sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Kirja nro. 30

Kirja nro. 30, J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Ah, not so happy ending! Kirjan loppu varmisti sen että haluan tietää mitä siinä viimeisessäkin Potter-kirjassa sitten tapahtuu, mutta samalla tuntuu vähän samalta kuin silloin kun Serranon perheen porukka oli vaihtunut ties miten paljon, jotenkin toivon että olisin lopettanut Potterien lukemisen ajoissa jotta kaikki olisi ollut hyvin ja kivasti ja onnellisesti ja kuten alussa. En osaa yhdistää puoliakaan kirjan asioita toisiinsa, en muista enää mitä alussa tapahtui jne.: ilmeisesti taas niitä kirjoja jotka pitää lukea useampaan kertaan että tajuaisi kaikki syy-seuraussuhteet. Mutta tykkäsin tästä kuitenkin.

lauantaina, marraskuuta 29, 2008

Vaikerointi kaikuu viemäriverkostossa eikä otsikko liity paljon mihinkään taaskaan

Kertosko joku mulle miten täällä Saksassa joudun ihan ihmeellisiin, Suomessa tuntemattomiin tilanteisiin?

Viikko sitten menin Satua vastaan Suomi-keskukselle ja kattelemaan että millaset ne niiden markkinat on, kunnes kohta totesin itse töröttäväni varpaat jäässä _myymässä_ lettuja siellä - vieläpä letunmyyjistä ainoana jolla oli ääni tallella = jouduin puhumaan tuntemattomien kanssa saksaksi!

Tänään sain kutsun kahteen eri aupparitapaamiseen ja tällä hetkellä yritän toimia viestinvälittäjänä näiden kahden ryhmän välillä ja yrittää sopia että jos nähtäs kaikki kerralla.. Miks kaikki vaan pitää järjestää niin lyhyellä varotusajalla (okei, toinen tapaaminen oli epävarmasti ja epämääräisesti tiedossa jo noin viikon, mutta toisesta kuulin tänä aamuna) ja miks just miun pitää taas joutua tällaseen vaikeahkoon välikäsitilanteeseen - ihan kuten ties miten monesti on käynyt niin että henkilö A uskoutuu miulle henkilöstä B ja henkilö B uskoutuu henkilöstä A - yritäpä siinä sitten olla puolueeton ja sitä rajaa.. -.-'

Tänään oon muutenkin ollu ihan horroksessa, en oo heränny ollenkaan.

keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008

Voisipa olla kuin Muumit

"Mamma, enää et pitkästy! Me muutamme majakkaan!"
"Siitä tulee mukavaa!"

maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Kirja nro. 29

Kirja nro. 29, J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
Haa, tämän siis näin Tuulian luona dvd:ltä joskus ja olin niin sekaisin henkilöistä että huhheijaa :D Kirja oli ehkä liian paksu, jossain vaiheessa luin lähinnä että saisin kirjan loppuun ja voisin aloittaa seuraavan. Voldemortin tapaaminen ja muutenkin se kirjan jännin osuus meni vähän ohi: taika tuonne ja toinen tuonne, se taisteli sen kanssa ja tuo tuon kanssa ja sitten pääpahis vaan haihtui ja jee. Kirjan alkupuolisko oli siis paljon enemmän meikäläisen mieleen kuin loppuosa, ja loppukin oli sitten vaan jotenkin tylsän neutraali ottaen huomioon kirjan tapahtumat. Ehkä huonoin lukemistani Pottereista tähän mennessä, petyin.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

SATAA

Siellä sataa jotain muuta kuin vettä! Valkoista ja Leenan sanojen mukaan oikein räiskäleen kokoisia hiutaleita :)) Lähes hypin tasajalkaa naama kestovirneessä kesken pölyjen pyyhkinnän kun satuin katsomaan ikkunaan ja näkemään jotain ihanaa valkoista leijailemassa taivaalta!

Ehkä on kuitenkin vielä liian aikaista unelmoida valkoisesta joulusta, mutta viimeistään huomenna pitää kyllä lähteä metsästämään talvitakkia, sateenvarjoa ja joulukalenteria! Enää puolitoista viikkoa ja on joulukuu <3

Kyllä, olen talvi- ja jouluihmisiä, oikeastaan kaikkia muita vuodenaikaihmisiä paitsi kevät. Jouluaatto ei kuulu lempparipäiviini tylsien rutiinien ja huonojen muistojen (r.i.p. Noisette 24.12.2005) vuoksi, mutta joulun odotus on jotain niin kivaa, piparintuoksuista, kaakaonmakuista, kuusenneulasten tuntuista ja kuusenkoristeista irronneiden kimalteiden loistokasta ettei siitä voi olla tykkäämättä - kun vielä lisätään mukaan lahjapaperin rapina ja kuvitellut tontut hyppimässä ikkunoiden takana :)

Harmi että olen uudenvuoden yksin porukoiden lähdettyä jo takaisin Suomeen, Saksan perheen ollessa vielä Suomessa ja Sadunkin ollessa vielä Suomessa. Mutta ainakin saan herkutella ihan rauhassa ja olla möllöttää ja lähteä kuvaamaan ilotulitteita juuri kun itse haluan!

Ja jihuu, huomenna on lauantai ja voi nukkua pikkuisen pidempään, samoin kuin sunnuntaina jolloin on kokonaan vapaapäivä :)

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Valokuvatorstai, 109. haaste

Viimeksi otin osaa haasteen numero 95:n kohdalla, olisiko taas aika?

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.

Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)


Tylsähkön konkreettinen enkä tiedä tykkäänkö tarkennuksesta, pillereiden (kissan särkylääkettä..) varjot häiritsevät nyt koneelta katsottaessa. Taitaa muuten olla ensimmäinen uudella kamerallani, Canon EOS 450 D:llä, otettu julkaisemani kuva! Harmi etten löytänyt talosta useampaa herätyskelloa kuin tuon lasten pysähtyneen sekä perheen äidin toimivan joka ei sopinut kuvaan..

tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Kirjat nro. 27 & 28

Kirja nro. 27, J.K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Luin tämän jo jonkin aikaa sitten enkä niin kauheasti siis enää jaksa muistaa, mutta ainakin se hyvä puoli tässä kirjassa oli etten ollut katsonut elokuvaa ennen kirjan lukemista (enkä sen puoleen ole nähnyt vieläkään)! Oli kiva kun sai rauhassa miettiä kuka on se pahis joka tahtoo Harrylle selvästi pahaa, itse asiassa taisin osua päättelyissäni väärään henkilöön kaiken lisäksi.. Jotkut jutut tuntuivat enemmän vain kirjan täytteeltä kuin juoneen kuuluvalta, mutta ihan keskiverto lukukokemus kyllä taas.

Kirja nro. 28, Chun Shu: Beijing beibi
Oikeasti tämä olisi kyllä kirja numero jotain-kymmenen-alapuolelta, mutta en muistanut lukeneeni tätä tänäkin vuonna ennen kuin se kävi ilmi muistikirjastani. Todellakin siis vakiolukemistoa, muistelisin lukeneeni tämän noin kuusi kertaa? Juoni ei ole hääppöinen, lopetus tönkkö ja kaikkea, mutta kirjan fiilis on niin ihana loistava lumoava kiva jännä, että vaikka muistankin tapahtumat lähes ulkoa en voi olla lukematta tätä kirjaa uudestaan ja uudestaan, ja aina tykkään lukemastani yhtä paljon. En osaa sanoa mikä tässä kirjassa iskee, ehkä se teiniangsti on jotenkin lohduttavaa ja päähenkilön elämä niin erilaista kuin omani? Tjtn. Sopii luettavaksi tietyssä fiiliksessä, ei kesällä. (Jos jollakulla sattuisi ylimääräinen tällainen kirjahyllyssä pölyttymään niin ostaisin mielelläni!)

lauantaina, marraskuuta 01, 2008

Vanhat hyvät ajat

Voi itku <3 Kiitos Meepu!