torstaina, joulukuuta 02, 2010

Iloitse sä ystäväisein

Kun kuuntelin tuossa kämppikseni rasittavaa, teennäiseltä kuuluvaa mutta ilmeisesti aitoa hirnuntaa ja muuta naurahtelua, mietin että mikä mua yleensä naurattaa. Itseasiassa sillon pari vuotta sitten kun olin aupparina eikä mua yhtään naurattanu Hauskojen kotivideoiden, joka oli niiden lasten viikon kohokohta, jutut, niin toinen niistä lapsista käski mua menemään pois kattomasta jos en naura - vaikka hetkeä aiemmin kysyi että tulenhan mukaan katsomaan. Hmph.

Mutta niin, ei ihmisille nauraminen oo hauskaa. Hauskojen kotivideoiden videot herättää lähinnä sääliä tai myötähäpeää. Valmiiksi nauretut ohjelmat ei naurata, koska vaikka niissä olisi hauskojakin juttuja niin se muiden ihmisten nauraminen vaan rasittaa ja pilaa ne jutut. Kuitenkin ihmisten kanssa on ihan okei nauraa vaikka leffassa. Piirretyille voi nauraa, tosin harmittavan harvoin ne enää edes naurattaa. Viime vuonna kun katsoin BB:tä nauroin aina ihan vedet silmissä kun ne ihmiset siellä talossa nauro mahat kippurassa, erityisesti muistan sen kun Sampo hajotti sen slummin tuolin, nauroin sille niiin pitkään ja kunnolla! Eikä siinä mitään, koska "mokan" tekijä itsekin nauroi. Mutta eläimille on kaikista parasta nauraa. Ne on niin hömppäpömppähöpelöitä ja tekee niin usein kaikkea tyhmää ja naurettavaa että ei niiden seurassa vaan voi olla ilostumatta vaikka olis ollut huonolla tuulella aiemmin.

Tää nyt oli vaan tällanen hirmu tärkeä infopläjäys. Mutta oikeasti mä nauran nykyään hirmu harvoin ja vähän, varsinkin nyt oon nauranu kun en oo juurikaan nähny kavereita harjottelun aikana. Useimmiten nauran nykyisin teennäisesti enkä oikeasta ilosta. Se on ihan mälsää.

Ei kommentteja: