Jos en olisi sattumalta alkanut lukea lingvistiikan kanditaattiohjelmaa, en luultavasti pohtisi nyt haluaisinko lukea syyslukukaudella tsekkiä, espanjaa, viittomakieltä, islantia vai pohjoissaamea.
Enkä ehkä kuuntelisi toisena päivänä tsekkiläistä, toisena saksalaista, unkarilaista, kymrinkielistä tai islantilaista radiota. Hassua miten se, että sattumalta aloitin kielitieteen opiskelun, on tehnyt musta niin kiinnostuneen kielistä. Eihän se mitenkään odottamatonta ole, mutta esimerkiksi kaksi vuotta sitten en olisi uskonut olevani kiinnostunut kielistä kuin siinä mielessä, että ne auttaisivat minua maailmanvalloituksessa. Nyt haluaisin lukea niitä ihan vain huvikseen - islanti, tsekki tai saame ei varsinaisesti oo kieliä joilla maailma valloitettaisiin..
(Otsikko muuten pitää paikkansa meidän lähi-ICA:ssa!)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haluisin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haluisin. Näytä kaikki tekstit
maanantaina, maaliskuuta 18, 2013
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2013
Haaveita kaukaisista maista (part 132)
Just nyt haluaisin jonnekin, missä kaduilla raikaa tällainen musiikki:
Voih, haluan aina niin paljon, mutta teen niin vähän.
perjantaina, tammikuuta 04, 2013
Länsimaalaisuusahdistus
Iskipä taas samanlainen länsimaalaisuustuska, jonka kourissa pyöriskelin joskus lukioaikoina. Kaikki alkoi siitä, kun luin Leah Chishugin kirjan "Pitkä matka paratiisiin". Sen kaikkein suurimman länsimaalaisuustuskan lukioaikana aiheutti maantiedon kehitysmaakurssilla katsottu Hotelli Ruanda -elokuva, ja samaan aiheeseen liittyvät mietinnät nousivat taas pintaan.
Eurooppalaiset menivät Afrikkaan, jakoivat maat viivottimella, erottivat ja pakottivat heimoja tiettyjen rajojen sisään aiheuttaen kiistaa niiden välillä, orjuuttivat ja käyttivät alkuperäiskansoja hyväkseen samalla kun tuhosivat heidän maitansa ja tappoivat ihmisten lisäksi eläimiäkin.
En väitä etteikö heimosotia olisi ollut jo ennen eurooppalaisten tunkteutumista alueelle tai etteikö eläimiä olisi jossain määrin turhaankin tapettu afrikkalaisten toimesta. Mutta ei eurooppalaisten tunkeutuminen Afrikkaan ja sekautuminen kokonaisen maanosan asioihin varmasti hyvää tehnyt: ei alkuperäisväestölle, eläimistölle eikä luonnolle muutenkaan.
Ja valitettavasti eurooppalaisten tunkeutuminen ei rajoittunut vain Afrikkaan: sama koskee myös ainakin Australiaa ja Amerikkaa. Katson juuri Disneyn Pocahontasia, joka on lapsuuden lempparileffani, ja leffan esittämä eurooppalaisten asenne saa uskoni länsimaisuuteen romahtamaan.
Tokihan tuo on vain piirretty, mutta ei lainkaan samanlaista tuulesta temmattua typeryyttä kuten monet uudemmista lastenelokuvista (miten iloinen olenkaan siitä, että olin lapsi jolloin todella sai olla lapsi ja lastenohjelmat olivat vielä järjellisiä!).
Eurooppalaisten aikomuksena on laajentaa omaa valtakuntaansa, rakentaa heidän omien malliensa mukaisia kaupunkeja, vallata maata josta ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti - mikä toki edellyttää alkuperäisasukkaiden ja heidän kulttuurinsa tuhoamista. Ja vaikka alkuperäiskansaa ei kokonaisuudessaan tuhottaisikaan, pitäisi sen edustajat ainakin käännyttää länsimaisen kulttuurin edustajaksi, asumaan kaupunkeihin "kunnollisiin" taloihin, ja mieluusti raatamaan eurooppalaisten hyväksi.
Sama hommahan tehtiin toki Australiassa, jossa alkuperäiskansan edustajat tuhottiin tai heistä tehtiin palvelijoita ja orjia "valkoiselle paremmalle väelle". Eikä se riittänyt että australialaiset ja afrikkalaiset joutuivat orjiksi omilla maillaan: orjia raahattiin myös Amerikkaan kun alkuperäiskansat siellä saatiin kutakuinkin tuhottua.
Ja entäs se miten ympäri maailmaa kasvatetaan ruokaa meidän länsimaisten ruoalle, sellaisellakin maalla jonka viljelijöille ei itselleen riitä ruokaa? Tai että polttoainetta kasvatetaan alueilla joilla sille ei ole käyttöä, koska tarvittava tekniikka ja vähintäänkin tietotaito puuttuu?
Toki olisi ainakin ekologisesti mahdotonta tuottaa kaikki esimerkiksi Suomessa käytettävä ja tarvittava energia ja polttoaine siellä (tai no, ydinenergiahan on vaihtoehto. Mutta onko sekään sitten niin ekologisesti ja muutenkin kannattavaa? Siinäpä muuten asia johon en todellakaan osaa sanoa juuta enkä jaata.). Mutta miksei polttoaineentuotantoa voisi jakaa tasaisesti niille alueille joilla se on mahdollista, ja sitten myydä sitä kelvolliseen, koko kansantaloutta, eikä vain niitä rikkaimpia henkilöitä, hyödyttävään hintaan tarvitseville maille? Miksi länsimaiden pitää saada kaikki halvalla ja myydä kallilla?
Ai kappas, tässähän saadaan Aasiakin sotkettua tähän länsimaalaisten hyväksikäyttösoppaan mukaan. Sen myötä kyllä laajenisi aihe nykyaikaiseen globalisaatioon, jota taas en nyt ainakaan tässä parin mietinnän pohjalta aloitetussa postauksessa lähde pohtimaan - jätetään se siis ehkä toiseen kertaan.
Onhan siinä toki hyvätkin puolensa, että on syntynyt kehittyneeseen länsimaahan, vaikka yleisesti ottaen niin nykyinen kuin historiassakin tapahtunut "valkoisten" toiminta hävettää ja ottaa kovastikin aivoon. Suomalaisuuteni ansiosta minulla on kuitenkin mahdollisuus olla tietoinen näistä ongelmista ja ehkä jonain päivänä tehdäkin jotain niiden vähemmän onnekkaiden hyväksi. Ehkä se muiden ongelmiin keskittyminen saisikin minut unohtamaan nämä tavalliset länsimaisen ongelmat: ihmissuhteet / yksinäisyyden, ruoan paljouden esille nostamat ongelmat suhteessa ulkonäköihanteisiin, aknesta johtuvat ulkonäköongelmat..
Kunpa vain useampi onnekas länsimainen tajuaisi ne itsensä ja ympäristönsä itselleen aiheuttamat ongelmat ja sen, miten turhia ne ongelmat oikeasti ovat (ei sillä, etteikö myös länsimaissa syntyneillä voisi olla oikeitakin, itsestä riippumattomia ongelmia). Ja kunpa vain maailmasta löytyisi enemmän ihmisiä jotka todella toimisivat toisten hyväksi, eivätkä vain kirjoittelisi pitkiä valitusvuodatuksia blogiin josta tuskin kukaan niitä koskaan lukee.
Tiedän myös ettei yksi ainut ihminen saisi tuntea koko maailman historian painoa harteillaan, kuten lukion kehitysmaakurssimme opettajakin sanoi. Ja olenhan minäkin nyt sentään ilmoittautunut erään korkeakoulun Environment and Development kurssille - tai jos en sinne pääse, niin Befolkning, utveckling och globalisering tai Afrikanistik toivottavasti odottavat meikäläistä. Ja ensi syksynä ehkä kehitysmaatutkimusopinnot sivuaineena? Tai sitten ihan vaan ne kääntäjäopinnot.. Ja sitten puolentoista vuoden päästä toivottavasti sosiaali-/kulttuuriantropologia.
Hienointahan toki olisi lähteä esimerkiksi Afrikkaan ihan käytännössä auttamaan, kuten silloin lukioaikana haaveilin ja suunnittelinkin. Mutta ehkä siitäkin saisi sitten enemmän irti ja apua annettua eri tavalla, jos todella tietäisi asioista enemmän. Minä kun tosiaan olen siinä onnellisessa asemassa että voin edes jo haaveillakin tällaisista valinnoista ja mahdollisuuksista. Muistaisinpa vain useamminkin olla kiitollinen siitä, ja osoittaa sen tekemällä enemmän epäitsekkäitä valintoja.
Eurooppalaiset menivät Afrikkaan, jakoivat maat viivottimella, erottivat ja pakottivat heimoja tiettyjen rajojen sisään aiheuttaen kiistaa niiden välillä, orjuuttivat ja käyttivät alkuperäiskansoja hyväkseen samalla kun tuhosivat heidän maitansa ja tappoivat ihmisten lisäksi eläimiäkin.
En väitä etteikö heimosotia olisi ollut jo ennen eurooppalaisten tunkteutumista alueelle tai etteikö eläimiä olisi jossain määrin turhaankin tapettu afrikkalaisten toimesta. Mutta ei eurooppalaisten tunkeutuminen Afrikkaan ja sekautuminen kokonaisen maanosan asioihin varmasti hyvää tehnyt: ei alkuperäisväestölle, eläimistölle eikä luonnolle muutenkaan.
Ja valitettavasti eurooppalaisten tunkeutuminen ei rajoittunut vain Afrikkaan: sama koskee myös ainakin Australiaa ja Amerikkaa. Katson juuri Disneyn Pocahontasia, joka on lapsuuden lempparileffani, ja leffan esittämä eurooppalaisten asenne saa uskoni länsimaisuuteen romahtamaan.
"We'll show your people how to use this land properly. How to make the most of it! We'll build roads and decent houses and.." "Our houses are fine!" "You think that, only because you don't know any better."Toivottavasti lukijoista ei löydy yhtäkään, joka ei tajuaisi miten karsea John Smithin asenne Pocahontasille puhuessaan on. Kuvernööri Radcliffe haluaa kultaa etsiessään tuhota maan metsät ja tappaa sen mahdollisia rikkauksia puolustavat alkuperäisasukkaat, jotka luonnollisesti haluavat vain puolustaa maataan.
Tokihan tuo on vain piirretty, mutta ei lainkaan samanlaista tuulesta temmattua typeryyttä kuten monet uudemmista lastenelokuvista (miten iloinen olenkaan siitä, että olin lapsi jolloin todella sai olla lapsi ja lastenohjelmat olivat vielä järjellisiä!).
Eurooppalaisten aikomuksena on laajentaa omaa valtakuntaansa, rakentaa heidän omien malliensa mukaisia kaupunkeja, vallata maata josta ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti - mikä toki edellyttää alkuperäisasukkaiden ja heidän kulttuurinsa tuhoamista. Ja vaikka alkuperäiskansaa ei kokonaisuudessaan tuhottaisikaan, pitäisi sen edustajat ainakin käännyttää länsimaisen kulttuurin edustajaksi, asumaan kaupunkeihin "kunnollisiin" taloihin, ja mieluusti raatamaan eurooppalaisten hyväksi.
Sama hommahan tehtiin toki Australiassa, jossa alkuperäiskansan edustajat tuhottiin tai heistä tehtiin palvelijoita ja orjia "valkoiselle paremmalle väelle". Eikä se riittänyt että australialaiset ja afrikkalaiset joutuivat orjiksi omilla maillaan: orjia raahattiin myös Amerikkaan kun alkuperäiskansat siellä saatiin kutakuinkin tuhottua.
Ja entäs se miten ympäri maailmaa kasvatetaan ruokaa meidän länsimaisten ruoalle, sellaisellakin maalla jonka viljelijöille ei itselleen riitä ruokaa? Tai että polttoainetta kasvatetaan alueilla joilla sille ei ole käyttöä, koska tarvittava tekniikka ja vähintäänkin tietotaito puuttuu?
Toki olisi ainakin ekologisesti mahdotonta tuottaa kaikki esimerkiksi Suomessa käytettävä ja tarvittava energia ja polttoaine siellä (tai no, ydinenergiahan on vaihtoehto. Mutta onko sekään sitten niin ekologisesti ja muutenkin kannattavaa? Siinäpä muuten asia johon en todellakaan osaa sanoa juuta enkä jaata.). Mutta miksei polttoaineentuotantoa voisi jakaa tasaisesti niille alueille joilla se on mahdollista, ja sitten myydä sitä kelvolliseen, koko kansantaloutta, eikä vain niitä rikkaimpia henkilöitä, hyödyttävään hintaan tarvitseville maille? Miksi länsimaiden pitää saada kaikki halvalla ja myydä kallilla?
Ai kappas, tässähän saadaan Aasiakin sotkettua tähän länsimaalaisten hyväksikäyttösoppaan mukaan. Sen myötä kyllä laajenisi aihe nykyaikaiseen globalisaatioon, jota taas en nyt ainakaan tässä parin mietinnän pohjalta aloitetussa postauksessa lähde pohtimaan - jätetään se siis ehkä toiseen kertaan.
Onhan siinä toki hyvätkin puolensa, että on syntynyt kehittyneeseen länsimaahan, vaikka yleisesti ottaen niin nykyinen kuin historiassakin tapahtunut "valkoisten" toiminta hävettää ja ottaa kovastikin aivoon. Suomalaisuuteni ansiosta minulla on kuitenkin mahdollisuus olla tietoinen näistä ongelmista ja ehkä jonain päivänä tehdäkin jotain niiden vähemmän onnekkaiden hyväksi. Ehkä se muiden ongelmiin keskittyminen saisikin minut unohtamaan nämä tavalliset länsimaisen ongelmat: ihmissuhteet / yksinäisyyden, ruoan paljouden esille nostamat ongelmat suhteessa ulkonäköihanteisiin, aknesta johtuvat ulkonäköongelmat..
Kunpa vain useampi onnekas länsimainen tajuaisi ne itsensä ja ympäristönsä itselleen aiheuttamat ongelmat ja sen, miten turhia ne ongelmat oikeasti ovat (ei sillä, etteikö myös länsimaissa syntyneillä voisi olla oikeitakin, itsestä riippumattomia ongelmia). Ja kunpa vain maailmasta löytyisi enemmän ihmisiä jotka todella toimisivat toisten hyväksi, eivätkä vain kirjoittelisi pitkiä valitusvuodatuksia blogiin josta tuskin kukaan niitä koskaan lukee.
Tiedän myös ettei yksi ainut ihminen saisi tuntea koko maailman historian painoa harteillaan, kuten lukion kehitysmaakurssimme opettajakin sanoi. Ja olenhan minäkin nyt sentään ilmoittautunut erään korkeakoulun Environment and Development kurssille - tai jos en sinne pääse, niin Befolkning, utveckling och globalisering tai Afrikanistik toivottavasti odottavat meikäläistä. Ja ensi syksynä ehkä kehitysmaatutkimusopinnot sivuaineena? Tai sitten ihan vaan ne kääntäjäopinnot.. Ja sitten puolentoista vuoden päästä toivottavasti sosiaali-/kulttuuriantropologia.
Hienointahan toki olisi lähteä esimerkiksi Afrikkaan ihan käytännössä auttamaan, kuten silloin lukioaikana haaveilin ja suunnittelinkin. Mutta ehkä siitäkin saisi sitten enemmän irti ja apua annettua eri tavalla, jos todella tietäisi asioista enemmän. Minä kun tosiaan olen siinä onnellisessa asemassa että voin edes jo haaveillakin tällaisista valinnoista ja mahdollisuuksista. Muistaisinpa vain useamminkin olla kiitollinen siitä, ja osoittaa sen tekemällä enemmän epäitsekkäitä valintoja.
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012
jag vill jag vill jag vill
Jag vill dansa hångla skratta skriva fota dansa rita krama lyssna skratta springa flyga mysa prata leva känna
vara vild.
sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012
Maailmankaikkeuden auringonpaiste ja sen sellaista
Jestas, vähän reilut kuusi vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini näin: "Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis
luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja
aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä
metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En
vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin
kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!"
Olen jo pitkään kuvitellut, etten ole koskaan halunnut aina asua Suomessa. Mutta ilmeisesti olen. Tällä hetkellä en halua ollenkaan, vaikka odotankin kyllä ihan positiivisin mielin joululomaa kotona - varsinkin koska vanhempani ovat poissa joululoman alun. Ihanaa olla yksin (no okei, veljen kanssa) kotikotona edes muutama päivä!
Olen kyllä varsin tyytyväinen elämääni täällä Tukholmassakin. Mulla on opinnot yliopistossa (ja ylihuomenna kaksi tenttiä), osa-aikatyöt joita olin tänäänkin tekemässä noin viiden tunnin verran, kavereita joiden kanssa haluan viettää aikaa koulun ulkopuolellakin ja jotka myös haluaa viettää aikaa mun kanssa, sekä edes yksi harrastus jonka aloittamisesta olen haaveillut vuosia.
Voisin toki olla ahkerampi opiskelija ja valokuvata enemmän ja ylipäätään olla aktiivisempi kaikin puolin, mutta hiljaa hyvä tulee - vielä 1½ vuotta sitten viettämääni amiselämään verrattuna elämäni on nimittäin muuttunut hyvinkin paljon, ja ainoastaan parempaan suuntaan! Ainut mitä Suomi-elämästäni kaipaan, on omat lemmikit ja heppaharrastus.
Mutta vaikka lähes kaikki onkin nyt hyvin, haaveilen kuitenkin vaihto-oppilasajasta Aasiassa, kesätöistä Sveitsin alpeilla, karusta talvesta Grönlannissa ja Espanjan lämmöstä kieliopintojen merkeissä. Mutta we'll see.
Ja vaikka mun elämässä ei just tänä vuonna suuria mullistuksia olekaan tapahtunut, tuntuu Stellan teksti kuitenkin ajankohtaiselta - oikeastaan sellaiselta joka on aina ajankohtainen, tarjoaa neuvoja ja tsemppiä moneen tilanteeseen ja on kaiken lisäksi mielettömän ihanasti kirjoitettukin.
Nyt joko jatkan Disneyn vanhojen kunnon piirrettyjen soundtrackien kuuntelua Youtubesta tai tartun vihdoin ja viimein siihen tenttikirjaan. Viimeisin kuva on sitten yliopiston vessasta, just that you know..
Olen jo pitkään kuvitellut, etten ole koskaan halunnut aina asua Suomessa. Mutta ilmeisesti olen. Tällä hetkellä en halua ollenkaan, vaikka odotankin kyllä ihan positiivisin mielin joululomaa kotona - varsinkin koska vanhempani ovat poissa joululoman alun. Ihanaa olla yksin (no okei, veljen kanssa) kotikotona edes muutama päivä!
Olen kyllä varsin tyytyväinen elämääni täällä Tukholmassakin. Mulla on opinnot yliopistossa (ja ylihuomenna kaksi tenttiä), osa-aikatyöt joita olin tänäänkin tekemässä noin viiden tunnin verran, kavereita joiden kanssa haluan viettää aikaa koulun ulkopuolellakin ja jotka myös haluaa viettää aikaa mun kanssa, sekä edes yksi harrastus jonka aloittamisesta olen haaveillut vuosia.
Voisin toki olla ahkerampi opiskelija ja valokuvata enemmän ja ylipäätään olla aktiivisempi kaikin puolin, mutta hiljaa hyvä tulee - vielä 1½ vuotta sitten viettämääni amiselämään verrattuna elämäni on nimittäin muuttunut hyvinkin paljon, ja ainoastaan parempaan suuntaan! Ainut mitä Suomi-elämästäni kaipaan, on omat lemmikit ja heppaharrastus.
Mutta vaikka lähes kaikki onkin nyt hyvin, haaveilen kuitenkin vaihto-oppilasajasta Aasiassa, kesätöistä Sveitsin alpeilla, karusta talvesta Grönlannissa ja Espanjan lämmöstä kieliopintojen merkeissä. Mutta we'll see.
Ja vaikka mun elämässä ei just tänä vuonna suuria mullistuksia olekaan tapahtunut, tuntuu Stellan teksti kuitenkin ajankohtaiselta - oikeastaan sellaiselta joka on aina ajankohtainen, tarjoaa neuvoja ja tsemppiä moneen tilanteeseen ja on kaiken lisäksi mielettömän ihanasti kirjoitettukin.
Nyt joko jatkan Disneyn vanhojen kunnon piirrettyjen soundtrackien kuuntelua Youtubesta tai tartun vihdoin ja viimein siihen tenttikirjaan. Viimeisin kuva on sitten yliopiston vessasta, just that you know..
lauantaina, lokakuuta 27, 2012
Ennen ja nyt ja muistikirjattomuusmasennus
Tää liittyy läheisesti edellisen postauksen aiheeseen, mutta tulipa vaan juuri mieleen, että..
.. lukioaikana vihasin pastellivärejä, en ikinä käyttänyt kaulahuiveja koska ne olivat mielestäni turhia ja epäkäteviä, enkä tajunnut miksi ihmiset polttaa kynttilöitä.
Tänään metsästin vaaleanpunaisissa nahkakengissäni kaupungilla mintunvihreää kaulahuivia ja tällä hetkellä huoneessani palaa kaksi kynttilää ja tuikkuja. Ja söin juuri brie-juustoa, joka on nam, ja jota lukioaikana pidin täytenä hienosteluturhakkeena.
Vaikka mielipiteeni monen asian suhteen ovatkin muuttuneet vuosien varrella, on muistikirjafanaattisuus kuitenkin pysyvämpää sorttia. Eikä tästä kaupungista tunnu löytyvän juuri sellaista täydellistä muistikirjaa kassissa aina mukana kuljetettavaksi! Sen pitäisi olla tarpeeksi iso muttei liian iso, viivoitettu, ei tylsän värinen, ei liian paksu mutta ei liian ohut, kovakantinen, nidottu, simppeli mutta persoonallinen.
Viime vuonna täytin Keflavíkin lentokentältä ostetun Pantonen pienen muistikirjan, tänä vuonna niitä ei enää löytynyt sieltä kuin siinä tylsimmässä värissä, enkä täällä ole törmännyt niihin ollenkaan. Yksi Ordning & Redan paksu, kangaskantinen muistikirja mulla on kotona päiväkirjana, se on liian painava aina mukana kannettavaksi. Kyseisen merkin ohuen version kyseisestä muistikirjasta ottaisin heti laukkukaveriksi, jos niitä saisi esimerkiksi oransseina, eikä vain mustina ja kirkkaanpunaisina!
Länsimaaongelmat täällä hei...
.. lukioaikana vihasin pastellivärejä, en ikinä käyttänyt kaulahuiveja koska ne olivat mielestäni turhia ja epäkäteviä, enkä tajunnut miksi ihmiset polttaa kynttilöitä.
Tänään metsästin vaaleanpunaisissa nahkakengissäni kaupungilla mintunvihreää kaulahuivia ja tällä hetkellä huoneessani palaa kaksi kynttilää ja tuikkuja. Ja söin juuri brie-juustoa, joka on nam, ja jota lukioaikana pidin täytenä hienosteluturhakkeena.
Vaikka mielipiteeni monen asian suhteen ovatkin muuttuneet vuosien varrella, on muistikirjafanaattisuus kuitenkin pysyvämpää sorttia. Eikä tästä kaupungista tunnu löytyvän juuri sellaista täydellistä muistikirjaa kassissa aina mukana kuljetettavaksi! Sen pitäisi olla tarpeeksi iso muttei liian iso, viivoitettu, ei tylsän värinen, ei liian paksu mutta ei liian ohut, kovakantinen, nidottu, simppeli mutta persoonallinen.
Viime vuonna täytin Keflavíkin lentokentältä ostetun Pantonen pienen muistikirjan, tänä vuonna niitä ei enää löytynyt sieltä kuin siinä tylsimmässä värissä, enkä täällä ole törmännyt niihin ollenkaan. Yksi Ordning & Redan paksu, kangaskantinen muistikirja mulla on kotona päiväkirjana, se on liian painava aina mukana kannettavaksi. Kyseisen merkin ohuen version kyseisestä muistikirjasta ottaisin heti laukkukaveriksi, jos niitä saisi esimerkiksi oransseina, eikä vain mustina ja kirkkaanpunaisina!
Länsimaaongelmat täällä hei...
sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2012
Kevät ikkunan takana
Olen totaalikyllästynyt nykyiseen blogimaailmaan, blogosfääriin, haluan takaisin siihen mitä oli vuonna 2005. Muilta osin olen oikeastaan tyytyväinen elämääni tässä ja nyt.
Paitsi että haaveilen filmikamerasta. Vanhasta filmikamerasta. Sellaisesta jolla saisi naarmuuntuneen näköisiä, vähän suttuisia, vähän väärin rajautuneita kuvia joista suurin osa ei edes onnistu ainakaan niin kuin oli tarkoitus. Kuvia joilla on merkitystä. Kuvia jotka ovat itsensä näköisiä, ei identtisiä kymmenen muun kanssa. Kuvia jotka on otettu koska ne on haluttu ottaa, ei koska ne on pitänyt ottaa. Kuvia joiden kohdalla ei haittaa että ne ovat ihan huonoja, koska idea on tärkein. Sellaisia kuvia minä haluan ottaa, enkä tusinaturistiräpsyjä.
Nyt mulla on kuitenkin ruotsalainen ID-kortti joka armeliaasti kertoo myös pituuteni, mulla on työpaikka muutamaksi hassuksi tunniksi viikossa ja edelleen vapaata niin töistä kuin koulustakin kahtena arkipäivänä joka viikko, psykolingvistiikan inlämningsuppgift tehtävänä torstaihin mennessä ja perjantai-illan iloksi valmiiksi väsätty hauska tietokonelingvistiikan tehtävä palautettavana. Läpäisin niin fonetiikkakurssin uusintatentin kuin "introduktion till lingvistik" -kurssinkin tentin, vietin päivät viime sunnuntaista keskiviikkoon nukkuen, leffoja katsellen ja keuhkoja pihalle yskien ja ensi viikolla aion koulutehtävien lisäksi keskittyä keväästä nauttimiseen.
Jatkan yhä edelleen yliopiston vessojen oviin kirjoitettujen tekstien lukemista! Oikeasti ne on ihania, päivien pieniä iloja. Niin vakavia, mukavia, absurdeja. Tai siis ne eivät ole vain tekstejä, ne ovat keskusteluja. Koska ruotsalaiset rakastavat keskustella, niin fikatessa kuin vessassakin.
Paitsi että haaveilen filmikamerasta. Vanhasta filmikamerasta. Sellaisesta jolla saisi naarmuuntuneen näköisiä, vähän suttuisia, vähän väärin rajautuneita kuvia joista suurin osa ei edes onnistu ainakaan niin kuin oli tarkoitus. Kuvia joilla on merkitystä. Kuvia jotka ovat itsensä näköisiä, ei identtisiä kymmenen muun kanssa. Kuvia jotka on otettu koska ne on haluttu ottaa, ei koska ne on pitänyt ottaa. Kuvia joiden kohdalla ei haittaa että ne ovat ihan huonoja, koska idea on tärkein. Sellaisia kuvia minä haluan ottaa, enkä tusinaturistiräpsyjä.
Nyt mulla on kuitenkin ruotsalainen ID-kortti joka armeliaasti kertoo myös pituuteni, mulla on työpaikka muutamaksi hassuksi tunniksi viikossa ja edelleen vapaata niin töistä kuin koulustakin kahtena arkipäivänä joka viikko, psykolingvistiikan inlämningsuppgift tehtävänä torstaihin mennessä ja perjantai-illan iloksi valmiiksi väsätty hauska tietokonelingvistiikan tehtävä palautettavana. Läpäisin niin fonetiikkakurssin uusintatentin kuin "introduktion till lingvistik" -kurssinkin tentin, vietin päivät viime sunnuntaista keskiviikkoon nukkuen, leffoja katsellen ja keuhkoja pihalle yskien ja ensi viikolla aion koulutehtävien lisäksi keskittyä keväästä nauttimiseen.
Jatkan yhä edelleen yliopiston vessojen oviin kirjoitettujen tekstien lukemista! Oikeasti ne on ihania, päivien pieniä iloja. Niin vakavia, mukavia, absurdeja. Tai siis ne eivät ole vain tekstejä, ne ovat keskusteluja. Koska ruotsalaiset rakastavat keskustella, niin fikatessa kuin vessassakin.
torstaina, syyskuuta 29, 2011
Haaveita ja suunnitelmia
Joka syksy haaveilen olevani kuin Chun Shu kirjassaan Beijing Beibi. Kirjailijanalku joka matkustaa ympäri maata rakkauksiensa perässä, luuhailee levykaupoissa, syö tikkareita joissa on sisällä purukumi, kuuntelee musiikkia poikaystävänsä kanssa sängyllä makoillen, kokee olevansa liian älykäs kouluunsa, osaa suurien runoilijoiden runoja ulkoa ja herkistelee.
Olisihan se teiniä, mutta saanhan haaveilla moisesta nyt kun tuhlasin teineyteni virtuaaliheppojen kanssa omaan huoneeseeni linnoittautuneena, saanhan? Lisäksi haaveilen Kaliforniasta O.C-tyyliin, purjehtimisesta saarelle joka voisi olla vain kärpäsen kakkaa kartalla kuten Muumit tekivät, eikä joogailu Thaimaassa tai Singaporessakaan kuulostaisi pahalta.
Mutta plan yksi on saada kesän aikana ahmitut kymmenen kiloa hupenemaan niiden muutaman muunkin ylimääräisen kilon kanssa ja opiskella niin että voisin edes haaveilla vaihto-oppilasvuodesta Aasiassa - sekä tietysti olisi kivaa jos en tuhlaisi kaikkia rahojani joko herkkuihin tai kaapissa pölyttyviin vaatteisiin tai sisustusroinaan kuten tähän asti.
Olisihan se teiniä, mutta saanhan haaveilla moisesta nyt kun tuhlasin teineyteni virtuaaliheppojen kanssa omaan huoneeseeni linnoittautuneena, saanhan? Lisäksi haaveilen Kaliforniasta O.C-tyyliin, purjehtimisesta saarelle joka voisi olla vain kärpäsen kakkaa kartalla kuten Muumit tekivät, eikä joogailu Thaimaassa tai Singaporessakaan kuulostaisi pahalta.
Mutta plan yksi on saada kesän aikana ahmitut kymmenen kiloa hupenemaan niiden muutaman muunkin ylimääräisen kilon kanssa ja opiskella niin että voisin edes haaveilla vaihto-oppilasvuodesta Aasiassa - sekä tietysti olisi kivaa jos en tuhlaisi kaikkia rahojani joko herkkuihin tai kaapissa pölyttyviin vaatteisiin tai sisustusroinaan kuten tähän asti.
lauantaina, kesäkuuta 11, 2011
Täydellisestä toimettomuudesta ylibuukkaukseen..
Just niin mun tuuria! Ensin ei oo koko kesälle mitään suunnitelmia. Sitten..
Mut valittiin Ruisrockiin vapaaehtoistyöläiseksi, jee, huippua, mahtavaa!
Jonkin ajan päästä sainkin kesätyöpaikan Saksasta, vaikka "pomo" joutuikin miettimään että ottaako mut vai ei koska en voisi olla pidempään kuin elokuun loppuun. Päätti siis kuitenkin ottaa.
Pari tuntia sen jälkeen kun eilen aamupäivällä sain tietää että mulla on varma työpaikka Saksassa ja sanoin että "joo, sopii, loistavaa" (in English), soitti Nordjobb-tyyppi Islannista (på svenska) ja kysy että vieläkö kiinnostas mahdollinen kesätyöpaikka siellä, aloitus kenties jo ensi viikolla. No tietysti kiinnostaa, hitsit vaan että juuri lupauduin Saksaan! Mutta aion olla epälojaali jos tilanne sitä vaatii, eli jos sattuisi niin uskomattoman ihmeellinen ja mahtava tuuri että saisinkin sen Islannin paikan.
Sitten tänään pari tuntia sitten oli tullut Provinssirockin tyypeiltä viesti että mut on valittu vapaaehtoseks sinne. Oikeasti pari päivää sitten olisin ollut ihan jeejeejee ja hyppinyt ilosta, mutta kun mulla ehkä kenties mahdollisesti toivottavasti on sillon työpaikka Islannissa, niin äh.
Laitoin nyt sitten Provinssiin viestiä että voinko ilmoittaa tiistaina jos en pääsekään sinne vai joudunko jo nyt perumaan menoni vaikka sitten ehkä huonolla tuurilla oikeasti pääsisinkin.
Parhaassa tapauksessa vietän siis loppukesäni Islannissa, toiseksi parhaassa tapauksessa vietän ensi viikonlopun Provinssissa ja pari kuukautta Saksassa tämän kuun lopusta lähtien, huonoimmassa tapauksessa suunnitelmiin kuuluu vain tuo Saksa. Mutta onhan sekin jo rutkasti parempi kuin pelkkä kotona lössiminen, joka oli suunnitelmani vielä kolmisen viikkoa sitten! Mutta se Islanti olisi monivuotisten unelmien täyttymys!
Mutta hei oikeasti seariously - miten mulla aina ei ensin oo mitään suunnitelmia ja sitten kun on niin niitä on monta päällekkäistä!! Ja kaikki ois kivoja vieläpä tällä kertaa :| Oispa vuorokausissa enemmän tunteja! Ja olisinpa aloittanut elämäni aikaisemmin kuin 21-vuotiaana..
Ainiin, lisäksi koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus siitä että pääsenkö Helsinkiin opiskelemaan vai en. Ja jos en, niin mitä sitten teen? Menenkö edes Vaasan pääsykokeeseen kun muut Suomen kaupungit ei vaan kiinnosta kuin Helsinki? Toivon niin niin niin kovasti että pääsen Helsinkiin!! Jos sieltä tulevassa kirjeessä lukeekin että en pääsekään niin luhistun ihan varmasti.
Mut ekana ahdistuneisuuslistalla se Islanti, JONNE MÄ HALUAN! (Tähän sellanen lapsellinen ahdistuksesta johtuva itkupotkuraivarijuttu.)
Mut valittiin Ruisrockiin vapaaehtoistyöläiseksi, jee, huippua, mahtavaa!
Jonkin ajan päästä sainkin kesätyöpaikan Saksasta, vaikka "pomo" joutuikin miettimään että ottaako mut vai ei koska en voisi olla pidempään kuin elokuun loppuun. Päätti siis kuitenkin ottaa.
Pari tuntia sen jälkeen kun eilen aamupäivällä sain tietää että mulla on varma työpaikka Saksassa ja sanoin että "joo, sopii, loistavaa" (in English), soitti Nordjobb-tyyppi Islannista (på svenska) ja kysy että vieläkö kiinnostas mahdollinen kesätyöpaikka siellä, aloitus kenties jo ensi viikolla. No tietysti kiinnostaa, hitsit vaan että juuri lupauduin Saksaan! Mutta aion olla epälojaali jos tilanne sitä vaatii, eli jos sattuisi niin uskomattoman ihmeellinen ja mahtava tuuri että saisinkin sen Islannin paikan.
Sitten tänään pari tuntia sitten oli tullut Provinssirockin tyypeiltä viesti että mut on valittu vapaaehtoseks sinne. Oikeasti pari päivää sitten olisin ollut ihan jeejeejee ja hyppinyt ilosta, mutta kun mulla ehkä kenties mahdollisesti toivottavasti on sillon työpaikka Islannissa, niin äh.
Laitoin nyt sitten Provinssiin viestiä että voinko ilmoittaa tiistaina jos en pääsekään sinne vai joudunko jo nyt perumaan menoni vaikka sitten ehkä huonolla tuurilla oikeasti pääsisinkin.
Voi huoh tätä epävarmuusahdistusta! Joka on nykyisin melkein jokavuotista..
Parhaassa tapauksessa vietän siis loppukesäni Islannissa, toiseksi parhaassa tapauksessa vietän ensi viikonlopun Provinssissa ja pari kuukautta Saksassa tämän kuun lopusta lähtien, huonoimmassa tapauksessa suunnitelmiin kuuluu vain tuo Saksa. Mutta onhan sekin jo rutkasti parempi kuin pelkkä kotona lössiminen, joka oli suunnitelmani vielä kolmisen viikkoa sitten! Mutta se Islanti olisi monivuotisten unelmien täyttymys!
Mutta hei oikeasti seariously - miten mulla aina ei ensin oo mitään suunnitelmia ja sitten kun on niin niitä on monta päällekkäistä!! Ja kaikki ois kivoja vieläpä tällä kertaa :| Oispa vuorokausissa enemmän tunteja! Ja olisinpa aloittanut elämäni aikaisemmin kuin 21-vuotiaana..
Ainiin, lisäksi koko ajan takaraivossa paukuttaa ajatus siitä että pääsenkö Helsinkiin opiskelemaan vai en. Ja jos en, niin mitä sitten teen? Menenkö edes Vaasan pääsykokeeseen kun muut Suomen kaupungit ei vaan kiinnosta kuin Helsinki? Toivon niin niin niin kovasti että pääsen Helsinkiin!! Jos sieltä tulevassa kirjeessä lukeekin että en pääsekään niin luhistun ihan varmasti.
Mut ekana ahdistuneisuuslistalla se Islanti, JONNE MÄ HALUAN! (Tähän sellanen lapsellinen ahdistuksesta johtuva itkupotkuraivarijuttu.)
sunnuntaina, toukokuuta 01, 2011
Notkea kuin näkkileipä tai Muumipappa
Kattelin tossa harjottelusta päästyäni (iloisen aikaisin!) Black Swanin ja tuumin että olisi se kiva taipua kuin balettitanssijat. Ehkä se tietysti voisi olla mahdollistakin, jos joskus tekisin muutakin kuin istuisin koneen edessä surkuttelemassa kun en mittään ossaa.
Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!
Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!
Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):
Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!
Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!
Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):
Ironisia henkilöitä ei kannata piestä.
lauantaina, huhtikuuta 30, 2011
Hurlumhei
En malttaisi millään odottaa torstaita jolloin lähtee juna kohti Helsinkiä ja sieltä matka jatkuu, mikäli suunnitelmien mukaan menee, Kemiöön bussilla kolme tuntia körötellen! Sitten haluan käppöstellä ihanassa auringonlaskussa kauppaan ja ostaa appelssiineja, salmiakkia ja ruisleipää; tuota viimeistä kaapissa odottavan peston kaveriksi. Kirjastoon haluan sitten seuraavana päivänä pyöräillä, kasata kassiin kivoja kevätkirjoja ja nauttia auringonpaisteesta heti kunnon lenkin jälkeen.
Teevarastot kaappaan kyllä täältä mukaani. Olin niin juvelantti että sain äidin ostamaan mulle kaksi Liptonin teepussilaatikollista kun mukaan sai ilmaiseksi ihanan juuttikangaskassin (joka muuten soveltuu täydellisesti ainakin salmiakin kanniskeluun). Löytyihän niitä erilaisia teelaatuja täältä jo ennestäänkin, mutta kun se Cittarin teehylly on niin ihanan leveä ja värikäs ja ihanan tuoksuinen. Että niin.
Alla olevan laista + datapainotteista muuten tänä vappuna, huomenna harjoitteluun että pääsen jo ennen lauantaita pois täältä. Ensi viikon missiona ostaa joku äitienpäivälahja ja metsästää laadukkaita farkkuja. On se rankkaa.
Teevarastot kaappaan kyllä täältä mukaani. Olin niin juvelantti että sain äidin ostamaan mulle kaksi Liptonin teepussilaatikollista kun mukaan sai ilmaiseksi ihanan juuttikangaskassin (joka muuten soveltuu täydellisesti ainakin salmiakin kanniskeluun). Löytyihän niitä erilaisia teelaatuja täältä jo ennestäänkin, mutta kun se Cittarin teehylly on niin ihanan leveä ja värikäs ja ihanan tuoksuinen. Että niin.
Alla olevan laista + datapainotteista muuten tänä vappuna, huomenna harjoitteluun että pääsen jo ennen lauantaita pois täältä. Ensi viikon missiona ostaa joku äitienpäivälahja ja metsästää laadukkaita farkkuja. On se rankkaa.
keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010
Hymph.
Haluaisin tehdä tänne jonkun tosi hienon ulkoasun. Mutta ei oo inspistä.
Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.
Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.
Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.
En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.
Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.
Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.
Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.
Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)
Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.
Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.
Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.
Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.
Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.
Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.
Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.
Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.
Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.
Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.
Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.
Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.
Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.
En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.
Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.
Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.
Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.
Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)
Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.
Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.
Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.
Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.
Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.
Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.
Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.
Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.
Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.
Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.
maanantaina, toukokuuta 11, 2009
Kun aurinko laskee talojen taa
En haluaisi olla lauantaina sairaana, koska sain kadulla käppöstellessäni ilmaisen "kutsun" Charlottenburgin SupetFit-kuntosalin jollekin uudelle Les Mills -kurssin tunnille. Jos mulla on normaaliin tapaan töitä, voisin ehtiä joko bodyattackiin, joka kuulostaa lähinnä pelottavalta, bodycombatiin tai bodybalanceen, joka kuulostaa ehkä vähän turhan rauhalliselta. Ja tietysti jos en ole sairaana ja jos en ole ylitöissä niin sitten on vielä sekin juttu että jos edes uskallan mennä sinne.. Olen alkanut pikkuhiljaa ainakin ajatustasolla lämmetä kuntosaleille, tosin niissäkin pääasiassa muille jutuille paitsi sellaselle hikiselle raudan nostelulle muiden töllätessä. Mut kattoo ny saanko mitään aikaseks millonkaan..
Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!
Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.
Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.
Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!
Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!
Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.
Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.
Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!
tiistaina, toukokuuta 05, 2009
tiistaina, lokakuuta 14, 2008
Cheer up
Jos vaikka miettisin elämääni uusiks? Tai jotain.
Mä en haluaisi Suomeen jouluksi koska tiedän mikä siellä odottaa, mut.. Pakko? Tai ehkä ei. En tiiä.
Haluaisin vaan nähdä koirien suloiset silmät ja heiluvat hännät ja kun äiti kirjoitti että "Pyry on innoisssaan kun saa leikkiä lehdissä." niin tuli ikävä sitä hösöä kaveria ja pikkuisia kaneja jotka voi kaapata syliin ja joiden otsan voi asettaa nenäänsä vasten ja Topia jota ei ehkä olekaan enää seuraavalla kerralla. Haluaisin laukata täysillä hiekkatiellä ja vääntää koulua mutaisella kentällä ja rapsuttaa Santtua korvien takaa mistä se tykkää. Haluaisin nähdä järven ja käydä supermarketissa! Syödä Lontoonrae-suklaata, lukea Muumeja in English ja polttaa suitsuketta.
Nyt aion lintsata kurssilta ja mennä kahville yksin angstaamaan.
Mä en haluaisi Suomeen jouluksi koska tiedän mikä siellä odottaa, mut.. Pakko? Tai ehkä ei. En tiiä.
Haluaisin vaan nähdä koirien suloiset silmät ja heiluvat hännät ja kun äiti kirjoitti että "Pyry on innoisssaan kun saa leikkiä lehdissä." niin tuli ikävä sitä hösöä kaveria ja pikkuisia kaneja jotka voi kaapata syliin ja joiden otsan voi asettaa nenäänsä vasten ja Topia jota ei ehkä olekaan enää seuraavalla kerralla. Haluaisin laukata täysillä hiekkatiellä ja vääntää koulua mutaisella kentällä ja rapsuttaa Santtua korvien takaa mistä se tykkää. Haluaisin nähdä järven ja käydä supermarketissa! Syödä Lontoonrae-suklaata, lukea Muumeja in English ja polttaa suitsuketta.
Nyt aion lintsata kurssilta ja mennä kahville yksin angstaamaan.
keskiviikkona, elokuuta 06, 2008
20 things and 28 places
20 things I have to / want to do before I leave Finland (tehdyt kursivoitu):
100 places I want to visit before I die (kesken):
- saunoa
- syödä Valiojäätelön jäätelöitä
- syödä Fazerin karkkeja
- mailata perheen entiselle au pairille
- pakata
- valokuvata suomalaisia juttuja
- siivota
- käydä koirien kanssa lenkillä
- käydä Kuivalaisessa tallilla
- visiteerata kummien luona
- pyöräillä Lykyltä Pärnälle
- käydä tallilla tallilla tallilla
- opetella silittämään vaatteet
- opetella laittamaan ruokaa
- opiskella saksaa
- nauttia kesäpäivistä ulkona jos sattuisi olemaan aurinkoista
- käydä sauvakävelemässä
- tehdä lihaskuntoa
- lainata ja lukea ruotsinkielisiä kirjoja
- hamstrata Lumenen ihonhoitotuotteita
100 places I want to visit before I die (kesken):
- Lontoo
- Norja
- Kiiruna toiseen kertaan
- Iso Valliriutta
- Intia
- Taj Mahal ^^
- Islanti
- Skotlanti
- Azorit
- Tukholma neljänteen kertaan
- Manner-Kreikka
- Japani
- Kiina
- Yellowstonen kansallispuisto
- Grönlanti
- Ruanda
- Chile
- Saharan autiomaa
- Machu Picchu
- Espanja
- Barcelona toiseen kertaan ^^
- Egypti
- Galapagossaaret
- Amazonin sademetsä
- Thaimaa
- Meksiko
- New York
- USA:n länsiosa
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Huohhhh..!
Tulis nyt se läpsykkä sieltä huollosta. Se korjataan / korjattiin tällä viikolla, elikkä tietysti se korjaus tapahtuu huomenna, kone postitetaan taas tänne maanantaina ja se on perillä aikasintaan ens viikon keskiviikkona. Argh, en mie pärjää ilman miun tiedostoja! Muumejakaan en pysty katsomaan tällä koneella sieltä Yle Areenalta, en tiedä miksi, kun tässä olevinaan pitäisi olla kaikki tarvittava.
Ahih, ehkä taidankin lopettaa tän valitusbloggaukseni tähän luettuani juuri Maikkarin horoskoopin:
"Valittaminen on hyvin tyypillinen, helppo ja vetoava tapa reagoida tyytymättömyyteen. Ikävä kyllä se ei nyt toimi. Lopeta valitus ja käytä energiasi luovien ratkaisujen löytämiseen."
:DD Sattuipa sopivasti ^^ Voisin siis käyttää energiani pilkkusääntöjen kertaamiseen, vanhojen tekstitaitovastausten lueskelemiseen, matikan laskemiseen, englannin kuuntelemiseen ja tuon toisen koneen virittämiseen käyttökuntoon (näytön, hiiren ja näppäimistön johtojen törkkäämiseen koneeseen kiinni) pelatakseni Simsiä. Voisinpa aloittaa Legacy Challengen jahka saisin sen läpsyn takas..
Huomenna tekstitaito!! Onneks on jo M pohjalla ni ei tarvii häslätä et tulis huonompi :)
Ahih, ehkä taidankin lopettaa tän valitusbloggaukseni tähän luettuani juuri Maikkarin horoskoopin:
"Valittaminen on hyvin tyypillinen, helppo ja vetoava tapa reagoida tyytymättömyyteen. Ikävä kyllä se ei nyt toimi. Lopeta valitus ja käytä energiasi luovien ratkaisujen löytämiseen."
:DD Sattuipa sopivasti ^^ Voisin siis käyttää energiani pilkkusääntöjen kertaamiseen, vanhojen tekstitaitovastausten lueskelemiseen, matikan laskemiseen, englannin kuuntelemiseen ja tuon toisen koneen virittämiseen käyttökuntoon (näytön, hiiren ja näppäimistön johtojen törkkäämiseen koneeseen kiinni) pelatakseni Simsiä. Voisinpa aloittaa Legacy Challengen jahka saisin sen läpsyn takas..
Huomenna tekstitaito!! Onneks on jo M pohjalla ni ei tarvii häslätä et tulis huonompi :)
tiistaina, joulukuuta 25, 2007
Siilit ovat rauhoitettuja.
Haluaisin vihreää teetä, huulirasvaa ja kesän tänne. Auringolla ja plus kahdellakymmenelläviidellä asteella kiitos.
En osaa päättää tykkäisinkö vai enkö tekemästäni ulkoasusta. Pitäisi jaksaa mailata Sheilalle, piti jo eilen. Oon vaan lukenu liikaa muiden blogeja.
En osaa päättää tykkäisinkö vai enkö tekemästäni ulkoasusta. Pitäisi jaksaa mailata Sheilalle, piti jo eilen. Oon vaan lukenu liikaa muiden blogeja.
tiistaina, kesäkuuta 12, 2007
Kameramasis.
Mä haluan uuden kameran. Nykynen ei ota liikekuvia kunnolla, akku loppuu puolessa minuutissa (apöyt) ja vähänkään hämärämmällä on turha haaveilla tarkoista kuvista. Canon Digital IXUS 850 IS ois brå, mut se hinta.. Ehkä mä ootan sen 10 vuotta et saan rahat kokoon :S
Aini, ei yhtään reikää hampaissa \o/ Jeij!
Aini, ei yhtään reikää hampaissa \o/ Jeij!
Tilaa:
Kommentit (Atom)