Pyry-poika alkaa edistyä! Yritän nyt kitkeä siitä pois tavan haukkua hullun lailla aina kun se näkee että joku lähestyy ruokakipon kanssa sen häkkiä. Se nimittäin käy todella korville, Pyryn haukku kun on vielä nuoruuden takia niin kimeää, ja ärsyttää varmaan naapureitakin vaikkei sitä meille kerrota. Kaikkein eniten kuitenkin tahdon että Pyry voisi suhtautua asioihin rennommin, haluaisin saada sen tajuamaan ettei haukkumalla tee muuta kuin vahinkoa itselleen. Tänään siis menin melko lähelle häkkiä kipon kanssa ja pysähdyin. Pyry haukkui ja haukkui mitään kuulematta, turha siis edes yrittää käskeä sitä olemaan hiljaa (mitä se ei itseasiassa vielä oikein ymmärrä *punastus*) tai rauhoitella. Niinpä odotin. Parin minuutin päästä Pyry jo välillä pysähtyi häkin kulmalle (muuten siis juoksi koppia ympäri) ja katsoi minua. Naksautin. Monen monen naksun jälkeen (herra on siis jo ehdollistanut naksun, tajuaa että se tarkoittaa "hyvä" ja tietää jo ettei naksua ihan heti samalla sekunnilla välttämättä seuraa nami) Pyry malttoi kuunnella minua, katsoi silmiin selvästi ihmettelevästi että "mitäs tämä nyt on?". Käskin sitä istumaan, jolloin se samalla lopettaa haukkumisen, ja aina istumisesta seurasi naksu. Etenin portille asti ja sisäpuolellekin niin että pikkuhiljaa menin eteenpäin ja aina jos Pyryn peppu nousi maasta käskin istumaan -> naksu. Sitten pääsinkin siihen vaiheeseen mitä on ennenkin harjoiteltu: ruokakippoa lasketaan hitaasti alaspäin ja Pyry ei saa koskea ennen kuin saa luvan eli "vapaa"-käskyn. Ja lupa saadaan katsomalla silmiin ja odottamalla. Se sujuu jo hienosti, tätä samaa käytin kun opetin Pyryä heti alkuun olemaan kaivamatta nyrkkiä jossa on herkkupaloja - nami pyydetään silmäkontaktilla.
Hävettää ja harmittaa vain miten vähän Pyryä on koulutettu ja miten vähän se osaa muihin ikäisiinsä verrattuna. Ikää on jo sellaiset puolitoista vuotta, eikä herra osaa kuin tulla luokse, istua, olla kerjäämättä.. Ja maahan meno onnistuu välillä. Esimerkiksi heitetyn pallon haku onnistuu, mutta tuonti on vähän vaiheessa. Kesällä kun asiaa opetettiin ei älytty vaatia Pyryltä täydellistä suoritusta, tästä johtuen Pyry tuo pallon suunnilleen metrin päähän ihmisestä, hyvällä onnella ihan nenän eteen. Lisäksi esineistä luopumista ei olla edes opiskeltu. Olisi pitänyt heti alusta asti kouluttaa Pyryä aktiivisesti, nyt on kauheat määrät asioita opetettavana ja jotain on jo ehditty oppia väärinkin. Voi tätä omaa typeryyttä.
Ehkä tämä Pyryn kouluttamatta jättäminen johtuu siitä ettei Topia ole oikeastaan koskaan koulutettu. Joskin olin itse kolmevuotias kun Topi oli pentu, eikä vanhemmilla ollut taitoa ja mielenkiintoa kouluttaa pappaa, se kun on aina ollut "vain" lenkkikaveri ja vahtikoira. Kyllä Topi luokse osaa tulla, joskin vain jos on herkkuja tiedossa eikä mitään kiinnostavampaa tekemistä. Ja minä opetin sen istumaan joitain vuosia sitten, mikä johti siihen että nenäsi edessä istua napottaa heti suklaasilmäinen karvakuono kun laitat kätesi taskuun. *syvempi punastus*
Mutta en kuitenkaan saa puolustella sitä ettei Pyryä ole koulutettu, sen koulutus olisi pitänyt aloittaa heti pentuna! Mutta koska tätä ei tehty, voin vain sanoa että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä päivästä lähtien aion repiä aikaa Pyryn koulutukseen mistä vain, tietysti juttuja voi harjoitella muun hoidon lomassakin, kuten esimerkiksi lenkillä. Uudessa kuussa on hyvä aloittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti