"Poistuisitko mun elämästäni..."

Voi. Ruma sana.

Ootan todella että pääsen täältä pois. Vuoden päästä lähden niin pitkälle kuin ikinä pääsen. Tosin vieläkin enemmän kuin täältä pois pääsemistä toivon sitä että tuo ällöttävä, itsekeskeinen, alkoholisoitunut olento jota minä joskus kiltisti kutsuin isäksi, lähtisi johonkin kauas eikä minun enää ikinä tarvitsisi nähdä sitä. Kuunnella sen huutoa ja nyrkkiä pöydässä, nähdä sen ällöttäviä katseita ja kokea sitä miten se hirveän huudon ja raivoamisen jälkeen on kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. En haluaisi vuodattaa enää yhtään kyyneltä tuollaisen idiootin takia. Ja kun mä tiedän että äitikin kärsii.

"nuo raidallisissa hiuksissaan hassunkurisilta näyttävät miehet.."

Lollero. Pitäs pakata kun lähdetään huomenna sinne Tallinnaan ja mie en ees haluis lähtee kun haluisin vaan datada. Ai riippuvainen? Ei, en minä.

Ää, liikaa tekemistä ku pitäs pakata ja ladata kuvat koneelle ja ettii kameran patterit ja täyttää soitin ja ää siitä loppuu akut kuitenki kesken :S Tein just tilausulkoasun josta en tykkää alkuunkaan. Mut nyt kuvat koneel ja sit pacc, adios ja sillee.

Nii ja se on hirmu kivaa kun isä on idiootti perverssi.

Kuvaamassa

Ihih. Ihihihih. Aww, 1385 kuvaa kolmelta tunnilta, henkilökohtainen ennätys :D About puolet on kyl ylivalottuneita taustaltaan kun vähän leikin yhden säädön kanssa, mut siis awww mikä kamera!! Keskiviikkona (muistaakseni) ostettu Canon Powershot S5 IS, tänään olin sitten Jokkarissa kouluratsastuskisoissa katsomassa ja.. ihania kuvia!

Ton ylivalottumisen ohella niissä ylivalottuneissa kuvissa on sitten hevoset ihan hirmu tummia kaikissa kohdissa missä on varjoa. Ongelma onkin nyt että pitäisikö lisätä sitä valoisuutta vai..? Varsinkin laukkalisäyskuvissa kyllä hevoselta puuttuu kaviot tai / ja ratsastajalta pää, mut edistyin selvästi koko ajan rajauksessa. ;) Toinen ongelma oli se että tausta tuli vinoon ratsukkoon nähden, sen tosin huomasin vasta kun katsoin kuvia kamerasta kisojen jälkeen, enkä siis älynnyt asiaa kuvatessa korjata. Vaikka perusasioitahan tuokin on.. :S Mutta mikäli huomenna on hyvä ilma niin I'll be back ^.-

Awww, tuo kamera on vaan niiiin ihana! Tykkäystykkäys <3 Nii ja tajusin just että yks miun lapsuusajan unelmista täytty tänään: näin Marko Björsin! Ja kuvasinkin ihan ;) Ihana se hänen koiransa, tallusteli kisa-alueella kaikessa rauhassa Markon jäljessä ja kävi matkan varrella haistelemassa katselijoita :D

Huomen siis ehkä taas kisoihin kuvaamaan, maanantai - tiistai Tallinnassa (!), perjantaina Riikka tulee (<33), lauantai - sunnuntai kenttäkisoissa kuvaamassa millä tahansa säällä (!!), maanantaina synttärit (18 v.!), tiistai - torstai Tukholmassa.. loppukesä ylppäreihin lukemista :S Ja hah, ihan kuin jaksaisin koko loman aikana kirjaakaan avata ^_____^

Ohi on.

Selvisinpäs! Jopa ihan hengissä. Kestohymy kolme tuntia ja pikkutytölle vakuuttelu että ei, en leiki hepoilla kanssasi. Mut kokosin mä tallin ja autoin esteiden kasaamisessa \o/ Eikä mitään ees tainnu mennä rikki, vaik yks hepan harja meinattiinkin nielasta. Mut ihan onnellista sit loppujen lopuks. Ainut vaan et seuraavat pari viikkoa syödään liian tummasuklaista täytekakkua (iuk), valkosuklaakakkua liivatteen kera (en uskalla maistaa, yleensä en oo tykänny), voileipäkakkua (<3 kuten aina), mustia karjalanpiirakoita (epämustina ois namsk) jaja.. Jotain ihme salaatteja jotka näyttää niin epämääräsiltä etten uskalla maistaa.

Lopettas jo satamisen ni voisin pystyttää teltan tonne pihalle. Paikkaa en kyl viel tiedä, grillin vieressä tossa mäen päällä vois olla ihan kiva jos siihen mahtus. Kun noi kanitkin nyt muutti ulos tänään loppukesäks.

Panikointia ja kipeitä varpaita

Panic! at home. Sunnuntaina on äidin viiskymppiset ja miun pikkuserkut tulee käymään. Koko alkuviikon oon ollu silleen et onhan se ihan jees että ne tulee, lähinnä koska miun serkku ja sen vaimo on kivoja. Mutta. Tajusin just että niillä pikkuserkuilla on ikää kuus & jtn neljä vuotta. Ne siis kyselee siveettömiä ja muutakin, tunkee kätensä Pyryn häkkiin rouskittavaks, tökkii Topia silmiin, säikyttelee kanit kälätyksellään ja kiskoo niitä korvista, kaataa kasvit miun huoneessa, rikkoo tietokoneen näppäimistön, tiputtaa miun pikkuesineet tuosta koneen päältä ja rikkoo ne, heittelee kirjat ympäri huonetta hujan hajan, sama cd-levyjen kanssa ja nehän menee siinä rytäkässä myös rikki, katkoo miun lelukoristehepoilta jalat ja haluaa ihan välttämättä vaatekaapin päältä just sen alimmaisimpana olevan pehmolelun jolloin ne kaikki romahtaa lattialle. Kuulostan varmasti innostuneelta, vai?

Ja mie oon kovin innostunu tästä varpaastanikin. Oikeen jalan pikkuvarpaaseen tuli semmonen.. keskikokonen ihonlähtö, ja nyt tuo koko hempskutin varvas on laastarin peitossa. Ja tuntuu koko ajan siltä että olisi siankärsämö tuon pikkuvarpaan ja sen naapurin välissä. Nii, kuka käski kävellä kaks kilsaa asvalttitietä ilman kenkiä, kuka? Mutku oli kuuma.

Olipas muuten tiistaina aika extempore-maastolenkki Kirin kanssa.

äippä: Millos sie meinasit tallille mennä?
minä: Emmie tiiä.
ä: Torstaina voisit mennä, Teemulla on parturi mutta ei muuta.
m: Nii. Tänään ois ollu aika pro mennä.
ä: Ehtiihän sitä vieläkin.
m (ponkaisten seisomaan hietikolta melkein muljauttaen nilkkansa): Noni, lähetään jo, mie käyn herättää iskän!

Ja niin siinä sitten kävi. Ja pelkästään tallille lähtö ei ollut suunnittelematon, vaan myös koko lenkki. Miut ehdittiin sen aikana kutsua paistettuja silakoita syömään, tappelin Kirin kanssa siitä käännytäänkö parinkymmenen metrin päässä tallista takaisin (ei, ei käännytty), talutin tuota em. palloa joitain metrejä kun hän näki mörköjä, loikittiin pellolla (josta heinä oli jo korjattu pois) kauhistelemassa niitä valkoisia heinäpaalihärdellejä, löydettiin etsimäni tie jolle me ei kuitenkaan päästy (en muistanu että siinä välissä oli reipas oja..) ja melkein hutkaistiin kaviolla lennokkaasti jotain himputin Mersua joka oli tien varressa. Ja vielä kun tultiin tallille niin ylisuojeleva hanhiperhe oli pihassa ulkoilemassa ja se emo sähis meille vihasesti, Kiri sai himput sätkyt enkä minäkään kovin ilahtunut ollut sen hanhiukon suojeluvaiston tuntien.. Mutta ei sentään törmätty traktoreihin \o/

Ssade.

Aww. Siellä sssataa! Siis ihan oikeasti sataa, ois maailman turhinta laittaa tähän koneelle jotain musiikkia soimaan kun en kuulisi sitä kuitenkaan sateelta. Ainakaan nyt kun ikkuna on auki. Arm, ihana sade <3

Keittelen juuri pastaa. Juustokastikkeessa muistaakseni. Ekaa kertaa pienessä elämässäni IHAN ITTE! Että oonkin ylpeä itsestäni. Ja oon lähempänä kahdeksaatoista kuin kahdeksaa. Kyllä mä vielä opin! Luin muuten kolme lausetta pitkän valmistusohjeen kolmesti ennen kuin tajusin kuinka pitkään sitä pastaa pitää keitellä. Hyvä minä!

Nyt tulee sen verran hirveitä typoja että pakko lopettaa, niisk. Äskenkin kirjotin nissk. Hmm.

Hyvää nimipäivää minä!

Pienille sieville vihamiehille ja nuoruuden rakastetulle hän testamenttasi tuhkansa kukkaruukussa. Se soi päässä koko ajan noin! Ja Pienistä sievistä sienistä ja Kultaisista apinoistakin soi päässä joskus sellainen sekaversio, mutten enää muista sitä.

Onpas täällä sotkuista. Tai no, istun jättimäisen vaatevuoren päällä enkä näe lipaston kantta + nalle istuu petaamattomalla sängyllä. Muuten on kyllä ihan siistiä. Tai no, kanien häkkikin on siivoamatta ja lattialla on heinää. Ja parit lattialla asuvat kasvit on unohtunu pöydille kanien eilisen loikkahetken jälkeen. Nyt neidit on ulkona.

Huomasitko muuten että sanoin häkin yksikössä? Heikäläiset muuttivat samaan häkkiin perjantaina, tulevat nykyisin hienosti toimeen keskenään. Viimevilkaisulla molemmat loikoivat tyytyväisinä (vai pitäisikö sanoa tyytyväisenä?) tuolla pihalla varjossa. Eilen Benita kaatoi kukkaruukun päähänsä (voinet kai arvat kuka siivosi) Bella harjoitteli kuivauintia (on muuten varsin huvittavan näköistä kun kani räpelöi noin metrin verran hyllyn alla jonka pohja on kuuden sentin päässä lattiasta) ja mitäköhän muuta. Siinä ehkä olennaisin. Tänään ovat ekaa kertaa tuossa ulkohäkissä, ulkoaitausta pitäs vähän paikkailla kun sen verkkoaidan alta pääsee puikahtamaan.. Sieltähän se Beni sillon joskus karkasikin.. Ja eilen se karkasi miulta talutuksesta, iskä säikäytti (ylläri) sen kottikärryillä ja sitten kani loikki ja vauhdilla. Mut sillä oli sentään valjaat ja hihna niin sai sen aika helposti kiinni.

Totesin eilen että minua ärsyttää kun äiti (tai joku muukin) sanoo että olen (ollut) hädissäni. Tyyliin Maija hädissään sitä ja tätä. En mä halua olla hädistelevä persoona. Iuk.

Iski paha masis. Vuosi sitten istuin lentokoneessa. Tai sitten Saksassa lentokentällä. En muista tarkalleen. Mutta kuitenkin. Vuosi sitten illalla olin Kyproksella. Tuntuu kuin siitä olisi vaikka miten pitkä aika, mutta ei kuitenkaan yhtään pitkä. Ärm, haluun takasin. Yritän kyllä kovasti tuolla ulkona loikoillessa ajatella että ruohikko on hiekkaa ja tuulen suhina puissa meren kohinaa, mut ei se kyl ihan kympillä toimi. Siis ihan.

Olin muuten ahkera. Kävin lenkillä Pyryn kanssa. Tänään ja eilenkin itseasiassa. Eilen kävin Topinkin kanssa. Heräsin aamulla kahdeksalta ja puol ysiltä lähin köpsöttelemään. Tuli vähän niinku kuuma, varjossa oli 22 astetta ysin jälkeen kun tultiin lenkiltä. Mut kivaa oli!

Kaneilla on selvästi synnynnäinen kyky loikata juuri siihen mihin kävelevä henkilö on laittamassa jalkaansa. Ja toisaalta niillä on myös kyky loikata juuri jalan päälle jos sen on juuri laskenut. Huomasin sen jo Valkon ja Noiseten aikaan, ja olen huomannut näidenkin riiviöiden kanssa. Ja totesin eilen että he ovat saaneet kuudessa (kai, ehkä, en muista) viikossa enemmän tuhoa aikaan kuin Valko ja Noisette (ja Valkon sisko Pulu) neljässä vuodessa yhteensä. Paitsi nää ei oo syöny puhelimen johtoa poikki toisin kuin Valko. Ei meillä kyllä enää ees oo puhelimen johtoa mitä syödä, mut kiemurtaahan tää nettijohto tuolta eteisestä tänne kuitenkin.

Nyt rupes masentamaan kun kaikki on kavereittensa kanssa ja mie en päässykään nyt ees sinne Ankkarokkiin. Tai lähinnä en lähde, koska en saa kaveria sinne. Jotain ei kiinnosta, jollain "ei oo varaa", jotain mua ei huvita nähdä kesällä, jollain on liian kiire koko ajan, jollain on rahat lopussa ja.. niin. Tai oikeestaan en oo ees kysyny kuin kahdelta, mutta kuten keskiviikkona erinomaisesti totesin niin toisella on liian kiireistä (oispa mullakin) ja toisella ylisuojeleva äiti. Noiden muiden vastaukset arvasin jo etukäteen ja katsoin kysymisen turhaksi.

Eilen oli kivakiva lenkki Kirin kanssa, se oli söpis <3 Ainut vaan et pelkäsin koko ajan että jossain tulee traktori vastaan, ja itseasiassa alkumatkasta pelkäsin että Räsänen ois saanu päähänsä lähtee jahtaamaan meitä traktorin kanssa, mut ei sit onneks. Asenteet muuten voi muuttua nopeasti. Lokakuussa en uskonut että kukaan voisi olla niin hullu ja idiootti että lähtisi tahallaan traktorilla ajamaan takaa hevosia (joista toinen, also known as Kiri, on traktorikammonen muutenkin), mutta joulukuussa en yhtään epäillyt asiaa. Ja eilen istuin hevosen satulassa valmiina loikkamaan pois millä sekunnilla vain. Uskon että pystyisin siihenkin jos olisi aivan täydellinen pakko (onneksi ei ainakaan vielä ole ollut!), harjoittelinhan jo pillastuneen hevosen kärryistä hyppäämistä joitain kesiä sitten. 23. päivä. Siis heinäkuuta. Se pelottaa jo valmiiksi. Toivottavasti saisin kummeilta kivan lahjan. Ja siitä vuosi sitten kone laskeutui Helsinki - Vantaalle. Voi masis.

Mä taidan lähteä ulos haaveilemaan kunhan oon saanu ton kaakaon juotuu. Tai sitten jään kuuntelemaan musiikkia ja kyttäämään muiden blogeja kasvavan masiksen vallassa. Kuulostaa heinäkuulta.

Evmtn. Hölmö bloggaus. En tykkää itekkään mut en viittii pyyhkii poiskaan kun kirjotin niin pitkään. Hävetkööt nurkassa jossa kasvaa hiirenpapanoita ja hämähäkit kutovat verkkojaan hukuttaen uhrinsa aamukasteiseen vaippaan.