Dimmadei, kotiin kohta!

Wihii, 24 tunnin päästä istun bussissa matkalla Hesaan, se on perillä noin 25 tunnin kuluttua, sitten istun pari tuntia Kampissa tai rautatieasemalla kanien ja rinkkani kanssa, 5 tuntia junassa ja sitten olen KOTONA taas ekaa kertaa kolmeen kuukauteen :)) Ja huoneessani on kuulemma maalaus kesken, wuhuu ne tylsän väriset tapetit on poissa! Ja äiti teki eilen karjalanpiirakoita ja tekee tänään munavoita, nam! Jos pääsis vielä saunaan niin tykkäisin.

Veikkaan että ehkä jo noin viikon päästä haluan tänne takaisin, koska oikeasti tää koulun asuntola on alkanu tuntua jo ihan kodilta ja tiedän miten ärsyttävää kotona tulee olemaan, mutta tällä hetkellä ootan ihan innolla kotiin pääsyä, ja arvatkaa vaan innostaako kuunnella vielä 1,5 + 3 tuntia tuotantoeläinten hoidosta tänään.. Sitten pakkaus ja kanien ulkoilutus ja tän vuoden vika lenkki täällä kivassa pikkupakkasessa ja minimäärässä lunta :)

Soluasumisen ihanuudet (patoutuneita aggressioita)

Millon tulis viikonloppu jolloin saisin olla tuolla meidän solussa YKSIN koko viikonlopun? >:( Yks tyyppi on nyt luuhannu siellä ainakin kuukauden verran joka viikonloppu paitsi silloin kun mun kämppis joutui olemaan koululla kun meillä oli navettapäivystys. Tänä viikonloppuna vähintään kaks solulaista on navettapäivystyksessä ja jos ekana mainitsemani tyyppi ei mene kotiin tänä viikonloppuna niin sitten _ehkä_ hän menee sit seuraavana viikonloppuna, jolloin vihdoin ja viimein saisin olla täällä yksin!

Viime viikonloppuna käräytyin juurikin tuon mainitsemani tyypin siitä että oli luvatta täällä viikonlopun, mut en sit tiedä tekeekö kuraattori + asuntolan "valvoja" asialle mitään, kuitenkin esim. itse maksan 75€ / lukukausi siitä että saan olla täällä viikonloput kun on niin pitkä kotimatka ettei hirmu usein huvita kotiin lähteä. Todellakin henkilöön kyllästyneenä + selvästi äärimmäisen ilkeänä ihmisenä toivon että edelleen sille samalle henkilölle ei myönnettäisi täälläololupaa viikonlopuiksi (pitää siis hakea lupaa ennen kuin voi maksaa sen 75€ & olla luvallisesti täällä), koska kun se nyt on kuitenkin vähintään kerran ollut jo luvatta + kotimatkaa on "vain" 250 kilsaa, kuitenkin syksyllä sanottiin että 300 kilsaa ei vielä oo tarpeeks pitkä että ois hyvä syy jäädä tänne viikonlopuiks.

Ja lisäks tosi kiva kun tuolla keittiössä ei uskalla säilöä mitään omia ruokia. Mulla jäi viime sunnuntaina Cheerioseja laatikkoon ehkä yhen kipollisen verran, ja kun seuraavan kerran katsoin niin koko laatikko oli _auki_ (itse siis suljen aina kaikki ruokapakkaukset ja olen nytkin 110% varma että sen muropaketin suljin) ja sisällöstä oli kadonnu noin puolet, minkä lisäksi lavuaarissa kellui yksi Cheerios-yksilö joka oli ilmestynyt sinne siis sen jälkeen kun olin oman murokipponi tiskannut.. Ja kalkkunaleikkelepaketista oli kadonnu mukavasti sisältöä (sen verran pokkaa jollakin ollu että oli yhden jättäny jäljelle..) + margariinikin oli vähentyny jonkin verran (aika uusi paketti vielä joten siitä kyllä huomasi että oli otettu).. Kanien porkkanat on tuntunu olleen suht turvassa mut ois se ihan kiva säilyttää keittiössä muutakin kuin niitä tarvittaessa.. Senkin takia yksinäinen viikonloppu ois ihana kun ei tarviis pelätä että joku pöllii ruoat! >:(

Ja lisäks vielä en vaan älyä miten kukaan voi jättää kämpän _joka_ikiset_valot PÄÄLLE yön ajaks! Siis eteisen valo, "käytävän", olkkarin, keittiön, toisen vessan + vieläpä liesituulettimenkin valot on ollu useempanakin yönä päällä O.O :O Okei, joka ikiset on vähän liiottelua kun kahdessa makuuhuoneessa (+ mun huoneessa) + toisessa vessassa ei ollu valoja.. Ja sekin että kaikki roskat heitetään vaan sekaroskikseen..

Lisäksi en ennen täänne tuloa ollu ikinä kuvitellukaan että jossain voitas kierrättää vähemmän kuin meillä kotona (takkaan meni poltettavat eli hienommin "energiajäte", biot kompostiin ja sit kaikki muu meni yhteiseen, eli metalli + lasi + palamaton muovi, lasipulloja joskus vietiin ihan lasinkeräykseen jos niitä oli enemmän), oon aina ollu ihan ihmeissäni kauheesta kierrätyspaasauksesta enkä ikinä ees erityisemin ajatellu että meillä kotona sinällään kierrätettäs, mut siis voi herranjumala millasta on kattoa kun täällä kaikki, siis biot + muovit + paperit + lasit + metallit heitetään kaikki yhteen ja samaan pussiin vaikka tuolta keittiöstä löytyy omat astiat sekajätteelle, metallille, energialle ja biolle! Miten monet ihmiset mahtaakaan oikeesti elää noin piittaamattomasti energian & kierrätyksen suhteen? En ihmetellekään jos luonto vähän saastuu tätä menoa..

Monitunnisteinen

Duuf, tuli olo että onpas tämä blogi vähän kuollut.

Tänään kuitenkin teki suuresti mieli angstata kun tuli vaan syötyä niin törkeästi että vatsaan sattuu enkä liikkunutkaan edes kun ei muita jalkapallosta kiinnostuneita löytynyt koko asuntolan porukasta. En tosin ihmettele: kun kävelin Lyaniin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi jalkapallon pelaajaksi, en muutaman sekunnin ajan edes päässyt eteenpäin kun tuuli niin kovaa. Lähettäkää mut huomenna pyöräilemään tai lenkille tai johonkin, jooko?!

Huomenna on myös ekat yrkesprovit ja uusi jakso alkaa sitten torstaina. En puhunut koko viikonloppuna kuin viisi sanaa, ennen kuin törmäsin puoli yhdentoista aikoihin, katsottuani BB:n Lyanissa pettyneenä talon asukkaiden tasoon, ihmiseen jonka kanssa puhuin ihanasti asiaa kummemmin ajattelematta ruotsiksi vähän pidemminkin. Juteltiin lähinnä kaneistamme kun hänelläkin on kaksi hermeliiniä, joista toinen on aivan järkyttävän kauniin värinen sinisoopeli!

Kaneista: Benita on vaihtamassa turkkiaan vaaleampaan, ah ihanuus, kohta se on taas hienon värinen! Bella on hankkinut vähän leukapussia ja molemmat matkustivat viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna yhteensä kuusi tuntia bussissa ja kymmenen tuntia junassa sekä odottelivat kanssani Helsingin rautatieasemalla ja Kampissa molemmissa parisen tuntia. Käytiin siis kotosalla ekaa kertaa koulun alkamisen jälkeen, seuraavan kerran taidetaankin reissata sitten jouluna. Oli kivaa matkustaa kanien kanssa kun ihmiset tulivat ihan eri tavalla jutustelemaan kuin yksin matkatessa :)

Täällä kun ihmiset ei juuri edes juttele meikäläisen kanssa, eniten puhun opettajien kanssa. Hassua kyllä, yhdellä meidän opettajalla ja mulla on saman verran ikäeroa kuin yhdellä kämppikselläni, eri suuntaan vain. En ihan tunne kuuluvani porukkaan suomenkielisenä parikymppisenä (ugh miten negatiiviselta ja ennen kaikkea liian aikuiselta tuo sana kuulostaa!) noin 16-vuotiaiden ruotsinkielisten keskellä.. Sellaisten jotka eivät ilmeisesti ole olevinaan ikinä kuulleet sanoja bioroskis ja sekaroskis tai omien jälkien siivoaminen. Mutta eipä tuo haittaa, jotenkin olen koko ajan suhtautunut tähän kaksivuotiseen amisaikaani niin että hankin täällä ammatin ja kasan kivoja kokemuksia, enkä niinkään kavereita. Ja tosi kivasti on tähän asti mennyt.

Niin ja olen siis Axxellissa Brusabyssä, en muista kirjoitinko asiasta joskus keväällä yhteishaun aikaan kun en oikein tiennyt haluanko Lappiin vai tänne saaristoon, mutta nyt kun olen täällä niin en kyllä ole montaakaan hetkeä katunut.

Mutta nyt teen Facebookissa yhden meemin loppuun ja toivon että tuo kuivausmasiina on sen loppumiseen mennessä kuivannut vastapestyt vaatteheni, sitten luen lisää A Long Way Gonea niin pitkään kuin jaksan ja alan nukkumaan, huomenna yritän suoriutua traktorilla ajamisesta ja muustakin mahdollisimman hyvin vaikken ole ajanut yli viikkoon, käyn lenkillä tai pyöräilemässä ja toivottavasti saisin tehtyä koneella ne n+52 virtuaalihommaa jotka pitäisi saada valmiiksi. Torstaihin mennessä haluan olla lukenut A Long Way Gonen ja tehnyt kaikki virtuaalijutut joista kännykkäni (siis äidiltäni "adoptoimani" kännykkä) muistuttaa päivästä toiseen kun en vain saa tehtyä niitä. Haluan stressata torstaihin asti niistä ja olla siitä eteenpäin onnellisen vapautunut jeejee.

On tämä bloggaaminen ihmeellistä, nyt ei enää niin kovasti ärsytäkään kuin tänne koneelle istahtaessani =) Ehkä saatte joskus vielä kuulla vuodatusta rasittavasta huonekaveristani tai vaikka mistä..

Ainovukahdus. I know, typo.

(Koska heräsin puoli viideltä ja tapahtui aivonukahdus viimeisenä Berliini-päivänä. Zaijolta.)

=== OLEN ===
[x] Käynyt huussissa
[ ] Ratsastanut kamelilla
[x] Harjannut kissaa
[ ] Halannut naapuria
[ ] Juonut samppanjaa
[ ] Heittänyt televisiota ikkunasta
[ ] Käynyt Amerikassa (Etelä- ja Väli-Amerikassa ainakin)
[x] Käynyt Puuhamaassa
[x] Polskutellut Serenassa
[x] Valehdellut äidilleni
[x] Valvonut koko yön
[ ] Rikkonut ikkunan
[ ] Nukkunut villasukat jalassa
[x] Syönyt kuivattuja banaanilastuja
[x] Ollut päivän syömättä mitään
[ ] Tilannut taksia
[ ] Yrittänyt iskea itseäsi yli 7 vuotta vanhempaa ihmistä
[ ] Ajanut viiksiä
[ ] Soittanut pilapuhelua
[ ] Ollut Ankkarockissa
[ ] Ollut moottoripyörän kyydissä
[x] Soittanut bassoa
[x Kuullut kunnasta nimeltä Vesanto
[ ] Uinut vaatteet päällä
[ ] Ajanut pyörällä laiturilta järveen
[x] Nielaissut jääpalaa
[x] Lähettänyt 1 viestin mtv3 chattiin
[ ] Soittanut väärään numeroon
[ ] Oksentanut ruusupuskaan
[ ] Ollut alaikäisenä baarissa
[ ] Halannut julkkista !!
[x] Laskenut pulkalla katolta
[ ] Nostanut lippua salkoon
[ ] Saanut turpaan tuntemattomalta
[ ] Matkustanut peräkontissa
[ ] Kävellyt yli 10cm koroilla
[/] Karannut kotoa
[ ] Tilannut Mix- tai Miss Mix-lehteä
[ ] Käynyt eduskuntatalossa
[ ] Pelannut kännykällä kirkossa
[x] Pelännyt hämähäkkejä
[x] Ollut puolukassa
[/] Nolannut itsesi ihastuksesi edessä
[ ] Hypännyt 10 metristä pää edellä
[x] Kerännyt mansikoita
[ ] Ajanut mopolla päin seinää
[ ] Seisonut hevosen selässä
[ ] Kokeillut vanhusten vaippoja
[ ] Esittänyt Güntheria
[ ] Juonut pepsiä ja maitoa sekaisin
[ ] Hypännyt benjihyppyä
[ ] Ollut yksin lentokoneessa (jos nyt tarkoitetaan että siellä ei ollut ketään muuta ollenkaan..)
[x] Eksynyt kaupungille
[ ] Hävittänyt lompakon Linnanmäellä
[x] Laulanut mikrofoniin
[x] Laittanut metalliesinettä mikroon tai muuta mitä sinne ei saisi laittaa
[x] Nielaissut purukumia
[x] Tykännyt The Rasmuksesta
[ ] Seurustellut yli 23-vuotiaan kanssa
[ ] Keräillyt kaljapullojen korkkeja
[x] Juonut Hyla-maitoa
[ ] Fanittanut RAW:ta
[x] Koskettanut käärmettä
[ ] Juonut venäläistä valkoviiniä
[ ] Uinut avannossa
[ ] Käynyt Lontoossa
[ ] Mennyt vahingossa väärään junaan
[x] Katsonut samaa leffaa kaksi kertaa peräkkäin
[ ] Nukkunut veneessä
[x] Tehnyt runoa
[ ] Harrastanut balettia
[ ] Ollut kirpparilla myymässä
[x] Löytänyt kadulta rahaa
[x] Värjännyt hiukseni
[ ] Sanonut opettajaa vahingossa äidiksi/isäksi
[x] Lukenut Raamattua
[ ] Ollut yksin leffassa
[x] Ollut kielikurssilla
[ ] Harrastanut nyrkkeilyä
[ ] Voittanut arvonnassa
[ ] Haaveillut näyttelijän urasta
[x] Joutunut jonkun epäilyttävän tyypin seuraamaksi
[ ] Menettänyt läheisen ihmisen
[ ] Käyttänyt minihametta
[x] Jättänyt kokonaan lukematta kokeisiin
[ ] Ollut katsomassa oopperaa
[ ] Harrastanut näyttelemistä
[x] Lukenut Mauri Kunnaksen kirjoja
[x] Neulonut lapasia
[ ] Katsonut Stand by me leffan
[x] Eksynyt
[ ] Keksinyt aprillipäivänä pilaa jonka joku uskoi
[ ] Järjestänyt yllätysjuhlia jollekin
[x] Syönyt pizzaa aamupalaksi
[x] Omistanut lemmikkieläintä
[ ] Laulanut sooloa jossain tilaisuudessa
[x] Nukahtanut koulussa tunnille
[ ] Saanut aivotärähdystä
[x] Ollut tietokoneella yli 5 tuntia putkeen
[x] Ollut yli kuukauden pois kotoa

2009: kirjat numero 8 & 9

Kirja nro. 8, Paulo Coelho: Alkemisti
Luin viimekin vuonna, nyt keskityin enemmän viisauksiin kun tiesin jo juonen. Ja tässä jotain kohtia jotka pisti silmiin:

"Kun näkee samat kasvot joka päivä -- niistä tulee osa elämää. Ja kun niistä tulee osa elämää, oman elämänkin olisi muututtava toisten toiveiden mukaiseksi. Ellei niin käy, ihmiset ärsyyntyvät. Kaikilla tuntuu olevan selvä käsitys siitä miten muiden olisi elettävä, vaikka he eivät tiedä itsekään kuinka eläisivät oman elämänsä."

"Se (elämäntie) on kaikkea sitä mitä olet halunnut aina toteuttaa elämässäsi. Jokainen tuntee nuorena elämäntiensä. Siinä vaiheessa kaikki on selvää ja mahdollista eivätkä ihmiset pelkää unelmoida ja toteuttaa toiveitaan. Mutta kun aika kuluu, jokin mystinen voima alkaa toistaa ihmiselle, että elämäntietä ei voi seurata."

"Lopulta se mitä ajattelee leipureista tai paimenista alkaa merkitä enemmän kuin oma elämäntie."

"Pelkään toteuttaa unelmaani koska sen jälkeen minulla ei olisi mitään syytä elää."

"Kun ihminen päättää jotain, hän syöksyy voimakkaaseen virtaan, ja virta kuljettaa hänet paikkoihin joista hän ei ole edes uneksinut päätöstä tehdessään."

"Mitä lähemmäksi unelmaansa pääsee sitä enemmän elämäntiestä tulee todellinen olemassaolon tarkoitus."

"-- tuntematonta ei tarvitse pelätä, koska jokainen ihminen kykenee saavuttamaan sen mitä haluaa ja mitä tarvitsee. Pelkäämme menettävämme kaiken mitä meillä on, oli kyse sitten elämästä tai viljelmistä. Mutta pelkomme katoaa kun ymmärrämme, että kohtaloamme ja maailman kohtaloa ohjaa sama käsi."

"Minä en nimittäin elä menneisyydessä enkä tulevaisuudess. Minulle on olemassa vain nykyheti eikä minua kiinnosta mikään muu. Jos pystyt elämään nykyhetkessä, olet onnellinen mies. -- Elämäsi on oleva yhtä juhlaa, suurta karnevaalia, koska se sisältää vain sen hetken jota elät."

"kun ihminen etsii elämäntietään, koko maailmankaikkeus auttaa saavuttamaan sen."

"Petos on isku joka tulee odottamatta. Jos tunnet hyvin sydämesi, se ei pysty pettämään sinua milloinkaan, koska tiedät sen haaveet ja toiveet ja osaat toimia sen mukaan."

"Elämäntietään seuraava osaa kaiken minkä tarvitseekin osata. Unleman tekee mahdottomaksi yksi ainoa asia, epäonnistumisen pelko."

Kirja nro. 9, J.R.R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin
Löysin tämän vahingossa perheen kirjahyllystä. Ei läheskään yhtä synkkä kuin TSH, leppoisampi lukea ja yhtä ihanaa kuvailua. Miellyttävämpi lukea kuin TSH muttei yhtä hyvä, tästä puuttui se jokin. Pelkkä normaali tarina. Keskivertoa parempi toki mutta maybe you got the point.

Pää tuhansina sirpaleina, kaulassa kraatteri.

Voi jessus kun pää niiiiin räjähtää! Oon ihan täynnä tätä kaikkea kuraa mitä auppari joutuu kestämään. Okei perhe on kiva ja maksaa mukavasti, mut tää ei ollenkaan oo mun juttu. Onneks pääsin Axxelliin mut arvatkaa onko ne asuntolat avoinna viikonloppuina. No ei..

Ootan ihan törkeästi että pääsen täältä pois. Kotiin ei oo kiire mut pois lasten ulottuvilta kiitos! Kaipaan kans vapautta ja juttuseuraa joka saa kyllä mun kuria niskaansa urakalla kun sellaista löytyy. Pursuan negatiivisia fiiliksiä kun oon läjänny niitä sisääni tän kymmenen kuukautta. Mut kolme viikkoa ja vapaus lapsista ja mannapuurosta koittaa. Sit Venetsia ja Milano ja sillai ♥

Huohh

Sori viimeaikainen mikrobloggailu, ei vaan löydy kirjotettavaa eikä kirjoitusfiilistä ja kun oon NÄIN saamaton kuin tänä viikonloppuna niin eihän tästä mitään tule.

Taivas on vaalea ja sininen

Pää muistuttaa yhtä pahasti solmiutunutta riippumattoa kuin vuosi sitten. En tajua miten selvisin viime kesästä!

2009: kirjat numero 6 & 7

Kirja nro. 6, J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia
Vau, angst, ihanuus, inhottavuus. Tähän uppoutui ihan liikaa, tarkka kuvailu oli ihanaa ja ällöä ja kirjan tunnelmassa oli liian helppo elää mukana, kokea tuska ja ilo ja kauhu ja kaikki. Ärsytti kohdat jotka oli elokuvassa tehty eri tavalla kun mietin koko ajan että "tää ja tää kohta oli elokuvassa niin ja niin" - viimeisessä osassa ei kyllä tätä ongelmaa ollut kuin lopussa, on tullut nukuttua sen leffan läpi niin monesti.. Tämän haluan kirjahyllyyni!

Kirja nro. 7, James Redfield: Shambhalan salaisuus
Kun tämän kerran aloitin, en voinut jättää kesken - halusin tietää miten päähenkilölle käy. Ihan kelpo kirja, nopealukuinen, joskin energiakenttä- ja muut vastaavat ajatukset tuli kirjan aikana toistettua ehkä turhan monta kertaa ja niitä koskevia kohtia tuli vähän skippailtua. Tulinpa myös miettineeksi että onkohan moisia energiakenttäjuttuja oikeasti olemassa: sinällään ihan jännä kirja erikoisestako aiheesta.

Musiikkia, maestro!

Zaijon inspiroimana musiikkiaiheinen postaus. Ihan ekaksi, koska halusin tulla haastetuksi:

A Apulanta, Amy Winehouse, Akeboshi
B -
C Coldplay, Carlos Baute
D Don Huonot, 3 Doors Down, Dido
E Era
F Fran Perea
G Green Day, Good Charlotte
H Hoobastank
I Ich + Ich
J -
K Kent, Korn, Kwan
L Los Planetas
M Moloko, Maria Mena, Maija Vilkkumaa
N New Found Glory
O Oasis, October Fall
P Paramore, PMMP
Q Quarashi
R Rosenstolz, Red Hot Chili Peppers
S Simple Plan, Spice Girls, System of a Down, Sugarcult
T Taizé-kuoro, t.A.T.u.
U Ultra Bra, Uniklubi
V Valvomo
W -
X -
Y Yellowcard
Z -

Vain bändejä joita tykkään kuunnella vaikka enemmänkin tai joilla on parikin repeatilla 24/7 kuunneltavaa biisiä, kursiivilla merkityt on ne jotka muistin ilman kummempia ja normaalilla fontilla olevat kyttäsin iTunesista koska en kehdannut jättää listaa sen näköiseksi kuin se muistini jäljiltä olisi.

Ja sitten muuta: minäkin kuulun niihin musiikin kuuntelijoihin jotka voivat innostua jostain bändistä niin että eivät pitkiin aikoihin paljoa muuta kuuntelekaan. Esimerkiksi Twilightin soundtrackin ostettuani se soi soittimestani muutaman viikon ajan, eikä oikeastaan mikään muu. Norjan tämän vuoden euroviisukappaletta kuuntelin pari kokonaista päivää Youtubesta ties montako kertaa putkeen. Vain Don Huonot on saavuttanut kestosuosikin paikkani, se voi soida milloin vain, missä mielentilassa vain.

Don Huonot on myös melkeinpä ainut bändi jonka itseeni tietyllä tapaa vaikuttava fiilis johtuu sanoituksista. En tiedä miltä Donkkareiden musiikki mielestäni kuulostaisi jos en ymmärtäisi sanoja. Useimpien muiden bändien kohdalla on toisin päin: en kiinnitä sanoihin mitään huomiota, en välttämättä edes vaikka kappale laulettaisiin suomeksi. Rumpujen luoma rytmikkyys on se joka kiinnittää huomioni useimmiten.

Kuuntelemaani musiikkiin vaikuttaa paljon oma fiilikseni ja musiikin luoma fiilis. Suuttuneena en osaa kuunnella agressiivista musiikkia, lievästi ärsyyntyneenä ja kaiken toivoni heittäneenä kyllä. Hyvinä päivinä iloinen renkutus ja musiikin tahdissa jammailu pyykkejä silittäessä tai jokin liitävän rauhallinen ja hyväntuulinen iskevät kympillä. Ulkomaankaipuuseen auttaa Fran Perea ja muut espanjalaiset.

Myös sillä on väliä missä musiikkia kuuntelen. Täällä lenkillä käydessä tykkään kuunnella suomalaista musiikkia, etteivät useimmat muut ymmärrä sanoja. Liian synkkä ei myöskään sovi lenkille. Pitkillä automatkoilla Didon ja Princessan musiikki on ehdoton lapsuuden kivojen mielleyhtymien vuoksi, Abiskon reissulla kuuntelin kuitenkin vain Don Huonoja ja nykyisin Pieniä Sieviä Sieniä muistuttaa tuosta reissusta liiankin hyvin. Siivotessa parasta musiikkia on hömppäiskelmä!

Olen myös toivottoman ihastunut Last.fm:n tagi-systeemiin! Esimerkiksi tänään kuuntelin sen kautta Kentin tyylistä musiikkia, muistaakseni eilen musiikkia tagilla "rain" ja parinakin viime päivänä ranskalaista musiikkia, viime viikolla espanjalaista. Ilmeisesti olen nyt jossain ihmeellisessä musiikillisessa murrosvaiheessa, koska alternative ei jaksa nyt oikein iskeä kuten jo jonkin aikaa, ja Don Huonot, Apulanta ja uusin tykkäykseni Maria Mena ovat olleet kovassa huudatuksessa viimeaikoina.

Miten musiikkimakuni sitten on muuttunut aikojen saatossa? Pienenä tykkäsin paljolti samasta musiikista mitä porukat kuuntelivat, iskelmää siis lähinnä. Mestarit Areenalla (Pepe, Kirka, Hector ja Pave) oli mahtilevy jossain vaiheessa, eikä muuten ole huono nytkään. Era, Dido ja Princessa, niitä kuunneltiin varsinkin autoreissuilla, ja samassa yhteydessä tutustuin ekaa kertaa Don Huonoihin, jotka löysin uudestaan joskus lukion alkuaikoina. Ala-asteaikana Spice Girls oli ehdoton suosikkini ja vuosien kuuntelemattomuuden jälkeen lisäsin sen levyt soittolistoilleni lukioaikana. Backstreet Boyseja tai niitä fanittavia kavereitani en ikinä ymmärtänyt. Ah, Paradisio muistuu mieleen ala-asteen diskoista!

Jossain vaiheessa elin radioaikakautta, kuuntelin lähinnä niitä suurimpia hittijuttuja joista muistuu mieleen lähinnä ketsuppibiisi. Sitten muistaakseni yläasteella kasin aikoihin tykkäännyin suomi-räppiin hölmöimmästä mahdollisesta syystä. Sitä kuuntelin, poisluettuna Cheek ja Pikku G ja Skandaali, vielä vähän lukionkin puolelle Elastisen johdatuksella. Elastisenkin biiseissä pidin sanoista, ainakin suurimmalta osin! Skandaali taas ei iskenyt juuri sanoitustensa takia, eikä Ezkimo.

Lukion alkupuolella tuli taas radioaikakausi, sitten löytyikin Don Huonot ja alternative rock ja nyt ollaan tässä. Viime kesän ehdotonta kesätyömusiikkia oli Korn ja System of a Down, koska ne auttoivat pysymään hereillä - laulujen sanoitusten sisällöstä ei mitään tietoa, oikeasti. Tänne Saksaan tullessani radiossa soi paljon Ich + Ichin biisi Vom Selben Stern ja Rosenstolz, joista tykkään molemmista. Nyt suuria hittejä on tietysti Lady GaGan Poker Face ja Beyoncé – Single Ladies, joista tulee lähinnä shoppailufiilis. Kent sopii Berliiniin ja Fran Pereasta tulee kesä ja taivaalla lipuvat pilvihattarat mieleen.

Ja syy tykätä Don Huonojen sanoituksista:

"kun hyppää pilvenpiirtäjän katolta, putoaa kauemmin
kun jos kompastuisi matkallaan huipulle
eikä ees kuolisi saamiinsa vammoihin
tie ylös on pitkä, portaat liukkaat ja hissi epäkunnossa
voit joutua huomaamaan et
syy portaiden nousuun pääsi unohtumaan
sä sorruit kerrosvalvojien perseitä nuolemaan

tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa heikot jalkoihin jää
tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa vahvat kesytetään

eihän se oo voittaja
joka nahkansa myyden pysyy hengissä
vaan se joka kuolee
levollinen ja kaunis, hymy kasvoillaan
eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee

tän pilvenpiirtäjän..."

(Don Huonot: Pilvenpiirtäjä)

Kun aurinko laskee talojen taa

En haluaisi olla lauantaina sairaana, koska sain kadulla käppöstellessäni ilmaisen "kutsun" Charlottenburgin SupetFit-kuntosalin jollekin uudelle Les Mills -kurssin tunnille. Jos mulla on normaaliin tapaan töitä, voisin ehtiä joko bodyattackiin, joka kuulostaa lähinnä pelottavalta, bodycombatiin tai bodybalanceen, joka kuulostaa ehkä vähän turhan rauhalliselta. Ja tietysti jos en ole sairaana ja jos en ole ylitöissä niin sitten on vielä sekin juttu että jos edes uskallan mennä sinne.. Olen alkanut pikkuhiljaa ainakin ajatustasolla lämmetä kuntosaleille, tosin niissäkin pääasiassa muille jutuille paitsi sellaselle hikiselle raudan nostelulle muiden töllätessä. Mut kattoo ny saanko mitään aikaseks millonkaan..

Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!

Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.

Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.

Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!

!

Kesäsade ropisee ikkunalautaan

Kävin postissa heittämässä tulevaisuudelleni taas yhden arpakupongin tuohon suureen arpahyrrään.

Ajoin Moabitin postille kymmenessä minuutissa, jonotin 20 minuuttia, jätin kirjeeni parissa minuutissa ja pyöräilin kotiin viidessä minuutissa. Sateessa ja sivutuulessa.

Aamuärsytys.

--

Kotiinpalussa positiivisinta on se että voi tehdä juuri niin kuin lystää, lähteä lenkille puoli kuudelta aamulla tai syödä aamupalaksi cokisjäätelöä.

E // oikeasti kaikki tämä ärsytys johtuu vain siitä että olen ujo, laiska, mukavuudenhaluinen enkä luota itseeni ollenkaan. Poistin tuon alun kun se oli niin negatiivinen mutta tuon ainoan säästämäni jutun haluan muistaa, ja nauttia siitä sitten parin kuukauden päästä.

Tulevaisuus on edessäpäin

Ääh, selailen taas aupparihakuilmoituksia netistä ja löysin Saksasta yhden ihan täydellisen olosen paikan kesällä kuudeks viikoks ja tekis törkeästi mieli hakea! Ehtisinkin olla kotona jopa neljä päivää siinä välissä..

Jotenkin en pidä todennäköisenä sitä että pääsisin johonkin niistä kouluista joihin hain, tiedä sitten mistä on tämä ajatus kummunnut.. Mut joka tapauksessa suunnittelen jo nyt varasuunnitelmaa etten ehkä sitten joutuisi ihan tyhjän päälle syksyllä.

Auppariks en kyllä kokonaiseks vuodeks enää lähtisi, mut joku kuukauden tai parin juttu vois olla jännä. Mieluusti ei suurkaupungissa ja joku eksoottinen maa ois hieno. Tai edes Britannia.

Mut mitäköhän muuten ihan oikeasti teen jos en pääse amikseen? Täydennyshaulla tietty niin moneen paikkaan kuin voi mut jos ei sittenkään tärppää? Voin jo vähän kuvitella miten toivottomaksi siinä vaiheessa tuntisin itseni! Ehkä jäisinkin sitten kotiin äitin helmoihin ja angstaisin ja leikkisin lukevani pääsykokeisiin koko vuoden.

Inhottaa ajatella että loppuelämäni tässä länsimaisessa yhteiskunnassa tulee olemaan pelkkää kilpailua. Kilpailua opiskelupaikasta, työpaikasta, asunnoista.. Voisin muuttaa vaikka Intiaan johonkin joogailijayhteisöön tai Kreikkaan nunnaluostariin. (Ihan oikeasti halusin pienenä asua luostarissa, eikä tälläkään hetkellä jossain esim. Taizén tyylisessä "ekumeenisessa yhteisössä" jonkun aikaa asuminen kuulostas yhtään huonolta - ihan aikuisten oikeasti!)

Mutta miksi tuskailen moisia juttuja nyt, kun minulle maksetaan suunnilleen siitä että asun suomalaisessa perheessä Berliinin keskustassa, aurinko paistaa ja oon tänään ollu ahkera? Enää puolitoista kuukauttahan sitä ilmoitusta tarvitsee odottaa että pääsenkö johonkin vai enkö. Tai siis vielä.

Satunnainen

Olen syönyt tänään ihan liikaa suklaata (ihan vaan koska perhe toi tuliaisia laivalta), lähdin myöhään lenkille ja törmäsin koiranomistajaan jonka kanssa juttelin hetken saksaksi valokuvatessani hänen koiraansa samalla ja sen voimalla jaksoin leijua kotiin hymy naamassa. Heitin jostain syystä kovasti hobitit ja TSH:n mieleeni tuovan kuvan dA:han ja se sai heti kaksi favia, jihuu! Nyt on hirmuisen kylmä, pitäisi mennä nukkumaankin että jaksaisi huomenna herätä töihin.

Olen aika rahaton, varsinkin kun en saanut työsunnuntailisääni josta minulle puhuttiin. Mutta silti kaikki on loistavasti =)

2009: kirja numero 5

Kirja nro. 5, Haruki Murakami: After Dark
Öhm, missä pää ja missä häntä? Hyvin ja mukaansatempaavasti kirjoitettu, ei siinä mitään, mutta odotin asioiden selkiytymistä ja jotain tapahtuvaksi koko kirjan ajan ja jouduin hämmennyksen valtaan lopussa. Ehkä missasin jotain olennaista? Voisin silti ostaa toisenkin saman kirjailijan teoksen.

Ja se TSH on vieläkin kesken, sain ähkyn sivulla 594.

Friikfriik.

♥

Piti vain tulla kertomaan että olen kuunnellut tuota Youtubesta tänään ehkä ihan hirmuisesti liikaa. Muutenkin on vähän sellainen friikki olotila kun nälkä on kurninut vatsassa koko päivän enkä ole syönyt kuin omenoita, pari näkkäriä ja ihanaista vanilja-karhunvatukka-jugurttia. Kävin postissa palauttamassa verojuttulappusen ja oli hirmuisen vapautunut fiilis kaikista asioista. Olin muutenkin aika ahkera kuten eilenkin. Hyvä minä!

Vika kerta kurssia tänään

Liian monta menneisyyteen jätettyä ihmistä liian lyhyessä ajassa. Elämä juoksee liian vauhdilla ja itse jumitan jossain kaukana takana. Nyt tuntuu vahvasti siltä että jätin jotain loistavaa taakseni eikä se tunnu hyvältä.

Mutta kuitenkin kirosin kurssia niin monena kertana kun siellä olin, joten ehkä parempi näin.

--

Eilen olin rohkea ja kävin ostamassa junaliput, sunnuntaina yhdeksän maissa mut löytää Dresdenistä ellen eksy väärään junaan tai jotain. Huomenna pitäisi ostaa niin paljon kaikkea, matkalukemista ja kartan kävin ostamassa tänään. Alan tosiaan viihtyä täällä vihdoin. Ja ihan pikkuisen jo uskoakin itseeni.

On liian kuuma tehdä mitään

Kirjat vuodelta 2009: 1-4

Vuosi vaihtui ja listan numerointi alkoi alusta, ja villisti veikkaan että tästä listasta unohtui nyt muutama kirja.. Tai sitten en oikeasti lukenut tammikuussa paljoa mitään!

Kirja nro. 1, Paulo Coelho: Veronika Decides to Die
Alkoipa vuoden lukemiset ilomielisesti.. Prahasta ostamani teos josta liikaa meni ohi huonon kielitaitoni ja keskittymiseni puuttumisen takia.

Kirja nro. 2, Nick Hornby: A Long Way Down
Samantyylisellä linjalla jatketaan, itsemurhayrityksiä ja Prahasta ostettua.. Hornbylta olen aiemmin lukenut Uskollisen ääntentoiston ja pakko sanoa että vaikka pidin sen tunnelmasta, tämä oli vieläkin loistavampi kirja ihanilla henkilöillä ja hauskalla juonella ja hyvillä sanavalinnoilla. Suosittelen, definitely!

Kirja nro. 3, Nick Hornby: Slam
Saman kirjailijan kuin edellinen, ei kuitenkaan ihan yhtä nam kuin edellinen lukemani kirja. Ei suurta valittamista kuitenkaan, mitä nyt välillä pomppi vähän ärsyttävästi ja meinasin mennä sekaisin, juonikaan ei sinällään mikään hämmästyttävä ollut. Mutta lukipa tuon kuitenkin ^^

Kirja nro. 4, Dan Brown: Murtamaton linnake
Luin tämän englanniksi Kyproksella 2006, mutta en muistanut tästä paljoakaan. Tykkään paikoista joihin Brownin kirjat sijoittuvat, siitä mahtipontisuudesta ja hienosta kuvailusta! Ahmin tämän kirjan ihan liian nopeasti, se piti otteessaan liian vahvasti taaskin..

Nyt työn alla legendaarinen TSH jonka mentävän aukon olen jättänyt lukemistooni..

Tuleva lomalainen

Aloitin viimeaikoina jokalomaisen rappiolla on hyvä olla -asenteeni tämän kaksiviikkoisen pääsiäisloman suhteen ihan ajoissa: sen seurauksena huoneeni on taas kuin myrskyn tai pommin jäljiltä varmistaen sen etten löydä täältä mitään.

Suomessa asuessa lomat eivät olleet niin hurja juttu kuin täällä. Kouluaikana lomat olivat vapautus siitä maks. kahdeksasta tunnista päivässä, täällä loma tarkoittaa vapautusta kahdestakymmenestäneljästä tunnista vuorokaudessa. En olisi uskonut ennen tänne tuloani miten stressaavaa on asua työpaikallaan! Vieläpä täysin ennestään tuntemattomassa perheessä jolla on omat tapansa ja käsityksensä asioista. Ei se mitään enää, nyt olen jo kotiutunut tänne ja ihan tyytyväinen elämääni. Ainakin tuohon pilvettömään taivaaseen ja siihen että lämpömittari näytti kahdeksan aikaan +10 astetta.

Toki lasken innolla montako kertaa enää tarvitsee siivota (noin 14 kertaa), monenako aamuna herätä talossa ensimmäisenä keittämään puuroa (noin 58 kertaa), montako sitä ja tuota ja tätä. Ja tiedättekö, noin 14 viikkoa, eli se aika jonka enää olen täällä, kuulostaa järkyttävän lyhyeltä ajalta! Vaikka se sisältääkin noin 70 arkipäivää plus viikonloput. Nyt pitäisi listata kaikki museot ja muut paikat joissa täytyy käydä (esim. juutalais- & holokaustimuseo, Schloss Charlottenburg, luonnontieteellinen museo, egyptimuseo, eläintarha, West Side Gallery, se kirkko Ku'dammilla, keskitysleirijuttu..), ostella kaikkea mitä ei Suomesta saa (eli käyntikiellossa H&M, Vero Moda, Zarassa ja Mangossa käyntiä ainakin rajoitettava) ja tehdä muutenkin kaikkea mitä Itä-Suomalaisen metsän keskellä ei voi tehdä..

Mutta nyt teen saksanläksyt (viimeiset sellaiset tänä keväänä / kesänä!!!), käyn kaupassa ostamassa vettä Leenan pyynnöstä, vastaanotan opastusta ikkunanpesua varten, toivottavasti uskallan kysyä pyörän pumpusta ja sitten lähden kurssille luultavasti kaupan kautta ja tultuani kurssilta ja raahattuani perheen matkalaukkuja ulko-ovelle nautin kahden viikon vapaudesta!

hymynaama laama karvainen pörröinen

Tänään oli niin kiva päivä että tahdon kuuluttaa asian koko nettiyhteyden tavoitettavissa olevalle maailmalle =) Eli aika harvalle ihmiselle kuitenkin. Muistattehan muuten huomenna kaikki Earth Hourin?

Kurssilla pää täyttyi totaalisesti ihneistä ja ihreistä ja ihneneistä mutta tulipa taas naurettua - veikkaan että ikävöin tuota porukkaa sitten parin viikon päästä kun en varmaan ketään enää ikinä tule näkemään. Sääli.

Ostin myös tyylikkäimmän säästöpossun ikinä ja keijumaisen suloisia kelluvia kynttilöitä, vaikka suuntasin Nanu Nanaan vain sellaista keijuaiheista "pyrypalloa" hakemaan. Se ei tarttunut mukaan. Kotimatkalla oli iloinen ja kevyt olo, heiluttelin varpaitani ja hyräilin ääneen. Tällä hetkellä en edes kaipaa Suomeen, minulla on hyvä täällä juuri nyt!

Vuosi sitten elämäni näytti allaolevalta, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä missä olisin nyt. On se elämä jännää.

Kuulkaa

Ostaisin mielelläni kourallisen motivaatiota. Myös hedelmät kelpaisivat. Lahjoitetaan / vaihdetaan päinvastaiseen pohjaton makeanhimo ja olematon itsekuri.

Kurssia jäljellä viisi kertaa ja pitäisi jo olla menossa moiselle jotta jäljellä olisi enää neljä kertaa. Tarveostoslista vain kasvaa kun en jaksa käydä missään. Odotan vain lomaalomaalomaa joka alkaa 12 ja puolen päivän päästä. Vaikka suunnitelmat onkin ihan auki ja olemattomat mutta en malta odottaa! Sitten ainakin Heroessia, pizzaa päivälliseksi, Serranon perhettä Suomen kanavilta (meneehän se vielä?), aikaisia sämpyläaamupaloja, O.C:tä kunnon telkkarista, musiikkia muuallakin kuin omassa huoneessa jajaja..!

Ryhdistyttäkää joku miut NYT, kiitti!

Kaupungissa tuulee....

Jestas. Selailin au pair -paikkoja ja miten alkoikaan tehdä mieli Espanjaan! Muutaman viikon päästä voin sentään katsoa Serranon perhettä telkkarista jos se silloin vielä menee, jihuu! Pahentaa kyllä vain Espanja-innostusta mutta ei se mitään.

Täällä on tänään paistanut aurinko melkein koko päivän mutta nyt alkaa kerääntyä pilviä. Siivosin hyräillen ja hyvällä mielellä ennätysnopeasti Leenan ollessa kurssilla ja nyt dataan onnellisena sängyllä vatsa täynnä kiivejä ja vihreää teetä. Mietin rinnamanetin (etusivun) uudistusta mutta juuri nyt en taida saada mitään aikaiseksi. Pohdin vielä hakisinko kesätöitä, olen kuitenkin Suomessa vasta heinäkuun puolivälissä.. Toisaalta raha olisi kivaa.

Ja totesin satunnaisia faktoja itsestäni: käytän villasukkia ympäri vuoden, tykkään kaikista muista vuodenajoista paitsi takatalvesta ja niistä ajoista jolloin vuodenajat ovat epämääräisesti vaihtumassa, voisin omasta mielestäni elää pelkillä hedelmillä ja vihreällä teellä, viettäisin mieluusti viikon tai pari autiolla saarella kirjakasa ja toimiva radio seuranani, oma hiustenväri takaisin -projektini edistyy loistavasti, en useinkaan ole tyytyväinen elämäntilanteeseeni, uskon että elän toteuttaakseni unelmiani, ikäkriiseilen noin joka vuosi enkä varsinkaan halua muistutusta lähestyvästä kolmannesta vuosikymmenestäni, ilahdun uskomattoman paljon jos joku tuttu vaikka lähettää kortin tai kirjeen tai sähköpostittaa tai muuta ja olen onnettoman addiktoitunut nettiyhteisöihin ja blogeihin.

Söpöä

Voi ei! En vain voinut olla hytkymättä hysteerisesti ja purskahtamatta nauruun, tuo emo on niin paras! Ensin mumsmums ja sitten aargh mikä tuo oli?! Ensimmäinen oikeasti hauska ja huippu video Juutupessa ikinä!

Luin lauantai-iltana aloittamani Murtamattoman linnakkeen ahmien loppuun, olen nähnyt sen verran nälkää että heikotti ja nyt aion lähteä joko Haupparille hengaamaan tai lenkille. Sitten menen osoitteeseen haenyt.fi ja teen vähän jotain tulevaisuuteni eteen. Vielä en ole päättänyt haenko Helsinkiin lukemaan kehitysmaatutkimusta vai en. Pitäisi kuitenkin varata lennot ja kaikkea, yöpaikka kyllä olisi jo valmiina Tuulian luona. Ja lenkin tai Haupparihengailun aikana pitäisi päättää että laitanko Lapissa olevan suomenkielisen vai Suomen ruotsinkielisellä alueella sijaitsevan ruotsinkielisen koulun ekalle sijalle, jännittää oma valinta jo valmiiks!

Kuin soittimeen juuttunut levy

Ovatkohan entisaikojen eläjät, siis nämä gorillojen jälkeläiset eli luolamiehet eli kerääjäkansalaiset vai miten se meni, miettineet silloin että missä he oikein elävät. Siis että mikä tämä juttu on josta poksahtelee marjoja ja sieniä syötäväksi ja mikä tuo on tuo kirkas juttu joka nousee ja laskee aika säännöllisesti ja ties mitä muuta vielä. Missä vaiheessa ihmiskunnan historiaa on alettu miettiä tuollaisia juttuja, milloin keksittiin jumalat selittämään kaikkea tätä, milloin keksittiin korvaavat Jumalat syiksi sotiin ja ennen kaikkea miksi ihmisaivot eivät tyytyneet samaan tasoon kuin monien muiden eläinten aivot? Miksi ihmiset eivät tyytyneet luolissa elämiseen, brutaaliin metsästämiseen ja epämääräiseen örinään johon jotkut edelleen kykenevät tiettyjä nykyaikana suosittuja aineita nautittuaan. Miksi on evoluutiota? Ja miksei tällaisia perustavanlaisia kysymyksiä selitetä siellä lukiossa josta valmistuttuaan ihmisten pitäisi kai olla kovinkin fiksuja?

Tämä on ikuinen pohdintojeni aihe johon en yleensä edes yritä etsiä mitään tieteellistä vastausta, kunhan mietin vain. Ikuisuusprojektini on laihduttaminen ja ikuisuustapani uuteen siirtyminen ja vanhaan palaaminen. Tämä saattaa yrittää olla tämän blogin uusi alku ja tuleminen, mutten lupaa tai pelottele mitään. Mutta kuten päivemmällä, oikeastaan eilen, vähän mietin niin

Lukion alku- ja keskivaiheilla ajatukseni eivät toisaalta olleet yhtä mylläkkää, tulevaisuus yhtä turvatonta ja elämä yhtä stressaavaa kuin sittemmin. Jossain tuon kaiken abihässäkän, tulevaisuudesta stressaamisen, rakkaan eläimen kuoleman ja kaiken muun sekasorrossa ja keskellä menetin otteeni siihen itseeni josta pidin. Enkä ole vieläkään saanut aivojani chillaamaan ja viheltelemään ja olemaan vaan, nauttimaan auringonpaisteesta ja lepäämään ilman huolta jostain, pienimmästäkin jutusta.

ja

Kevään ja kesän aikana postasin tänne blogiin monesti suuttuneena, vihaisena, turhautuneena ja täynnä angstia ja katkeruutta isääni kohtaan. Koska en enää, maks. melkein vuoden päästä, muista kuinka helpottavaa silloin oli purkaa ajatuksia johonkin ja koen toimintani lähinnä lapselliseksi enkä juuri nyt ole lähelläkään suurinta angstiani aiheuttavaa kohdetta, poistan suurimman osan noista negatiivista energiaa ja mielialaa pursuavista viesteistä joidenkin neutraalien joukossa.

Blogia on siis siivottu ja tässä pieni tiivistelmä tärkeimmistä asioista viime keväästä lähtien:

1.4. Kiri lopetettiin loimesta saatu hankauma lavassaan. Silloin viimeksi halasin jotakuta ja totesin että S-M on ihana ystävä. Tuntui suunnattoman pahalta ja tuntuu edelleen.

31.5. sain ylioppilaslakin. Se päivä oli ihan hauska mutta samalla järkyttävän haikea. Näin kymmeniä ihmisiä viimeistä kertaa elämässäni. Ihmisiä joita näin lähes päivittäin kolmen vuoden ajan. Ihmisiä joista joistain tuli ihan tärkeitäkin.

26.6. menin kesätöihin Abloylle ja nautin. Meinasin nukahtaa päivittäin ja kyllästyin moneen otteeseen, tunsin suurempaa vaivautuneisuutta kuin suunnilleen ikinä mutta tykkäsin myös kovasti monista asioista, joista paras oli tutustumiseni Idaan ja juttutuokiot ja se viikko kun töissä olimme vain me kesätyöläiset.

Heinäkuun puolivälissä varmistui päätös lähdöstäni Berliiniin au pairiksi. Sitä ennen lähetetty ja vastaanotettu laskematon määrä sähköposteja, puhuttu muutamia puheluita, tavattu pari perhettä ja vuodatettu kyyneleitäkin unohtamatta sitä epätoivoa ja -varmuutta joka sisälläni asui koko sen ajan kun paikkaa etsin. Tuona heinäkuisena päivänä kuitenkin ihan oikeasti hypin ilosta - mitä en olekaan sen jälkeen tehnytkään.

Sen lisäksi että olin kesällä töissä arkipäivisin kuudesta puoli kolmeen, katsoin järkyttävät määrät Serranon perhettä - pääasiassa viikon jäljessä tietokoneelta. Syksyllä kävin Berliinissä tapaamani suomalaisen ystäväni Sadun kanssa Pariisissa ja talvella Prahassa. Ja lakkiaisharjoituspäivänä pyysin vihdoin anteeksi Tiinalta kuusi vuotta aiemmin tekemiäni hölmöilyjä. Silloin tuntui siltä että voin lähteä pää pystyssä, hymy suupielissä, siivet selässä. 11.11. olin Simple Planin keikalla, sitä edellisenä lauantaina Supergrassin keikalla - molemmat kerrat Postbahnhofilla.

Ja arkistojen helmi:

lenkkeilyn hyviä puolia (ála hejdi):
1) ei oo löllykkäpöllykkäolo
2) tulee parempi omatunto
3) saa rauhaa niistä kitisevistä kersoista
4) voi syödä taas
5) kunto kohoaa ja sitten voi naputtaa kovempaa ja pidempään näppäimiä kun nettiheppailee

Enkä muista milloin viimeksi olen valvonut yli kahteentoista =)