perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Länsimaalaisuusahdistus

Iskipä taas samanlainen länsimaalaisuustuska, jonka kourissa pyöriskelin joskus lukioaikoina. Kaikki alkoi siitä, kun luin Leah Chishugin kirjan "Pitkä matka paratiisiin". Sen kaikkein suurimman länsimaalaisuustuskan lukioaikana aiheutti maantiedon kehitysmaakurssilla katsottu Hotelli Ruanda -elokuva, ja samaan aiheeseen liittyvät mietinnät nousivat taas pintaan.

Eurooppalaiset menivät Afrikkaan, jakoivat maat viivottimella, erottivat ja pakottivat heimoja tiettyjen rajojen sisään aiheuttaen kiistaa niiden välillä, orjuuttivat ja käyttivät alkuperäiskansoja hyväkseen samalla kun tuhosivat heidän maitansa ja tappoivat ihmisten lisäksi eläimiäkin.

En väitä etteikö heimosotia olisi ollut jo ennen eurooppalaisten tunkteutumista alueelle tai etteikö eläimiä olisi jossain määrin turhaankin tapettu afrikkalaisten toimesta. Mutta ei eurooppalaisten tunkeutuminen Afrikkaan ja sekautuminen kokonaisen maanosan asioihin varmasti hyvää tehnyt: ei alkuperäisväestölle, eläimistölle eikä luonnolle muutenkaan.

Ja valitettavasti eurooppalaisten tunkeutuminen ei rajoittunut vain Afrikkaan: sama koskee myös ainakin Australiaa ja Amerikkaa. Katson juuri Disneyn Pocahontasia, joka on lapsuuden lempparileffani, ja leffan esittämä eurooppalaisten asenne saa uskoni länsimaisuuteen romahtamaan.
"We'll show your people how to use this land properly. How to make the most of it! We'll build roads and decent houses and.." "Our houses are fine!" "You think that, only because you don't know any better."
Toivottavasti lukijoista ei löydy yhtäkään, joka ei tajuaisi miten karsea John Smithin asenne Pocahontasille puhuessaan on. Kuvernööri Radcliffe haluaa kultaa etsiessään tuhota maan metsät ja tappaa sen mahdollisia rikkauksia puolustavat alkuperäisasukkaat, jotka luonnollisesti haluavat vain puolustaa maataan.
Tokihan tuo on vain piirretty, mutta ei lainkaan samanlaista tuulesta temmattua typeryyttä kuten monet  uudemmista lastenelokuvista (miten iloinen olenkaan siitä, että olin lapsi jolloin todella sai olla lapsi ja lastenohjelmat olivat vielä järjellisiä!).

Eurooppalaisten aikomuksena on laajentaa omaa valtakuntaansa, rakentaa heidän omien malliensa mukaisia kaupunkeja, vallata maata josta ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti - mikä toki edellyttää alkuperäisasukkaiden ja heidän kulttuurinsa tuhoamista. Ja vaikka alkuperäiskansaa ei kokonaisuudessaan tuhottaisikaan, pitäisi sen edustajat ainakin käännyttää länsimaisen kulttuurin edustajaksi, asumaan kaupunkeihin "kunnollisiin" taloihin, ja mieluusti raatamaan eurooppalaisten hyväksi.

Sama hommahan tehtiin toki Australiassa, jossa alkuperäiskansan edustajat tuhottiin tai heistä tehtiin palvelijoita ja orjia "valkoiselle paremmalle väelle". Eikä se riittänyt että australialaiset ja afrikkalaiset joutuivat orjiksi omilla maillaan: orjia raahattiin myös Amerikkaan kun alkuperäiskansat siellä saatiin kutakuinkin tuhottua.

Ja entäs se miten ympäri maailmaa kasvatetaan ruokaa meidän länsimaisten ruoalle, sellaisellakin maalla jonka viljelijöille ei itselleen riitä ruokaa? Tai että polttoainetta kasvatetaan alueilla joilla sille ei ole käyttöä, koska tarvittava tekniikka ja vähintäänkin tietotaito puuttuu?

Toki olisi ainakin ekologisesti mahdotonta tuottaa kaikki esimerkiksi Suomessa käytettävä ja tarvittava energia ja polttoaine siellä (tai no, ydinenergiahan on vaihtoehto. Mutta onko sekään sitten niin ekologisesti ja muutenkin kannattavaa? Siinäpä muuten asia johon en todellakaan osaa sanoa juuta enkä jaata.). Mutta miksei polttoaineentuotantoa voisi jakaa tasaisesti niille alueille joilla se on mahdollista, ja sitten myydä sitä kelvolliseen, koko kansantaloutta, eikä vain niitä rikkaimpia henkilöitä, hyödyttävään hintaan tarvitseville maille? Miksi länsimaiden pitää saada kaikki halvalla ja myydä kallilla?

Ai kappas, tässähän saadaan Aasiakin sotkettua tähän länsimaalaisten hyväksikäyttösoppaan mukaan. Sen myötä kyllä laajenisi aihe nykyaikaiseen globalisaatioon, jota taas en nyt ainakaan tässä parin mietinnän pohjalta aloitetussa postauksessa lähde pohtimaan - jätetään se siis ehkä toiseen kertaan.

Onhan siinä toki hyvätkin puolensa, että on syntynyt kehittyneeseen länsimaahan, vaikka yleisesti ottaen niin nykyinen kuin historiassakin tapahtunut "valkoisten" toiminta hävettää ja ottaa kovastikin aivoon. Suomalaisuuteni ansiosta minulla on kuitenkin mahdollisuus olla tietoinen näistä ongelmista ja ehkä jonain päivänä tehdäkin jotain niiden vähemmän onnekkaiden hyväksi. Ehkä se muiden ongelmiin keskittyminen saisikin minut unohtamaan nämä tavalliset länsimaisen ongelmat: ihmissuhteet / yksinäisyyden, ruoan paljouden esille nostamat ongelmat suhteessa ulkonäköihanteisiin, aknesta johtuvat ulkonäköongelmat..

Kunpa vain useampi onnekas länsimainen tajuaisi ne itsensä ja ympäristönsä itselleen aiheuttamat ongelmat ja sen, miten turhia ne ongelmat oikeasti ovat (ei sillä, etteikö myös länsimaissa syntyneillä voisi olla oikeitakin, itsestä riippumattomia ongelmia). Ja kunpa vain maailmasta löytyisi enemmän ihmisiä jotka todella toimisivat toisten hyväksi, eivätkä vain kirjoittelisi pitkiä valitusvuodatuksia blogiin josta tuskin kukaan niitä koskaan lukee.

Tiedän myös ettei yksi ainut ihminen saisi tuntea koko maailman historian painoa harteillaan, kuten lukion kehitysmaakurssimme opettajakin sanoi. Ja olenhan minäkin nyt sentään ilmoittautunut erään korkeakoulun Environment and Development kurssille - tai jos en sinne pääse, niin Befolkning, utveckling och globalisering tai Afrikanistik toivottavasti odottavat meikäläistä. Ja ensi syksynä ehkä kehitysmaatutkimusopinnot sivuaineena? Tai sitten ihan vaan ne kääntäjäopinnot.. Ja sitten puolentoista vuoden päästä toivottavasti sosiaali-/kulttuuriantropologia.

Hienointahan toki olisi lähteä esimerkiksi Afrikkaan ihan käytännössä auttamaan, kuten silloin lukioaikana haaveilin ja suunnittelinkin. Mutta ehkä siitäkin saisi sitten enemmän irti ja apua annettua eri tavalla, jos todella tietäisi asioista enemmän. Minä kun tosiaan olen siinä onnellisessa asemassa että voin edes jo haaveillakin tällaisista valinnoista ja mahdollisuuksista. Muistaisinpa vain useamminkin olla kiitollinen siitä, ja osoittaa sen tekemällä enemmän epäitsekkäitä valintoja.