Kirja nro. 32

Kirja nro. 32, A. A. Milne: Now We Are Seventy-five
Tiddely-pom!

Kirja nro. 31

Kirja nro. 31, J.K. Rowling: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Liian synkkä, liian sekava, liian koukuttava, liian pitkä, liian lyhyt, liian vähän Tylypahkaa ja ihan liian nopeasti ohi. En muista milloin olisi jonkin kirjan lukemisen jälkeen ollut näin sekavat fiilikset kirjan suhteen - en tiedä pidinkö tuosta kirjasta vai onko se mielestäni huono, kuitenkin se imaisi mukanaan niin että vaikka olin umpiväsynyt illalla, en voinut jättää kirjaa kesken ennen kuin ihan oikeasti meinasin nukahtaa tai jopa nukahdin kirjan ääreen.

Kirja nro. 30

Kirja nro. 30, J.K. Rowling: Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Ah, not so happy ending! Kirjan loppu varmisti sen että haluan tietää mitä siinä viimeisessäkin Potter-kirjassa sitten tapahtuu, mutta samalla tuntuu vähän samalta kuin silloin kun Serranon perheen porukka oli vaihtunut ties miten paljon, jotenkin toivon että olisin lopettanut Potterien lukemisen ajoissa jotta kaikki olisi ollut hyvin ja kivasti ja onnellisesti ja kuten alussa. En osaa yhdistää puoliakaan kirjan asioita toisiinsa, en muista enää mitä alussa tapahtui jne.: ilmeisesti taas niitä kirjoja jotka pitää lukea useampaan kertaan että tajuaisi kaikki syy-seuraussuhteet. Mutta tykkäsin tästä kuitenkin.

Vaikerointi kaikuu viemäriverkostossa eikä otsikko liity paljon mihinkään taaskaan

Kertosko joku mulle miten täällä Saksassa joudun ihan ihmeellisiin, Suomessa tuntemattomiin tilanteisiin?

Viikko sitten menin Satua vastaan Suomi-keskukselle ja kattelemaan että millaset ne niiden markkinat on, kunnes kohta totesin itse töröttäväni varpaat jäässä _myymässä_ lettuja siellä - vieläpä letunmyyjistä ainoana jolla oli ääni tallella = jouduin puhumaan tuntemattomien kanssa saksaksi!

Tänään sain kutsun kahteen eri aupparitapaamiseen ja tällä hetkellä yritän toimia viestinvälittäjänä näiden kahden ryhmän välillä ja yrittää sopia että jos nähtäs kaikki kerralla.. Miks kaikki vaan pitää järjestää niin lyhyellä varotusajalla (okei, toinen tapaaminen oli epävarmasti ja epämääräisesti tiedossa jo noin viikon, mutta toisesta kuulin tänä aamuna) ja miks just miun pitää taas joutua tällaseen vaikeahkoon välikäsitilanteeseen - ihan kuten ties miten monesti on käynyt niin että henkilö A uskoutuu miulle henkilöstä B ja henkilö B uskoutuu henkilöstä A - yritäpä siinä sitten olla puolueeton ja sitä rajaa.. -.-'

Tänään oon muutenkin ollu ihan horroksessa, en oo heränny ollenkaan.

Voisipa olla kuin Muumit

"Mamma, enää et pitkästy! Me muutamme majakkaan!"

"Siitä tulee mukavaa!"

Kirja nro. 29

Kirja nro. 29, J.K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta
Haa, tämän siis näin Tuulian luona dvd:ltä joskus ja olin niin sekaisin henkilöistä että huhheijaa :D Kirja oli ehkä liian paksu, jossain vaiheessa luin lähinnä että saisin kirjan loppuun ja voisin aloittaa seuraavan. Voldemortin tapaaminen ja muutenkin se kirjan jännin osuus meni vähän ohi: taika tuonne ja toinen tuonne, se taisteli sen kanssa ja tuo tuon kanssa ja sitten pääpahis vaan haihtui ja jee. Kirjan alkupuolisko oli siis paljon enemmän meikäläisen mieleen kuin loppuosa, ja loppukin oli sitten vaan jotenkin tylsän neutraali ottaen huomioon kirjan tapahtumat. Ehkä huonoin lukemistani Pottereista tähän mennessä, petyin.

SATAA

Siellä sataa jotain muuta kuin vettä! Valkoista ja Leenan sanojen mukaan oikein räiskäleen kokoisia hiutaleita :)) Lähes hypin tasajalkaa naama kestovirneessä kesken pölyjen pyyhkinnän kun satuin katsomaan ikkunaan ja näkemään jotain ihanaa valkoista leijailemassa taivaalta!

Ehkä on kuitenkin vielä liian aikaista unelmoida valkoisesta joulusta, mutta viimeistään huomenna pitää kyllä lähteä metsästämään talvitakkia, sateenvarjoa ja joulukalenteria! Enää puolitoista viikkoa ja on joulukuu <3

Kyllä, olen talvi- ja jouluihmisiä, oikeastaan kaikkia muita vuodenaikaihmisiä paitsi kevät. Jouluaatto ei kuulu lempparipäiviini tylsien rutiinien ja huonojen muistojen (r.i.p. Noisette 24.12.2005) vuoksi, mutta joulun odotus on jotain niin kivaa, piparintuoksuista, kaakaonmakuista, kuusenneulasten tuntuista ja kuusenkoristeista irronneiden kimalteiden loistokasta ettei siitä voi olla tykkäämättä - kun vielä lisätään mukaan lahjapaperin rapina ja kuvitellut tontut hyppimässä ikkunoiden takana :)

Harmi että olen uudenvuoden yksin porukoiden lähdettyä jo takaisin Suomeen, Saksan perheen ollessa vielä Suomessa ja Sadunkin ollessa vielä Suomessa. Mutta ainakin saan herkutella ihan rauhassa ja olla möllöttää ja lähteä kuvaamaan ilotulitteita juuri kun itse haluan!

Ja jihuu, huomenna on lauantai ja voi nukkua pikkuisen pidempään, samoin kuin sunnuntaina jolloin on kokonaan vapaapäivä :)

Valokuvatorstai, 109. haaste

Viimeksi otin osaa haasteen numero 95:n kohdalla, olisiko taas aika?

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.

Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Tylsähkön konkreettinen enkä tiedä tykkäänkö tarkennuksesta, pillereiden (kissan särkylääkettä..) varjot häiritsevät nyt koneelta katsottaessa. Taitaa muuten olla ensimmäinen uudella kamerallani, Canon EOS 450 D:llä, otettu julkaisemani kuva! Harmi etten löytänyt talosta useampaa herätyskelloa kuin tuon lasten pysähtyneen sekä perheen äidin toimivan joka ei sopinut kuvaan..

Kirjat nro. 27 & 28

Kirja nro. 27, J.K. Rowling: Harry Potter ja Liekehtivä pikari
Luin tämän jo jonkin aikaa sitten enkä niin kauheasti siis enää jaksa muistaa, mutta ainakin se hyvä puoli tässä kirjassa oli etten ollut katsonut elokuvaa ennen kirjan lukemista (enkä sen puoleen ole nähnyt vieläkään)! Oli kiva kun sai rauhassa miettiä kuka on se pahis joka tahtoo Harrylle selvästi pahaa, itse asiassa taisin osua päättelyissäni väärään henkilöön kaiken lisäksi.. Jotkut jutut tuntuivat enemmän vain kirjan täytteeltä kuin juoneen kuuluvalta, mutta ihan keskiverto lukukokemus kyllä taas.

Kirja nro. 28, Chun Shu: Beijing beibi
Oikeasti tämä olisi kyllä kirja numero jotain-kymmenen-alapuolelta, mutta en muistanut lukeneeni tätä tänäkin vuonna ennen kuin se kävi ilmi muistikirjastani. Todellakin siis vakiolukemistoa, muistelisin lukeneeni tämän noin kuusi kertaa? Juoni ei ole hääppöinen, lopetus tönkkö ja kaikkea, mutta kirjan fiilis on niin ihana loistava lumoava kiva jännä, että vaikka muistankin tapahtumat lähes ulkoa en voi olla lukematta tätä kirjaa uudestaan ja uudestaan, ja aina tykkään lukemastani yhtä paljon. En osaa sanoa mikä tässä kirjassa iskee, ehkä se teiniangsti on jotenkin lohduttavaa ja päähenkilön elämä niin erilaista kuin omani? Tjtn. Sopii luettavaksi tietyssä fiiliksessä, ei kesällä. (Jos jollakulla sattuisi ylimääräinen tällainen kirjahyllyssä pölyttymään niin ostaisin mielelläni!)

Vanhat hyvät ajat

Voi itku <3 Kiitos Meepu!

Pilvet lipuivat kuutamon ohi

Niitä olotiloja jolloin haluaisi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä tabula rasalta ja unohtaa kaiken mitä on takana. Harmaa päivä, hengitys höyryää ja ihailen alakerran rouvaa joka on niin energinen ja hymyilee aina ja voi että kun inhoan rahattomuuttani ja laiskuuttani ja sitä etten osaa nauttia ja angstaan vaan vaikka niin moni unelmani on toteutunut! Haluan jo oman kämpän jonka saisi sisustaa ihan niin kuin haluaisi, haluan kanit tänne ja koiran jonka kanssa voi juosta itsensä näännyksiin puistossa.

Rakastan tätä ulkoasua, osaisinpa minäkin!

Kirja nro. 26

Kirja nro. 26, J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Paras näistä tähän asti lukemistani Pottereista ja ehdottomasti parempi kirjana kuin elokuvana! Erityisellä innolla ahmin rääkyvän röttelön tapahtumat, vihdoinkin sain jotain selvää henkilöiden yhteyksistä toisiinsa! Miten elokuvassa saatiinkaan siitä kohtauksesta niin vaikeaselkoinen?

Kirja nro. 25

Kirja nro. 25, J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Onneksi en muistanut tästä elokuvasta läheskään niin paljoa kuin ensimmäisestä. Pelottavin kohta eli Harryn ja kumppaneiden seikkailu salaisuuksien kammiossa ei herättänyt yhtään samoja fiiliksiä kuin elokuvassa, mutta pikkunoitien seikkailut linnassa muuten oli kuvattu paljon paremmin ja ajatuksenjuoksussa oli helpompi pysyä mukana kirjassa kuin elokuvassa. A much better than the first part, I'd say!

Kirja nro. 24 + 14b

Kirja nro. 24, J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
Päätin vähän yrittää sivistää itseäni lisääkin, ja kun koko Potter-sarja perheen kirjahyllystä löytyy niin miksipä en sitä hyödyntäisi. Koko tämän kirjan ajan mietin vain mitkä kohdat oli elokuvassa muutettu ja mitkä jätetty ennalleen. En oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai enkö, se häiritsi että olen nähnyt elokuvan jo aiemmin (niin monta kertaa kuin se on telkkarissa näytetty eli _monesti_) joten kuvittelin esimerkiksi henkilöt sellaisiksi kuin ne elokuvassa ovat, enkä osannut luoda niistä omaa käsitystäni. Olen varmaan ihan hukassa sitten kun alan lukea niitä kirjoja joista en ole nähnyt elokuvaversiota..

Ja kirja numero 14 toiseen kertaan tänä vuonna, eli Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Nyt en niin paljoa sekaantunut henkilöissä ja heidän välisissä yhteyksissään kuin viimeksi, jokin juttu jäi kutittamaan takaraivoon tämän luettuani mutten enää muista mikä.. Luin tämän siis ennen tuota kirjaa numero 24.

=)

Elämä on taas kääntänyt suupieliään parempaan suuntaan.

Tiistai-iltapäivään asti aikaa tuhlata 20 euroa jotka on tarkoitettu ruokaan, katsoa perheen laajakuvatelevisiosta perheen dvd-kokoelmaa ja datata 24/3. Ehkä pistäydyn ulkonakin :)

Voisin yrittää hakea opiskelemaan eläintenhoitajaksi? Tai psykologiaa tai kehitysmaajuttuja tai graafista suunnittelua tai äidinkieltä tai eläinfysioterapeutiksi taitaitai. Maailma on mahdollisuuksia pullollaan mutta elämä liian lyhyt.

Cheer up

Jos vaikka miettisin elämääni uusiks? Tai jotain.

Mä en haluaisi Suomeen jouluksi koska tiedän mikä siellä odottaa, mut.. Pakko? Tai ehkä ei. En tiiä.

Haluaisin vaan nähdä koirien suloiset silmät ja heiluvat hännät ja kun äiti kirjoitti että "Pyry on innoisssaan kun saa leikkiä lehdissä." niin tuli ikävä sitä hösöä kaveria ja pikkuisia kaneja jotka voi kaapata syliin ja joiden otsan voi asettaa nenäänsä vasten ja Topia jota ei ehkä olekaan enää seuraavalla kerralla. Haluaisin laukata täysillä hiekkatiellä ja vääntää koulua mutaisella kentällä ja rapsuttaa Santtua korvien takaa mistä se tykkää. Haluaisin nähdä järven ja käydä supermarketissa! Syödä Lontoonrae-suklaata, lukea Muumeja in English ja polttaa suitsuketta.

Nyt aion lintsata kurssilta ja mennä kahville yksin angstaamaan.

Ihihihihihihii

Lähtö Pariisiin 13. marraskuuta 07.00!!

Paria päivää vaille kuukausii, iih! Oon pitkästä aikaa oikeesti innoissani jostain :D En jaksanu tänään keskittyä kurssilla ihan kauheesti, rakastuin Berliinin syksyyn ja kahiseviin lehtiin ja funtsin että pitäskö piipahtaa Suomessakin marraskuussa kun olis mahkuja.. Kävelin Jeikon kanssa kotiin ja oli ihanaa kun sai harjotella englantia (japanilaisen kanssa)!

Raitoja ruutupaperilla

Kamut

Maria Mena
http://www.my-mojo.net/
Ich + Ich

Kirjat nro. 4 - 23

Postaus jonka kirjoittamista olen suunnitellut keväästä lähtien.

Kirja nro. 4, Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto
Tykkäsin fiiliksestä. Ehkä vähän tylsä paikoitellen, mutta tykkäsin karusta realismista ja pienistä vivahteista ja siitä että luin kirjaa ensimmäisten kunnollisten lunta sulattavien kevätauringonsäteiden valossa.

Kirja nro. 5, Karin Slaughter: Piinattu
Taattua Slaughter-laatua. Välillä jopa turhan raaka, mutta imaisi mukanaan. Aiemmin olen lukenut saman kirjailijan "Sokaistu"-nimisen kirjan. En oikein osaa sanoa kumpi oli parempi.

Kirja nro. 6, Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Outo, sekava, ei auennut. Kirja suorastaan huusi että "Lue minut toisen kerran niin saatat tajutakin jotain!" Toisen lukemiskerran arvoinen kyllä. Sen kertoo sekin että kirjasin tällaisen kohdan ylös:

"Lukeminen", hän sanoo, "on aina tätä: asia joka on tässä, kirjoituksesta tehty asia, kiinteä, aineellinen esine, ja tämän esineen kautta päästään kosketukseen jonkin muun kanssa joka ei ole läsnä, jonkin muun kanssa joka kuuluu näkymättömään, aineettomaan maailmaan, koska se on vain ajateltavissa, kuviteltavissa oleva, tai koska se on ollut eikä ole enää, mennyt, saavuttamaton, kuolleitten maassa..."

Kirja nro. 7, Tove Jansson: Moominpappa at Sea
Surumielinen, pelottava, suloinen, kaunis, herkkä unelmointikirja. Luettava uudestaan!

Kirjat nro. 8-11, Christian Jacq: Ramses-sarjan kirjat Ramses - valon poika, Kadesin taistelu, Abu Simbelin valtiatar ja Lännen akaasiapuun alla
Ei pahaa sanottavaa, luonnollisesti kirjasarjan huomioon ottaen. Kadesin taistelu on muistaakseni näistä mieluisin.

Kirja nro. 12, Paulo Coelho: Alkemisti
Ihana, sadunomainen fiilis ja opettavainen tarina. Kaunis, tämäkin pitäisi lukea uudelleen että kaiken siitä ymmärtäisi.

Kirja nro. 13, Agatha Christie: Kymmenen pientä neekeripoikaa
Fiilikset lukemisen aikana olivat laimeat. Missä kaikki jännitys, ennalta-arvaamattomuus? Loppu yllätti mutta silti odotin kirjalta paljon enemmän kuulemani perusteella. Pettymys. Vai enkö vain tajunnut jotain?

Kirja nro. 14, Sujata Massey: Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus
Sarjan ensimmäisen osan omistavana voisin todeta ettei tämäkään kirja ollut pettymys. Aina näitä Rei Shimura -kirjoja lukiessa tulee sellainen mukava fiilis ja inspiraatio, jota en osaa selittää. Kirja imaisee mukanaan.

Kirja nro. 15, Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
Todella viihdyttävä, hassu, ihanilla juonenkäänteillä varustettu, sai ikävöimään Tukholmaa ja nauramaan!

Kirja nro. 16, Minette Walters: Pirunkettu
Omasta kirjahyllystäni löytyvä kesäkirja joka tuo ruohon tuoksun nenään vaikka keskellä talvea. Ehkä tavallaan vähän laimea, muistan tapahtumien kulun ulkoa.. Jollain hupsulla tavalla tykkään tästä kirjasta vaikkei se toisaalta ihmeellinen olekaan.

Kirjat nro. 17-23, C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, Velho ja leijona, Hevonen ja poika, Prinssi Kaspian, Kaspianin matka maailman ääriin, Hopeinen tuoli & Narnian viimeinen taistelu = Narnia - kaikki tarinat
Pitihän tämä yleissivistyksen vuoksi lukea kun perheen kirjahyllystä löytyi. Alku imaisi mukanaan, keskiosa oli puuduttava, "Kaspianin matka maailman ääriin" herätti taas lukuinnon ja "Narnian viimeinen taistelu" oli turhan sekava ja irrallinen ja pilasi muuten keskimääräisen miellyttävän lukukokemuksen. Ensimmäinen kirja oli paras, oli hauskaa lukemisen aikana arvailla missä järjestyksessä kirjat on kirjoitettu, kun en sitä ulkoa muistanut. Keskiverto fantasiakirja, jota lukiessa saattoi kuvitella keijujen lepattelevan ympäriinsä vanhoissa metsissä ja komeissa puistoissa.

Pelkäänpä että ainakin joku unohtui :( En ole varma luinko Aino Kallaksen Sudenmorsiamen koulun takia ennen vai jälkeen vuodenvaihteen..

Totally stupid

Tuli niin typerä, idioottimainen, saamaton ja kaikin puolin surkea ja kauhistunut olo kun näin Sheilan torstaina laittaman sähköpostin että teki mieli hakata päätä tiiliseinään. Sen sijaan tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen ryhdistäydyin ja kirjoitin Sheilalle sähköpostia silmät ristissä puolen tunnin ajan englanniksi peiton alla läppärini kanssa jottei Anniina tuossa kaappien takana heräisi.

Pelottaa vain mitä Sheila vastaa ja milloin. Olen vain ollut niin typerä, miksen ikinä opi mitään mistään?! Ryhdistäydy neitiseni, jooko?

Lisäksi olen tänään syönyt putkilollisen Pringlesejä, pussillisen karkkia ja vielä minikokoisia suklaapatukoita ja haahuillut päämäärättömänä kaupungilla saamatta mitään aikaan. En voi olla millään tasolla tyytyväinen itseeni, en vaikka miten etsisin viime ajoista jotain hyvää mitä olen tehnyt, sanonut tms. Mutta kyllä minä vielä opin!

Olotila -10

Olen menettänyt fiiliksen. Inspis olisi suurempi.

//Edit, lainaus foorumista:

"Amar kirjoitti:

Ostinpa sitten viidellä eurolla postimerkkejä ja kotona tajusin että ne onkin vaan Saksan sisäsiin kirjeisiin :roll:

Meiän täytyy alkaa kirjeenvaihtoon :lol:"

Ah, toi kommentti vähän helpotti tuota vatutusta :D Että Sara, yritän uskaltautua huomenna postiin ton kirjepakettisysteemini kanssa ja toivoa että osaan kommunikoida postisedän tai -tädin kanssa ja saan paketin postiin. Olit varmaan onnekkaampi kun eksyit pimeille kujille tallustelemaan rahan tuhlauksen sijasta.. Ja sori ihan kauheasti kun oon ollu näin laiska ja saamaton ja huonomuistinen etkä oo vielä saanu postia :(

Kiva päivä

Uskoin melkein keijujen olemassaoloon, söin (Mc) Sundaen kinuskikastikkeella, matkustin vanhalla lipulla S-Bahnissa ja illalla kävelin kotiin mandariinin tuoksuista hajuvettä käsivarressa, kynnet punaisina Kentin ja Ich & ich:n musiikkia kuunnellen.

Sivulausevajaus

Astuin eilen lankeemuksen tielle. Join kahvia! Kupillisen. Se ei oikein maistunut miltään. Kai se oli ihan okei sitten. Sattui vain koska Arnoldsin Saksalaisesta vastikkeesta sai kahdeksalla eurolla kuusi donitsia ja kaksi kahvia ja koska Sadulla oli donitsinälkä. Loppujen lopuksi kävi niin että kaksi minun donitsiani unohtui Sadulle kun minulla oli kiire S-Bahnille. Enkä näe Satua ainakaan ennen keskiviikkoa joten annoin hänelle luvan tuhota ne. Harmillista. Aiemmin olen vain fanittanut mokkajääteläöä ja -karkkeja, kahvijogurttia ja muuta kahvitavaraa, mutten ole uskaltautunut juomaan itse lientä. Ehkä voin juoda sitä toistekin. Sokerilla ja maidolla.

Viikonloppu oli kiva. Perjantaina alkoi vapaa kahdeksan jälkeen, riensin kaupungille ja ostin ainakin farkut ja O.C.:n ensimmäisen kauden dvd-boksin josta olen viikonlopun aikana katsonut 5 dvd:tä eli 20 jaksoa. Perjantaina uskaltauduin myös ostamaan saksalaisia karkkeja, lakritsia ja jotain hedelmäjuttuja - lakritsit olivat yllättävän hyviä! Ostin ja valmistin itselleni myös sellaisen uunissa lämmitettävän pitsan, paketissa oli niitä kaksi joten toisen söin eilen. Tänään olen syönyt vain riisikakkuja, muroja ja ruisleivän tapaista. Minun pitäisi saada tästä viikonlopusta ruokarahaa 15 euroa, kun perhe oli reissussa, joten jään reilusti voitolle kun ruokaan on mennyt vain noin kaksi euroa + karkit noin 1,5 euroa.

Eilen käytiin Sadun kanssa kaupungilla. Kävelin ihan turhaan Tiergartenin U-Bahn-asemalle ja jäädyin. Mittari näytti 24 astetta mutta siellä TUULI ja olin liikenteessä vain t-paidassa useimpien pukeuduttua takkeihin ja joidenkin jopa pipoihin ja kaulaliinoihin. Värjöteltyäni tuolla U-Bahn-asemalla jouduttiin sopimaan Sadun kanssa törmäys Haupparille, kävin matkalla kaappaamassa pitkähihaisen mukaan. Seikkailtiin pelottavassa tunnelissa josta pääsee Siegessäulen juurelle ja käveltiin ja juteltiin vain, päädyttiin Ku'dammille ja ostettiin kurssikirjat. Täällä käy hirmu harvassa kaupassa Visa Electron! Käytiin myös KaDeWessa, oli tuskaa löytää ensinnäkin vihkoja ja toisekseen vihkoja jotka maksoivat vähemmän kuin 5 euroa. Turvauduttiin sitten alehyllyn apuun.

Tämän päivän olen vain tylsäillyt. Nyt viikonloppuna tajusin että tämä ei ole mulle vain työpaikka, vaan myös koti! Päivälleen neljä viikkoa saapumisesta. Ilma on kylmentynyt. Kielikurssi alkaa tiistaina.

Kotiutumista

Nyt tuntuu jo vähän vähemmän turistilta kun vaihdoin vähän huoneen järjestystä ja heivasin perheen pikkutavaroita, kuten karttapallon ja jotain koriste-esineitä tuohon vierashuoneen puolelle ja laatikoihin :) Seinät tosin kaipaavat vielä täytettä ja muutenkin täällä on turhan steriiliä mun makuun, mutta ehkä asiaan tulee muutos kunhan pääsen kunnolla shoppailemaan ;) Harmittavasti kirjahylly on suurimmaksi osaksi täynnä perheen tavaroita ja nuo kukkaverhot on kamalat, mutta ehkä niitä sen vuoden kestää..

Maailma on äärettömän pieni

Pitäisi olla laittamassa lapsille jo iltapalaa, mutta koska jo Bloggerin aukaisin niin pakko todeta että koin taas yhden elämäni yllätyksistä äsken: Minna (Suomessa aika lähellä meitä asunut kaverini johon tutustuin lentokoneessa kun molemmat oltiin eri kielikursseilta matkalla kotiin) kertoi juuri mesessä että hän ja eräs tyttö joka asui meidän naapurissa Suomessa joskus 12 vuotta sitten, ja joka kävi samaa ala-astetta ekan luokan yms., ovat parhaimpia kavereita :O

Olin vähän että wtf, mutjoo... Yllätyin ihan hirveästi ja Minna antoi Marin meseosotteenkin ja voi apua kun siitä on 12 vuotta kun oon koko ihmistä viimeks nähny tai hänestä mitään kuullu! Tuntuu niin oudolta puhua sellaisen ihmisen, ikivanhan kaverin, kanssa mesessä... Mutta samalla todella kivalta ja hyvältä! Ei vaan tiedä yhtään millainen siitä toisesta on tullut vuosien varrella eikä mitään..

Very scary!

1. Berliinipostaus

Hitsiläinen, Serranon perhettä ei saa katsottua täällä edes Ylen Areenasta :( Pitäisiköhän laittaa valitusta menemään...

Elämä täällä Saksassa on alkanut muuten ihan hyvin. En eksynyt Hesan enkä Berliinin kentällä (pääkentälle en kuitenkaan lentänyt) ja lentokin meni oikein hyvin, vaikken taaskaan meinannut kuulla mitään lentoemäntien puheesta. Täällä Saksan päässä löysin perheeni ihan hyvin sieltä kentältä, huristeltiin sitten kotiin ja asunnon esittelyn jälkeen leikiskelin lasten kanssa ja olin illalla jo täydellisen poikki kaikesta riehumisesta.

Hmm, minulla ei ole perjantaista muuta mielikuvaa kuin että silitin pyykkejä pari tuntia ja illalla perheen vanhemmat lähtivät kaupungille, jolloin vahdin lapsia enkä saanut niitä ajoissa nukkumaan. Ainiin, törmäsin Katan ensimmäiseen itkukohtaukseen kun lapset halusivat välttämättä näyttää mulle uimahallin eikä saatu Katan polkupyörää varastosta - ja Katahan halusi välttämättä pyöräillä. Toinen itkukohtaus tuli kotiin tullessa kun ensin Kata ilmoitti haluavansa avata tämän kerrostalon alaoven ja Henkka ilmoitti avaavansa yläoven. Alaoven avaamisen jälkeen Kata päätti että haluaa avata yläovenkin ja voi itkuitku sitten kun en antanut ja olin "vähän" että huooooh, onneksi Kata rauhoittuu ilmeisen nopsasti kun vaan kysyin että tahtooko hän auttaa iltapalan teossa ja itku loppui siihen.

Eilen käytiin kahden tunnin ajan ajelemassa autolla ympäri Berliiniä, perhe näytti mulle paikkoja joissa kannattaa käydä. Ajelun jälkeen olin jostain syystä ihan väsynyt, onneksi meikäläisellä oli eilen tän päivän tapaan vapaata. Illallisen jälkeen käväisin minilenkillä Tiergartenissa pikkusateessa, jonka takia en kummemmin muihin ihmisiin törmännyt. Nyt kun perhe lähti juuri golfaamaan, suunnittelin suuntaavani varmaan taas Tiergarteniin vaikka kameran kanssa.. Ja ehkä jos uskaltautuisin johonkin kauppapaikkaankin, pitäisi ostaa kaikkea mitä en Suomesta viitsinyt mukana raahata. Ja siitäkin huolimatta että jätin tavaroita kotiinkin, jouduin maksamaan kuudesta ylimääräisestä matkatavarakilosta sen 30 euroa -.-

Njoo, laittelen kuvia täältä joskus joutessani, pitää toivoa että ensi kerralla kamera tajuaa ladata koneelle vain ne uusimmat kuvat eikä kaikkia kameran kuvia...

HHH (haikeilua, heppailua, hiustelua)

Hassua miten haikea olo tuleekaan joistain pikkuasioista. Kuten siitä kun siirsin ratsastuskypäräni eteisen lattialta omaan kaappiini odottelemaan aktiivisempia aikoja, siitä kun Serranon perheen tämänpäiväinen jakso loppui ja totesin että se on kyseisen ohjelman viimeinen jakso jonka voin hetkeen katsoa telkkarista ja siitä kun asettelin vaatteita matkalaukkuun yrittäen saada kaiken mahtumaan mukaan.

Eilen tallilla ei onneksi ollut niin haikeaa kuin kuvittelin. Oli hauskaa ja leppoisaa ja vähän kyllä suretti kun hyvästeltiin ihmisten ja heppojen kanssa ja mietin miten kivaa mulla on ollut noiden porukoiden ansiosta sen pari vuotta. Hassua etten silloin syksyllä 2006 edes etsinyt vuokrahevosta varsinaisesti, mutta päädyin kuitenkin vuokraamaan Kiriä. Silloinen ratsastuksenopettajani muutti Oulun lähelle sillä aikaa kun olin kielikurssilla Kyproksella enkä oikein tykännyt muista alueen ratsastuspaikosta. Tylsyyksissäni sitten eksyin ht.netin markkinoille, huomasin ilmoituksen Liperissä vuokrattavasta hevosesta ja kysyttyäni luvan äidiltäni soitin Maaritille, sovin koeratsastuksen ja vuokrasin upeaa Kiri-heppaa päivälleen 1½ vuotta ennen sen lopetusta.

Se oli elämäni paras pidempi ajanjakso, Kiri piti minut pinnalla monessa tilanteessa, sen kanssa sain unohtaa kaikki ikävät asiat, se ilahdutti ja vihastutti ja siitä tuli niin rakas etten voi tätäkään tekstiä kirjoittaa ilman kyyneliä kun mietin millaista elämäni oli Kirin eläessä. Vaikka herran taivaslaitumille siirtymisestä on kuitenkin aikaa jo 4 kuukautta ja muutamia tunteja vaille 12 päivää.

Nythän siis "vuokrasin" jostain viime kuusta lähtien Maaritin uutta hevosta, Salama-Sankaria, jonka isä on nykyinen ravikuningas Saran Salama. Santtu on säältään reilu 160 senttiä, siis noin kymmenen senttiä Kiriä suurempi, saman kokoinen kuin hevoset joilla yleensä ratsastin joskus yläasteikäisenä. Väriltään Santtu on aika ovela tummanrautias ja sitä ei parhaalla tahdollakaan uskoisi ravikuninkaan pojaksi. En ole ikinä ennen törmännyt ravisukuiseen hevoseen joka maastossa mieluumin laukkaa edellä menevän hevosen kiinni metrin päästä kuin ravaa!

Muutenkaan en hirveän ihastunut ollut Santtuun. Olihan se kivan kokoinen ja kiltti ja utelias ja vähän hupsu, mutta ratsastaessa se oli aina vain ok. Se ei saanut minua kiljumaan riemusta kun onnistuin jossain, se ei saanut minua raivon partaalle kuin tehdessään äkkipysähdyksen ravista ruvetakseen syömään, se teki aina mitä käskettiin eikä yrittänyt mitään metkuja kuten Kiri. Siinä ei ollut haastetta, se oli tylsä automaatti. Ensimmäisellä kerralla tosin lensin ruunan selästä loistokkaan pukin seurauksena, toisella kerralla (kun herra veti äärettömän neitimäisesti vihannestorin nenäänsä kun näpäytin vähän raipalla jotta heppa tajuaisi ettei kenttää reunustavia pusikoita saa syödä) pysyin selässä pukissakin.

Hevosen selästä lentäminen ei kyllä ikinä ole ollut yhtä hauskaa kuin silloin Santulta lentäminen. Yhtäkkiä tunsin miten hevonen tekee jotain raviin kuulumattomia askelkuvioita, miten sen takapuoli nousee ja miten leijun ilmassa pitäen vain ohjista kiinni - seuraavaksi näin vain lähenevän kentän pinnan ja sitten tunsin lonkassani lievää kipua kun makasin kyljelläni siinä kentällä Santun jalkojen juuressa. Jotenkin se leijumisolo oli niin siisti, haluaisin kokea sen uudestaankin, joskin ilman sitä lonkkakipua ^.^

Eilen Maarit yritti järjestää minulle samanlaiset hyvästelypukit kuin mitä oli tervetulopukituskin.. Santulle nimittäin kokeiltiin uutta satulaa, ja omg miten kauheaa oli istua yleissatulassa kun olin tottunut koulusatulaan! Aluksi jalat vatkas edes takas ja tuntui ettei takapuolen alla ole mitään, mutta ihan ok se oli sitten istua kun siihen tottui. Kenttä oli ihan löllönä tämän ja edellisen viikon sateiden takia joten Santtu ei jaksanut siirrellä koipiaan senkään vertaa kuin yleensä.... Pääasiassa tunti siis meni siihen kun käveltiin Annan ja Mellun vierellä löysin ohjin tehden päämäärättömiä kiemuroita kentällä, mie selostin mitä tapahtui Serranon perheessä toissapäivänä ja juteltiin koulusta ja lapsuudesta ja naurettiin hölmöille opettajille ja muille jutuille.

Sitten Maarit ja Minna tuli kattelemaan meidän ratsastusta ja haukkuivat meikäläisen lyttyyn: "miten voit olla niin vastuuton että jätät vuokrahevosesi tänne etkä käy edes kerran viikossa sitä katsomassa? Eivät nämä nykyajan nuoret osaa kyllä yhtään sitoutua mihinkään, ei mitään panostusta harrastuksiin..." :D Tallin ilmapiirin puolesta voisin tuolla erittäin mielelläni käydäkin vaikka sieltä Saksasta käsin jos joku maksaisi matkat sun muut, mutta oikeastaan odotin jo milloin voin hyvällä syyllä lopettaa Santun "vuokraamisen". Vuokraamisen lainausmerkeissä koska en ikinä edes suoraan sanonut että haluaisin alkaa kyseistä hevosta vuokrata, niin vain oletettiin koska meillä synkkasi aika hyvin ja kun olin vuokrannut Kiriäkin.. Mutta mitäpä tuosta, lähtiessäni tallilta tunsin että olen sitten vuoden päästä taas tervetullut takaisin jos haluan :)

Jotta tästä nyt ei ihan pelkkä heppapostaus tulisi, voisin hehkuttaa uusia hiuksiani! Ensinnäkin viime viikolla värjäsin ne ja niistä tuli taas ihanan väriset:
Eilen sitten kävin kampaajalla, tarkoituksena vain leikata nämä lähes olkapäille venyneet hiukset tuohon leukaan asti, mutta sittenpä kampaaja kysyi että laitetaanko jotain uutta ja totesin että voisihan se olla ihan kivaa.. Nyt meikäläisellä on vino otsatukka, takaa aika tarkalleen kallon alareunaan asti olevat hiukset jotka pitenee niin että ovat edestä noin leukaluun kohdalle. Ja pakko myöntää että tykkään näistä ihan mielettömästi, pitkästä aikaa kunnon lyhyet hiukset ja otsatukka! Viimeksi minulla on otsatukka ollut ala-asteen kolmannella luokalla, siitä lähtien ollut aina korkeintaan silloin tällöin sivujakaus ja ihan tasaiset, vähän kerrostetut hiukset. Jee-e?

Ja kyllä muuten mahdoin näyttää "vähän" kummastuneelta kun kampaaja, jolla olen pari kertaa käynyt hiuksia laittamassa mutta jota en kummemmin tunne, kehui miten kivat kasvonmuodot minulla on ja miten hyvin tämä hiusten väri sopii minulle, ja sitten rouva vielä paukautti että miun pitää ehdottomasti hakea hiusmalliksi sitten kun tulen sieltä Saksasta!! Olin oikeasti ihan :OOOO Olen nimittäin aina inhonnut kulmikkaita kasvojani ja vähän kaikkia osia niistä, ja sitten joku tulee ja kehuu niitä!? Mutta joko johtuen kampaajan eilisestä kommentista tai siitä että tämä hiusmalli sopii paremmin kasvoilleni ei naamani näytä enää läheskään niin pahalta kuin ennen ;) Tässäpä vielä kuva uudesta luukistakin:


















Näillä fiiliksillä onkin sitten ihan kiva lähteä HUOMENNA SAKSAAN!

Ja h-kirjaimen kunniaksi vielä kunnianosoitus hämähäkin aherrukselle:

20 things and 28 places

20 things I have to / want to do before I leave Finland (tehdyt kursivoitu):

1. saunoa
2. syödä Valiojäätelön jäätelöitä
3. syödä Fazerin karkkeja
4. mailata perheen entiselle au pairille
5. pakata
6. valokuvata suomalaisia juttuja
7. siivota
8. käydä koirien kanssa lenkillä
9. käydä Kuivalaisessa tallilla
10. visiteerata kummien luona
11. pyöräillä Lykyltä Pärnälle
12. käydä tallilla tallilla tallilla
13. opetella silittämään vaatteet
14. opetella laittamaan ruokaa
15. opiskella saksaa
16. nauttia kesäpäivistä ulkona jos sattuisi olemaan aurinkoista
17. käydä sauvakävelemässä
18. tehdä lihaskuntoa
19. lainata ja lukea ruotsinkielisiä kirjoja
20. hamstrata Lumenen ihonhoitotuotteita

100 places I want to visit before I die (kesken):

1. Lontoo
2. Norja
3. Kiiruna toiseen kertaan
4. Iso Valliriutta
5. Intia
6. Taj Mahal ^^
   
7. Islanti
8. Skotlanti
9. Azorit
   
10. Tukholma neljänteen kertaan
11. Manner-Kreikka
12. Japani
13. Kiina
14. Yellowstonen kansallispuisto
15. Grönlanti
16. Ruanda
17. Chile
18. Saharan autiomaa
19. Machu Picchu
20. Espanja
21. Barcelona toiseen kertaan ^^
22. Egypti
23. Galapagossaaret
24. Amazonin sademetsä
25. Thaimaa
26. Meksiko
27. New York
28. USA:n länsiosa

Mieleentulojärjestyksessä, ei mieluisuusjärjestyksessä. Pitäisi ostaa kirja josta vinkattiin Kotivinkissä, olikohan "1000 paikkaa joihin kannattaa matkustaa ennen kuolemaa" tjtn. vastaavaa.

Kallt kaffe i Stockholm

Jag hittade Kents cd-skiva som jag hade förlorat/d
och jag vill fotografera
och gå till bibliotek
och låna Ronja, rövardotter
och läsa det på svenska!

Tuhat ja satakaksi valokuvausideaa, kuvablogini ehkä kai nykyisin enemmän täällä.

Ja voi miten kaunista ja ihanaa!

Nyt on muuten sellainen olo että =)

Käppyrämänty ja kivikkoinen kuu

Oon leijunu tänään pilvissä taas vähän koko päivän. Aamulla kyllä väsytti kovasti kun herätyskello soi 04.15. Mutta kyllä siihen tottuu pikkuhiljaa, pitäisi vain oppia menemään ajoissa nukkumaan eikä yhden- tai kahdentoista aikaan.

Töissä oli sitten mielettömän kivaa! Aamupäivä meni nopsasti siitä kuudesta eteenpäin ja jaksoin mennä avainten ajamiseltani ekalle tauolle vasta lähempänä kymmentä. Välipalan iloa hälvensi vähän se että veli söi eilisiltana viimeisen Kidiukseni jota säästin varta vasten täksi päiväksi evääksi.. No mutta kuitenkin kaikki hyvin, ajelin sitten niitä avaimia ja jotain pikkuosia ja hioin avaimia ennen ruokkista, jolloin viestittelin vähän Turkissa ylppäreihin lukevan Tuulian kanssa.. ^.~ Iltapäivän aikana jutusteltiin vähän Iidan kanssa suuressa innossamme, ihkutettiin omaa ahkeruuttamme kun joskus yhden maissa oltiin saatu jo noin 2000 avainta ajettua ja suunniteltiin että livistetään hommista pikkuisen etuajassa ja siivotaan paikkoja.. Tein myös uria avaimiin sellaisella jännällä laitteella jota eilen opin käyttämään kun Joonas pyysi homman vaihtoa. En kyllä tykkää siitä urittamisesta, siinä pitää keskittyä ihan liikaa työhön! Niin ja kun Iidan kanssa oltiin saatu siivottua niin törötettiin leimaamislaitteen edessä hetki kun todettiin että Iida oli ollut töissä 7 tuntia ja 58 minuuttia, minä taas 7 tuntia ja 59 minuuttia.. Tarkkaa on, kahdeksan tuntia piti saada täyteen!

Niin ja ihan huipuinta töissä oli kyllä kun esimies tuli kysymään josko voitaisiin jatkaa miun työsopimusta vielä viikolla! Suostuin tietysti innoissani helposta työstä, huippumukavista työkavereista ja rahavirrasta, siispä olen nyt töissä 1.8. asti. Ja sitten onkin vain kaksi viikkoa aikaa Berliiniin lähtöön! Ensi viikolla meillä on vielä töissä vain me seitsemän kesätyöntekijää ja pari vakkaria, sitten seuraavalla viikolla tulee osa vakkareista kesälomilta ja pari kesätyöntekijää lähtee valitettavasti :( Mutta ensi viikosta ainakin tulossa rento....

Töiden jälkeen pyöräilin sitten kotiin taas sen 15 kilometriä - pyöräilin myös keskiviikkona ja maanantaina! Tänään tosin en jaksanut kiertää mukavempaa reittiä vaan törötin inhottavaa pölyävää, ääääärettömän epätasaista hiekkatietä auringon porotuksessa ja sivutuulessa.. Kirosin päähänpistoani hetken, mutta eipä se sitten ihan niiin kauheaa ollutkaan kuin muistelin. Yksi auto jopa pysähtyi kun ajoi vastaan ja toinen hidasti ohi ajaessaan ettei hiekka niin hirveästi olisi naamalleni pölissyt, mikä oli kyllä mielettömän kivasti tehty! Sitten kaksi autoa ajoi normaalia lähemmäs satasta siinä 60 alueella kunnolla pöllyttäen, samaten crossipyörärämistelijä. Mutta ne kaksi autoilijaa olivat niin ystävällisiä että eipä nuo loputkaan niin hirveästi jaksaneet ärsyttää..

Kotona katsoin sitten netistä viime maanantain Serranon, ärsyttää elää viikon jäljessä Serranojen jaksojen osalta! Söin myös karkkipussin joka minun piti säästää huomiseksi.. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaiset kaksi yötä ihan yksin kotona..! Niinpä, en itsekään uskoisi todeksi mutta niin se on. Huomaa siitäkin että äiti aamulla sanoi minua töihin heittäessään että "muista sitten pitää puhelin auki kun olen kuitenkin huolissani miten sie pärjäät.." Krhm, Maija viiden päivän päästä 19 vee ei osaa olla yksin kotona..?

Huomenna olisi Jokkarissa alueelliset kenttäkisat, mutta.. Yksin kotona tarkoittaa: ei kyytiä kisoihin. Aiemmin olin innoissani lähdössä kisapaikalle pyörällä, mutta intoni on pikku hiljaa hiipunut, varsinkin kun eilen kuulin että matkaa kisapaikalle on noin 24 kilometriä.. Se aamulla, kuvausta päivä, sama matka iltapäivällä tai illalla - sama sunnuntaina, paitsi vanhemmat voi iltapäivällä pois hakea. Varsinkin kun en ehdi tekemään mitään viikonloppuisin! Siis mitään sellaista mikä kuuluu to do -listalle. Kuten huoneen siivous.. Siivosin tätä jo silloin yhtenä päivänä, mutta nyt tämä on samassa kunnossa kuin aiemminkin, eli vaatteita on enemmän lattialla kuin vaatekaapissa ja datauksen tulee tapahtua sängyllä kun pöytä on täynnä roinaa.

Tänäkään viikkona en ehtinyt ratsastaa kuin kahdesti. Maanantaina kentällä jonkun aikaa Santun juoksutuksen jälkeen, eilen maastossa.. Ja voi omg millaisessa maastossa! Meidän piti mennä Annan ja Mellun kanssa lyhyt lenkki, jonka sijasta päädyttiin rämpimään hakkuuaukiolla tietä etsimässä sellainen tunti.. Kyllähän ainakin minä tiesin missä se tie oli jota pitkin sinne päädyimme (Annan suuntavaistosta en olisi niinkään varma ^.~), mutta kun piti tehdä se lyhyt lenkki, jota varten piti etsiytyä toiselle tielle, jota ei sitten löydettykään. Tulipa kuitenkin todettua että kyllä se Santtu vähän vaikeammassakin maastossa pystyssä pysyy eikä turhia säiky. Meidän piti mennä edeltä suohonkin kun Mellu ei uskaltanu! Vitsit vaan kun ekassa ravipätkässä tiellä huomasin että vasen jalustin oli tosi paljon lyhyempi kuin oikea, vaikka kentälläkin niillä jalustimilla menin ja hyvältä tuntui. Kipeytyi sitten nilkka niin että en yhtään voinut vasemmalle jalustimelle nojata ja nilkka piti pitää suorassa ettei koskenut. Ei sitten hirveästi voitu ravata. Tosin eipä tuo heppa ilmeisesti osaa reippaasti ravatakaan ravisuvustaan huolimatta - heti kun Mellu kiihdytti ravissa ja eksyi parin metrin päähän Santusta, piti Santun nostaa laukka ja ottaa Mellu kiinni.. Mutta mikä ihana laukka sillä onkaan!

Tästä tulikin näköjään vähän pidempi postaus, en vain ole aikoihin ehtinyt kunnolla kirjoittaa ja nyt on tapahtunut vaikka mitä kivaa viime aikoina :) Ehkä yritän vähän siivoilla huonetta ennen kuin nukahdan tähän sängylle? Ainiin, totesin etten ole pitänyt mitään yhteyttä yhteenkään koulukaveriini sitten lakkiaispäivän ja isä ei todellakaan ole mitenkään kannustava. Supisi äidin kanssa eilen illalla olkkarissa että millähän rahkeilla mahdan sinne Saksaankin lähteä.. Tai siis ei äidin kanssa, vaan äidille. Kiitos hemmetisti kannustuksesta. Kuten hän myös totesi että olisiko tänä keväänä kannattanut vakavasti jonnekin kouluun hakea kun en kuitenkaan tule ensimmäisellä yrityksellä minnekään sisään pääsemään. Sain tosin ukon vähän hiljenemään kun uutisissa kuuluttivat miten 15-20-jotain vuotiaat ovat niitä auttavaisimpia ja isä totesi että "eipä tuo tytär ole kyllä ikinä meikäläistä auttanut" - tokaisin vain että mahtaisiko syy olla hänen käyttäytymisessään minua kohtaan. Sopii pohtia.

Herkkuisa heinäkuinen hellepäivä

Suuri ruokaelämys: ulkona varjossa lämmintä 25 astetta, takana 15 poljettua kilometriä aikaan 60 minuttia - Uncle Ben'sin Sweet & Sour -kastiketta extra-ananaksella spagetin kera (riisi olisi ollut parempaa, mutta meni noinkin kun joku oli juuri spagettia keittänyt) ja Liptonin Orange Jaïpur -teetä niin että mukissa on puolet teetä ja puolet maitoa. Awwwskis.

Muita tämän kesän suosikkeja ovat olleet vanha tuttu limpparijäätelö (isoon lasiin pala tai pari jäätelöä ja perään limpparia niin että lasi tulee täyteen, henk. koht. voisin suositella Cokiksen kanssa vanilja-, Spriten kanssa minttu- ja Fantan kanssa mansikkajäätelöä) ja sämpylä lakritsikastikkeella. Viimeksi mainittu maistuu paljolti Arnoldsin lakritsidonitseilta, rasvattomampi ja halvempi vaihtoehto vain! Saksansämpylä soveltuu tehtävään parhaiten.

Kuukauden päästä olenen jo uudessa kodissani Berliinissä jos vaan kaikki menee hyvin!

Edellisen bloggauksen jälkeen..

.. olen
ratsastanut ensimmäisen kerran sitten maaliskuun
lentänyt satulasta ensimmäisen kerran viiteen vuoteen
tehnyt päivittäin arkipäivinä samaa liikesarjaa noin 1600-2300 kertaa
katsonut liian vähän Serranon Perhettä
tuskastunut rinnamanetin ulkoasun kanssa
ärsyyntynyt virtuaaliharrastajien itsekkyydestä
lukenut harvinaisen paljon
ollut väsynyt
herännyt parina aamuna vähän neljän jälkeen
syönyt liikaa sämpylöitä lakritsikastikkeella
meinannut nukahtaa töissä
silmäpeleillyt
tehnyt lihaskuntoa
liikkunut liian vähän
siivonnut huonetta vähän
opiskellut saksaa
käynyt Kolilla
keittänyt riisiä
unohtanut blogini olemassaolon

Ainakin ^^ Tänään pitäisi siivota huone loppuun (...), meilata Sheilalle ja Taizélaisille, käydä lenkillä, katsoa Serranon Perhettä plus haluaisin katsoa sen Egypti-ohjelman joka tulee klo. 00.00. Huomenna kisoihin kuvaamaan, toivotaan pilvipoutaa ja vähän hyttysiä!

(Epä)inspis

Tällä hetkellä inspaa Espanja, Japani, Intia, Tanska, Ruotsi ja Saksa.

Ei Suomi, työt!, eikä Bryssel.

Pään solmiutuminen

Olisinko nyt aivan typerä jos en ottaisikaan vastaan sitä Brysselin au pair -paikkaa, kun se perhe ei vain kolahtanut?

Valokuvatorstai, 95. haaste

Päätin minäkin ensimmäistä kertaa elämässäni valokuvatorstaihin ottaa osaa, tässä siis minun yötöntä yötäni, kun lopulta sain päätettyä millä kuvalla osallistuisin:

Koirafiilis

Koirafiilis iskee läpimärissä sukissa ja villapaidassa, pilvisenä ja harmaana kesä- tai syyspäivänä. Useimmiten koirafiilis iskee koiran kanssa tehdyn lenkin jälkeen, jolloin tekisi mieli omistaa sininen sadetakki ja kumisaappaat. Koirafiilis voi iskeä vain ulkona! Koirafiilikseen kuuluu myös kuuman kaakaon juonti jättisuuresta mukista ja koiranherkkujen löytyminen farkkujen vasemmasta taskusta.

Nyt on koirafiilis.

Sellaista sattuu

Luulen että jos harrastaisin tupakointia, vetäisin juuri hermosauhuja.

On hetkiä jolloin tekisi mieli hukuttaa itsensä hajuveteen

"Eli vielä hetki odottelua..." Vattu! Hakemuksia lähettelemään siis taas..

Porukat harkitsee reissua Budapestiin tai Saarenmaalle -> mukaan!

Serranosta on menny maku, Lucían ja Diegon juttu on pitkittyny liikaa ja Teté ja Guille eroaa ja menee yhteen melkein joka jaksossa ja Raúl ja Afrikin ois niin hyvä pari ja Eva sais tulla takas.

Unohdin edellisestä postauksesta ylähampaani ja Serranon Perheen!

Kävin eilen GG:n jälkeen kuvaamassa, kastelin varpaani suossa ja kirosin hyttyset menninkäisen kitaan.

Huvittaisi tehdä lihaskuntoa ja käydä lenkillä, pitäisi imuroida mutta kun ei mitään jaksa. Tahtoisin myös käydä kaupungissa katsomassa josko jostain löytyisi joku kiva levy mutta ei huvita pyöräillä nyt 15 kilsaa.

Oon vaihdellu hetken aikaa stereoihin vaikka mitä levyjä ja yrittänyt löytää jotain hyvää musiikkia, mutta kaikki on liian hyväntuulista, liian tuttua tai liian menneisyydestä muistuttavaa.

Kysymiskammo

Tsiisus! Miten voi olla niin vaikeaa muotoilla ja kirjoittaa yksi ainut kysymys jonka vastauksella olisi aika hirmusti vaikutusta miun stressitasoon ja tulevaisuuteen!

-.-

muoks: sähköposti lähetetty tunti ja 44 minuuttia tämän viestin ensimmäisen version jälkeen.....

Ikävä

np: Hoobastank - The Reason

Yhyy

Ei Serranon jakso saa loppuu noin :'(

Guille ja Teté ois niin söpö pari <3

EMMMCC

EMMMCC: äikkä, ruotsi, mantsa, psyka, enkku, matikka!

Vau, ruotsiin ja mantsaan ja matikkaan oon ihan ylityytyväinen :D Verrattuna aikaan jonka käytin noihin aineisiin "panostamiseen".. Ruotsin kuuntelu ei tuntunut menevän hyvin ja aineen kirjoitin viimeisenä kirjoituspäivänä tavoitteenaani päästä mahdollisimman pian pois koetilanteesta.. Mantsan kokeessa unohdin mielettömästi asioita: Sahelin alueen riskeistä aavikoitumisen (nii-i, mikäköhän se suurin riski siellä mahtaakaan olla), arktisten ja antarktisten alueiden ihmisten toiminnasta aiheutuvista ongelmista kaikki jätesysteemit, ydinjätteen aiheuttamat ongelmat yms. Molemmista tehtävistä sain sitten kuitenkin 4 pistettä, että kai mie oon aika nätisti vakuuttanut lautakunnan satuilullani. Matikkaahan siis odotin hylätyksi - mitä muuta voi odottaa kun kaikista kolmannen vuoden kursseista on numerona 6, kurssien keskiarvona 7, en laskenut yhtään laskua lukuloman aikana enkä ehtinyt tehdä yhtä tehtävää silloin ylppäreissä (eli siis tein vain 9 tehtävää kun 10 saa tehdä).

Ja mikä ihmeellisintä, matikka oli pisteen päässä M:stä! Eikä oikeastaan edes harmita tuo yhden pisteen puuttuminen, C:kin on nimittäin jo aika hyvä saavutus itselleni :D Äikkä oli somasti tasan E:n rajalla, yksikin piste olisi puuttunut niin ei olisi arvosana syksystä noussut ja sitten olisi harmittanut.

Tässä vielä pisteet mitä sain mistäkin tehtävästä, kielien pisteitä en tosin laita kun en tajua niitä ja psykan pisteitä en muista kun sen syksyllä kirjoitin ja pisteet on.. jossain:
äikkä tekstitaito:
- mistä piirteistä tunnistaa että Punahilkka on satu?: 9 p.
- artikkelin retoriset keinot: 9 p.
- eduskuntakysymyksen argumentaatio: 12 p.
(eduskuntakysymysjutun tein niin tuskissani ja selitin ja kiertelin ja kaartelin selvästi vieläkin taitavammin kuin poliitikot, pistemäärän huomioiden :D)

äikkä esseekoe:
Mitä tilasto kertoo urheiluharrastusten suosiosta? Pohdi myös suosion syitä: 45/60 p.

maantieto:
- lämpötila- & sademäärätaulukko, a) laadi tilastotietojen pohjalta ilmastodiagrammi, b) missä maapallolla ilmastodiagrammi voi olla tällainen, c) kuvaile ilmaston piirteitä ja nimeä ilmastotyyppi, d) luonnehdi alueen kasvillisuutta: 4/6 p.
- millaista maataloutta harjoitetaan karttaan merkityillä alueilla, mitkä seikat ovat vaikuttaneet kyseisten tuotantomuotojen syntymiseen?: 5/6 p.
- kartat esittävät maankäytön muutosta suomalaisessa taajamassa, a) miten alueen maankäyttö on muuttunut runsaan 30 vuoden aikana, b) mitkä tekijät ovat vaikuttaneet muutokseen (kartassa luki että paikka on Uusikaupunki, vasta ihan tehtävän lopussa kuitenkin älysin yhdistää että telakkaa ei varmaan järven rannassa ole kuten vastauksessani aiemmin väitin :p): 4/6 p.
- Afrikan Sahelin alue ja sen riskit. Kuvaa riskejä & niiden syitä, pohdi miten riskejä voitaisiin estää ja niihin varautua kys. alueella (vinkki tuleville kirjoittajille: lukekaa tehtävänanto niin ei tarvitse jännätä muistiko Sahelin sijainnin oikein, tehtävänannon ensimmäinen sana olisi antanut varmistuksen että muistin ihan oikein...): 4/6 p.
- taulukoitu suurimpien luonnonkatastrofien aiheuttamat menetykset 2006. Miten menetykset ovat jakautuneet alueellisesti maapallolla + pohdi syitä: 3/6 p.
- millaisia ongelmia ihmisen toiminta on aiheuttanut maapallon arktisilla ja antarktisilla alueilla?: 4/9 p.

lyhyt matikka (maksimipistemäärä tekemissäni tehtävissä kaiketi kuusi):
- a) ratkaise yhtälö, b) ratkaise yhtälöryhmä, c) kumpi luvuista on suurempi, perustele vastauksesi likiarvoja käyttämättä (hih, c meni niiiiin metsään, ei ollut hajuakaan silloin miten sen olisi voinut laskea :p): 4 p.
- a) ratkaise yhtälö, b) laske lukujen mediaani ja keskiarvo (eli siis katso laskimesta), c) sievennä lauseke: 4 p.
- a) laskettelurinteen kaltevuuskulma & rinteen korkeusero kerrottu, laske rinteen pituus & kuinka pitkään hiihtohissillä kestää kulkea rinne ylös kun nopeus on 6 km/h, b) suora kulkee tiettyjen pisteiden kautta, kuinka suuren kulman suora muodostaa x-akselin positiivisen suunnan kanssa: 6 p.
- kumiputken ulkohalkaisija ja seinämän paksuus kerrottu, kuinka pitkä putken on oltava jotta putkeen mahtuisi 3,0 litraa vettä: 2 p. (miusta tää tuntu helpolta :'D)
- kerrottu kahden eri puhelinliittymän kuukausi- & puhelumaksut, määritä kk-laskun suuruus kummassakin tapauksessa lausekkeena, jossa muuttujana on puheaika minuutteina + millä puheajalla liittymien kk-laskut ovat yhtä suuret: 5 p.
- "Äänilähteen tuottamaan äänen intensiteetti (niin mikä?) on kääntäen verrannollinen äänilähteen etäisyyden neliöön. Festareilla Miisa istui aluksi 50 metrin päässä orkesterista mutta siirtyi sitten 15 metrin päähän orkesterista. Kuinka monta prosenttia kasvoi äänen intensiteetti?": 0 p. (herää kysymys miksi edes tein tuon ja alan vahvasti epäillä että unohdin ruksailla yli jotain konsepteja, tuo kysymyskin oli mulle jo kokeessa täysin hepreaa ja on vieläkin)
- pallo heitetään tietyllä hetkellä ja lentokorkeus metreinä saadaan tietystä lausekkeesta. Kuinka korkealla pallo käy & millä aikavälillä sen lentorata on laskeva?: 6 p.
- lomapaketin hinta koostui tietyistä kustannuksista. Toiset kustannukset laskivat 5% ja toiset nousivat 18%, muutoksen jälkeen paketin hinta oli sama kuin aiemminkin. Kuinka monta prosenttia matkakustannukset olivat lomapaketin hinnasta ennen muutosta?: 2 p. (miten mie oon menny laskemaan prosenttilaskun, oon aina ollu ihan pihalla niistä O.O)
- tililasku, korkoprosenttia yms. "Kuinka paljon tilillä on rahaa vuoden 2010 lopussa koron lisäyksen jälkeen? Muodosta ja sievennä lauseke joka antaa tilin saldon vuoden lopussa, kun talletus on tehty n kertaa. Minkä vuoden lopussa rahaa on vähintään 12000 euroa?": 0 p. (n:s asia joita en ole lukion matikasta koskaan oikein tajunnut, talousmatikan kurssi meni syksyllä psykan ylppäreihin lukiessa..)

Ja ylioppilas itte:

Ylioppilaaksi

"Hei! Onneksi olkoon, lauantain lehdessä oli uudet ylioppilaat!"

Jeij, pääsin ruotsinkin siis läpi \o/ Alunperin en edes epäillyt ettenkö olisi päässyt, mutta äiti on ollut varsin epäilevällä kannalla ja pelännyt jo ettei olisikaan mitään syytä juhlia järjestää. Tarttui sitten se äidin epäilys minuunkin, jotenka nyt on kiva olla varma että saan sen lakin! Koska virallisia tuloksiahan en ole käynyt kysymässä enkä käykkään, mitä virkaa on ylioppilastodistuksella jos arvosanat tietää jo etukäteen?

Oon miettiny että arvosanat vois olla vaikka MMCCBI tai EMCCBA tjtn, matikka siis tuo viimeinen... ^__________~ Ja järjestys muuten ois äikkä - psyka - mantsa - enkku - ruotsi. Psykasta on jo syksyltä M (hih, pisteen yli M:n alarajan :D), samaten äikästä jonka kuitenkin uusin nyt keväällä.

Englanti vai Belgia?

Sain mailia Taizén tutuilta, hollantilaisilta & puolalaiselta, ihanaa!

Itse aiheeseen: au pairiksi Englantiin Bristoliin vai Belgiaan Brysseliin?

Bristol:
+ tuttu kieli
+ Englanti jossa en ole ikinä käynyt vaikka olen ikäni halunnut
+/- perheen isä ei puhu suomea
+ työ alkaisi kesäkuun alussa (= pääsisi nopeasti pois kotoa)
+ kielen suhteen ei niin paljoa jännittämistä kuin Brysselissä
- perheessä kaksi lasta

Bryssel:
+ mahdollisuus oppia uusi kieli (perhe maksaisi ranskan kielikurssin yliopistolla)
+/- koko perhe suomalainen
- työ alkaisi vasta elokuussa
+ perheessä vain yksi lapsi

Listan perusteella se ois Bristol, mutmutmut.. Huomenna pitäs oikeestaan vähän niinku päättää tavallaan.......... :S

Onko hyödyllisempää osata englantia ja ruotsia hyvin, saksaa tyydyttävästi ja ranskaa niin kuin sitä siellä kielikurssilla & vuoden aikana oppisi VAI osata englantia tosi hyvin, ruotsia hyvin ja saksaa tyydyttävästi?

Toivoisin ihan tuntemattomiltakin ihmisiltä näkökulmia ja mielipiteitä jos joku vaan tämän sattuisi lukemaan, koska olen a bit lost just now.

Väsynyt angstivuodatus..

.. en suosittele lukemaan ellet ihan vältvältvälttämättä halua.

Jotenkin miulla on nykyään koko ajan ihan surkea olo. Masentaa ja vatuttaa eikä tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin nukkua jotta päivät menisivät nopeammin ja paiskoa tavaroita ja huutaa ja kiljua ja kiroilla ja angstata. Miulla ei oo ketään jolle mie voisin oikeasti kertoa miltä musta tuntuu. Riikalle en viitsi koska hän on Hesassa eikä mesessä / puhelimella puhuminen oikeasti tunnu musta hyvältä. Sama Tuulian kanssa + häntä mä en haluaisi vaivata lisää omilla ongelmillani. Maria tuskin miun jutut kiinnostaa ja Tiina ja mie ollaan etäännytty niin paljon etten edes välttämättä osaisi hänelle puhua. En saanut koulussa kerrottua Kirin lopettamisesta kun pala nousi kurkkuun ajatellessakin. Enkä kaipaa keltään mitään sääliä, haluaisin vain että joku kuuntelisi ja lohduttaisi tai piristäisi tai tekisi mitä vaan että musta ei tuntuisi tältä.

Taizéssa kaikki oli hyvin. Unohdin siellä jotenkin kaiken ikävän, varmaan kun olin ihan erilaisessa ympäristössä ja varsinkin ihmisporukassa jossa en normaalisti ikinä oo - mikään ei ollut muistuttamassa mistään pahkoista asioista. Mutta heti kun tulin kotiin unohdin miten nauretaan aidosti, miltä tuntuu kun on mukavia ihmisiä ympärillä, miltä tuntuu olla iloinen ja onnellinen.

Aina nuorempana, ihan yläasteen loppuun asti, minuu pidettiin melkein porukan kuin porukan ilopillerinä, rauhallisimpana ja sellaisena joka ei koskaan sure eikä räjähtele ja on aina niin iloinen "kuin taivaan lintunen", kuten parissa ala-asteaikaisessa todistuksessakin todetaan. Emmie jaksa pitää sitä kulissia yllä enää! En tunne olevani mikään hemmetin tasapainoinen ja iloinen nuori jolla on elämä edessä. Kaveritkin aina, varsinkin lukiossa kun en ikinä puhunut tunteistani oikeasti, ajattelivat että mun elämässä on kaikki hyvin, mä olen niin iloinen ja tyytyväinen eikä mulla ole mitään surtavaa. Musta vaan ei ole enää kuukausiin tuntunut siltä!

Tuntuu että pää räjähtää kaikista käsittelemättömistä tunteista ja asioista joita mie en edes uskalla ajatella koska pelkään ajattelemisen tuntuvan vielä pahemmalta kuin ajattelematta jättämisen. Tuntuu että tää vuosi on mennyt jatkuvaa alamäkeä, ettei ole tapahtunut mitään hyvää mutta sitäkin enemmän huonoa. Mut Taizé toi ilon elämääni edes viikoksi <3

Nyt tajuan miksi aina sanotaan että ystävät ovat tärkeitä. Nyt kaipaisin ystäviä, mutta heitä ei ole. Kuvittelin pärjääväni ilman, oon työntäny lukion aikana kunnolliset ystävät pois luotani kun en ole heitä tarvinnut. Ja nyt kun tarvitsisin, he eivät ainakaan välitä. Tai ymmärrä välittää, koska en halua pilata ja vaivata muiden elämää omilla murheillani.

Eivätkä vanhemmatkaan huomaa mitään. Koska en halua että he huomaavat. Tuntuu että musta on jo tarpeeksi vaivaa muutenkin, ilman sitäkin että menen selittämään miten musta tuntuu pahalta kun isä lyö mun itsetuntoa taas, kun ei ole edes koulua tai mitään ulkomaailmaa nostamassa sitä itsetuntoa takaisin, kun Kiri lähti, kun mä en vain tiedä mitä tekisin tulevaisuudessani ja kaikki tuntuu niin hemmetin hataralta ja jysähdin pilvilinnoista ainakin 158 km/h väärällä kaistalla.

En oikeasti tiedä mitä tekisin. Lukio loppuu virallisesti tasan kolmen viikon päästä ja mun tulevaisuus on niin auki ja vailla mitään. En kestäisi jäädä Suomeen töihin, en kestä olla kotona enää kun isä on huutamassa ja haukkumassa ja mollaamassa mua joka hemmetin päivä, haluan kauas pois tuosta tyypistä joka on tuhonnut miun itsetunnon jo kerran jos toisenkin niin etten enää edes uskalla unelmoida mistään kun mulle kerrotaan joka päivä ettei musta ole mihinkään.

Ikinä ennen en ole ajatellut että ehkä olisi jo aika sanoa kaikille hyvästit, mutta tän kevään aikana se ajatus on pyörinyt päässä ihan liikaa. On niin turha olo.

Ei jaksa

Tuntuu ettei jaksa ei huvita kaikki on ihan sama.

Taas meni pjärsiilleen ja jännittäminen syö mua ihan liikaa henkisesti ja tuntuu ettei mikään oo hyvin vaikka afrikkalaisen mielestä mulla on varmasti kaikki täydellisesti.

Miks mie oon mie?

Plahh..

Tällä hetkellä tuntuisi hienolta sanoa että olen rikki ja poikki ja että mikään ei auta - että sydämeni on revennyt eikä minulla ole liimaa. Mutta ei kai se ihan niinkään ole. Vaikken enää jaksa hymyillä ja rauhoitun helposti suututtuani.

Mutta silti olen jaksanut jollain tasolla iloita maanantaisesta ja tänäisestä auringonpaisteesta, kirjastossa käynnistä, Dumle-jäätelöstä, lumen sulamisesta, tiistaisesta sateesta, naapurin kissan jäljistä hangella (niitä on ollut ikävä), natisevasta 3310:stäni, hyvistä muistoista, uudesta Kentin cd:stäni, Apulannan musiikista, kookosmaidosta riisissä, pitkistä kynsistäni, uudesta kaveristani, siitä että on aikaa pelata puhelimella eikä kiire minnekään. Eilen tuntui ihan hirveältä kun kuolin Space Impactissa.

Anteeksi, olen juonut liikaa lime-sitruuna-mehua, kuunnellut liikaa huonoa musiikkia, kirjoittanut liian monta sähköpostia, unelmoinut ja toivonut liikaa ja surrut Muumien surullisinta jaksoa ikinä.

[Juttelin Tuulian ja Lindan ( !! ) kanssa mesessä tänään, kivointa vähään aikaan.]

Hei taas!

Päätin jatkaa bloggailua taas tänne. WP:hen ei liity muistoja, se on kylmä ja tunteeton eikä tunnu ollenkaan itseltäni. Vaikka sinne saakin hienompia ulkoasuja.

Miksi en ikinä opi ratkaisevista virheistäni? Niistä jotka ovat aiheuttaneet sen että olen surrut ja angstannut ja rypenyt itsesäälissä ja halunnut vaipua maan alle ja ollut pakotettu esittämään vahvempaa kuin olenkaan. Onhan se toki hienoa että usein opin niistä pienistä virheistä, mutta mieluumin oppisin suurista.

Olin äsken kaksi tuntia ulkona, kunnes pääni tuli kipeäksi lumen häikäisystä. Oikeasti se on mielettömän kipeä siksi että niskani / hartiani ovat niiiin jumissa kuin ikinä voi olla. Toisaalta tämä on ollut minulle normaali olotila jo.. ? Kauan. Since liiallinen tietokoneella istuminen.

Koska en halua unohtaa kokonaista kevättä - tai joitain asioita todella tahtoisin unohtaa ja peruuttaa ja jättää huomiotta mutten voi - lisään tähän postaukseen itselleni tärkeimmät viestit WP:stä vanhin ensimmäisenä.

13. Maaliskuuta -08:

Hih. Soittelivat Soneralta tarjotakseen halvempaa puhelinliittymää. Kuultuaan muutaman euron kuukausittaisista puhelinlaskuistani eivät yrittäneetkään panna paremmaksi.

Otin eilen huoneestani joitain vähemmän laadukkaita kuvia:

15. maaliskuuta -08

Poni ei ollu täys näkkileipä! Siltä löytyykin venyvää läskimassaa eikä vain jotain ompelupuikkoja kyljistä ja kaulasta, jihuu! (: Paras “treeni” pitkästä aikaa, vaikka vettä ja räntää satoikin koko ajan ja oli vähän märkä olo tunnin päästä. Alkutunti meni käynnissä kahdeksikolla, serpentiineillä ja volteilla, sitten ravissa ympyrää ja volttia ja poni rentoutu sitten jonkun ajan päästä vääntelyn jälkeen niin että päästin käynnille. Lopputunti kiemurauraa ja lopuks ravissa kevyessä istunnassa kenttää ympäri että pollen selkälihakset sai töitä. Oishan toi paremminkin voinut mennä, mutta eroa viime kertaan oli kuin talvella ja kesällä!

Maanantaina mantsa. Tän päivän ja huomisen missiona lukea noi kirjat loppuun, tähän menessä selannu kerran kaikki kirjat läpi ja aamulla luin osan ekasta kirjasta ihan kunnolla. Enkä tajua sykloneita ): Matikka meni rennosti keskiviikkona, ihanaa kun ensimmäisen kerran sitten ala-asteen en vaan istunu siellä paperin kanssa paniikissa ja itku kurkussa! En usko että tuolta hääppöistä tulosta tulee, mutta jäipähän hyvä olo siitä kuitenkin. Enkku meni eilen luultavasti aika normaaliin tasooni, aineessa kyllä mietin muutamankin sanan kohdalla sitä kirjoitusasua.. Enkä uskalla katsoa niitä sanakirjasta ettei sitten harmita, kylvin kyllä aineeseen muuten harvinaisen monipuolista sanastoa - ja ne itselleni oudoimmat sanat osasin jopa kirjoittaakin oikein!

21. maaliskuuta -08

Heräsin 10 vaille kuusi kun huoneessani oli vain 16 astetta lämmintä. Ja luin Moominpappa at Sea:n loppuun. Olipa surumielinen kirja.

Kirjoitan ehkä lisää kun tullaan Teemua hakemasta.

21. maaliskuuta -08 part 2

Tämän päivän tunteet: väsymys, ilo, vaivautuneisuus, ärsyyntyneisyys, stressaantuneisuus, jaksamattomuus.

Aamu oli kiva. Aikainen, kaunis, kylmä, aamukaakao keittiön ikkunan edessä pyjamassa seisten ja polttaen sormeni kuumaan kaakaomukiin selkä notkolla.

En ole saanut mitään aikaiseksi, olen liian kiltti sellaisille ihmisille joita en ole ikinä tavannut IRL ja joita voisin huijata ja pettää 24/7 ja pääsiäisenä. Kyllä teen sulle otsikon, kyllä annan kuvia, kyllä leikkelen kuvat ääriviivojaan myöten kymmenestä kuvasta argh! Ihan vaan koska ollaan tunnettu joskus muutamia vuosia sitten ja sä et viitsi opetella tekemään helppojakaan juttuja itse.

Sitten taas sellaisia ihmisiä kohtaan jotka tunnen IRL olen itsekeskeinen ärsyttävyys joka ei osaa muuta kuin inistä ja loukata ja halveksua ja olla ihan sika töykeä ja pettää lupauksia. Olen ihan hemmetin pettynyt itseeni. Siihen että loukkaan ihmisiä ympärilläni ihan mielettömän pahasti enkä uskalla ja osaa puhua tunteistani ja olen tällanen joka kieltäytyy itsekkäistä syistä tanssimasta tyypin kanssa wanhoissa vaikka itsekin kaipaa (kaipasi) paria.

Oon viimeksi PUHUNUT tunteistani jollekin sillon kun oltiin vielä Holkerin Tiinan kanssa kavereita. Ja siitä ihan oikeasti on aikaa koska me ei olla lukion aikana oltu edes kunnollisissa puheväleissä. Koska olin idiootti kuusi vuotta sitten eikä ylpeyteni anna pyytää anteeksi ja kertoa miten paljon kaipaan sitä että mulla joskus oli oikea kaveri jonka kanssa mun ei tarvinnut teeskennellä hymyä.

Ja sitten mä roikun sellaisissa ihmisissä joiden kanssa en haluaisi olla, ajattelen että kyllä tää tästä, ei tarvitse kestää enää pitkään. Ja sitten lemppaan ystäväni ihan juuri niin fiksusti kuin tekstiviestillä enkä uskalla puhua mistään päin naamaa yhtään kenellekään.

Ja sitten tulee äidin työkaverit kylään ja kyselee että jokos sulla on poikaystävä eikä ne tajua että mun on ihan hemmetin vaikeaa edes mennä puhumaan ihmisille, edes saada ystäviä saatikka sitten jotain muuta. Vaikeaa luottaa yhtään kehenkään ja ajatella kenestäkään mitään muuta kuin sitä ettei se pidä minusta ja hankkiutuu lähelle loukatakseen ja jättääkseen ja nauraakseen sitten että olipa se typerä.

Kuvittelen ja ajattelen ja haaveilen ja mietin että niin se tapahtuu, niin teen ja niin juuri sen täytyy mennä. MUTTA. Ajattelen että mutta, entä jos, ei minun tarvitse, nolaan itseni, en uskalla, se on hänen tehtävänsä TAI teen sen huomenna - lupaan sen ja petän itseni ja itken katkerasti ja nauran sille miten naiivi olinkaan.

Anteeksi sille joka on lukenut tänne asti. Tämä on tietynlaisesta ikävästä ja vaivaavasta tunnetilasta johtuva vuodatus jota en jaksa enkä halua kontrolloida. Tunnetila johtuu yksinäisyydestä, siitä ettei Muumeja tullut, siitä että isä on kotona, että on pääsiäinen (ruokaa ja isälle viinaa), että ladut olivat huonot, että en ole liikkunut ja että en tiedä mitä teen huomenna tai viikon tai vuoden tai kolmen vuoden päästä, siitä että haluaisin olla taiteellinen ja kaikkea muutakin mitä en ole ja että kaipaan erinäisiä ihmisiä ja siitä että tietokone on eteisessä johon on suora näköyhteys keittiöstä, olkkarista, khh:sta ja Teemun huoneesta. Ja siitä että jätin mailaamisen eilen enkä enää uskalla.

Kiitos ja anteeksi, ei ollut tarkoitus. Oikeasti minun pitäisi pyyhkiä tämä mutta ehkä sitten uskaltaisin jos julkaisen tämän. Typoja on, sori.

?

26. maaliskuuta -08

Nyt menee kyllä liian pitkälle!

Kävin kaupungilla. Ja koululla. Ja tuli ihan hirveä olo ja ikävä ja koulussa tuntui ihan siltä etten enää kuuluisi sinne. Outoa ajatella että Norssi jatkaa normaalia elämäänsä vaihtuvine oppilaineen vaikka meidän ikäluokka häipyykin. Älä ymmärrä sitä niin että minusta olisi ihmeellistä kun elämää on vielä minun lähtöni jälkeenkin - en ajattele niin. Vaan enemmän niin että sama rakennus töröttää vuosia paikallaan samassa tehtävässä mutta ihmiset vaihtuu koko ajan. Ja samat tavat siellä koulussa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu vaikka itselle kaikki olisi jo ohi. Spooki.

Olen tottunut siihen että pääsen lastenlipulla melkein joka paikkaan missä ei ikää tarkisteta mitenkään - vaikka lastenlipun ikäraja oilisi 12 vuottakin. Myös k-15 -leffaan mennessä tiedän että minun pitää näyttää henkkarit.

Pitäisikö alkaa kirjoittaa tänne vakavemmista asioista? Ei sellaisia teineysblogijuttuja kuten nyt. Ei mitään “jee ihq mä kävin koululla ja jee” vaan jotain “tänään katsoin tarpeelliseksi tehdä referaatin luonto-ohjelmasta Avara Luonto..” En kyllä usko että jaksaisin sitä kovin kauaa.. Totesin yhtenä päivänä etten osaa olla vakava! Siis sellainen asiallisen vakava. Joko mie hihittelen, hymyilen tai naureskelen vakavissakin tilanteissa, tai sitten olen sellainen angstivakava joka murjottaa nurkassa ihan vaan murjottamisen takia. Sellainen keskivertovakavuus ei onnistu. Ehkä siksi inhoankin harmaata väriä?

Mut kaiken huippu: joku puhelinmyyjä soitti ja ihan ekana totesi että “et varmaan ole vielä 18-vuotias”. Olin vähän silleen että jaa-a, ja totesin sitten että itseasiassa olen. Siihen sitten myyjä sanoi vaan: “ai, kuulostit niin nuorelta ettei uskoisi”.

Pitää muistaa kirjoittaa ajasta joskus. Ehkä sitten kun tajuan siitä jotain? Myös taikuudesta & muusta yliluonnolliseksi luokitellusta voisin kirjoittaa, mietin niitä asioita kun katsoin Potteria maanantaina Maikkarilta. Ja hui apua miten pelottava se oli! I am Legend oli ihan vauvameininkiä Potteriin verrattuna. Ja siis tämä on ihan niin vakava mielipide kuin minun mielipiteeni voi olla!

Eipä sitten tullut ostettua kanavapakettia ja saatua ilmaista digiboksia kaupan päälle.

Näyttää vähän siltä että AMK tulee olemaan se miun juttu. Sitten joskus kai.

28. maaliskuuta -08

Kivaa
olla yksin kotona (ensimmäistä kertaa viikkoon!), syödä appelsiinia, makoilla sängyllä jolle aurinko paistaa, kuunnella laatumusiikkia ämppäristä ja lukea kuinka Chun Shu osti tikkukaramellin jonka sisällä oli purukumi.

:)

1. huhtikuuta -08

(Tällä päivällä oli oikeasti teksti jossa kuvasin liian tarkasti Kirin lopettamista. En halua julkaista sitä täällä koska en itse vieläkään osaa ja halua käsittää koko asiaa, ja siksi totean vain että toivon Kirin lepäävän nyt rauhassa ja kiitän Sanna-Maria soitosta ja muistelen sitä miten päivälleen 1½ vuotta sitten aloin vuokrata Kiriä ja miten mielettömän tärkeä tuosta elukasta minulle tuli.)

Pikaviesti

Maaliskuun hiihtokausi avattu! Reiluun seitsemään kilsaan (kuulemma) meni aikaa 75 minuuttia, olisihan tuo vähän nopsemminkin voinut mennä.. Mut miun piti välillä odotella vanhuksia ja paluumatkalla oli mukava vastatuuli ^.~

Viime kuussa hiihdin keskimäärin 5 kilsaa viikossa, tässä kuussa jos jaksaisin / ehtisin hiihtää vielä vähän enemmänkin niin olisi huippua! Eilen kävin köpömaastossa Kirin kanssa ilman satulaa, vaan jotain 45 minuuttia. Ja perjantaina oli se tunti Kantelesärkässä, totesin että Kiri ehkä todellakin tarvitsee jarrut, koska ope käski minua monesti hidastaa hevosta ja ilmeisesti luuli että se oli liian vahva miulle - en vaan tajunnut että poni (hevonen) olisi menny liian kovaa, kun vauhti tuntui miusta rauhalliselta.. :roll:

Kuuletko? Maailma kutsuu!

sade peltikatolla
vanhan lautalattian narina
pakkaslumen natina
kavioiden tömähdykset metsätiellä
pakkasen paukkuminen puissa
tulen ritinä
vedenkeittimen humina
kissan kehräys
kellon tikitys
rouskutus kanien syödessä heinää
kosken kuohunta
tietokoneen näppäimistön naputus

Kirjat nro. 2 & 3.

Toinen vuonna 2008 lukemani kirja: Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen.
Halusin lukea jotain suomalaisen yleissivistyksen kannalta tarpeellista, eikä veljeni suosittelu tietenkään vaikeuttanut päätöstäni lukea juuri Sinuhe. Olen iloinen että luin sen, ihanaa ettei siinä ole the happy endingiä! Kyseisessä kirjassa on Juoni, hienoja henkilöitä ja hyvää kuvausta, erikoisempaan kirjoitustyyliinkin tottui pian eikä sitä sitten enää edes huomannut. Unenpöpperössä luettuna tuli muutamat syvällisimmät pohdinnat skipattua vahingossa, varmasti saisin tuosta kirjasta vielä enemmän irti jos lukisin sen toiseen kertaan.

Kirjassa on myös muutamia kohtia jotka haluan välttämättä kirjata ylös syystä tai toisesta:

"Iloitse nuorukainen nuoruudestasi,
sillä vanhuudella on tuhkaa kurkussaan
eikä säilytetty ruumis naura
hautansa pimeässä."

Mutta menestykseni oli niin suuri, koska en kadehtinut ketään enkä kilpaillut kenenkään kanssa, vaan jaoin auliisti lahjoja muille ja otin vastaan sairaita, joita muut eivät tahtoneet parantaa, ja tieto oli minulle kultaa tärkeämpi.

Oletan, että tämä kaikki oli kirjoitettu tähtiin jo ennen kirotun syntymäni päivää...

En suinkaan rakastanut Ammonia, mutta pakosti valtasi outo kaihomieli sydämeni kuten aina ihmisen ajatellessa iäksi paennutta nuoruuttaan, olipa tämä nuoruus ollut hyvä tai paha.

"sillä se syötetään mädillä kaloilla , mistä sen lihaan tulee uskomattoman hieno maku"

Ei niin, että nyt olisin sen onnellisempi, sillä onneni päivät menivät ohitse nuoruuteni mukana.

"Ei ole eroa ihmisten välillä ja jokainen ihminen syntyy alastomana maailmaan ja ihmisen sydän on ainoa mitta ihmisten välillä."

Kolmas vuonna 2008 lukemani kirja: Tove Janssonin Moominland Midwinter (Taikatalvi)
Ensimmäinen muistaakseni ikinä lukemani Muumi-kirja. Sitä lukiessani aloin itsekin kaivata kevättä, tunsin suurta samaistumista yksinäiseen Muumipeikkoon ja nautin Janssonin yksinkertaisesta ja selkeästä, kauniista tavasta kirjoittaa. Ja ne piirrokset, niitä tulen kuitenkin kaipaamaan ehkä eniten! Luettuna Muumipeikon talviseikkailu on paljon vaikuttavampi, kalisevampi ja lumisempi kuin telkkarista katsottuna. Oravan henkiin herääminen ihmetyttää minuakin!

Tästä kirjasta haluan kirjata ylös pari laulunpätkää:

"I'm Too-Ticky, and I've made a horse.
A wild, white horse that goes a-gallop
Stamping o'er the ice into the night,
A white and solemn horse that goes a-gallop
Carrying the Geat Cold upon his back."

"Listen, winter creatures, who have sneaked the sun away,
Who are hiding in the dark and making all the valley grey:
I am utterly alone, and I'm tired to the bone,
And I'm sick enough of snowdrifts just to lay me down and groan.
I want my blue verandah and the glitter of the sea,
And I tell you one and all that your winter's not for me!

--

Because then I'll dance on a sun-flower disk
And lie on my stomach in the warm sand
And keep my window open all the day
On the garden and bumblebees
And on the sky-blue sky
And my own great
Orange-yellow
SUN!"

Tipitii

Benita rakensi pesän melkein eteiseen, hiihdin eilen viisi kilometriä ja esittäydyin All-Sim Elite foorumilla juuri äsken. Olen lukenut maantietoa kahden kappaleen verran ja syönyt liikaa jäätelöä, kironnut tätä konetta joka kuvittelee että voin viihdyttää itseäni kuuntelemalla Prince of Tennistä katselemisen sijaan ja olen rakastunut kirjaan Moominland Midwinter.

Eilen oli kiva ilma ja hiihtämisen lisäksi lenkkeilytin koiria yhteensä tunnin. Äiti toi eilen töistä pätkän jotain kasvia joka asuu nyt lipastoni päällä vesilasissa. Odottelen että postilaatikosta kipuaisi tilaamani keltainen laukku ja kengät.

Lukulomalla on kivaa! Aloitan Beijing Beibin lukemisen pian, odotan innolla. Kirjoitin eilen jotain, katsos:

Vedenkeittimen sihistessä keittiössä

.keltaisilla verhoilla kehystetyn ikkunan edessä.

Istun sängyllä oransseilla lakanoilla

.huoneessani jonne melkein paistaa aurinko.

Luen muiden kirjoittamia muistoja elämästäni

.haaveillen että olisin yhtä hyvä kuin he

surren mennyttä nuoruuttani ja sitä
etteivät unelmat ikinä toteudu.

Vesi on kiehunut

.valmista tee.

.

Puhuin myös tänään S-M:n kanssa mesessä, se oli mukavaa.

"Me ollaan Norssin parhaat A-B-I-T"

Haluaisin olla yksin, angstata vähän, katsoa Serranon perhettä ja hengittää pään täyteen suitsuketta. Tyydyn odottamaan maanantaita, unohtamaan sen ettei työpöydälleni mahdu vaatekasan vuoksi enää mitään ja työntämään suurimman osan ihmisistä aivojeni unohtamislohkoon.

Huohhhh..!

Tulis nyt se läpsykkä sieltä huollosta. Se korjataan / korjattiin tällä viikolla, elikkä tietysti se korjaus tapahtuu huomenna, kone postitetaan taas tänne maanantaina ja se on perillä aikasintaan ens viikon keskiviikkona. Argh, en mie pärjää ilman miun tiedostoja! Muumejakaan en pysty katsomaan tällä koneella sieltä Yle Areenalta, en tiedä miksi, kun tässä olevinaan pitäisi olla kaikki tarvittava.

Ahih, ehkä taidankin lopettaa tän valitusbloggaukseni tähän luettuani juuri Maikkarin horoskoopin:
"Valittaminen on hyvin tyypillinen, helppo ja vetoava tapa reagoida tyytymättömyyteen. Ikävä kyllä se ei nyt toimi. Lopeta valitus ja käytä energiasi luovien ratkaisujen löytämiseen."

:DD Sattuipa sopivasti ^^ Voisin siis käyttää energiani pilkkusääntöjen kertaamiseen, vanhojen tekstitaitovastausten lueskelemiseen, matikan laskemiseen, englannin kuuntelemiseen ja tuon toisen koneen virittämiseen käyttökuntoon (näytön, hiiren ja näppäimistön johtojen törkkäämiseen koneeseen kiinni) pelatakseni Simsiä. Voisinpa aloittaa Legacy Challengen jahka saisin sen läpsyn takas..

Huomenna tekstitaito!! Onneks on jo M pohjalla ni ei tarvii häslätä et tulis huonompi :)

Mietintämyssy

Eilen tajusin miksen tulee yhtään toimeen iskän kanssa: olen liian optimistinen.

LOL

Some poems..

.. from my English book.

Warning, by Jenny Joseph:
When I am an old woman I shall wear purple
With a red hat which doesn't go, and doesn't suit me,
And I shall spend my pension on brandy and summer gloves
And satin sandals, and say we've no money for butter.
I shall sit down on the pavement when I'm tired
And gobble up samples in shops and press alarm bells
And run my stick along the public railings
And make up for the sobiety of my youth
I shall go out in my slippers in the rain
And pick the flowers in other people's gardens
And learn to spit.

You can wear terrible shirts and grow more fat
And eat three pounds of sausages at a go
Or only bread and pickle for a week
And hoard pens and pencils and beermats and things in
boxes.

But now we must have clothes that keep us dry
And pay our rent and not swear in the street
And set a good example for the children.
We must have friends to dinner and read the papers.

But maybe I ought to practise a little now?
So people who know me are not too shocked and surprised
When suddenly I am old, and start to wear purple.

The last word, by an African man:
Dear white fella,
Coupla things you should know.
When I born, I black
When I grow up, I black
When I go in sun, I black
When I cold, I black
When I scared, I black
When I sick, I black
And when I die, I black

And you white fella,

When you born, you pink
When you grow up, you white
When you go in sun, you red
When you cold, you blue
When you scared, you yellow
When you sick, you green
When you die, you grey

And you calling me coloured?

Hikinen helmikuu

Ehkä mie tän vuoden puolella voisin saada itseni siihen painoon johon olen halunnut jo ysiltä lähtien, johon nyt on matkaa noin 9 kiloa ja johon on joskus ollut matkaa 2 kiloa. Voisi olla mahdollistakin jos jaksaisin joka päivä liikkua ainakin yhtä paljon kuin tänään ja vielä mieluusti enemmänkin.

Heräsin kuudelta eikä väsyttänyt yhtään. Harjottelin enkun kuunteluihin noin tunnin (!!) kuunnellen kirjasarjan kasetteja, kunnes eteisessä nököttävä tietokone alkoi houkuttaa ihan liikaa. Sitten datasindatasindatasin kunnes kello tuli 12.00 jolloin kyllästyin angstaukseeni, saamattomuuteeni ja sekavaan olotilaani sen verran että lähdin lenkille. Tarvoin Pyryn kanssa enemmän tai vähemmän valtavassa umpihangessa talven kauheimmassa tuulessa naaman ihastellessa tuulessa lentävää jäärakeista lumipaljoutta. Koko matkaan meni vaivaiset 40 minuuttia, se oli lyhyempi kuin muistin.

Jos vielä illalla jaksaisin joko polkea kuntopyörää tai tehdä lihaskuntoa niin jihuu, huomenna sitten varmaan ratsastamaan ja mahdollisesti taas lenkillekin. Kattoo ny miten nopeasti into tätä hikistä helmikuuta kohtaan lopsahtaa..

It wasn't as simply as I thought.

http://youtube.com/watch?v=NLlGopyXT_g

Ihastu sinäkin ^^ Tänäiset foorumistuikset fvp:hen kuvaa aika hyvin viikon mielialaa:

Mistä olet tänään ollut onnellinen? 5

Eilinen filsan koe oli muuten sama kuin kavereillani joilla oli kurssi & koe viime jaksossa, mut meiän kokeessa ei ollu esseetä :D Eli siis vain yksi yhdistelytehtävä ja sit piti kirjottaa neljä LYHYTTÄ vastausta, vaihtoehtoja oli kymmenen :P

Ja bilsan koe tänään oli prelistä kaks vapaavalintaista tehtävää, veriryhmätehtävä ei ehkä menny ihan putkeen enkä osannu mitään oikeita termejä käyttää ekassakaan tehtävässä, mut ihan hyvin kai meni ottaen huomioon etten oo opiskellu bilsaa ku kai kolme kurssia + tän kertauskurssin, enkä lukenu kokeeseen yhtään vaan selasin kirjan matikan tunnilla eilen läpi :D

Tuolla paistaa aurinko pitkästä aikaa ja pääsin tänään + tiistaina kaheltatoista kotiin :D Lisäks Kiri oli eilen ihan huippu kun laukattiin ekaa kertaa tänä vuonna ja se kerrankin ei lopettanu laukkaa heti ekan kierroksen jälkeen ni pysty laukassakin jopa tekemään ympyröitäkin, yleensä kun laukkaa niin kaikki energia menee jo siihen kun yritän saada ponin pysymään laukassa.. Nyt tosin ohjauksesta ei ollu kauheesti tietoa (varsinkin kulmat suoristu kummasti), mut ei se mitään ku muuten meni niin hyvin :D Ja ens kerran tiistaina kouluun :)

V_tutusketju IV

"Kaveri" lupas lainata mulle äikän kurssivihkot että voisin ennen kirjotuksia vähän katella. Eiköhän sitten unohtanut, vaikka mie oon muistuttanu sitä asiasta varmaan viikon ajan. Lainasin sille Muumit ja on varmaan haaveajattelua että saisin sen dvd:n takasin ennen ruotsin kuuntelua :roll: Lisäks mun äikän vihko on ollu tyypillä lainassa ainakin 8 viikkoa, itse asiassa itsekin sen jo ehdin unohtaa mutta kun kaveri nyt siitä on parina päivänä koulussa muistuttanut niin miksei ole voinut muistaa palauttaakin sitä? Tietysti jokainen unohtaa joskus jotain, mutta kuitenkin.. :roll:

Enkä oo varmaan ikinä tuntenu itteäni yhtä yksinäiseks kuin nykyisin kaverien seurassa.. Läppärikin korjataan vasta ens viikolla kuulemma, eli saan sen sit vasta sitä seuraavalla viikolla takas taas :x

Mitä teistä tulee/piti tulla/on tullut isona?

Ikinä en oo ollu yhtä epävarma sen suhteen mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä kuin nyt lukion viimeisenä vuotena :roll: Tai no sen tiedän että haluan työskennellä ulkomailla jossain vaiheessa elämääni ja vaihtaa työtä niin usein ettei tarvitse joka päivä töitä tehdä täydellisessä kyllästyneisyydessä, mutta ala on niin hakusessa.

Viimeisimpänä mietin sisutussuunnittelijan ammattia ihan vakavasti. Sitä ennen halusin pitkään eläinlääkäriksi, sitä ennen taas hevostenhoitajaksi. Eläinlääkis kiinnostas kyllä tavallaan vieläkin, mutta lyhyellä matikalla, kahden kurssin fysiikan lukemisella ja kemian 6:n keskiarvolla voi tehdä vähän tiukkaa.. Ja tällä motivaatiolla varsinkin.

Maantiedon opiskelu yliopistossa voisi olla kiinnostavaa, mutta mihin ammattiin voisi ajautua mantsan opiskelujen jälkeen? Opettaminen ei kuitenkaan oo meikäläisen juttu :lol: Eläintenhoitajaksi olisi periaatteessa ihan kiva kouluttautua, mutta vaikka niin eläimistä tykkäänkin niin silti se ei vaan kuulosta niin täydellisen omalta jutulta. Lisäksi päässä on viimeaikoina pyörinyt myös mahdollisuus mennä johonkin mainosalalle tjtn.

Yhtenä päivänä mietin että pitäisiköhän toteuttaa lapsuudenunelma hevosenhoitajaksi kouluttautumisesta ja Lapissa ja ulkomailla työskentelystä - ihan harkitsemisen arvoinen idea kyllä, voisihan sitä aina edes yrittää kokeilla :D Mutta toisaalta ensin haluaisin valmistua johonkin "kunnon" ammattiin (hevostenhoitajien palkat ja työmäärän tietäen..).