Voi möhnäke, sanoisinko. Tajusin että keväällä koulussa valitsemani kurssit tulevalle lukuvuodelle ovat aivan hölmöjä. Miksi ihmeessä valitsin jotain vitsin kemiaa jota en kuitenkaan kirjoita ja johon ei aivot riitä? Miksi en ottanut maantiedon luma-kurssia kun noita luma-kursseja kuitenkin tarvitsen ja kurssikin vaikutti ihan mielenkiintoiselta? Viimeistään sunnuntaina pitäisi tilata kirjat jos haluan ne koulun alkuun (kyllä kiitos, se olisi mukavaa) ja nyt sitten kun en tiedä saanko noita kursseja fiksusti vaihdettua heti ekaan jaksoon niin en sitten tiedä ostelenko paljonkin turhia kirjoja. Doh, onhan niillä palautusoikeus, ei sen puoleen.
Ei, minä en tietenkään stressaa koulun alkua. Tai ihan oikeasti en stressaa, tämä on joku outo määrittelemätön tunne, kammo ja vastenmielisyys ehkäpä. Mutta kun pitäisi ostaa kirjat ja uusia vaatteita ja tehdä esitelmä Abiskon reissua varten jajaja.. Okei, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä joten yritän olla jännittämättä ja hermoilematta koulun takia, ehtii sitä taas.
Tuntuu ihan oudolta ajatella että viikko sitten olin Coral Bayssa rannalla löhöämässä ja juomassa appelsiinituoremehua. Nyt värjöttelen jäätymispisteessä kahdenkymmenen asteen lämpötilassa kotona Pohjois-Karjalassa. Ja aamiaiseksi ei ollut paahtoleipää ja marmeladia, herätessä piti jännittää millainen ilma ulkona on, en voinut heti aamupalan jälkeen lähteä uima-altaalle pulikoimaan ja pystyi lähtemään juoksulenkille ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Siistiä. Mutta Kyprokselle on jo ikävä, vaikea uskoa etten välttämättä pääse sinne enää koskaan. Kolmen viikon aikana tottuu ihmeen helposti ihan erilaiseen elämään ja ympäristöön, tietokonekin muuttuu oudon vieraaksi tuossa ajassa..
Mut Pyry oli kiva tänään. Se ei yrittänyt tunnin aikana kuin kerran syödä minut, muilla kerroilla herra totteli kun kielsin. Ja se oli ihan innoissaan kun pääsi leikkimään muoviveneellään :D Lisäksi se alkoi naksun kanssa menemään jo ihan kivasti maahan eikä yrittänytkään ottaa herkkuja avoimelta kämmeneltä kuonon tasolta. Edistystä, mutta paljon on vielä edessäkin päin.. Pappakin oli pirteä ja laukkaili innoissaan ympäriinsä, eikä sekään ihme kyllä tapellut Pyryn kanssa. Ja minun kanssanihan herra ei ole tapellut ikinä tämän 14-vuotisen yhteiselon aikana. Se on meiän kultapoika *pienempikuinkolme*
Onnistuin myös siivoamaan tietokoneelta kansioni, ei sieltä lähtenytkään kuin yhteensä lähemmäs 100 tiedostoa roskakoriin, suurin osa ylikiltin mielenlaatuni ansiosta kansioihin kasautuneita ulkoasuja joita muut ovat minua pyytäneet tekemään. Lisäksi Minna lisäsi minut meseen mitä olenkin odotellut keskiviikosta lähtien, tutustuttiin lentokoneessa matkalla Frankfurtista Helsinkiin. Ihan mahtava tyyppi ainakin näin pikaisen tutustumisen perusteella :D Juttelin myös yli-ihanan Riikan kanssa mesessä vähemmän syvällisiä ja Sims Golfissa menee ekaa kertaa elämäni aikana hyvin. Jee, alan edistyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti