Öinen on muurahaisajatuksen tie joka tuntemattomaan vie.

Mietinpä humppastellessani jotain kehittävää. Ihan oikeasti se oli jotain hienoa ja fiksua, mutta luuletko että sitä enää muistaisin? No enpä tietenkään. Ärsyttävää miten kaikki osaavat kirjoittaa hienosti. Kaikki paitsi minä. Okei, osaan minäkin välillä, mutta en omaa tarpeeksi mielikuvitusta, että voisin kirjoittaa jotain mihin olen itsekin tyytyväinen. Kirjoitan aina samoista aiheista ja samalla tavalla. Enkä uskalla kirjoittaa mitään hienoa ja radikaalia, vaikka ehkä haluaisinkin.

Musta tuntuu että en tuu saamaan tosta biologian laborointikurssista suoritusmerkintää. Samapa tuo, ehkä maailman tylsin kurssi. Vaikka se rotta oli kyllä söpö, harmi että piti aukasta se maha.

Harmittaa kun en yhtään muista mitä kirjoitin viimeks. Ainii, ratsastaessa tuli mieleen joku juttu, mun piti kirjottaa siitä jos mä en oo jo aikasemmin muistanu. Ärm, ajatuksenjuoksuani on turhan vaikea yrittääkään selittää tähän aikaa vuorokaudesta, eniveis se oli sellanen jännä juttu.

Kertokaa mulle miten taipuu yks sana. Siis kun on vaikka sana satula, ni sit kun jollakin on se satula, niin se sana on satulallinen. Mut jos satula-sanan tilalla onkin sana jalustin. Jalustimellinen? Äh, nyt musta tuntuu tosi hölmöltä kirjottaa toi kun mä ratkasin sen liian nopeesti omassa päässäni. Mut yritäpä sanoa toi, oma kieli menee ihan solmukaarimutkalle ja pyörii sit hyrrää sen jälkeen pari minuuttia.

Jees.

Mä en osaa kutsua tota kania Nitaks, vaik veli kyl kutsuu, Benita on liian pitkä ja se nimi jolla mä kutsun tota, on liian poikamainen. Beni. Ärm. En osaa.

Ai vitsi, se juttu jota mietin ratsastaessa (ei se oikeesti fiksu ja filmaattinen juttu, vaan se toinen) oli se, et mä en muista oonko jo maininnu että aion opetella kaks asiaa tän kesän aikana. Tai siis mulla ois jonkunlainen muistikuva et oisin selittäny jotain et aion oppia kuulemaan hiljaisuuden melussakin, ja sit oisin kanssa selittäny et sit on toinenkin juttu jota en sillon muistanu. Tai sit mä kerroin sen toisenkin jutun jo, mut kertaus on opintojen äiti: opettelen lukemaan tekstiä väärin päin. Aamupalapöydässä on hyvä harjotella kun broadi lukee lehteänsä siinä pöydän vastakkaisella puolella, ja mä siis luonnollisesti nään sen vööru ´b oöun (lue "väärin päin", kirjotin samalla kun vahtasin tota Benitaa peilin kautta, niinku muuten kirjotin ton selityslauseenkin [siis ton "kirjotin samalla kun vahtasin tota Benitaa peilin kautta"], mut se oli helpompi tjtn. kun ei tullu yhtään virhettä).

Mutjoohei, mua väsyttää ja mä en jaksa kirjottaa ja mä haluisin kirjottaa jotain hirveen tekotaiteellista ja ripustaa kaulaani raidallisen solmion, lentää kuuhun ja muuttua keijuksi. Ja mummo soittaa ruokakelloa, lattialauta narisee ja ruohikko pistelee kun kissa juoksee pihan poikki ikkunasta sisään tuvan penkille nostaa tassut pöydälle ja sanoo "kalanruoto, kiitos".

^.-