tiistaina, lokakuuta 30, 2007

Ikävä päivä

Koulussa melkein siedettävää, paitsi että "paras" kaverini ei noteerannut minua silloin kun minulla oli asiaa - selitti kyllä kovasti minulle miten huippua hänellä oli silloin ja silloin ja jee. Nih, olen tunteeton mutta ei suorastaan kiinnostanut hymyillä.

Tallilla ei mennyt paljoa paremmin. Pyydystin alkajaisiksi karanneen ponin pihasta (helppoa tällä kertaa) ja ratsastus meni laukkoihin asti hyvin. Sitten Kiri innostui ja höösäs ja minuu rupes suuresti raivostuttamaan se että herra juoksi sitten pää pystyssä, selkä notkolla ja lapa edessä missä itteään huvitti, kaahas törkeästi eikä kuunnellut pohkeita YHTÄÄN. Ja sitten raivostuin itselleni entistä enemmän siitä että olin raivostunut viattomalle luontokappaleelle joka vain sattui innostumaan koska ei ollut kaiketi melkein viikkoon saanut kunnolla liikuntaa, ja voi huoh että vihaan itseäni koska olin niin epäreilu sille rakkaalle ponille.

Eikä koneellekaan olisi yhtään huvittanut tulla nyt, mutta pakko maksaa Hotelli Ruanda -dvd kuitenkin, kun sen sunnuntaina huusin huuto.netistä. Samapa siis pomppia netissä muutenkin, I think.

Join limpparin just huomaamattani loppuun, kaverin käytös ja hänen lääppimisensä poikakaverinsa kanssa koulussa raivostuttaa hyvin usein, inhoan olla sillä ruotsin extrakurssilla koska siellä ei oo kirjaa ja ope on tylsin koulumme ruotsin opeista + antaa aivan törkeästi läksyjä. Ja ryhmässä on vain 10 opiskelijaa, joten siellä istuminen on vaivauttavaa. Olis edes auskuja mutta EI, siinä ruotsin kurssilla taas on auskuja (joskin harvinaisen hyviä) jossa on hyvä opettaja.

Aini, iskä hehkutti eilen että kun tänään on leikkaus (en tiedä mikä, jotain mahajuttuja) niin hän jää vähintään yhdeksi yöksi sairaalaan. Mutta ei terve, käytiinkö vaikka hakemassa iskä kotiin heti ratsastuksen jälkeen? Vaikka joo. Ja vielä kuulemma pitkälle lomalle, en uskalla edes kysyä kuinka pitkälle, koska ottaa päähän sekin että joudun tämän yhden illan sietämään tyyppiä.

Positiivista tässä päivässä on se että sain matikan kurssista kutosen, siis siitä minkä kokeen olin uusimassa maanantaina. Siis eilen. Hah, meinasin tukehtua nauruun siellä koetta tehdessäni, koska mietin että voiko kukaan olla niin hölmö ettei muista yhtään mitään opiskelemistaan asioista siellä koetilanteessa, ja tänään meinasin tukehtua nauruun kun näin sen kutosen todistuksessa. Mitenköhän juopuneessa tilassa on ope sattunu olemaan koetta korjatessaan..

Virtuaalimailmassa ehkä eniten inhoamani tyyppi teki comebackin, huomasin tänään heti ensimmäiseksi. Voin kyllä lohduttautua sillä että hän oli heikko, koska lähtiessään vannotti että pysyy poissa lopullisesti. Phah, nauraisin partaani jos minulla olisi sellainen.

Pako tänään, jotain kivaa tässäkin päivässä silmäpelin lisäks \o/

Sori typoista taas, tässä mielentilassa en jaksa välittää. Eikä iTunesista löydy edes mielentilaan sopivaa musiikkia, turhauttavaa. Harvinaisen.

lauantaina, lokakuuta 27, 2007

Dark Blue. Or light or I don't know.


Tunnen itseni liiankin hyvin. "loppukesä ylppäreihin lukemista :S Ja hah, ihan kuin jaksaisin koko loman aikana kirjaakaan avata ^_____^" En.

Miksi bloggaus huvittaa silloin kaikkein eniten kun pitäisi mennä nukkumaan tai jos ei mene nukkumaan niin sitten pitäisi syödä iltapalaa tai laskea matikan uusintakokeeseen joka on maanantaina? Ja johon on harjoitellut puolen kirjan asiat välttävästi.

En tajua miksi kirjoitin psykan. Jos en olisi kirjoittanut sitä, olisin voinut kirjoittaa sekä terveystiedon että maantiedon - joista nyt tulen siis kirjoittamaan vain maantiedon. Miksi oletetaan että lukion 1.-luokkalaiset osaisivat päättää mitä aikovat ja haluavat loppuelämänsä tehdä?

Kun ekan jakson matikantunnit meni psykan ylppäreihin lukiessa ja nature-nurture-ongelmaa pohtiessa, nykyisyys meneekin sitten future-ongelman kanssa. Oikeasti, en haluaisi opiskella ensi vuonna, mutta tiedän että se olisi kannattavaa. Haluaisin myös mennä armeijaan, mutta en usko että kuntoni kestäisi siellä vielä ensi vuonna - ainakaan jos en tee mitään asian eteen sen lisäksi että raahaan itseni pari kertaa päivässä tietokoneen äärestä jääkaapille. Ulkomaat houkuttaisivat ja PALJON. Mutta. Mihin, mitä tekemään, mitä sen jälkeen, miten?

Glah, mitä enemmän asiaa miettii, sikä vaikeammalta se tuntuu. Ehkä suunnittelen nyt tulevaisuuteni niinkin pitkälle kuin maanantaihin asti: nukkumaan heti kun tämä kappale (tai ehkä seuraava, jos sellaista siis tulee) on kirjoitettu pisteeseen asti (tai mihin merkkiin sitten päättyykään), hampaat on pesty, kone sammutettu ja hetken aikaa silmät ristissä luettu Nora Robertsin alias J.D. Robbin kirjaa "Maineikas kuollessaan". Huomenna herätys toivottavasti aikaisin aamulla, jos on hieno sää niin kuvaamaan (kuten tein viime sunnuntaina yllä näkyvin tuloksin), aamupala ja kanien hoito (kanit ulos, häkin siivous, kippojen pesu, rehut häkkiin, kanit ehkä sisään), matikkaa matikkaa matikkaa matikkaa, Amazing Race ja nukkumaan. Ehkä syön jossain välissä, tai sitten vain ryystän cokista. Maanantaina herätys 05.30., aamutoimet, linja-autolle 07.12., koulussa tunneilla klo. 14.00 asti, sitten kokeeseen ja viimeistään klo. 17.00 vapausvapausvapaus! Jollain kotiin, sitten läksyt ja sitten virtuaaliheppahommat. Agh, nekin. Ja maanantaiks ruotsin aine. Hmph.

Hyvää yötä ja kiitos kysymästä: tekstitaidon koe ei menny hyvin, esseekoe (ufoista <3) varmaan paremmin, psyka surkeasti. Pahoittelen typoja tässä entryssä, olen väsynyt.