Oon taas ollu ihan pihalla. Kenen kirja se "Ihan pihalla" muuten on? Voisi lukea vaikka joskus.. Mutta joo. Aamuisin herätys kuudelta, suihkuun, Valko vapaaksi, pukeutuminen, venyttely, Valkolle ruoka, oma ruoka, hampaanpesu, vaatteiden vaihto, meikkaus, häsläys, kouluun, odotusta 5-15 minuuuttia. Ja sitten koulussa ja kotiin, koneelle, mässynmässyn, koneella, mässyn, lukemista, Valko vapaaksi, pesu, Valkolle ruoka, vaatteiden vaihto, lukemaan, nukkumaan. Joka päivä tuollaista except koneella olon tilalla tiistaisin sulkapallo ja torstaisin lukemisen tilalla jumppa, ratsastus pari kertaa viikossa. Viikonloppuja ei huomioida tuossa luettelossa. Oon niin turtunu tuohon. Ei mitään erikoista, pari lisäkiloa, tylsyyttää ja ei paljoakaan mielenkiintoa koulua kohtaan. Okei, paremmin koulu on tässä jaksossa mennyt kuin viime jaksossa, mutta en tajua miksi. Matikan tunnit menee laskeskellessa laskuja kun opettajan selityksien kuunteleminen vain sekoittaa minut, yhteiskuntaopin tunnilla ruotsin sanojen ja kappaleiden lukemista, hissan, äikän ja ruotsin tunneilla enemmän ja vähemmän kuuntelua. Ja liikunnan tunneilla tehdään pakolliset vähän miten huvittaa.
Kuten voi huomata, haluaisin jotain muutosta elämääni. Kuvittelin jättäväni vanhan tylsän elämäni taakseni ja aloittavani uuden elämän uuden blogin kera kun syksyn aikana on tullut uusia harrastuksia, tuttuja jne. Mutta miksi ihmeessä pitäisi, en voi pyyhkiä pois kaikkia vanhoja muistojani, en voi luopua vanhoista ystävistäni, menneisyydestäni muutenkaan. Pitäisi muuttaa nykyisyyttä, ei yrittää unohtaa menneisyyttä. Voisin vaikka ensinnäkin alkaa liikkua enemmän, syödä vähemmän ja istua koneella vähemmän. Mutta miten pitkään olenkaan yrittänyt? Karkkilakko kesti 2 päivää, moi vaan.
Ihanaa, kohta on joulu. Sitten haluan Marianneja, jouluvalot ikkunaan, kasan kynttilöitä lipaston päälle, leikkiä koirien kanssa lumihangessa, kaunista ilmaa, takkatulta ja tuoreita pipareita. Ja tallille on pakko päästä ihanaan joulumaastoon lumen keskelle satulan narinaan kun hengitys höyryää *pienempikuinkolme*
En muista oonko kirjottanu syyslomasta, en varmaan. Oli kuitenkin ihana loma! Oon vaikka miten pitkään haaveillu maastoratsastusreissusta aurinkoisena syyspäivänä lehtisateessa, kavioiden kopistessa kevyesti jäätyneellä tiellä ja satuloiden naristessa. Ja se unelma toteutui! Ja oli oikeasti niiiin ihanaa! Yhden viikon aikana ratsastin sellaiset 8 tuntia, kaikki maastossa. Ja vielä kesällä olin maastokammoinen o.O
Keskiviikkona oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa, oli viikko väliä Teemun kotiintulon takia. Kiri oli reippaalla tuulella kun ei hänkään ollut saanut viikkoon liikuntaa, ja mentiin kentällä ja Kiri totteli niin hienosti ja ihanasti ja upeasti ja en edes meinannut tajuta että se on entinen ravuri. Välillä vaan oli vähän naurutappelua kun herra päätti että raviin lähdetään kiitoravissa ja voltit mennään suorana lapa edellä, mutta kun sen sitten sain toimimaan niin oli se niin namu! Ja kenttä oli ihanassa kunnossa, koskematonta lunta kerros ja sellaista untuvalunta vieläpä. Ainut vaan että tuuli kunnolla mutta ei sitä onnessaan oikein edes huomannut :D
Mut nyt meni inspikset kun iskä rupes raivoomaan vaihteeks kännissä että heihei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti