Valkoista maalia ja kultaista kimalletta sormissa (vähän lattiassakin..) - mitä Maija on tehnyt? Maija innostui pakkasesta, auringon paisteesta ja lumen kimalluksesta niin paljon että aloitti huoneen talvikoristelun! Päätin että huone muuttuu nyt talven ajaksi kulta-valkoiseksi. Tajusin nimittäin että miun tapettikin on kulta-valkoinen, joten siitä on helppo sitten alkaa väriteemaa laajentamaan. Tein ensimmäisen asetelman aamupäivällä: vaaleanruskeaan Mariskooliin valkoiseksi maalattuja ja kultaisella kimalleliimalla koristeltuja kiviä, käpyjä ja vanhasta kuivatusta ruususta tippuneita terälehtiä. Mariskoolin ympärille lipaston päälle asettelin sitten kultaisilla rannerenkailla ympäröityjä tuikkukynttilöitä ja tuli niin kauniin näköinen! Hankintalistalla tällä hetkellä on kulta-valkoinen köynnös, kultaista spraymaalia ja ruusuja (kuivatus -> kultaiseksi maalaus) sekä kahvintuoksuisia, kultaisia ja valkoisia kynttilöitä. Viime vuonna hankitut kultaiset kimalletähdet voisi jo ripustaa ikkunaan ja joskus joulukuun puolella sitten siniset sydänvalot kaveriksi. Sitten kuusen oksia voisi käydä hakemassa tuolta metsästä jajaja.. En edes muista milloin olisin ollut näin innoissani talvesta :D Ja kyllä raivostuttaa jos lumet menee vielä sulamaan..
Kuukausi ja kolme päivää sitten aloin vuokraamaan Melbaa aka Mellua ja Kiriä. Viime kuussa kävin ratsastamassa kymmenen kertaa, hinta 60 €. Sitä ennen kävin ratsastamassa kesäkuussa, sitä ennen about yhdeksän vuotta kerran viikossa, ratsastustunnin hinta 50 markkaa - 12 euroa (joo ei euroon liittyminen nostanut hintoja.. :/). Jos olisin jatkanut ratsastuskoulussa ratsastamista olisin maksanut noin useasta ratsastuskerrasta täpötäydellä kentällä tai maneesissa automaattihevosilla menemisestä sellaiset 120-150 euroa. Ja mikä kamalinta - en olisi päässyt kertaakaan maastoon ja pelkäisin edelleen maastossa ratsastamista! Oikeasti, tänään tajusin miten paljon oon menettäny muutaman tikin takia neljän vuoden aikana. En oo tuona aikana kunnolla uskaltanu maastoilla kertaakaan, aina maastossa oon istunu jäykkänä puupökkelönä siellä hevosen selässä ja vain odottanut milloin löydän itseni repimässä pillastuneen hevosen ohjista. Mutta kuukauden aikana niin ei ole käynyt kertaakaan, päinvastoin olen kokenut aivan mahtavia hetkiä hevosen kanssa maastossa! Uskallan antaa hevoselle täysin löysät ohjat ja lömpsötellä sen kanssa, uskallan ratsastaa yhdellä kädellä ja luotan siihen ettei se hevonen siitä mihinkään lähde. Uskallan nauraa ja iloita ja nauttia luonnosta. Ja luottamukseni Kiriä vastaan vain kasvoi kun mielenvikainen hevosvihainen naapuri lähti ajamaan meitä traktorilla takaa ja Kiri ei edes pillastunut!
Tänään käytiin S-M:n kanssa niiin täydellinen maastoreissu! Ratsastettiin sellaiset parikymmentä kilometriä, suurin osa matkasta ihania pikkuteitä pitkin joilla oli parikymmentä senttiä untuvalunta ja molemmin puolin tietä pakkasesta huuruisia, auringossa kimaltelevia koivuja ja lumen peittämiä, pörröisiä kuusia. Niin upea postikorttimaisema, ja todellakin tuollaisia teitä sai katsella sellaiset kaksi tuntia!
Aivan mahtavan upeaa, käy ihan sääliksi niitä ihmisiä jotka eivät tällaista pääse kokemaan. Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!
Taidankin mennä leikkimään vesiväreillä ja ikuistamaan tämän päivän (kameraa vähän paha käytellä ratsastaessa..) sekä sisustelemaan tuota huonettani vielä.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti