Halusin lukea jotain suomalaisen yleissivistyksen kannalta tarpeellista, eikä veljeni suosittelu tietenkään vaikeuttanut päätöstäni lukea juuri Sinuhe. Olen iloinen että luin sen, ihanaa ettei siinä ole the happy endingiä! Kyseisessä kirjassa on Juoni, hienoja henkilöitä ja hyvää kuvausta, erikoisempaan kirjoitustyyliinkin tottui pian eikä sitä sitten enää edes huomannut. Unenpöpperössä luettuna tuli muutamat syvällisimmät pohdinnat skipattua vahingossa, varmasti saisin tuosta kirjasta vielä enemmän irti jos lukisin sen toiseen kertaan.
Kirjassa on myös muutamia kohtia jotka haluan välttämättä kirjata ylös syystä tai toisesta:
"Iloitse nuorukainen nuoruudestasi,
sillä vanhuudella on tuhkaa kurkussaan
eikä säilytetty ruumis naura
hautansa pimeässä."
Mutta menestykseni oli niin suuri, koska en kadehtinut ketään enkä kilpaillut kenenkään kanssa, vaan jaoin auliisti lahjoja muille ja otin vastaan sairaita, joita muut eivät tahtoneet parantaa, ja tieto oli minulle kultaa tärkeämpi.
Oletan, että tämä kaikki oli kirjoitettu tähtiin jo ennen kirotun syntymäni päivää...
En suinkaan rakastanut Ammonia, mutta pakosti valtasi outo kaihomieli sydämeni kuten aina ihmisen ajatellessa iäksi paennutta nuoruuttaan, olipa tämä nuoruus ollut hyvä tai paha.
"sillä se syötetään mädillä kaloilla , mistä sen lihaan tulee uskomattoman hieno maku"
Ei niin, että nyt olisin sen onnellisempi, sillä onneni päivät menivät ohitse nuoruuteni mukana.
"Ei ole eroa ihmisten välillä ja jokainen ihminen syntyy alastomana maailmaan ja ihmisen sydän on ainoa mitta ihmisten välillä."
Kolmas vuonna 2008 lukemani kirja: Tove Janssonin Moominland Midwinter (Taikatalvi)
Ensimmäinen muistaakseni ikinä lukemani Muumi-kirja. Sitä lukiessani aloin itsekin kaivata kevättä, tunsin suurta samaistumista yksinäiseen Muumipeikkoon ja nautin Janssonin yksinkertaisesta ja selkeästä, kauniista tavasta kirjoittaa. Ja ne piirrokset, niitä tulen kuitenkin kaipaamaan ehkä eniten! Luettuna Muumipeikon talviseikkailu on paljon vaikuttavampi, kalisevampi ja lumisempi kuin telkkarista katsottuna. Oravan henkiin herääminen ihmetyttää minuakin!
Tästä kirjasta haluan kirjata ylös pari laulunpätkää:
"I'm Too-Ticky, and I've made a horse.
A wild, white horse that goes a-gallop
Stamping o'er the ice into the night,
A white and solemn horse that goes a-gallop
Carrying the Geat Cold upon his back."
"Listen, winter creatures, who have sneaked the sun away,
Who are hiding in the dark and making all the valley grey:
I am utterly alone, and I'm tired to the bone,
And I'm sick enough of snowdrifts just to lay me down and groan.
I want my blue verandah and the glitter of the sea,
And I tell you one and all that your winter's not for me!
--
Because then I'll dance on a sun-flower disk
And lie on my stomach in the warm sand
And keep my window open all the day
On the garden and bumblebees
And on the sky-blue sky
And my own great
Orange-yellow
SUN!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti