elämää 24-vuotiaana elän. Okei, kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni ulkomaihin liittyvät konkreettiset unelmat, ts. Islannissa ja Englannissa käynti ja Tukholmassa asuminen, ovat toteutuneet - lukuun ottamatta Intiassa käyntiä, joka tosin toteutuu ensi kuussa (!!!). Mutta ne kaikki pienemmät asiat ja muistikirjoihin kirjatut toiveet: tuoreet yrtit ikkunalaudoilla, oma kämppä, leipominen viikonloppuisin, laihuus, ahkeruus, kanien kasvatus, kirjoittaminen, valokuvaus.. Nuo ovat enemmän tai vähemmän unohtuneet, tai vain osoittautuneet mahdottomiksi - osa ihan vain olosuhteiden pakosta, mutta osa heikosta luonteenlaadustani johtuen.

Olisi aika ryhdistäytyä. Lopettaa sipsipussillisten syöminen päivälliseksi, ahdistukseen ahmiminen, laiskuudesta johtuva liikkumattomuus, ahdistuminen kaikesta ja stressaus jutuista joita pitäisi tehdä mutta joita en saa aikaiseksi tehdä.

Pitäisi alkaa elää.

Haaveita ja suunnitelmia

Joka syksy haaveilen olevani kuin Chun Shu kirjassaan Beijing Beibi. Kirjailijanalku joka matkustaa ympäri maata rakkauksiensa perässä, luuhailee levykaupoissa, syö tikkareita joissa on sisällä purukumi, kuuntelee musiikkia poikaystävänsä kanssa sängyllä makoillen, kokee olevansa liian älykäs kouluunsa, osaa suurien runoilijoiden runoja ulkoa ja herkistelee.

Olisihan se teiniä, mutta saanhan haaveilla moisesta nyt kun tuhlasin teineyteni virtuaaliheppojen kanssa omaan huoneeseeni linnoittautuneena, saanhan? Lisäksi haaveilen Kaliforniasta O.C-tyyliin, purjehtimisesta saarelle joka voisi olla vain kärpäsen kakkaa kartalla kuten Muumit tekivät, eikä joogailu Thaimaassa tai Singaporessakaan kuulostaisi pahalta.

Mutta plan yksi on saada kesän aikana ahmitut kymmenen kiloa hupenemaan niiden muutaman muunkin ylimääräisen kilon kanssa ja opiskella niin että voisin edes haaveilla vaihto-oppilasvuodesta Aasiassa - sekä tietysti olisi kivaa jos en tuhlaisi kaikkia rahojani joko herkkuihin tai kaapissa pölyttyviin vaatteisiin tai sisustusroinaan kuten tähän asti.

"myöhäisiä" iltoja & lukemisyritystä

Hohhoi.

Ensinnäkin toivon että tänään pääsisin ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli pakko katsoa Suomi - Venäjä, lauantaina Euroviisut ihan vain tavan vuoksi, sunnuntaina sitten luonnollisesti Suomi - Ruotsi (!! oon vieläkin niin ilonen ja ylpee voitosta!), maanantaina lähdin ihan extempore puolentoista tunnin varotusajalla bussilla Hesaan ja torille, tosin sieltä piti kyllä jo vähän ysin jälkeen lähteä pois valitettavasti, mutta kuitenkaan en silloinkaan nukkumaan ehtinyt ennen yhtätoista. Ja eilen kotiuduin Helsingistä kasin aikoihin ja sitten piti tietty datailla ja ihkutella ostoksia (kuten Calvin Kleinin One Summer 2011 -putelia ja sen sisältöä, namnam kaikin puolin) ja muuten häslätä, joten nukkumaan ehdin taaskin vasta joskus yhdentoista aikoihin.

Eihän tollasessa nukkumaanmenoajassa toki normaalisti olisi mitään, mutta kun herään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan automaattisesti ilman että varsinaisesti mihinkään heräisin, ja kun usein herään jo kuudelta vaikka yöunia olisi kertynyt vain se seitsemän tuntia joka on mulle liian vähän jos vähänkin pidempään jatkuu moisella rytmillä. Mutta maanantaina alkoi loma ja lomaan kuuluu ehdottomasti myöhään valvominen, joten pakko sitä on joskus yrittää. Ei tänään kuitenkaan.

