Hyvääkin välillä.

Ai vitsi että osaa olla täydellistä tällä hetkellä! Ulkona on juuri sopivan kipakasti mutta kuitenkin sen verran vähän pakkasta että voi hyvin olla ulkona (16 astetta), aurinko paistaa, linnut käy napsimassa siemeniä lintulaudalta ja puolimetrinen hanki kimaltaa *pienempikuinkolme*

Kävin just about tunnin lenkillä iskän ja koirien kanssa. Topia ei kyllä uskois 15-vuotiaaks, pappa jolkotteli niin vauhdilla koko matkan että sain vähintäänkin kävellä _reippaasti_ perässä siellä hihnan päässä. Ja Pyry tietysti poukkoili tapansa mukaan ympäriinsä :D Todellakin pakkaset tekee Topille vain hyvää, eikä tunnu sitä haittaavan laisinkaan kun aamullakin herra heräsi kopin ulkopuolelta ulkona käydessäni, pakkasta oli kuitenkin 30 astetta..

Ja nyt juomaan Karibian aurinko -teetä, täyttämään astianpesukone ja imuroimaan huone ja vaihtamaan verhot. Hassua, edes ajatus matikan läksyjen tekeminenkään ei vaikuta vastenmieliseltä O.O

Angst.

Hups, oon vahingossa poistanu ton otsikon ja muut ulkoasujutut netistä. Noh, aattelin tehä uudet kuitenki.

Mun pitkäaikasin unelma sitten rikottiin just. Kiitos. Kiitos kovasti ja valtavasti ja HIRVEÄN PALJON! Kärsikää sitten tyttärenne puhumattomuudesta ja siitä ettei se koskaan tee mitään eikä edes yritä opiskella koska rikoitte sen unelman. Sen mistä se on kaikkein eniten haaveillu koko pienen elämänsä ajan. Kiitos kun ette päästä sitä koskaan istumaan rakastamansa hevosen selässä niille poluille joita se on niin monen vuoden ajan kuluttanut ja tallannut odottaen vain sitä hevosta joka kantaisi selässään niillä poluilla. Kiitos kun tiputatte sen nokkospuskaan kovempaa kuin yksikään muu olento tässä maailmassa. Se ei unohda heti eikä koskaan.

Taustatietona nyt pahimman surun hetkellisesti laannuttua että Kiriä tarjottiin mulle ylläpitoa vastaan vuokralle, muuten se muuttaa toiselle puolelle Suomea tuntemattomalle ihmiselle.