perjantaina, joulukuuta 31, 2010

2010 / 2011

Meinasin kopioida Zaijolta sellaisen perinteisen "vuosi 2010"-kyselyjutun, mutta tajusin että se olisi liian masentavaa luettavaa niin itselleni kuin niille harvoillekin jotka tänne ehkä eksyvät. Mutta jotainhan tästä ihmeellisestä mediatapahtumasta on pakko kirjoittaa! Siispä..

Vuosi sitten tähän aikaan angstasin ja halusin nukkua vuodenvaihteen yli, olla kuulematta rakettien pauketta koska asiat eivät menneet niin kuin haaveilin, ja halusin unohtaa että vuosi edes vaihtuu koska en halunnut odottaa uudelta vuodelta mitään uutta. Muistan tuon riipivän elävästi.

Alkukeväästä mulla ei juuri ole havaintoja. Paitsi että olin ällöttävän ihastunut teini, tein viikonloppuisin ahkerasti kouluhommia kun omalla koneella ei ollut nettiä, aiemmin meidän koko student-porukan käsittänyt kaveriporukka alkoi rakoilla ja repeytyä, kävin Hesassa kesätyöhaastattelussa Saksan EURES-juttuihin ja käväisin kaksissa näyttelyissä kanini Bellan kanssa.

Vika koulujakso oli kuitenkin kiva kun oltiin vaan studenttien kesken yhtenä ryhmänä ja tehtiin päivittäin hommia eläintalossa, treenattiin koirien kanssa erottelua ja päästiin katsomaan open noutajatreenejä ja koirien käyttöönottotarkastusjuttuja sekä koirien luovutusleirille yhdeksi päiväksi. Se oli kaiketi toukokuun loppua kun aloin oksennella tahallisesti, "ahmimisen" jälkeen. Ahmiminen lainausmerkeissä koska se saattoi tarkoittaa vain pientä karkkipussia silloin. Suorastaan hypin ilosta kun paria päivää ennen koulun loppua & sommarperiodin alkua sain muuttaa pois ahdistavan kämppikseni luota ja asuin muutamia päiviä ihan yksin ykkös-asuntolassa.

Sommarperiod kesti koko kesäkuun ja sisälsi myös Varsinais-Suomen Karjakerhon junior handler -leirin jolloin huomasin miten törkeitä mun luokkakaverit oikeasti osaa olla - niin tuntemattomia kuin meikäläistäkin kohtaan. Tykkäännyin navettapäivystykseen, sen aikaan oli rentoa. Juhannus meni eläinten ulkohäkkiä rakentaessa ja illalla valokuvatessa, kai katsoin myös telkkaria tai luin. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Alun ärsytyksen ja mälsätyksen jälkeen nautin kuitenkin. Joskus kesäkuussa ajauduin riitoihin yhden luokkalaiseni kanssa väärinkäsityksen takia, onneksi en ennenkään juuri hänen kanssaan ollut tullut niin hyvin toimeen kuin muiden. Ei minun tyyppiseni ihminen, ei varsinkaan koska ei ole vieläkään antanut / pyytänyt anteeksi järjestämäänsä kohtausta.

En halunnut tulla kotiin heinäkuussa vaan olisin mieluusti ollut koko kesän Brusassa, mutta lössin kuitenkin täällä koko heinäkuun ja puolikkaan elokuusta. Ärsyynnyin normaaliin tapaani moniin asioihin, alun jälkeen elin minimikaloreilla ja liikuin hulluna, nautin nälän tunteesta, katsoin Serranon Perhettä dvd:iltä. Jostain syystä kun muistelen tätä kesää niin mielessäni välähtää pinkki toppi jonka ostin Tukholmasta pikaiselta risteily-mättöreissultamme, vaikken käyttänyt kys. vaatekappaletta koko kesän aikana. Vietin paljon aikaa myös takapihan nurmikolla bikineissä löhöten ja erityisesti englanninkielisiä Muumeja sekä Elämä käyttöohjetta lukien ja Kuoringan alueen pyöräteillä rullaluistellen. Revin nauloja vanhan talon laudoista noin tunnin päivässä lähes joka arkipäivä. Kesä oli kuuma (lämpöennätys 37,2 mitattiin parin kilometrin päässä kotoamme) ja aurinkoinen, nnnautin kerrankin! Sininen taivas ja tuoksuva, vihreä ruoho ♥ Löysin myös weheartit:n, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu.. Lisäksi löysin mailikaverin Israelista, ja se oli todella hyvä juttu! Kesällä mailailimme oikeastaan päivittäin, se oli ihanaa. Kesä oli joiltain osin ihan täydellinen, toisaalta taas ei.

Syksyllä olin hirmuisen innoissani koululle paluusta, siellä pääsin asumaan hienompaan kämppään kuin keväällä ja mulla oli uusi kämppiskin, jonka kanssa viihdyin paljon paremmin kuin ykkösvuoden kämppiksen. Kaneja en valitettavasti saanut ottaa mukaan. Ensimmäinen jakso osoittautui odotusteni vastaisesti tuskaisaksi, koska tein projektia opettajien päätöksen vuoksi juuri sen studentin kanssa jonka kanssa olin riidoissa kesäkuun episodin takia. Elo-syyskuussa olin ahdistuneempi kuin koko vuonna niin tuon pariprojektin kuin edessä häämöttävien harjottelujen ja slutarbetinkin vuoksi. Ahmin ja ennen kaikkea oksentelin enemmän kuin ikinä siihen asti. Varsinkin koska meidän projekti oli keksien leivontaa, ja ne keksit säilytettiin mun huoneessa..

Tuon jakson jälkeen elämä helpotti, pääsin harjoitteluun Turkuun siihen eläinkauppaan johon halusinkin! Vaikka useimmiten en ois millään jaksanu lähteä sinne aamuisin, lähdin yleensä kuitenkin pois hymy korvissa. Paitsi kahden ekan viikon aikana jolloin paikalla oli toinen harjoittelija joka mollasi ja haukkui paikkaa mulle minkä ehti. Mutta mä tykkäsin ja jopa nautin siellä olemisesta, arkipäivisin kaupalla ollessani olin koko ajan onnellisempi kuin varmaan koko vuonna missään vaiheessa. Se paikka alkoi tuntua turhankin kotoisalta :D Miinuksena vaan se että ostelin Turusta hulluna kaikkea, niin tavaraa kuin ennen kaikkea ruokaakin jota sitten oksentelin urakalla, ja menetin siinä rahani silleen hupsistakeikkaa..

Koulun kolmannen jakson eka puolikas meni ihan hirmuisella vauhdilla. Ehdin kuitenkin kyllästyä luokkalaisiimme, ja erityisesti siihen jonka kanssa vietin eniten aikaa koska puheenaiheet olivat aina ne samat. Mielessä siinteli jo joululoma, joka alkoi kuitenkin lähestyessään ahdistaa. Ja slutarbetea olisi pitänyt tehdä, mutta... Sekin ah-dis-ti, ja ahdistaa edelleen. Kouluahdistuksen lisäksi päässä pyörivät eräs poika (sama kuin vuosi sittenkin...), kalorit ja pakkomielteinen liikunta sekä tietyt ruoat viikonloppuisin. En ollut onnellinen, en masentunut, en tuntenut mitään muuta kuin sitä jatkuvaa ainaisahdistusta lopputyöstä, elin päivä kerrallaan porskuttaen viikkojen läpi.

Lomalle tulin siis kotiin, ja olen saapumisestani eli 22.12. lähtien vetänyt mahan joka ikinen päivä täyteen herkkuja, mutten ole oksentanut kertaakaan. En vain ole kehdannut, vaikka mahalle kertynyt röllykkä ottaakin päähän. Muttei ehkä suorastaan ahdista. En vain ole jaksanut ahdistua syömisistäni, mikä on varsin ihmeellistä. Jouluaatto oli pitkästä aikaa ihana ja kiva kynttilöineen ja pakkasineen kun pelasin äidin ja veljen kanssa uutta lautapeliäkin, ja tietysti kun pitkästä aikaa katsoin Joulupukki ja noitarumpu -piirretyn joka on oikeastaan must jouluisin. Tietysti jotkut asiat kotona ovat ärsyttäneet, erityisesti vapauden ja itsenäisyyden puute, mutta olen välttynyt iskän kanssa raivoamiselta yms. Olen liikkunut jonkun verran ja silleen..

Vuosi vaihtuu osaltani toivottavasti Voicea radiosta kuunnellen, uutta harmaata kynsilakkaa kynsissä, ehkä sähköpostia israelilaiselle kaverille kirjoittaessa tai jotain muuta kivaa tehden. Hiukset värjättiin juuri vaaleammiksi, mutta ovat vielä niin märät ettei väristä voi sanoa mitään. Vuoden viimeiseksi päiväksi tämä on muutenkin ollut harvinaisen kiva: aamupäivällä löysin dvd:n jossa on Brusan kesäkuun kuvat joiden katoamisesta juuri viime postauksessa valitin ja kävin Pyryn kanssa lenkillä. Iltapäivällä kävin kaupungissa shoppailemassa pari tuntia, mukaan tarttui ihana ketjukaulakoru Anttilasta, Onlyn "sotilasnapillinen" neuletakki, Piecesin musta miniolkalaukku joka toimii vaikka pelkkänä lompakkona, Piecesin harmaa simppeli, hitusen armeijatyylinen rutkulaolkalaukku ja meikkipussi, joka tosin olisi saanut jäädä ostamatta. Mutta what's done is done, ja oikeasti oon tarvinnu meikkipussia jo pitkään.

Niin, toivotaan parempaa uutta vuotta kaikille. Oikeastaan toisaalta odotan tulevalta vuodelta jotain erityistä, toisaalta yritän suhtautua siihen niin että tuskinpa mikään muuttuu kuitenkaan, etten sitten vaan pettyisi kun mikään tuskin muuttuu. Paitsi että mulla on kahden kuukauden harjottelu Kyproksella ja lopetan, jos vaan saan lopputyön tehtyä ja esitettyä, nykyisen kouluni 1.6. Tulevaisuus sen jälkeen: no idea.

Ensi vuodelta toivoisin että itse muuttuisin: sosiaalisemmaksi ja laihemmaksi + syömisiltäni terveemmäksi ja vähemmän masentuneeksi ja valittavaksi, enemmän toimeliaaksi! Ja olisipa pitkä, kuuma kesä ♥ Enkä mä panisi pahakseni vaikka olisi joku jota halata kun siltä tuntuisi ja uusia kavereita joiden seurassa oikeasti viihtyisin ja jotka ymmärtäisivät mua. Ja jos se tili ei vuoden päästä olisi periaatteessakaan miinuksella niin kiva ois. Olisi helpottavaa vihdoin päästä yli "vanhoista" ihmisistä ja eläimistä ja jatkaa jo eteenpäin. Että tällainen vastaava postaus olisi paljon positiivisempi ja varsinkin että vuoden päästä tähän aikaan en edes olisi koneen ääressä kirjoittamassa tällaista postausta.

Ja tämäkö ei sitten ole masentavaa tekstiä, hä? :D Kuitenkin oon hämmentynyt miten neutraalit fiilikset mulla nyt on, ihan kaiken suhteen. Uskon että kaikki kyllä järjestyy kun järjestymisen aika on.

np. B.o.B - Airplanes
juomana Coca Cola Light

torstaina, joulukuuta 30, 2010

Oikeasti ihan okei

Aloin siivota. Sain siirrettyä yhden dvd-kotelon pöydän keskeltä pöydän reunalle ja irrotettua kuulokkeet puhelimesta. Sitten loppui se inspis.

Istahdin petaamattomalle sängylle koneen ääreen, eksyin Blogloviniin ja sieltä uusiin, ihaniin, valkoisiin sisustusblogeihin. Ei näin! Ei varsinkaan kun lopputyö odottaa tekijäänsä yhä edelleen. Ja se avelsprojekt myös.

Kanit nukkuvat nyt taas kirjahyllyn alahyllyllä herätettyään minut tänäkin yönä viideltä. Mutta on helpompaa muuttaa evakkoon olohuoneeseen ja nukkua siellä niskansa kipeäksi kuin olla vihainen noille höpötöpöhännille.

:)

Näin unta että oli kesä ja olin Brusassa. Olisipa se niin! Menin typeränä epähuomiossa poistamaan viime kesän Brusa-kuvat koneelta ennen kuin poltin ne. Siinä meni monta ihanaa kuvaa ihanista muistoista! Mutta säilyi niitä edes pari:


Valokuvauskävelyretket iltaisin.

Navetalla aamuisin kello kuusi, pitkä vapaa ja iltanavetta. Lemuavat vaatteet.

Koulun vihreät pellot navettamatkalla.

Lenkkeilyä Amosparkissa.

Juhannus. Päivällä rakennettiin Sofian kanssa eläimille uusi ulkohäkki, ainakin kuusi tuntia aherrusta ilman taukoja, ja illalla ihana ukkonen.

Ratsutila Rohanin näytöksen kenraaliharjoitus. Mikä fiilis!

Viimeisenä päivänäni siellä syntyi pentuja!

PS. Tänään iltapäivällä olisi tarkoitus nähdä paria lukioaikaista kaveria - long time no seen!

tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Tulevaisuuspohdintaa..

Osa meikäläistä kiinnostavista koulutusohjelmista joihin kenties voisi hakea (itselle muistiin lähinnä):

koe
24.5. Oulu
kirjallisuus (yo) Oulu: Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat. Otava, 2010.
Teoksen analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Alanko, Outi ja Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. SKS, 1. p. 2001, 2. p. 2003 tai 3. p. 2008. + Runon analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Kainulainen, Siru; Kesonen, Kaisu ja Lummaa, Karoliina (toim.): Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin. Vastapaino, 2007.

koe: 26.5.2011 Jyväskylä (tai Tampere)
journalistiikka (yliopisto) Jyväskylä: Risto Kunelius, Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin (WSOY 2003) + Janne Seppänen, Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001).

= SAMA =

koe 26.5.2011 Tampere
tiedotusoppi (yo) Tampere: Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003. Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.


koe 30.5.-1.6.2011 Tornio
monimediajournalismi (medianomi) Kemi-Tornio: työnäytekansio

koe
31.5. Oulu
saamelainen kulttuuri (yo) Oulu: Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997

mahd. koe 9.–10.6.2011 Turku
journalismi (medianomi) Turku: etukäteistehtävä (ilmestyy 12.4., palautettava
29.4.)

koe 15.6. Vaasa
viestintätieteet (yo) Vaasa: julkaistaan pian


sosiaaliantropologia (yo) Tampere: Sosiaaliantropologiaan ei ole omaa pääsykokeiden kautta tapahtuvaa sisäänottoa, mutta pääaineoikeutta voi hakea vuosittain tapahtuvassa erillishaussa.

journalismi Pasila (alkaa tammi 2012): ei aineistoa, hakuaika 12.9.-7.10.2011, mahd. koe 8.11.2011

torstaina, joulukuuta 23, 2010

Puput ♥

Bella ei sitten osaa olla hetkeäkään hiljaa. Tai paikoillaan. Tai no hetken kyllä, mutta hyvin pienen :D Joko se nakertaa pajua, loikkii ympäri häkkiä tai siirtelee koppia ja hiekkalaatikkoa. Benita vaan möllöttää nukkuen pää somasti leukapussityynyn päällä tai pupeltaa heinää. Ei yhtään yllätä että Benita on noista se jumbo. Bella on jopa oikeasti laihtunu ja sen hännänalunenkin on nykyään ihan valkoinen! Ja Benitan tuhina sen nukkuessa on jotain söpöintä ^_________^

No comments about (being at) home ATM.

maanantaina, joulukuuta 20, 2010

Etukäteisikävä

{ Hupsista. Laitoin just teeveden kiehumaan, kun kuulin että se oli valmista tarrasin mukiini mennäkseni täyttämään sen ja tajusin sen olevan edelleen täynnä teetä. Vähän haaleaa sellaista tosin, mutta kuitenkin. Tällaista sattuu kun juo liikaa teetä ja tekee montaa asiaa yhtä aikaa. }

Iski hirmuinen Kemiöstä lähtöangsti. { Kertokoot joku mulle miten tuo oikeasti pitäisi kirjoittaa. Lähtöangsti se ainakin on, mutta onko se Kemiöstä lähtöangsti vai Kemiöstälähtöangsti? Koska molemmat kuulostaa vähintäänkin konstikkailta. } Mutta niin, se angsti iski ihan vaan kun aloin pakkaamaan. Siis otin rinkan ja laukun esille ja haahuilin ympäri huonetta poimimassa tavaran sieltä, toisen täältä.

En halua lähteä täältä. En vielä. En taas. En yli kuukaudeksi. Palatakseni vain reiluksi viikoksi takaisin lähteäkseni sitten taas. Tykkään liikaa tästä koulusta, kylästä, saaresta. Vaikka koulussa aina välillä jotkut asiat ottaa päähän ja täällä tuulee aina, varsinkin talvella ja syksyllä ja keväällä, niin silti täällä on niitä harvoja negatiivisia asioita vastaan vaikka miten monta positiivista asiaa. Luonto, eläimet, rentous, sää.. Till exempel.

Toisaalta on ihan kiva mennä kotiin. Edes jouluksi kotifiilikseen, vähän monipuolisemman viikonloppuruokavalion pariin, saunaan, kanien ja koiran + veljen ja äidin luo, ikiomaan huoneeseen. Mutta tiedän kokemuksesta että sen huoneen tavaramäärä ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan niskaan kun isän pitää valittaa suitsukkeen poltosta ja dödön käytöstä, kun ei voi ilmoittamatta mennä ja tulla miten vaan, sekin ärsyttää miten porukat komentaa Pyryä palkitsematta ja ihmettelee jos se ei tottele sellaisia käskyjä joita sille ei oo opetettukaan, siellä on hulluna ruokaa, iskä avaa telkkarin heti kun herää vaikkei edes katsoisi sitä eikä siellä saa siis olla hiljaisuudessa juuri hetkeäkään, silloin harvoin kun on hiljaista niin vain kello tikittää ja tulee olo kuin talo olisi ihan hengetön, sellainen vanhan ja raihnaisen ihmisen talo. Se tuntuu pelottavalta.

Täällä talo on enemmän tai vähemmän täynnä elämää, täällä on tilaa eikä kenenkään hikisiä vaatteita keittiön tuoleilla, sekään ei tapa vaikkei astioita ihan hirveän usein tiskatakaan, kukaan ei kyttää tekemisiä ja menemisiä, kukaan ei nalkuta vaikka olisin suihkussa tunnin ja kaikki muutkin vetää vessanpöntön joka vessakäynnin jälkeen eikä vouhkaa siitä miten menee vettä hukkaan siinäkin. Ainut miinus: tulen teko sisätiloissa kielletty -> ei suitsukkeita. Mutta sen miinuksen kanssa oppii elämään.

Mä haluan jäädä tänne!!
Ärsyttää ikävöidä jotain paikkaa, varsinkin ennen kuin on sieltä edes lähtenytkään. Berliini-ikäväkään ei voita Kemiö-ikävää, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joitain asioita Berliinissä ikävöin aivan hulluna, mutta Kemiö on kokonaisuutena enemmän ikävöitävä. Hmph. Mutta vielä huominen täällä. ♥ Ja sitten on onneksi ihanat muistot! Ja tulenhan mä taas toukokuussa muutamaksi viikoksi (sen pitäisi lohduttaa).

{ Noin, nyt ainakin yhdeksän desiä vihreää teetä juotuna tänä iltana, niiden desien voimilla valvon sitten tänäkin yönä kolmeen asti. Jotenkin mulla on ollut viimeiset pari viikkoa pakkomielteenä olla hereillä mahdollisimman paljon, ehkä ihan vaan koska kohta en pääse tänne kuin ajatuksissani. }

perjantaina, joulukuuta 17, 2010

Ihana päivä!

Tänään on ollut hyvä päivä!

Eilen opettaja ilmoitti että hän ei tule olemaan lainkaan paikalla tänään, joten saatiin tehdä projektejamme itsenäisesti. Menin kuitenkin pihinä ihmisenä aamupalalle noin puoli kahdeksalta ja jäin sitten koulun koneelle tekemään projektia, koska tajusin että siellä saattaisin saada jotain aikaankin. Ja sainhan minä, melkein sivullisen tekstiä kolmen tunnin aikana! Syytän höpöttävää kaveriani tuosta hitaudestani..

Käytiin ennen ruokaa kansliassa josta en saanut valitettavasti apua Kela-ongelmaani, ja kun palautettiin yhdet tehtävät eräälle opettajalle niin kävin tietysti samalla moikkaamassa koulun chillaa, josta kukaan muu ei tykkää paitsi minä. Miten kukaan vaan voi olla tykkäämättä jostain niin ihanan pörröisestä, pitkäviiksisestä ja ilmeikkäästä otuksesta, vaikka se toki puree ja säksättääkin?!


Ruoan jälkeen (jälkiruoaksi oli muuten marjarahkaa, NAM! Otin kuitenkin pienemmän puoleisen annoksen, hyvä minä.) lähdin kaverin kanssa Kelassa käyväisemään, saaden sieltä avun ongelmaani, ja kauppaan josta mukaan tarttui herkkuosastolta vain (ihan oikeasti vain, kun ottaa huomioon mikä oli ennen normaali saalis) pähkinävanukas, feikki-Twix ja pieni Pepe-patukka.

Kämpillä katsoin koneelta O.C:n neloskautta ja söin suklaan + Pepen, kunnes tietokone päätti pimentyä ja mykistyä täydellisesti pysyen kuitenkin päällä. En jaksanut hirveämmin tapella koneen kanssa vaan sain innostuksen tehdä maanantaiksi tarkoitetun anatomia-läksyn, vasta sen valmiiksi saatuani kiskaisin koneesta johdon irti, lykkäsin sen takaisin ja sain koneen toimimaan normaalisti.

Seurasi lisää O.C:tä, vanukas, vähän angstia, netissä haahuilua ja randomsyötävää (ruisleipää pestolla, omenaa, banaani..) kunnes tajusin että mörkö on tulossa kylään ja pakenin sitä olkkariin Emmerdalen pariin (sori, sen katsominen kotona porukoiden kanssa on vaan ihana tapa ja täälläkin tulee sitä joskus seurattua). En kuitenkaan jaksanut ihan koko tuntia sitä katsella, vaan lävähdin lattialle tekemään lihaskuntoa. Siinä meni 25 minuuttia ja sen jälkeen iski lenkki-inspiraatio.

Reilun tunnin mittaisen, osittain reilummanpuoleisessa tuulessa suoritetun lenkin jälkeen oli ehdottomasti aika kuuman suihkun, höystettynä The Body Shopin mangosaippualla ja ihon kuorinnalla + kosteutuksella, joista noita kahta viimeistä harrastan aivan liian satunnaisesti ja harvoin.

Nyt netteilyä, v-heppailua, hyvää musiikkia (sis. itselleni uudet tuttavuudet Warpaint ja Sigur Rós sekä OneRepublic johon en aiemmin ole erityisemmin tutustunut), toivottavasti aikaisin nukkumaan, ehkä O.C:n neloskauden viimeinen jakso vielä..

Tällaisia päiviä saisi olla enemmän! Suihkussa tulin vain ihmetelleeksi että miksi joskus on niin vaikeaa saada itsensä lähtemään lenkille, vaikka aina (paitsi jos on liian heppoisesti varustautunut) lenkin jälkeen on aivan mieletön fiilis! Olipa sitten juossut, hölkötellyt tai vaan kävellyt.

maanantaina, joulukuuta 13, 2010

Terve, totesi sairas

Onko oikeasti olemassa naista joka ei täyttäisi kuin maks. kolme näistä väitteistä?! :O Boldattu kaikki jotka mun kohdalla ei pidä paikkaansa (helpompi niin päin).

If three of more of the following symptoms fit for you, you may be at risk of having your body image overly influence your life.
  • Thoughts about "feeling fat".
  • Feeling shameful and guilty about your body.
  • Avoidance of social situations that emphasis physical appearance.
  • Looking at others to see how your own body size compares to others.
  • Weight determines how good you feel about yourself.
  • What you weigh affects your relationships.
  • Pinching body parts to measure fatness.
  • Checking your reflection in glass windows to see how your body looks.
  • Having special clothes used to make sure your body is certain size.
  • Having clothes that do not fit to entice yourself to lose weight.
  • Touching underneath the chin to check for a "double chin."
  • Feeling you can not give a speech or make a presentation based on the way you look.
  • Missing school based on the feeling that you have gained weight.
  • Checking the diameter of the wrist for size maintenance.
  • Asking others about weight to compare your own weight to others.
  • Asking others about clothing size to compare your own clothing size to others.
  • Attempting to elicit comments from others about how fat you are.
  • Embarrassment about body weight.
  • Checking to see how close thighs are together when standing up.
  • Checking for cellulite in thighs.
  • Sucking in your stomach in front of a mirror to see what it looks like.
  • Preferring to only wear baggy clothes.
  • Pinching of cheeks to measure fatness.
  • Difficulty undressing in front of spouse or other loved ones.
  • Comparing own body to people on television, movies and magazines.
  • Checking to see if body parts jiggle.
  • Checking to see if rings still fit as in the past.
  • Checking to make sure same belt hole is used as in the past.
  • Checking to see if you can feel your bones.
  • Weighing yourself multiple times.
  • Fear of weighing oneself.
  • Making negative comments about your body to others.
  • Difficulty taking compliments from others about the way you look.

sunnuntaina, joulukuuta 12, 2010

Taas tällainen päivä

Haluaisin olla sinut itseni ja menneisyyteni kanssa, mutten vain pysty.

Menneisyydessä on liian monta ihmissuhdetta joiden loppumisen, tai sen etteivät ne edes oikeasti alkaneet, syynä olen yksin ja ainoastaan minä.

Enkä onnistu unohtamaan niitä ihmisiä.

Ja sitten kun mulla ei ollut ketään ihmistä, aloin syömään ja lihoin ja nyt päässä pyörii vaan kcal kg.

Aina kun kosketan mahaani niin se tuntuu liian suurelta.

Aina kun katson reisiäni niin ne on liian leveät.

Ja eniten mua vatuttaa juuri se että tääkin blogi täyttyy tästä mun ruikutuksesta ja valituksesta, enkä kuitenkaan osaa tehdä asialle oikeasti mitään.

Nykyään en edes uskalla mennä ulos nauttimaan kauniista ilmasta.

Enkä todellakaan uskalla päästää ketään lähelleni, olen etäinen eikä mikään kiinnosta.

Kun päässä pyörii vaan ne menetetyt ihmissuhteet ja kcal ja kg.

Eikä millekään uudelle olevinaan ole tilaa.

// Mjoo, ehkä luen tän joka päivä tästä lähtien, yritän päästä eroon mun itseni nolaamisen pelosta muistamalla ton ja vaikka ehkä yritän joka päivä löytää itsestäni jonkun positiivisen jutun? Miten satuinkin bongaamaan ton postauksen juuri tänään?

/// Ja tuolta kommenteista: "Pitää vain opetella jättämään asiat taakseen, ei ne siitä mihinkään muutu vaikka niitä surisikin koko ajan." Niinpä. Miten mun on vaan vaikea poistaa niitä tiettyjä ihmisiä Facebookin kaverilistaltakin, saati sitten ajatuksista?

//// Postaukseni erään foorumin vatutusketjuun:
Oon tahallisesti tai tahtomattani potkinu tai päästäny valumaan pois elämästäni lähes kaikki nykyisen koulun ulkopuoliset kaverit, niin IRL kuin netissäkin. Niitäkään harvoja kavereita joita mulla on, en näe juuri koskaan. Tyyliin kerran parissa vuodessa.

Oon muutenkin ihan erakoitunu, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin niin esim. tänään en uskaltanut lähteä lenkille kun siellä oli hieno ilma ja pelkäsin törmääväni johonkin ihmiseen josta en tietäisi pitäisikö häntä tervehtiä vai ei, ja mitä joku ajattelisi jos näkisi mut lenkillä - oon täällä keksiny että on noloa lenkkeillä!

Muutenkin mun ajatukset pyörii vaan kalorien ympärillä, en koko viikonloppuna oo pystyny keskittymään mihinkään, olipa kyse sitten lukemisesta, leffan katsomisesta tai nukkumisesta, muistelen koko ajan menneitä, parempia aikoja ja ajattelen että pitäisi tehdä jotain koulutöiden eteen mutten saa tehtyä mitään.

Tarviisin ja kaipaan sosiaalista elämää, mutta vaikka periaatteessa haluaisin lähteä jonkun (niin kenen kun ei niitä kavereita ole? Paitsi koulukaverit joita en jaksais vapaa-ajalla yleensä) kanssa vaikka kahville tai baariin tai edes johonkin niin samalla pääkoppa sanoo että en saa koska en oo tarpeeksi laiha, mulla ei oo tarpeeksi hienoja vaatteita, en oo täydellinen. Varmaan jo suunnilleen viiden vuoden ajan oon ajatellu että en saa tehdä sitä, tätä enkä tuota ennen kuin oon sellainen ja tällainen, enkä vieläkään osaa päästää siitä ajattelutavasta irti! Mulla ei nykyään oo harrastuksia (paitsi satunnainen virtuaaliheppailu, mutta kun ei oo vastuutehtäviä niin ei oo pakko tehdä mitään ja asioiden tekeminen venyy aina vaan) eikä edes täällä lemmikkejä jotka helpottas elämää edes vähän.
///// Ja voiko säälittävämmäksi enää edes mennä: ilahduin ihan silmittömästi kun kolme ihmistä oli lisännyt ottamani kuvan Faveihinsa deviantArtissa :'D Itkettäs jos ei niin naurettas. Ja hei, enhän vaan olisi istunut / löhönnyt koko päivää koneen ääressä, enhän?

////// Sitten ilahduin vielä vähän enemmän siitä kun sain ostettua tallilleni virtuaalihevosen tunnetulta kasvattajalta vaikka hevosesta oli tehty pari muutakin tarjousta! Voittajafiilis, nimim. Maija 2(1) v. Nii sinne suihkuun piti mennä tässä illalla joskus..

lauantaina, joulukuuta 11, 2010

I heart books & my life (even a bit)

Have you read more than 6 of these books? The BBC believes most people will have read only 6 of the 100 books listed here.

Bold those books you've read in their entirety.
Italicize the ones you started but didn't finish or read only an excerpt.

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

Hei jes, kahdeksan luettu ainakin! Joitain luettuja saattoi ehkä, pienehköllä todennäköisyydellä tosin, mennä ohikin kun kaikkien englanninkieliset nimet ei välttämättä sano mitään. Monta sellaista kirjaa tuossa listalla kyllä on mitä haluaisin lukea! Tuon bongasin Facebookista kaverilta joka oli lukenut ihan liian monta noista, alla oleva taas löytyi jonkun randomblogin kautta ja ajattelin samalla tavalla kuin ylläkin merkkailla tämän listan:

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:
1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

Eipä näitäkään paljoa enempää ole tullut luettua, 14.. Ehkä ensi kerralla kun menen kirjastoon niin otan nää listat mukaan ja valkkailen mitä löytyy! Voisi oikeasti ottaa projektiksi lukea vähintään nuo alemman listan kirjat ennen kuolemaa, it would be cool. Ja ainakin Muumipeikko ja pyrstötähti pitää ensi kerralla kirjastossa lainata på svenska, tajusin että en todellakaan ole lukenut sitä, katsonut senkin edestä!

Mutta nyt Avatar-animea ja kaulahärpäkkeen neulontaa, suunnitelmissa tälle päivälle myös "Sushi for Beginners" -kirjan lukemista (lainasin sen eilen!), toinen lenkki ja jos inspis iskee niin virtuaaliheppailua ja lopputyötä. Eilen katsoin telkkaria 20.00-23.00 (okei, torkahdin ihan vähän The Next Best Thing:n aikana), enemmän kuin piitkään aikaan! Ja tänään olen kuunnellut Lady Gagaa ja Amy Winehousea, joista varsinkaan Gaga ei kuulu mun normaaliin kuunteluvalikoimaan! Mutta nyt on vain sellainen fiilis.

Kun eilen keksin että mörkö on laiska ja rakastaa sängyllä ja sohvalla löhöilyä ja saan karistettua sen lenkillä, aloin samalla muistaa millaista elämän kuuluisi mieluumin olla ja millaista se joskus oli :) Varasin eilen myös junalipun: kotiin 22.12., can't wait! Toisaalta jo 21.12. on mun viimeisiä talvipäiviä Kemiössä, sitten helmikuussa noin 1½ viikkoa enää täällä ja seuraavan kerran takaisin kai toukokuussa :( Ja sitten kesäkuun ekan päivän jälkeen ei ehkä ikinä?! Tuplasurku. Mutta vielä ei sitä kannata murehtia, on tässä vielä muutamia päiviä jäljellä!

sunnuntaina, joulukuuta 05, 2010

Pieni tyttö ihan sekaisin

En suosittele lukemaan jos syömishäiriöpohdinnat ei kiinnosta.

Käydessäni tänään toisella lenkilläni pohdin että vaikka oksentelu on nyt paljon jäänytkin ja oon uskonut olevani sinut ruoan kanssa, mun ei edes tee mieli herkkuja ja ahmiminen tuntuu nyt jotenkin käsittämättömältä, niin silti ruoka- ja kaloriajatukset kummittelee koko ajan taustalla. Lenkillä ehdin miettiä mitä syön tänään, huomenna, mitä ostan kaupasta, miten syömällä saan mahdollisimman paljon proteiinia ja vähän kaloreita..

Ja nyt kun oon kieltänyt itseltäni ahmimisen, ja uskon yhdestä repsahduksesta huolimatta että pystyn lopettamaan sen ällöttävän tavan jotteivät hampaani menisi pilalle, oon alkanut taas kammota kaloreita. Alkuviikosta tuli joka päivä noin 2000 kcal, vain yhtenä päivänä eli sinä ahmimis-oksentamisrepsahduspäivänä, kalorit meni plussalle. Perjantaina söin noin 1400, lauantaina 1600 ja tänään 1300 kcal.

Tänään mun suunnitelmiin kuului syödä noin 100 kcal enemmän kuin mitä söin, mutta se 1400 kcal näytti ja kuulosti niin paljolta! Mietin etukäteen mitä syön, menin jääkaapille, ja iski ahdistus että en mä halua syödä niin paljoa! Joten jätin vähän pois. Ja nyt se typerys sisälläni on onnellinen.

Tässä kirjoittaessa tuli fiilis että typerää alkaa valittaa jo kolmen vähäkalorisen päivän jälkeen tällaisesta. Daah, vaan kolme päivää, ehdin repsahtamaan ennen kuin sanon hellurei. Tuntuu että olen vaan joku wnb-syömishäröilijä joka haluaa julistaa maailmalle miten kovasti mä olevinaan kärsin kun syön näin hirveen "vähän", että enkös mä nyt olekin jotenkin erikoinen kun en tykkää syödä.

Tällaista mun pään sisällä koko ajan on: välillä päätän että nyt loppu tää syömisen kanssa pelleily, alan elää ja syödä normaalisti. Sitten vähennän kaloreita, tiputan niitä, hehkutan miten voin elää vähillä kaloreilla ja liikkuakin vielä siihen päälle ties miten paljon, lesoilen oikein sillä että olen ihan hirmuisen syömishäiriöinen muka. Ja sitten repsahdus, mätän 3000 kcal päivässä viikon putkeen ja olen läski taas ihan kohta. Välillä ajattelen että ei tuota repsahdusta voi tulla, sitä ei saa tulla, mutta välillä oikein odotan milloin päässä naksahtaa. Oikein odotan sitä päivää, se on tullut niin monesti ennenkin tällaisten hyvien (? syömishäröisten?) jaksojen jälkeen. Miten saisin itseni ajattelemaan ettei sitä naksahdusta tule, että tää nykyinen on sitä mitä tulevaisuuskin tulee olemaan? Miten saisin itseni uskomaan itseeni enkä siihen mörköön mikä pomppaa mun pääkoppaan joskus?

Hei kertokaa mulle minkä verran normaali parikymppinen tyttö syö ja liikkuu! Mä olen unohtanut sen - miten kolmessa vuodessa voikin unohtaa jotain elämiselle niin olennaista..

Mä olen oikeasti niin sekaisin. Mutta onneksi mulla on nyt arkipäivinä muutakin ajattelemista, jotain joka tekee mut onnelliseksi (mutta samalla niin angstiseksi teiniksi ettei tosikaan): ihastus is back at school, tai oikeastaan olen itse back at school! Oikeasti nyt kun ajattelen niin mun pahimmat ahmimis- ja syömishäröilykaudet on ollu silloin kun ei oo ollu ketään joka olisi osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun. Ssso ridiculous!

Huomisen yritän keskittyä virtuaalihevosiin, slutarbetiin, Avatarin katsomiseen + neulomiseen, liikuntaan.. En ruokaan enkä tiistain (eli toivottavasti ihastuksen näkemispäivän) odottamiseen.

~ Mä vaan haluaisin olla onnellinen ja osata suhtautua ruokaan kuin silloin joskus vuosia sitten. ~

Keskustelkaamme säästä (ja liikunnasta)

Voin kertoa että mun lihakset oli tajuamattani niin jumissa että ihme että oon päässy sängystä ylös aamuisin! Mutta 30 minuutin venyttelyt piirrettyä Phileas Foggia katsellessa auttoivat kummasti, ah mikä fiilis kun lihakset alko venyä! Ja ah mikä fiilis eilen aamulla tunnin pituisella lenkillä lumimyrskyssä, eilen illalla osittain umpihangessa kahlaten ja eilisiltaisella lenkkireitillä tänään aamulla, tällä kertaa tosin puolet matkasta suunnilleen hölkäten. Ja aamulenkin jälkeen (ennen aamupalaa) vaaka näytti 61,7, wuhuu \o/

Mutta eilen oli kyllä jännä sää (muuten mulla ei sitten jännää ollukaan, ihanan rentoa vaan):

Klikklik isommaksi vaan ^^ Muut kuvat siis mun huoneen ikkunasta paitsi tuo viimeinen kämpän ulkorappusilta..

lauantaina, joulukuuta 04, 2010

Luettua

The Horse WhispererThe Horse Whisperer by Nicholas Evans

My rating: 4 of 5 stars

Elokuvassa loppu on parempi, imo. Luin kirjan joskus silloin kun elokuvakin tuli teattereihin, silloin tosin suomeksi, ja tällä kerralla tykkäsin enemmän, mikä nyt ei yllätä kun nykyisin kuulun jopa kohderyhmään.. Ilahdutti huomata miten paljon leffaan oli otettu kirjasta esim. keskusteluja! Ja kirjasta myös tuli (luonnollisesti) paljon paremmin esille ihmisten tunteet ja ajatukset, leffassa esim. Gracen ja Annien välit jäivät vähän turhan paljon katsojan tulkinnan varaan.

Tässä pari pätkää jotka on pakko ottaa ylös:
s. 135: "It's like asking a woman to dance," the old man used to say. "If you've got no confidence and you're scared she's gonna turn you down and you sidle up, looking at your boots, sure as eggs'll break she will turn you down. Of course, then you can try grabbing her and forcing her around the floor, but neither one of you's gonna end up enjoying it a whole lot." (Hevosten koulutuksesta siis puhutaan)

s. 137: "I guess that's all forever is," his father replied. "Just one long trail of nows. And I guess all you can do is try and live one now at a time without getting too worked up about the last now or the next now."

torstaina, joulukuuta 02, 2010

Iloitse sä ystäväisein

Kun kuuntelin tuossa kämppikseni rasittavaa, teennäiseltä kuuluvaa mutta ilmeisesti aitoa hirnuntaa ja muuta naurahtelua, mietin että mikä mua yleensä naurattaa. Itseasiassa sillon pari vuotta sitten kun olin aupparina eikä mua yhtään naurattanu Hauskojen kotivideoiden, joka oli niiden lasten viikon kohokohta, jutut, niin toinen niistä lapsista käski mua menemään pois kattomasta jos en naura - vaikka hetkeä aiemmin kysyi että tulenhan mukaan katsomaan. Hmph.

Mutta niin, ei ihmisille nauraminen oo hauskaa. Hauskojen kotivideoiden videot herättää lähinnä sääliä tai myötähäpeää. Valmiiksi nauretut ohjelmat ei naurata, koska vaikka niissä olisi hauskojakin juttuja niin se muiden ihmisten nauraminen vaan rasittaa ja pilaa ne jutut. Kuitenkin ihmisten kanssa on ihan okei nauraa vaikka leffassa. Piirretyille voi nauraa, tosin harmittavan harvoin ne enää edes naurattaa. Viime vuonna kun katsoin BB:tä nauroin aina ihan vedet silmissä kun ne ihmiset siellä talossa nauro mahat kippurassa, erityisesti muistan sen kun Sampo hajotti sen slummin tuolin, nauroin sille niiin pitkään ja kunnolla! Eikä siinä mitään, koska "mokan" tekijä itsekin nauroi. Mutta eläimille on kaikista parasta nauraa. Ne on niin hömppäpömppähöpelöitä ja tekee niin usein kaikkea tyhmää ja naurettavaa että ei niiden seurassa vaan voi olla ilostumatta vaikka olis ollut huonolla tuulella aiemmin.

Tää nyt oli vaan tällanen hirmu tärkeä infopläjäys. Mutta oikeasti mä nauran nykyään hirmu harvoin ja vähän, varsinkin nyt oon nauranu kun en oo juurikaan nähny kavereita harjottelun aikana. Useimmiten nauran nykyisin teennäisesti enkä oikeasta ilosta. Se on ihan mälsää.

tiistaina, marraskuuta 30, 2010

Että niin.

Toi friikin jäätyilyjuttu oli muuten blogin kahdessadas viesti. Pitkään siinä menikin, mutta väliäpä hällä. Jos jollakin on tylsää, saa laskea mikä oli sadas viesti ja ilmoittaa mullekin.

Mutta tuli vain niin surkea fiilis ja armoton vatutus että pakko avautua: oksentelemattomuus kesti sen reilun viikon. Ja sitten kouluärsytyksessäni ja ihastusangstissani tajusin että mullahan on leipomisaineita, pyöräytin mukamas keksejä noin 20 minuutissa ja mussmussmäms, koko päivälle 3083 kcal ja hyhhyi.

Että niin.


Mutta olinpahan ahkera ja kävin terkkarilta kyselemässä mitä rokotuksia tarviin Kyprokselle helmi-huhtikuussa. Yhtä rumbaa taas kaikki kaikkien harjottelujen takia ja opettajat sählää, ähh.

No mutta huomenna on joulukuu, eli lopputyön palautus- ja esityspäivä lähestyy uhkaavasti enkä oo tehnyt muuta kuin etsinyt lähteet ja kirjoittanut vähän käytännön osiosta, eikä mulla ole välttämättä varaa edes joulukalenteria ostaa - köyhä minä niin.

sunnuntaina, marraskuuta 28, 2010

The Freek is freezing!

Joo, olihan siellä vähän turhan vilpoinen ilma kävellä + kuvailla tunti ja vartti pelkässä t-paidassa, fleecessa ja tuulitakissa sekä bambukerraston housuissa ja tuulareissa, onneksi sentään iskin somasti punaiseen takkiin sopivan oranssin pipon päähän ja kaksi paria lapasia kätösiin.. Mutta hyrrh siitäkin huolimatta!

Totesin tossa lenkillä että oon alkanu muistuttaa vampyyria - oikeastaan se alkoi jo viime syksynä tai joskus. Pelkään tai en tykkää käydä ulkona päivällä, varsinkaan aurinkoisella ja hienolla ilmalla. Kun yleensä ihmiset auringon paistaessa rientävät ulos, minä ihastelen kaunista ilmaa sisältä käsin ja lähden ulos vasta kun aurinko alkaa laskea ja muut ihmiset vetäytyä koteihinsa. Kammoan nimittäin sitä jos joku tulee juttelemaan mulle! Ja sitä tapahtuu tässä pienessä maalaiskylässä yllättävän paljon, ja joskus olen tosi piristynyt pienten juttutuokioiden jälkeen, mutta yleensä tuntemattomien kanssa jutustelu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ainakaan koska ne jutustelemaan tulevat ovat yleensä niitä 40+ -henkilöitä. Siispä säästän itseäni mahdollisilta rasittavilta ihmiskohtaamisilta lähtemällä ulos vasta kun on liian myöhäistä nauttia hyvästä ilmasta. Pakko se on myöntää että vaikka miten haluaisin niin en vain tule toimeen ihmisten kanssa naamatusten!

Mutta nyt meikäläinen painuu viltin alle The Horse Whispererin ja toisen jättikokoisen kaakaomukillisen kera NRJ Berliiniä kuunnellen!

lauantaina, marraskuuta 27, 2010

Meinasinpa unohtaa otsikon, ohohups!

Vakuutuin jotenkin täysin siitä että tarvitsen harmaan ja oranssin ei-kimaltelevan kynsilakan. Ihan vaan koska nyt rakastan harmaata sen kahdenkymmenen inhoamisvuoden edestä ja koska Stella mainitsi oranssin kynsilakan ja laittoi ihanan oranssin kuvan postaukseen. Ja koska oranssi sopii täydellisesti yhteen sammalenvihreän (ohuen) takkini kanssa. Hohoi.

Harjoittelu loppui eilen. Ja sitä juhlistin, vaikkei sen loppumisessa mitään juhlistamista olisikaan koska sieltä lähdin melkein joka päivä pois typerästi hymyillen ja ilosta kevyenä loikkien, menemällä sänkyyn vähän yhdeksän jälkeen, lukemalla The Sorrows of an Americania ja nukahtamalla ennen kymmentä kun silmät eivät pysyneet enää auki. Seurausta siitä että jätin harjoitteluraportin kirjoittamisen viimeiseen viikkkoon, kuten taisin mainitakin, ja sekä keskiviikko- että torstai-iltana sen kirjoittaminen venähti kahteentoista. Huonekaverin (kanssa) höpöttelyllä tai Dieetit vaihtoon -ohjelman katsomisella ei toki ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ja toki eilisen harjoittelun juhlistamisen kruunasi 60 gramman lakritsimatto, en tosin tiedä olenko iloisempi siitä että lakritsi oli niin hyvää vai siitä että pidin itseni kurissa ilman ongelmia enkä ajatellutkaan kaupan karkkihyllyltä lakua metsästäessäni ottavani sieltä jotain muuta! Kuten olisin tehnyt vielä viikko sitten..

Eilen kävin myös kirjastossa ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Tuli jotenkin ihana, rauhallinen ja onnellinen fiilis kun avasin oven ja haistoin sen kirjojen tuoksun, kuulin hiljaista sivujen rapinaa ja kenkien narskuntaa hyllyjen välissä. Ei ole ensimmäinen kerta kun täällä kirjastossa tulee omituisen onnellinen olo, unohdan siellä aina kiireen ja tykkään siitä miten ympärillä on kirjoja, sanoja toistensa jälkeen. Laukkuun mukaan tarttui Siri Hustvedtin The Sorrows of an American, josta luin kesäkuussa noin 50 sivua kunnes kyllästyin, sitten lainasin sen syksyllä uudestaan ja luin kirjan pariakymmentä sivua vaille loppuun kunnes se piti palauttaa, ja nyt luin sitten sen parikymmentä sivua eilisen illan + tämän aamupäivän aikana sängyssä makoillen. Kyseisen pokkarin lisäksi lainasin myös Nicholas Evansin The Horse Whispererin josta tykkään elokuvana joka katsomiskerralla vain enemmän (ja joka mulla on niin VHS:nä kuin DVD:näkin) ja jonka luin suomeksi joskus niihin aikoihin kun elokuva ilmestyi, eli kun olin turhan nuori kirjan oikeaan kohderyhmään. Ja koska Ich+Ich:n musiikkia bussissa kuunnelessa tuli runofiilis, lainasin myös Pertti Niemisen "Täällä tuulee aina" ja "Sateen jälkeen", joista jälkimmäinen on kiinalaisen runoilijan Su Tung-p'on laulurunoutta suomennettuna.

Ja koska kiviäkin varmasti kiinnostaa, käväisin kirjaston jälkeen kaupassa ja sieltä hipsin kaverille josta lähdimme hetken odotteluni jälkeen yhdessä + kaverin koiran kanssa koulua kohti, jossa sitten lämmittelin kahdentoista asteen pakkasessa jäätynyttä itseäni kuuman teemukillisen voimin. Tämän päivän ohjelmaan on kuulunut herääminen ennen kaverin kelloa kello seitsemän, lukeminen, NRJ Berlinin kuunteleminen netin kautta, aamupala ja blogien läpikahlausta sängyllä istuskellen, olen pahasti jäljessä kun en ehtinyt viikolla kunnolla netissä istumaan! Seuraavaksi Karhuveljeni Koda 2 Neloselta, luultavasti ruokaa sekä virtuaaliheppailua, viltin alla lukemista ja lenkki jaksamuksen mukaan.

Ihana kun ulkona on poskia nipistelevä pakkanen ja natisevaa ja nitisevää lunta! Katulamputkin täällä ovat täydellisen kellertävät.


tiistaina, marraskuuta 23, 2010

Ostoksilla

Oon aika ylpeä mun eilisistä ostoksista:

kananmunia
ruisleipää
kananpojan fileesuikaleita
100g mansikkatäytesuklaata
4 jogurttia
(hinta yhteensä ~5,45 tms. €)

Monelle tuo tietysti olisi ihan normaalia, mutta kun esim. viime viikolla erään päivän ruokakauppareissulta tarttui mukaan Geishapatukka, Pirkan halpissuklaapatukka, suolapähkinöitä 150g, Tutti Frutti Mix -jumbopussi ja Rainbow:n 200g pähkinäsuklaalevy, niin on tuo jo aika edistyksellistä..! Enkä muista milloin oisin viimeksi ostanut kanaa vaikka tykkään siitä ihan hirveästi, oon vaan tappavan laiska laittamaan mitään oikeaa ruokaa.

Mutta tää viikko pitäisi oikeasti ahkeroida ihan hulluna ton IA-raportin kimpussa, toivotaan siis etten päivitä ennen perjantaita enää.. Eilinen harjoittelupäivä meni muuten ihanan hullun nopeasti vaikka olin kymmenestä kuuteen, toivottavasti tänään kymmenestä neljäänkin menisi liukkaasti!

maanantaina, marraskuuta 22, 2010

Elämä, ohoi!

On ilmeisesti aivan totta että muilla ihmisillä on viikonloppuisin aikaa ja jaksamusta tehdä muutakin kuin roikkua netissä. Olin eilen suorastaan epätoivon partaalla kun vain yhtä suosikkiblogeistani päivitettiin koko päivänä, eikä lauantainakaan moni vaivautunut päivityksillään päivääni piristämään!

Siis huoh, pitäisikö tässä alkaa hankkia elämä? Tai vaikka tehdä niitä koulutehtäviä joista yksi isohko pitäisi oikeasti saada perjantaihin mennessä valmiiksi?

Aiemmin ajattelin että elämäni lukioaikana oli aika ankeaa ja elämätöntä, mutta hei: silloin katsoin telkkaria, kävin ratsastamassa vähintään kerran viikossa, näin kavereita koulussa, tein kouluhommia vaikkakaan en kaikkein aktiivisimmin (mutta tein kuitenkin!), netissä ollessa puuhailin virtuaaliheppojen kanssa ja väkersin ulkoasuja tai bloggailin tänne sekä luin paria hyvää blogia, tein lihaskuntoa ainakin kerran viikossa, luin kirjoja, kävin koiran kanssa lenkillä, hengailin kanien kanssa.

Mitä teen nykyään? Istun netissä weheartit:ssä ja lukemassa tuhatta eri (syömishäiriö)blogia ja perustamassa omia uusia, korkeintaan viikon pystyssä pysyviä blogeja joka viikonloppu. Ja käyn lenkillä ehkä kerran - kolme kertaa viikossa. Käyn koulussa / harjoittelussa mutta en tee mitään kouluhommia vapaa-ajalla. Viikonloppuisin angstaan, haikailen, syön liikaa ja oksentelen.

Eh, way to go! Jospa yrittäisin muuttua..

lauantaina, marraskuuta 20, 2010

Hei !

Onpas vaikeaa alkaa tätäkin postausta kirjoittamaan. Mutta siis, varaudu asiasta toiseen hyppimiseen ja randomismiin ja sen sellaiseen.

Oon nykyään hirveän saamaton. Tämäkin päivä on mennyt lähinnä weheartit:ssä ihmisten profiileja selaillen ja kivoja kuvia omaan profiiliin lisäillessä. Pitäisi tehdä lopputyötä ja työharjoitteluraporttia, mutta enhän mä saa mitään aikaan!

Virtuaalihevostelukaan ei ole inspannut viikkoihin - yhdessä vaiheessa jo iloitsin että oon päässy koko typerästä harrastuksesta yli, mutta en sitten kuitenkaan ihan. Sitä paitsi kun on harrastanut virtuaalihevosia 11 vuotta ja kuluttanut niihin päivässä keskimäärin varmaan neljä tuntia, viikonloppuisin enemmän, tuntuu elämä järkyttävän tyhjältä ilman tuota tuttua harrastusta. Ja kun ratsastuksestakin pakkotaukoilen (kuten olen tehnyt jo sen 1½ vuotta..) eikä lenkkeilykään säiden takia (seliseli, oon vaan laiska) innosta niin eihän mulla oo mitään tekemistä! Paitsi ne tuhat ja kaksi koulujuttua mutta eihän koulujutut nyt ikinä kiinnosta eikä niitä siksi tarvii tehdä. Tietenkään.

Mun piti myös neuloa äidille kaulahuivi joululahjaks, ostin oikein lankaakin sitä varten, mut.. Kun siitä on menny pari riviä väärin niin se on auttamattomasti pilalla, ja jos puran sitä jonkun matkaa niin varmasti katoaa silmukoita ja tapahtuu kauheuksia ja tekele on sitten vielä enemmän pilalla. Ja koko huiviraakileen purkaminen varmaan neljänteen tai viidenteen kertaan ei kiinnosta, ei sitten yhtään.

Siispä tyydyn tuhlaamaan vain rahaa äidinkin lahjaan. Ja veljelle pitäisi vielä keksiä lahja, huoh. Tänä vuonna iskä olikin yllättäen se helpoin!

Mua ahdistaa myös aina enemmän tai vähemmän oma tulevaisuus. Taas. Ikuinen ahdistusaihe ilmeisesti.. Haluaisin ulkomaille opiskelemaan, mutta sitä varten tarvitsisin sen yhden englanninkielen testin, jota en viitsi ihan kylmiltään lähteä tekemään, enkä siksi ehtisi tehdä sitä ennen ulkomaisten koulutusten hakuaikoija. Ja pitäisi etsiä lisää infoakin asioista ihan muutenkin, mutta yllättäen en jaksa. Suomessa taas on tarjolla liikaa mielenkiintoisia koulutuksia. Tällä hetkellä mua kiinnostaisi hirveästi media-ala, mutta katsotaan mikä sitten parin kuukauden päästä.. Toisaalta haluaisin kyllä mennä töihin ja tienata rahaakin, joko Turkuun, Saksaan, Ruotsiin tai Tanskaan, tai miksei vaikka mihin tahansa muuallekin mistä vain rahaa saisi. Mutta niiden töidenkin eteen pitäisi nähdä vaivaa, mikä on mulle tällä hetkellä olevinaan tuskallisen vaikeaa.

Silloin kun en tuskaile tulevaisuuden takia, mietin ruokaa. Sekä sitä mitä haluaisin syödä, että sitä mitä söisin huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, miten saisin kalorit pidettyä fiksuissa lukemissa ja päläpälä, ja sitten kuitenkin tulee sellaisia yli 5000:n kalorin päiviä kuten keskiviikkona. Ja edellisen viikon elin noin 1000 kcal:lla per päivä. Kun ei nyt harjoittelun aikana ole mahkuja kouluruokailuun, syön ihan miten sattuu. Lähinnä lounaalla surkeasti (esim. yksi jogurtti, leipä tai omena) ja sitten illalla hullut herkkumätöt, varsinkin niinä päivinä kun ehdin käymään kaupassa Turussa.

Onneksi ensi viikko on viimeinen harjoitteluviikko, viikon päästä se on ohi! Lähden yleensä harjoittelusta tosi hyvillä mielin, enkä vain sen takia että on kiva päästä päivän jälkeen kotiin, vaan koska tulen useimmiten onnelliseksi siellä. Mutta pian se hymy hyytyy ja askellus muuttuu joksikin ihan muuksi kuin hypähtelyksi, kun taas iskee angsti koululle paluusta. Siellä odottaa ruoka, ihmiset joille on pakko esittää mukavaa vaikkei millään jaksaisi, ihmisiä joita en haluaisi nähdä, ajatukset joita en halua ajatella ja sotkuinen keittiö. Tuntuu kuin mussa eläisi nyt kaksi persoonaa, se harjoittelutuntien Turku-persoona ja vapaa-ajan Kemiö-persoona. Ja se Turku-persoona on paljon onnellisempi, itsevarmempi, rohkeampi.

Oon varmaan, kai, luultavasti, toivoakseni, menossa helmi-maaliskuussa harjoitteluun Kyprokselle. Ja se vaikeuttaa mun kouluhakua ehkä, en tiedä miten pääsen siellä nettiin. Enkä nyt oo ihan 100-varma siitä muutenkaan kun ulkomaan koordinaattorin tms. luvan vielä tarvitsisin. Tammikuussa mulla taas on harjottelu paikassa jossa asun hevostarhan keskellä minikokoisessa rötiskössä, jossa suihku on toisella puolella isohkoa pihaa ja vessa ulkona. Hurray. Enkä tiedä (vielä) miten saan esim. pyykättyä siellä, mistä saan ruokaa jne yms., mutta pitää selvitellä. Kunhan jaksaa.

Pitäisi myös kysellä Kelalta tukiasioista, erityisesti noista ulkomaan jutuista jos ne nyt joskus varmistuisi, ja asuntolan vastaavalta täällä asumisesta keväällä. Tai lähinnä asumattomuudesta. Viimeiseen harjoitteluunkin pitäisi paikkaa alkaa edes miettiä, se sentään on varmaa että etsin ainakin sitä paikkaa Joensuun lähistöltä ja asun kotona silloin.

Mulla on muuten nykyään ihan törkeästi blogeja, siksikin tän päivittely on jäissä. Tuntuu että tänne en voi blogata samoista asioista / samalla tavalla kuin toisiin blogeihin. Mulla on yksi "asiateksti"blogi, yksi mikrobloggailublogi, yksi arkipäiväblogi johon en oo kirjotellu kuin pari kertaa enkä nyt aikoihin, "laihdutusblogi" joka on aktiivisesta menneisyydestään huolimatta nyt ihan jäässä kun ei mun laihdutuksesta tuu yhtään mitään, ja sitten parikin inspiraatioblogia ja hirveä kasa blogiraakileita joilla on kaikilla olevinaan ollut suunniteltuna joku hieno tarkoitus mutta joista ei ole sitten tullutkaan yhtään mitään.

Ja sitä mä vaan ihmettelen että miksi ja missä vaiheessa mun elämä muuttui pelkiksi läskeiksi, kaloreiden pyörittelyksi, kaappien tyhjiksi ahmimiseksi, törkeiden herkkumäärien ostelemiseksi ja oksenteluun pakottautumiseksi. Mä ihan totta haluan osan mun vanhasta elämästä, vanhasta minästä, takaisin, nyt! Kiitos. Ja haluan myös Kirin takaisin, ei muulla niin väliä olisi. :'(

Tänään kun tulin lenkiltä (siellä oli lunta mutten jaksanut siitäkään iloita, oon ihan numb nykyään) kävin rapsuttelemassa Elton-vuohea ja alkoi itkettää kun se katsoi mua ja jauhoi jotain ruohonkortta ja kun tajusin että se on vihdoin lihonut. Mietin että mitä h.. teen itselleni tällä syömiselläni / syömättömyydelläni, miten musta ei voi tulla hyvää eläintenhoitajaa kun en osaa hoitaa itseänikään kunnolla ja että en ansaitse yhtään eläintä joka olisi riippuvainen musta tai joka ehkä välittäisi musta. Enkä ansaitse yhtään sellaista ihmistäkään, oon kehittänyt itselleni suojakilven enkä tahdo päästää ketään sen läpi ennen kuin olen täydellinen (lue: laiha, omistan fiksuja vaatteita, osaan syödä fiksusti myös käytännössä enkä vaan teoriassa päläpälä).

Ehkä tänne bloggaamisessa pitäisi taas aktivoitua, haluaisiko kukaan muu sitä? Sori vuodatus, mielessä on vaan miljoona ja kaks asiaa. Lähinnä kaikkea "pitäisi".


PS. Huomionarvoista muuten, välillä 2.7.2007 - 15.2.2008 en kirjoittanut yhtään bloggausta tunnisteella "masennus". Möh.

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Hummhämmhömm

Kinuskipullia ja vihreää teetä - laihduttajan esimerkkiruokavalio =) Muuten tää viikko onkin tullut elettyä jogurtilla, raejuustolla / myslillä, ruisleivällä ja juotavilla jogurteilla + karkilla, joten ehh. Maanantaina alkanut harjoittelu teettää ^______~

Siellä harjoittelussa on muuten yksi kolmekymppinen harjoittelija joka yritti jo ensimmäisenä päivänä myrkyttää mun mielen ihan täysin, ja hetken ehdin jo miettimään että pitäisiköhän alkaa jo kohta toista harjoittelupaikkaa miettimään. Onneksi onnistuin kuitenkin blokkaamaan henkilön höpinät ja pahkanjauhannat ulos aivokopastani ja perjantaina lähdin kaupalta vähän puoli kuuden jälkeen hymy korvissa ja kevein askelin ihanan viikon & erityisesti päivän jälkeen. Rasittavaahan se on että oon koululla aka kämpillä vasta kahdeksalta joka arki-ilta, mutta kaikkeen tottuu, sitä paitsi kuuden viikon jälkeen tuo harjoittelu onkin jo ohi! Enkä todellakaan aio valittaa yhteensä parisen tuntia päivässä kestävistä bussimatkoista, rakastan istua ja katsella maisemia musiikkia kuunnellen tai lukea hyvää kirjaa ihan rauhassa! Lisäksi Turku on vaan niin ihana kaupunki, nnah!

Tänään olin taas ahkera: heräsin kyllä kauhean myöhään (yhdeksältä), mutta sitten värjäsin hiukset ruskeiksi (piti tulla vaaleat mutta taisin valita värin hitusen pieleen.. Ensi kerralla parempi onni, joskus suunnittelinkin värjääväni ruskeaksi joten sinällään tämä ei ollut pahempi vahinkokokeilu, totesinpahan vain että vaalea on kuitenkin enemmän se mun juttu) ja leivoin vielä niitä kinuskipulliakin! Omnomn miten hyvää, vaikka ähkyhän niistä tulee kun ei osaa syömistä ajoissa lopettaa... Kohta pitää jo kömpiä unia odottelemaan joko Muumeja dvd:ltä katsellen tai The Smoke Jumperia lueskellen, oon nykyään aina hirmu väsy jo aikaisin illalla. Joten tän viikon arki-illat menikin lähinnä netissä pyörien, mitään aikaan saamatta.

Ehkä ensi viikolla ahkerampaa? Ja ehkä liikkuisinkin sitten enemmän, kröh.

perjantaina, syyskuuta 24, 2010

Tilastohämmästelyä, turtuutta ja arkipäiväiloja

Unohdin kokonaan mitä mun pitikään kirjoittaa kun bongasin täältä Bloggerista tuollaisen "tilastot"-linkin, josta näkee esim. mistä tänne blogiin on päädytty ja millä hakusanoilla. Ainakin muutama oli päätynyt tänne heijastuma-hakusanalla, joka tietysti sinällään on itsestäänselvää, mutta toisaalta kiinnostaisi ihan huisisti tietää että oliko tarkoitus todella päätyä meikäläisen suhteellisen kuolleeseen blogiin vai jonnekin ihan muualle..!

Myös toisesta blogistani, jonne olen pari juttua täältä linkittänyt, oli tänne päädytty, mikä siis tarkoittaa että toisessakin blogissani (joka on muuten vähän elävämpi kuin tämä mutta jonka osoite ei ole yleisessä jakelussa) on ainakin pari ihmistä käynyt lukemassa, mutta mitään merkkiä heistä ei ole koskaan näkynyt..

Oikeasti mä rakastaisin sitä jos ihmiset ilmoittaisivat edes jotenkin että ovat käyneet blogissani! Okei, en itsekään sitä läheskään aina tee kun muiden blogeissa vierailen, tosin joskus on vaan ihan pakko kommentoida jotain tekstiä jossain. Mutta liian harvoin kuitenkin, nykyään kylläkin yleensä liityn lukijaksi blogeihin joita luen enkä ainoastaan lisää niitä blogeja selaimen kirjanmerkkeihin kuten aina ennen..

Olisin hirmuisen ilahtunut ja ilostunut ja piristyisin kovasti jos kuka tahansa tämän tekstin nähnyt kommentoisi edes vaikka yhdellä kirjaimella tai hymiöllä tai vaikka ihan oikealla asialla tätä tai jotain muuta kirjoitusta ja kertoisi näin olemassaolostaan! Saa olla anonyymi tai rekisteröitynyt tai nimellinen, miten vain, eikä sen kommentin oikeasti tarvitsisi olla kuin vaikka "moi." Eihän päiväni piristäminen niin kauheaa olisi että voisit tehdä tuon? :) Ja tietysti kovasti kiinnostaisi tietää myös moniko IRL-tuttu tätä lukee, joten heiltäkin kovasti kaipaisin jotain ilmoitusta vaikka että tuntee mut irl (ja on nauranut räkäisesti mun angstiteksteilleni ja muille)..

//

Niin, jotain asiaakin.. Meinasin mennä hehkuttamaan tästä Facebookiin mutta tajusin että ei ketään siellä kuitenkaan kiinnosta joten hehkutan nyt tänne (ihan kuin täällä sitten yhtään enempää kiinnostaisi..): kävin vihdoin hakemassa teran verran muistia postista ja samalla tunnin lenkillä ja kaupassa massiivisilla hedelmäostoksilla, hurray!

Käppäillessäni tajusin että olen nykyään niin turta etten jaksa edes jännittää asioita. Entinen minä, se joka osasi myös nauraa aidosti ja suuttua enemmänkin kuin sen verran että teki mieli pyöritellä silmiä, olisi hermoillut koko yön että miten paketin hakeminen postista onnistuu ja ollut kauhusta jäykkänä kun viime viikonloppuna kävin kaverin kanssa hänen vanhemmillaan ja Rehndahlissa sopimassa työharjoittelusta, ja miettinyt päässään ainakin kymmenen eri versiota sille miten voi Tiimariin soittaessa kysyä että onko heillä valkoista tekstiiliväriä. Mutta nyt: ei mitään, ei jännityksen häivääkään. Mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta kyllä joskus tuntuisi niin hyvältä ihan oikeasti suuttuakin tai vaikka vain nauraa oikeaa naurua eikä vain vääntää naamalle koko ajan väkinäistä hymyä. Ja eiköhän se jännitys tule takaisin kun slutarbeten esittämispäivä tammi-helmikuussa lähestyy.. Mutta voisiko olla niin ikävää että tämä on joku mälsä aikuisuuden aiheuttama olotila joka jatkuu loppuelämän? Moinen ennustus kuulostaa masentavalta :(

Mutta vielä yksi positiivinen asia tässä päivässä: koulussa oli aivan hirmuisen hyvää ruokaa! Thai-possukastiketta ja jasminriisiä, saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi ihanan kanelista porkkanapiirakkaa jossa oli sitruuna-sokeri-kuorrute, NAM!

keskiviikkona, elokuuta 04, 2010

Kotiärsytys

Ärsyttää olla kotona koska..

a) äiti kyylää kaikkea vaateostoksista tietokonetekemisiin
b) iskä ei usko mua missään (esim. että oon oikeesti sairas)
c) iskä puhuu ja höpöttää koko ajan, vaihtaa mielipidettään jatkuvasti jne.
d) mun pitää yrittää pelastaa tietokoneet iskän sekoilulta
e) täällä on sotkuista
f) huonekalut ei mätsää toisiinsa
g) täällä haisee
h) pitää tehdä niin kuin muut haluaa
i) porukat odottaa etten oo muuttunut mitenkään vanhasta
j) piti lähteä Tukholmaan "viettämään laatuaikaa perheen kesken" vaikka ois ollu paljon parempia suunnitelmia

tiistaina, kesäkuuta 29, 2010

Kesälomaodotusta

Ihana paeta datasalin viileyteen tuolta paahtavalta auringolta jossa on tullut tänään löhöiltyä jopa kesken koulupäivänkin ("oltiin sosialisoimassa lampaita"). Ja koulusta puheenollen, huomenna on viimeinen sommarperiodpäivä! Tänään enää illalla 19-21.00 ja huomenna sitten huomenna varmaan (toivottavasti) 07-15.00 koulua ja sitten vapausvapausvapaus ja torstaina kolme tuntia bussissa, pari Hesassa ja viisi junassa ja sitten oon taas kotona! En oikeestaan tosin ees odota kotiinpääsyä niinkään kuin sitä matkustamista, mutta ehkä siellä sen kuusi viikkoa taas jaksais.. Kemiössä on niin hyvä olla!

Eilen olin kattomassa keskiaikaisratsastusnäytöksen kenraaliharkkoja Rohanissa, toivotaan että sain edes pari onnistunutta kuvaa. Illalla kävin puolentoista tunnin kävely-/juoksulenkin punaisena laskevan auringon valossa ja ihastelin näkymiä kalliolta. Tänään maattiin suurin osa ruokkiksesta eläintalon vieressä hyvin edustavina ottamassa aurinkoa ja tauolla käytiin kaupasta jätskit ja limpparii, nam =)

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

No juu päivää

Miksen voi pitää silmiäni irti Berliiniin liittyvistä asioista? Ainakaan nyt kun ei ole mitään mahdollisuuksia sinne päästä ainakaan, öö, vuosiin?

Haisen navetalta missä tahansa olenkin, thanks to sommarperiod. Mut eipähän oo päivät turhan rankkoja tällä viikolla (ollu ainakaan tähän asti)!

keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

Hymph.

Haluaisin tehdä tänne jonkun tosi hienon ulkoasun. Mutta ei oo inspistä.

Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.

Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.

Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.

En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.

Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.

Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.

Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.

Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)

Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.

Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.

Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.

Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.

Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.

Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.

Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.

Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.

Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.

Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.

maanantaina, huhtikuuta 19, 2010

Yleisolotilailua

Ärsyttävää, kun meni rinnamanet niin meni samalla myös ainakin suurin osa tän blogin kuvista -.-' Ehkä kaivan ne joskus hamassa tulevaisuudessa takaisin.

Odotan vain kaksneljäseitsemän että mun rasittava kämppis muuttais jo "kaverinsa" huoneeseen mutten välttämättä kehtaisi hänelle siitä huomauttaa.. Ulkoilutin kaneja ruokkiksella Sofian kanssa ja varsinkin Benita yllätti positiivisesti hienolla käytöksellään! Pyöräilin tänään ekaa kertaa tänä vuonna ja selvisin kauppareissusta nopeasti ja ilman vähäisintäkään ahdistuksen tunnetta jota yksin kaupassa käyminen joskus aiheuttaa. Rakastan lukea abikeväänä tänne kirjoittamiani postauksia ja viime kesän aikaista päiväkirjaani, ikävöin Berliiniin aivan järjettömästi ja joudun pesemään niskani kaksi kertaa päivässä koska otin siihen surface-korun viikko ja kaksi päivää sitten. Ja odotan kovasti näkeväni äidin ilmeen kun hän näkee tämän korun. Eilen iski pieni angsti siitä että kesälomani alkaa vasta 1.7. :(

Mutta nyt lenkille, pakkopakkopakko saada nää läskin johonkin liikenteeseen!

sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Domainnimionkelma

Jatkaako rinnama.netillä vai vaihtaako johonkin muuhun? Ja jos vaihtaa niin mihin?

rinnama.netin sopimuskausi loppuu 13.3. enkä todellakaan aio enää jatkaa ylikalliissa Neobitissä, mutten myöskään jaksaisi alkaa mitään verkkotunnuksen vaihtorumbaa toiselle palveluntarjoajalle - helpompaa että lopetan koko tilauksen tuolta ja tilaan koko systeemiin toisesta paikasta. Mutta voiko samannimistä domainia rekisteröidä toiselle tarjoajalle heti kun sen tilaus on lopetettu toisesta paikasta vai onko siinä joku aikaraja? Ja se suurin: rinnama.net vai jotain muuta..?

tiistaina, tammikuuta 19, 2010

Hilfe!


Mm.

5.2. kesätyöhaastattelu ainakin osittain auf Deutsch, ja arvatkaa pari kertaa osaanko sitä kieltä enää ja onko mulla täällä mitään kirjoja mistä opiskella tms......

:x

// jestas, oon ollu poissa Berliinistä viikon ja kolme päivää yli puoli vuotta. Jo?!