Toisena sitten asia josta mun piti ihan vain pikaisesti tulla tänne valittamaan (joo, oon taas ihan valivali, sorry): lukumotivaation puute. Mulla on yliopiston ruotsinkieliset pääsykokeet ensi viikon perjantaina ja olen toisesta pääsykoekirjasta lukenut alle puolet. Ja toki kirjakin on ruotsiksi, joten lukutahti on se n. 10 sivua per tunti kun teen vain alleviivaukset. Toinen kirja onkin sitten pelkkää ruotsin kielioppia, eli hulluna muistettavia pikkujuttuja. Ja kun en ikinä muista ottaa tuota kielioppikirjaa mukaan esim. bussiin jossa sitä voisi ihan hyvin lukea ja harjoitella kun se jopa on näppärän kokoinen ja mahtuisi laukkuun mukaankin mukavasti. Toinen teos mulla on vain netistä tulostettuna sekavana paperikasana joten sitä en mielelläni lähde mihinkään bussiin lukemaan.

Mutta siis pääasiallinen ongelma on se että mulla on lukumotivaatio ihan hukassa! Oon kyllä etsiskellyt hullulla innolla työpaikkoja ulkomailta, tuloksetta, mutta Suomeen, edes unelmieni kaupunkiin Helsinkiin, opiskelemaan jääminen ei houkuta nyt, ei sitten yhtään. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä jos saisin jo nyt opiskelupaikan, voisin sitten ilmoittaa aloituksen lykkäyksestä vuodella, ja olla huoletta töissä (jos niitä siis löytyisi) aina ensi vuoden syksyyn asti, ei tarvitsisi lähteä ulkomailta tänne vaan pääsykokeiden takia sitten. Mutta edes tällaisella järkeilyllä en vain saa revittyä itseäni niskasta kiinni ja lukemaan, en edes silläkään että juuri nyt haluaisin asua Helsingissä enemmän kuin koskaan! Ulkomaat ja ihan toisenlaiset haaveet tälle vuodelle vaan pyörii mielessä surrurrurrur. Ja tietty jonkunlaisesta lukusuunnitelmastakin voisi olla hyötyä? Tai siis että miettisin vähän miten mun ois fiksuinta lukea, pitäiskö tehdä heti muistiinpanoja ymsyms.

Niin siis tämänhän piti vain olla ihan pikapikainen pikkuinen postaus tästä lukumotivaation puutteesta, ja sitten piti alkaa lukea hirmu ahkerasti nukkumatin saapumiseen asti, mutta ehdin minä ennen tätäkin jo siivota huoneeni, järjestää paperit kansioihin ja pistää pöydänkin uuteen järjestykseen. Ja ihan aluksi piti käydä ostamassa karkkia että sitten on kiva lukea, arvaapa vain olenko nyt tässä kirjoittaessani mussuttanut jo ainakin puolet niistä nameista? Että josko nyt riittäisi olevinaan pakollisten juttujen teko että voisi ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen, vai löytyisköhän vielä jotain yhtäkkiä tosi oleelliselta tuntuvaa tekemistä, hmm..

Hyvää huomenta!

Poksauttelin tuossa äsken poppareita aamupalan jälkiruoaksi, hörpin vihreää teetä, seilaan blogeissa ja katson videoita The Voicen netistä. Ihan kivaa =)

Jos tänään sais lopputyöesityksen PowerPointia tiivistettyä (se on nyt muistaakseni 17 sivua, mukana vain kaksi kuvaa, ja esitys saisi kestää 20 minuuttia) ja tehtyä sen lunttilapun ylihuomiseen esitykseen niin hyvä.

On se muuten jännä miten sitä n. puolta tuntia jännää niin hirveesti. Veikkaan tosin että en jännittäisi jos saisi esittää suomeksi, mutta ei kun på svenska! Ja joka puolelle koulua on lätkitty niitä esitysaikatauluja niin että kaikki osaa varmasti sitten perjantaina tulla katsomaan meidän suomenkielisten esityksiä ja todistamaan ihmettä kun puhutaan ruotsia - tähän mennessä varmaan ainoat jotka on kuullu mun ja kahden suomenkielisen luokkakaverini puhuvan ruotsia on meidän luokkalaiset...

Ainii, ja tänään sitten sinne Skanssiin kans!

Monitunnisteinen

Duuf, tuli olo että onpas tämä blogi vähän kuollut.

Tänään kuitenkin teki suuresti mieli angstata kun tuli vaan syötyä niin törkeästi että vatsaan sattuu enkä liikkunutkaan edes kun ei muita jalkapallosta kiinnostuneita löytynyt koko asuntolan porukasta. En tosin ihmettele: kun kävelin Lyaniin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi jalkapallon pelaajaksi, en muutaman sekunnin ajan edes päässyt eteenpäin kun tuuli niin kovaa. Lähettäkää mut huomenna pyöräilemään tai lenkille tai johonkin, jooko?!

Huomenna on myös ekat yrkesprovit ja uusi jakso alkaa sitten torstaina. En puhunut koko viikonloppuna kuin viisi sanaa, ennen kuin törmäsin puoli yhdentoista aikoihin, katsottuani BB:n Lyanissa pettyneenä talon asukkaiden tasoon, ihmiseen jonka kanssa puhuin ihanasti asiaa kummemmin ajattelematta ruotsiksi vähän pidemminkin. Juteltiin lähinnä kaneistamme kun hänelläkin on kaksi hermeliiniä, joista toinen on aivan järkyttävän kauniin värinen sinisoopeli!

Kaneista: Benita on vaihtamassa turkkiaan vaaleampaan, ah ihanuus, kohta se on taas hienon värinen! Bella on hankkinut vähän leukapussia ja molemmat matkustivat viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna yhteensä kuusi tuntia bussissa ja kymmenen tuntia junassa sekä odottelivat kanssani Helsingin rautatieasemalla ja Kampissa molemmissa parisen tuntia. Käytiin siis kotosalla ekaa kertaa koulun alkamisen jälkeen, seuraavan kerran taidetaankin reissata sitten jouluna. Oli kivaa matkustaa kanien kanssa kun ihmiset tulivat ihan eri tavalla jutustelemaan kuin yksin matkatessa :)

Täällä kun ihmiset ei juuri edes juttele meikäläisen kanssa, eniten puhun opettajien kanssa. Hassua kyllä, yhdellä meidän opettajalla ja mulla on saman verran ikäeroa kuin yhdellä kämppikselläni, eri suuntaan vain. En ihan tunne kuuluvani porukkaan suomenkielisenä parikymppisenä (ugh miten negatiiviselta ja ennen kaikkea liian aikuiselta tuo sana kuulostaa!) noin 16-vuotiaiden ruotsinkielisten keskellä.. Sellaisten jotka eivät ilmeisesti ole olevinaan ikinä kuulleet sanoja bioroskis ja sekaroskis tai omien jälkien siivoaminen. Mutta eipä tuo haittaa, jotenkin olen koko ajan suhtautunut tähän kaksivuotiseen amisaikaani niin että hankin täällä ammatin ja kasan kivoja kokemuksia, enkä niinkään kavereita. Ja tosi kivasti on tähän asti mennyt.

Niin ja olen siis Axxellissa Brusabyssä, en muista kirjoitinko asiasta joskus keväällä yhteishaun aikaan kun en oikein tiennyt haluanko Lappiin vai tänne saaristoon, mutta nyt kun olen täällä niin en kyllä ole montaakaan hetkeä katunut.

Mutta nyt teen Facebookissa yhden meemin loppuun ja toivon että tuo kuivausmasiina on sen loppumiseen mennessä kuivannut vastapestyt vaatteheni, sitten luen lisää A Long Way Gonea niin pitkään kuin jaksan ja alan nukkumaan, huomenna yritän suoriutua traktorilla ajamisesta ja muustakin mahdollisimman hyvin vaikken ole ajanut yli viikkoon, käyn lenkillä tai pyöräilemässä ja toivottavasti saisin tehtyä koneella ne n+52 virtuaalihommaa jotka pitäisi saada valmiiksi. Torstaihin mennessä haluan olla lukenut A Long Way Gonen ja tehnyt kaikki virtuaalijutut joista kännykkäni (siis äidiltäni "adoptoimani" kännykkä) muistuttaa päivästä toiseen kun en vain saa tehtyä niitä. Haluan stressata torstaihin asti niistä ja olla siitä eteenpäin onnellisen vapautunut jeejee.

On tämä bloggaaminen ihmeellistä, nyt ei enää niin kovasti ärsytäkään kuin tänne koneelle istahtaessani =) Ehkä saatte joskus vielä kuulla vuodatusta rasittavasta huonekaveristani tai vaikka mistä..

Kysymiskammo

Tsiisus! Miten voi olla niin vaikeaa muotoilla ja kirjoittaa yksi ainut kysymys jonka vastauksella olisi aika hirmusti vaikutusta miun stressitasoon ja tulevaisuuteen!

-.-

muoks: sähköposti lähetetty tunti ja 44 minuuttia tämän viestin ensimmäisen version jälkeen.....

No hihhih..

.. mut ei kyllä huomenna naurata kun pitäs vääntää käsitekartta jostain vitsin Descartesista perjantaiks. Varsinkin kun pitäs varmaan ettiä jotain tietoakin hepusta, mikä voisi aika loistavasti onnistua kirjaston kautta koukkaamalla. Mistä vetoa että jätän koko homman perjantaiaamuun?

Kiireessä tekeminen tosin sopii mulle. En oo ikinä aiemmin kirjottanu enkun ainetta aamupalan ja linttiin juoksemisen välillä (~45 min), mutten myöskään ollut ennen tuota kiireessä sutastua ainetta saanut niin "hyviä" pisteitä enkun aineesta! Myös enkun esitelmästä ja äikän jostain jutusta jotka sutaisin esittämis- / palauttamispäivän aamuna sain hyvät / kiitettävät arvostelut, toisin kuin monista sellaisista koulutöistä jotka olen tehnyt huolella. Hpmh.

Opittiin tänään bilsan tunneilla että norsuilla on sarvet!

Siilit ovat rauhoitettuja.

Haluaisin vihreää teetä, huulirasvaa ja kesän tänne. Auringolla ja plus kahdellakymmenelläviidellä asteella kiitos.

En osaa päättää tykkäisinkö vai enkö tekemästäni ulkoasusta. Pitäisi jaksaa mailata Sheilalle, piti jo eilen. Oon vaan lukenu liikaa muiden blogeja.

Wawawa..!

Puhuimme psykologian tunnilla Leijonakuningas-elokuvasta, totesimme että Scar on leijonista viisain ja että Rafiki on aika loistava jätkä. Uskaltaisinkohan pyytää opelta American History X:n lainaan? :~

PITÄISI tehdä mantsan portfolio, lukea ruotsin sanoja koska huomenna on koeaineen kirjoitus, kirjoittaa psykan oppimispäiväkirja ja nukkua, mut. Mutmut, ootan koeviikkoa aka lomaa enkä sen takia saa mitään aikaiseksi. Tai ehkä siksi että väsyttää. Tai ehkä siksi että rakastan jättää kaikki jutut viimeviimetippaan.

Meinasin nukahtaa ruotsin tunnilla.

Dark Blue. Or light or I don't know.

Tunnen itseni liiankin hyvin. "loppukesä ylppäreihin lukemista :S Ja hah, ihan kuin jaksaisin koko loman aikana kirjaakaan avata ^_____^" En.

Miksi bloggaus huvittaa silloin kaikkein eniten kun pitäisi mennä nukkumaan tai jos ei mene nukkumaan niin sitten pitäisi syödä iltapalaa tai laskea matikan uusintakokeeseen joka on maanantaina? Ja johon on harjoitellut puolen kirjan asiat välttävästi.

En tajua miksi kirjoitin psykan. Jos en olisi kirjoittanut sitä, olisin voinut kirjoittaa sekä terveystiedon että maantiedon - joista nyt tulen siis kirjoittamaan vain maantiedon. Miksi oletetaan että lukion 1.-luokkalaiset osaisivat päättää mitä aikovat ja haluavat loppuelämänsä tehdä?

Kun ekan jakson matikantunnit meni psykan ylppäreihin lukiessa ja nature-nurture-ongelmaa pohtiessa, nykyisyys meneekin sitten future-ongelman kanssa. Oikeasti, en haluaisi opiskella ensi vuonna, mutta tiedän että se olisi kannattavaa. Haluaisin myös mennä armeijaan, mutta en usko että kuntoni kestäisi siellä vielä ensi vuonna - ainakaan jos en tee mitään asian eteen sen lisäksi että raahaan itseni pari kertaa päivässä tietokoneen äärestä jääkaapille. Ulkomaat houkuttaisivat ja PALJON. Mutta. Mihin, mitä tekemään, mitä sen jälkeen, miten?

Glah, mitä enemmän asiaa miettii, sikä vaikeammalta se tuntuu. Ehkä suunnittelen nyt tulevaisuuteni niinkin pitkälle kuin maanantaihin asti: nukkumaan heti kun tämä kappale (tai ehkä seuraava, jos sellaista siis tulee) on kirjoitettu pisteeseen asti (tai mihin merkkiin sitten päättyykään), hampaat on pesty, kone sammutettu ja hetken aikaa silmät ristissä luettu Nora Robertsin alias J.D. Robbin kirjaa "Maineikas kuollessaan". Huomenna herätys toivottavasti aikaisin aamulla, jos on hieno sää niin kuvaamaan (kuten tein viime sunnuntaina yllä näkyvin tuloksin), aamupala ja kanien hoito (kanit ulos, häkin siivous, kippojen pesu, rehut häkkiin, kanit ehkä sisään), matikkaa matikkaa matikkaa matikkaa, Amazing Race ja nukkumaan. Ehkä syön jossain välissä, tai sitten vain ryystän cokista. Maanantaina herätys 05.30., aamutoimet, linja-autolle 07.12., koulussa tunneilla klo. 14.00 asti, sitten kokeeseen ja viimeistään klo. 17.00 vapausvapausvapaus! Jollain kotiin, sitten läksyt ja sitten virtuaaliheppahommat. Agh, nekin. Ja maanantaiks ruotsin aine. Hmph.

Hyvää yötä ja kiitos kysymästä: tekstitaidon koe ei menny hyvin, esseekoe (ufoista <3) varmaan paremmin, psyka surkeasti. Pahoittelen typoja tässä entryssä, olen väsynyt.

Melkein loma.

Voi sääli. Luen taas. Aamupäivän pelasin The Sims 2:sta. Nukuin yöllä kuusi tuntia, koska äippä tuli herättämään yhdeksältä. Ylihuomenna ne matikan kokeet, vaan toisen kirjan oon käyny läpi, toista en oo aukassukaan. Tosissaan korottuu se kutonen sieltä todistuksesta johonkin joo. Tai siis ne. Aini ja sit mä kattelen.

Ois hirmu lomaolo. Että mä oon onnellinen kun maanantai on ohi. Sit voi vaan lössiä nurmikolla, mesettää, photograafata, tehdä sivuja, PELATA, nukkua, valvoa yöt, lukea Uhrilampaita, haistella sadetta, rouskia Turkinpippureita, olla syömättä 12 tuntia, kuunnella Don Huonoja ja vaikka mitä muuta MUKAVAA! Plus lukea psykaa, jej. Kesän kohokohta.

Äsken YleX:llä soi joku PMMP:n uus biisi, it's quite nice, I think.

Ärsyttää toi matikka, pitäskö vaik sammuttaa kone ja laskee? Emt.