Unelmia

Tuntuu että olisin istunut koko päivän tietokoneella, vaikka se ei todellakaan ole totta. Soneralta kävi nimittäin vihdoinkin joku mies asentamassa netin kunnolla tähän koneeseen, toukokuusta asti siis ollaan tätä jo odotettu tapahtuvaksi. Nopsaa työtä siis. Mutta kuitenkin tämän ansiosta vietin ne viisi tuntia jotka netin laittoon kuluivat lukemalla mantsaa ja uskontoa. Outoa, ussan ope mainosti heti kurssin alussa että kyseinen kurssi on useimpien mielestä kuolettavan tylsä, eikä kirkkohistoria paljoa innostavammalta kuulostakaan, mutta minustapa aihe onkin älyttömän mielenkiintoinen. Vihdoinkin uskonnossa aihe josta pidän!

Eräissä foorumeissa on lähipäivinä kyselty foorumilaisten unelmia. Tänään mietin ihan oikeasti unelmiani ja päätin että ne kaikki ovat kyllä toteutettavissa. Olihan kielikurssikin unelmani varmaan 10-vuotiaasta lähtien ja lopulta se toteutui. Muistan miten pienenä selailin veljelle tulleita kielikurssiesitteitä ja haaveilin että "joskus minäkin olen tuolla, saan kansainvälisiä ystäviä ja puhun englantia". Ja seitsemän vuoden päästä se toive toteutui, vaikka monesti tuntuikin ettei siitä tule mitään.

Mikseivät siis kaikki muutkin unelmani voisi joskus toteutua? Joidenkin toteutumiseen voi mennä pari vuotta, joidenkin pari kymmentä. Mutta jos todella on unelma, se kestää ja kasvaa. Omia unelmiani ovat se että saisin auttaa luontoa ja eläimiä kaikkialla maailmassa, selviäisin lukiosta kunnialla ja saisin mieleiseni opiskelupaikan ja ammatin ja että pääsisin työskentelemään ammatissani eläinten pariksi ja hyväksi. Tahtoisin myös matkustella paljon, kenties asuakin ulkomailla, kohdata monia erilaisia uskontoja ja ihmisiä.

Kirjoitettavaa olisi vielä, mutta Hovimäki alkoi jo. Toivottavasti muistan vielä huomennakin mitä piti kirjoittaa..

Aurinkoinen mutta harmaa päivä

Alkupäivä oli kiva. Sain huoneen järjestettyä ja ulkoilutin Valkoakin harvinaisen pitkään, nukuin kunnolla ja olin sitten muutenkin iloinen kivasta ilmasta ynnä muusta.

Mutta kun sitten rohkenin juttelemaan mesessä J:n kanssa, kääntyi päivä huonompaan suuntaan. Oisin halunnu selvittää erinäisiä asioita mutta päädyimme siihen että J poisti minut mesestä. Piipin hienoa. Lisäksi pää on kipeä ja varmaan nuha tulossa.

Ehkäpä en enää ikinä lue horoskooppeja saatikka luota niihin vähääkään.

Jaksamattomuus

En jaksaisi tehdä mitään. Lukea vain jotain hyvää kirjaa ja napsia karkkia, ihastella lintuja ja auringon paistetta. En jaksaisi ajatella mitään, nauttia ja levätä vain ilman ajatusta koulusta, huonosta vanhasta tietokoneesta ja sotkuisesta huoneesta. Haluaisin laittaa huoneeni ihan uusiksi ja kirjoittaa Ashleighille, mutta en jaksa. Tahtoisin pelata Simsiä mutta se ei toimi tällä koneella. Haluaisin tehdä kotisivujani mutta ei ole inspistä ja kuvankäsittelyohjelmaa. Tahtoisin vain olla, en ajatella sitä että koko päivä pitäisi käyttää tehokkaasti hyväksi, että maanantaina alkaa koulu ja että minun pitäisi liikkua.

Masentaa tällainen saamattomuus taas.

Pitkästä aikaa

Osallistuin EF:n kielikurssin arvontaan. Kesätöitä pitää alkaa metsästää heti kun mahdollista, hakisin jo nyt jos jostain saisi mutta kun taitaa olla himpun liian aikaista. Ja niin loistavaa tuuria ei varmaankaan kohdalleni satu että sattuisin matkan arvonnassa voittamaan, toivon kyllä kovasti.

Ei huvittaisi tehdä yhtään mitään juuri nyt. Lenkillä pitäisi käydä, samaten rullistelemaan olisi kiva lähteä ja se olisi hyödyllistäkin kaiken lisäksi. Ja suurimpana onkelmana läksyt. Bilsaa, mantsaa ja englantia. Lempiaineitani siis, mutta silti ei jaksaisi vähempää kiinnostaa tällä hetkellä. Mieluiten vain lukisin kirjaa tai nukkuisin tai istuisin kalliolla mietiskelemässä. Mutta kalliollekin pitäisi kävellä, mihin en juuri nyt kykene. Bilsasta on kuitenkin läksyjen kuulustelu ja jos haluan että numero vähintään pysyy kasissa niin pitäisi lukea.

Ehkä jaksamattomuuteni johtuu siitä etten saanut haluamaani suklaalevyä. Lisäksi odotan innoissani viikonloppua, koko päivän on tuntunut perjantailta. Haluaisin vain levätä ja olla ajattelematta koulua, en ole tottunut siihen että ei enää ole loma. Abiskon matka sotki minua entisestään, tänään kun oli vasta neljäs varsinainen koulupäivä. Ja vieläpä kahdeksasta neljään ilman hyppyjä. Ai vitsi että odotan viikonloppua ja suklaalevyä.

Haluaisin myös Abiskoon vaeltamaan taas, luonto ja maisemat siellä ovat niin upeita. Ja Kyproksella myös. Pitäisipä latailla Abiskon kuvat nettiin..

Vuodatuspa hyvinkin

Olen taas koko päivän ollut aivan totaalisen no-life.

Aamulla heräsin seitsemän aikoihin kun veli oli aamupalalla, lähti sitten kahdeksan aikoihin Lyseon pihalle josta matka jatkui minun ikioman kamerani kera Helsinkiin. Jotenka siis tänäänkin jo moneen ja taas moneen kertaan kaivattu kaverini reissaa siellä mihin minä haluaisin päästä. Ja tarkoitan siis kameraani, en niinkään veljeäni. Hän nääs tekee katalan tempun ja vie tämän paremman koneen Kuopioon jonne muuttaa opiskelemaan. Ja saa sitten odottaa minua sinne kyläilemään, ainakin kunnes H&M sattuu saapumaan tännekin.

LadyKillerin kenkäblogin innoittamana tekisi kauheasti mieli shoppailemaan. Ah, Nicosiaan olisi niin unelma päästä taas. Tai Pafokseen, kummin vaan. Tai jos täältä löytyisi joku ihana kauppa missä myytäisiin rentoja ja löysiä tyttöjen farkkuja, sellaisia missä olisi ihania kulutushaalistuksia sun muuta ihanaa. Pafoksessa oli juuri unelmafarkkukauppa, mutta kun hinnat olivat sellaista 60 puntaa niin ei kiitos.

Oon huomannu että musta on tulossa ylinaisellinen. Tai no ehkä enemmän sellainen kuin olen aina unelmoinut olevani, jotenka siis ei sittenkään naisellinen. Mutta ostin yhden päivän aikana kynsiviiloja, puuterin, kynsilakan, ripsivärin ja hiuspinnin. Aiemmin en olekaan omistanut noista kuin puuterin ja kynsilakan. Ja olen totaalisen ihastunut hajuveteen jota ostin Body Shopin alennuksesta Pafoksesta. Se on niin ihanaihanaihana, sellainen raikas ja hedelmäinen ja tuo ihanasti kesän muistot ja Kyproksen hiekkarannat mieleen. Naminami. Aiemmin kun en ole hajuvesistä oikein perustanut, mutta tuota ruiskuttelen käsivarren täyteen vaikka olisin vain kotona ja kävisin korkeintaan lenkillä. Tai no varon kyllä liikaa käyttöä. Mutta pelottavinta on se että laitan huulikiiltoakin vaikken lähtisi mihinkään, välillä vaan tulee sellainen olo että nyt pitää tehdä jotain. Ja se tarkoittaa huulikiillon lisäystä. Lisäksi olen pitänyt hiuksiani lähes aina yleisillä paikoilla ponnarilla tai yksinkertaisella nutturalla. Ennen kuljin aina hiukset auki. Kauheaa, alan ihan pelätä itseäni, kohta varmaan pukeudun vaaleanpunaisiin pitsimekkoihin. Iik.

Isä ei ole vieläkään ole huomannut rustokorvistani. Ja se laitettiin tiistaina. Taas nähdään miten paljon se minuun huomiota kiinnittää. Tai no huomauttaahan se jos olen esimerkiksi unohtanut sammuttaa oman huoneen valon, laittanut jääkaapissa jotain väärälle hyllylle tai jotain vielä turhanpäiväisempää. Ei siinä mitään jos huomauttaisi nätisti, mutta kun huudetaan kurkku suorana ja kymmenin kirosanoin höystettynä ja vaikka miksi aivoköyhäksi haukutaan samalla, niin ei ihmekään että meikäläisellä menee hermo. Tänään sain pyöräillä kaksi tuntia että onnistuin rauhoittumaan edes vähän. Miten useina iltoina olenkaan saanut itkeä itseni uneen isän takia, miten usea asia onkaan mennyt aivan piloille isän takia. Oikeasti pelkään ja halveksin sitä miestä.

Niin, siis joskus aamupalan ja lyhyen koneella foorumeissa ja blogeissa kiertämisen jälkeen lähdin pyöräilemään kun riideltiin jälleen isän kanssa, sitten taas kotona heti koneelle ja meseen. Äippä kävi jätskiautolla ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen ja kauhistelin T:n kanssa kännykän välityksellä millasia uusia opettajia koululle tulee. Ja oppilaitakin, ei sen puoleen. Kaikki miinus yksi entisestä koulustani tulevat ovat niitä jotka puhuivat minusta koko ysiluokan ajan pahkaa selän takana kuvitellen etten tajunnut. Tekisi mieli kertoa kyseisille henkilöille että tajusin, ja että se satutti. Olisivat edes sanoneet päin naamaa, mutta eihän se onnistu.

Njoo, alkuperäiseen aiheeseen jälleen: käytiin sitten illalla äipän kanssa pesemässä Pyry järvessä. Yritin kyllä selittää järven rehevöitymisestä mutta kun ei kuunnella niin ei. Ja äitikin sitten raivosi minulle kun kuulemma neuvon koko ajan ja se on äärettömän ärsyttävää. Kyllä, tiedän tuon itsekin. En vain voi mitään sille että odotan itseltäni ja muiltakin täydellisyyttä. Ei, minä vaadin sitä. Varsinkin itseltäni.

Haaveilen kielikurssista. Englantiin tai Ruotsiin ensi kesänä. Maks. vähän yli 1400 euroa. Ja minähän revin ne rahat jostain. Menen mihin vaan töihin että saan ne. Kylläkylläkyllä. Ja kun päätän jotain niin sen toteutankin sitten.

Silmäni alkavat lupsua kiinni ja pitäisi katsoa kuka viitsikään herättää Myrskylintuni iltaunilta. Hyvää yötä.

Kaksi kertaa ojassa, kolme auton alla...

... ja kerran seinässä hevosen ansiosta. Kivaa!

Onpas ollut tapahtumarikas päivä, ja kello on vasta puoli neljä. O.O

Ensinnäkin kävin aamulla puoli kahdeksan aikoihin juoksemassa, oli ihanaa kun muita ei näkynyt tai kuulunut mailla halmeilla ja ilma oli lämmin ja melko pilvinen. Ei liian kuuma siis onneksi, ja tuohon auringon paisteeseen on jo himpun verran ehtinyt kyllästyä. Tosin pitäisi nauttia siitä vielä kun voi..

Aamupäivä meni sitten koneella istuessa ja pari hurjan kokoista vaatekaappiakin raahattiin muun perheen kanssa autokatokseen josta tulee varasto. Sitten meillä onkin kylmä ja lämmin varasto ja vielä se autokatoskin lisäksi. Hurjaa.

Yhden aikoihin (syötyäni mikrokaurapuuroa mustikkakeitolla) lähdin tallille pitkästä aikaa polleja katsomaan. Siivoilin ja järjestelin tallia ja otettiin sitten Goodwill Game aka Jässi harjattavaksi. Harvinaisen nätisti se oli vaikka käytävällä pitikin naruista huolimatta seilata edes takaisin ja minunkin seinäänliiskaamistahan oli myös pakko yrittää. Kaviot sain varmaan ekaa kertaa Jässiltä kunnialla putsattua, en edes meinannut saada kaviosta päähäni kuten viimeksi. Tajusin että tykkään Jässistä älyttömästi, se on juuri sellainen kaveripolle joka esittää kauheeta pahista ja sitten sen kanssa saa leikillään tapella. Tosin Juliette Verde oli kyllä vieläkin kivempi..

Kotimatkalla kiersin pitemmän reitin, ei innostanut kulkea koko kahden kilsan matkaa moottoritiellä. Kotimatkaan vierähti sitten tasan 26 minuuttia jonka aikana meinasin ajaa kaksi kertaa ojaan ja jäädä kolmen auton alle. Autoilijat kun kaahaa ihan älytöntä vauhtia kun ajattelee ettei siellä koskaan kukaan kulje.. Tosin itsekin viiletin yhden älyttömän pitkän ja ihanan alamäen täysillä alas ajattelematta voisiko sieltä tulla joku, mutta ajoin sentään reunassa! Ja kypärä päässä tietystikin.

Njaa, mitäköhän tänään vielä ehtii tapahtua ennen kuin ehdin nukkumaan?

Nauru ilo hysteerisyys

Ilo kuplii sisälläni,
poreilee vatsassa.
Poksauttaa pullonkorkin,
hytkyttää hartioita.
Nauru.

V ja J jäi sitten kiinni huijauksesta. Ne väitti mesessä että J on V. Aluks uskoin mutta kun näin yhteisön ihq-galleriassa niin olin jo 90% varma huijauksesta. Lopulta paljastin ne "Saaran" avulla, kiitos rakas :D Ilman sua mun ilta ois ollu paljon tylsempi ;)

Huomenna paljastakaamme pojille että tiedän huijauksesta.

Possessiivipronomini ja lime kynsilakka

Ai, kirjoitin toissapäivänä. En muistanutkaan.

Heräsin kuudelta. Ihanaa. Ja aurinko oli jo noussut ja paistoi oven raosta ihanasti. Rakastan aamuja *pienempikuinkolme* Mutta silti olen hölmö ja tuhlaan ne tietokoneella. Riippuvuus teettää.

Leikkasin eilen hiukset. Ihanaa, vihdoinkin! Nyt ne on edestä lyhyemmät kuin takaa, pitenevät siis silleen tasaisesti. Ja niissä on kerrostustakin. Ne on ihanat, mut en raaskis värjätä niitä. Kun ne on nyt niin täydellisen väriset tummanoranssit / kultaiset, mutta pakko ne on juurikasvun takia. Mut toivon että kun värjään jälleen vaaleaksi kupariksi että se väri haalistuisi jälleen tällaiseksi ihanaksi kuten se on tehnyt jo kolmen vuoden ajan. En edes muista minkä väriset hiukset mulla on oikeesti..

Ja kampaaja värjäs miun ripset ja kulmakarvatkin. Odottelen vain innolla että kulmien väri haalistuu ennen kuin uskallan naamaani pihaa kauempana näyttää. Mut ripsiin rakastuin. En oo ikinä värjänny niitä ees ripsarilla ja nyt kun ne näkee kunnolla niin huomasin että ne on tosi pitkät ja kaarevat. Ja niin se kampaajakin sanoin, veli samaten. Ennen kun koko ripsiä ei oo edes huomannu ku ne on ollu niin vaaleet.. Pitäs ostaa mustaa ripsaria :D

Ja ostin muuten eilen limeä kynsilakkaa, aivan ihanaa! Vielä kun saisi sitä turkoosia ja ruskeaa niin kaikki olis täydellistä! Ja sain uudet kengätkin, sellaiset punaiset hienot ihanat joita en raaski käyttää. Oon kenkien suurtuhoaja, lättäjalat nääs. Ja äippä lupas että saan tilata Ellokselta ne pari paitaa joihin ihastuin ikihyviksi (khaki huppari + ruskea neuluetakki) ja sanoi että rupeaa tekemään gerbiileille terraariota jo tällä viikolla kun jää lomalle. Ihanaaihanaaihanaa! Ja lisäksi saan vielä rustokorviksenkin tiistaina, voisko olla hauskempaa? :D Kauheeta, en mie haluais olla tällänen materialisti, ihan ällöttää. Ehkä pitäisi opetella elämään oikeaa elämää?

En suosittele juomaan kahta mukillista vihreää teetä tyhjään mahaan heti aamulla. Ei, en tehnyt sitä tänään, eilen vain. Vitsin Ville kun se huijaa mua. >.<

Sekalaista

Ahihi se mailas :D Eikä siitä sen enempää paitsi että nyt ainakin vielä leijailen pilvissä tuon asian johdosta!

Pyry oli tosi kiva lenkillä eilen. Kolme ihmistä tuli vastaan, kahden kohdalla ei päästänyt pihahdustakaan vaan nuuskutteli tienvarsipusikossa. Autojen kohdalla pikkutiellä kyllä hyppi ja pomppi ja haukku, mutta isolla tiellä sain antaa sen mennä melkein täyslöysällä narulla ja se vaan käveli nätisti vierellä tai ojassa. Ja lisäksi nouto- ja tuontiharjoitukset suju eilen ylihyvin, eikä poika yrittänytkään syödä meikäläistä kertaakaan o.O :D

Linnut oli muuten aika hauska elokuva. Häiritsi vaan ne erikseen lisätyt taustat, mutta kaikkeen tottuu. Loppu oli tylsä ja fiksu. Ne rakkauspapukaijat aiheutti kuitenkin kaiken.