Harjoittelu loppui eilen. Ja sitä juhlistin, vaikkei sen loppumisessa mitään juhlistamista olisikaan koska sieltä lähdin melkein joka päivä pois typerästi hymyillen ja ilosta kevyenä loikkien, menemällä sänkyyn vähän yhdeksän jälkeen, lukemalla The Sorrows of an Americania ja nukahtamalla ennen kymmentä kun silmät eivät pysyneet enää auki. Seurausta siitä että jätin harjoitteluraportin kirjoittamisen viimeiseen viikkkoon, kuten taisin mainitakin, ja sekä keskiviikko- että torstai-iltana sen kirjoittaminen venähti kahteentoista. Huonekaverin (kanssa) höpöttelyllä tai Dieetit vaihtoon -ohjelman katsomisella ei toki ollut mitään tekemistä asian kanssa. Ja toki eilisen harjoittelun juhlistamisen kruunasi 60 gramman lakritsimatto, en tosin tiedä olenko iloisempi siitä että lakritsi oli niin hyvää vai siitä että pidin itseni kurissa ilman ongelmia enkä ajatellutkaan kaupan karkkihyllyltä lakua metsästäessäni ottavani sieltä jotain muuta! Kuten olisin tehnyt vielä viikko sitten..
Eilen kävin myös kirjastossa ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Tuli jotenkin ihana, rauhallinen ja onnellinen fiilis kun avasin oven ja haistoin sen kirjojen tuoksun, kuulin hiljaista sivujen rapinaa ja kenkien narskuntaa hyllyjen välissä. Ei ole ensimmäinen kerta kun täällä kirjastossa tulee omituisen onnellinen olo, unohdan siellä aina kiireen ja tykkään siitä miten ympärillä on kirjoja, sanoja toistensa jälkeen. Laukkuun mukaan tarttui Siri Hustvedtin The Sorrows of an American, josta luin kesäkuussa noin 50 sivua kunnes kyllästyin, sitten lainasin sen syksyllä uudestaan ja luin kirjan pariakymmentä sivua vaille loppuun kunnes se piti palauttaa, ja nyt luin sitten sen parikymmentä sivua eilisen illan + tämän aamupäivän aikana sängyssä makoillen. Kyseisen pokkarin lisäksi lainasin myös Nicholas Evansin The Horse Whispererin josta tykkään elokuvana joka katsomiskerralla vain enemmän (ja joka mulla on niin VHS:nä kuin DVD:näkin) ja jonka luin suomeksi joskus niihin aikoihin kun elokuva ilmestyi, eli kun olin turhan nuori kirjan oikeaan kohderyhmään. Ja koska Ich+Ich:n musiikkia bussissa kuunnelessa tuli runofiilis, lainasin myös Pertti Niemisen "Täällä tuulee aina" ja "Sateen jälkeen", joista jälkimmäinen on kiinalaisen runoilijan Su Tung-p'on laulurunoutta suomennettuna.
Ja koska kiviäkin varmasti kiinnostaa, käväisin kirjaston jälkeen kaupassa ja sieltä hipsin kaverille josta lähdimme hetken odotteluni jälkeen yhdessä + kaverin koiran kanssa koulua kohti, jossa sitten lämmittelin kahdentoista asteen pakkasessa jäätynyttä itseäni kuuman teemukillisen voimin. Tämän päivän ohjelmaan on kuulunut herääminen ennen kaverin kelloa kello seitsemän, lukeminen, NRJ Berlinin kuunteleminen netin kautta, aamupala ja blogien läpikahlausta sängyllä istuskellen, olen pahasti jäljessä kun en ehtinyt viikolla kunnolla netissä istumaan! Seuraavaksi Karhuveljeni Koda 2 Neloselta, luultavasti ruokaa sekä virtuaaliheppailua, viltin alla lukemista ja lenkki jaksamuksen mukaan.
Ihana kun ulkona on poskia nipistelevä pakkanen ja natisevaa ja nitisevää lunta! Katulamputkin täällä ovat täydellisen kellertävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti