Liian monta menneisyyteen jätettyä ihmistä liian lyhyessä ajassa. Elämä juoksee liian vauhdilla ja itse jumitan jossain kaukana takana. Nyt tuntuu vahvasti siltä että jätin jotain loistavaa taakseni eikä se tunnu hyvältä.
Mutta kuitenkin kirosin kurssia niin monena kertana kun siellä olin, joten ehkä parempi näin.
--
Eilen olin rohkea ja kävin ostamassa junaliput, sunnuntaina yhdeksän maissa mut löytää Dresdenistä ellen eksy väärään junaan tai jotain. Huomenna pitäisi ostaa niin paljon kaikkea, matkalukemista ja kartan kävin ostamassa tänään. Alan tosiaan viihtyä täällä vihdoin. Ja ihan pikkuisen jo uskoakin itseeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti