Pienille sieville vihamiehille ja nuoruuden rakastetulle hän testamenttasi tuhkansa kukkaruukussa. Se soi päässä koko ajan noin! Ja Pienistä sievistä sienistä ja Kultaisista apinoistakin soi päässä joskus sellainen sekaversio, mutten enää muista sitä.
Onpas täällä sotkuista. Tai no, istun jättimäisen vaatevuoren päällä enkä näe lipaston kantta + nalle istuu petaamattomalla sängyllä. Muuten on kyllä ihan siistiä. Tai no, kanien häkkikin on siivoamatta ja lattialla on heinää. Ja parit lattialla asuvat kasvit on unohtunu pöydille kanien eilisen loikkahetken jälkeen. Nyt neidit on ulkona.
Huomasitko muuten että sanoin häkin yksikössä? Heikäläiset muuttivat samaan häkkiin perjantaina, tulevat nykyisin hienosti toimeen keskenään. Viimevilkaisulla molemmat loikoivat tyytyväisinä (vai pitäisikö sanoa tyytyväisenä?) tuolla pihalla varjossa. Eilen Benita kaatoi kukkaruukun päähänsä (voinet kai arvat kuka siivosi) Bella harjoitteli kuivauintia (on muuten varsin huvittavan näköistä kun kani räpelöi noin metrin verran hyllyn alla jonka pohja on kuuden sentin päässä lattiasta) ja mitäköhän muuta. Siinä ehkä olennaisin. Tänään ovat ekaa kertaa tuossa ulkohäkissä, ulkoaitausta pitäs vähän paikkailla kun sen verkkoaidan alta pääsee puikahtamaan.. Sieltähän se Beni sillon joskus karkasikin.. Ja eilen se karkasi miulta talutuksesta, iskä säikäytti (ylläri) sen kottikärryillä ja sitten kani loikki ja vauhdilla. Mut sillä oli sentään valjaat ja hihna niin sai sen aika helposti kiinni.
Totesin eilen että minua ärsyttää kun äiti (tai joku muukin) sanoo että olen (ollut) hädissäni. Tyyliin Maija hädissään sitä ja tätä. En mä halua olla hädistelevä persoona. Iuk.
Iski paha masis. Vuosi sitten istuin lentokoneessa. Tai sitten Saksassa lentokentällä. En muista tarkalleen. Mutta kuitenkin. Vuosi sitten illalla olin Kyproksella. Tuntuu kuin siitä olisi vaikka miten pitkä aika, mutta ei kuitenkaan yhtään pitkä. Ärm, haluun takasin. Yritän kyllä kovasti tuolla ulkona loikoillessa ajatella että ruohikko on hiekkaa ja tuulen suhina puissa meren kohinaa, mut ei se kyl ihan kympillä toimi. Siis ihan.
Olin muuten ahkera. Kävin lenkillä Pyryn kanssa. Tänään ja eilenkin itseasiassa. Eilen kävin Topinkin kanssa. Heräsin aamulla kahdeksalta ja puol ysiltä lähin köpsöttelemään. Tuli vähän niinku kuuma, varjossa oli 22 astetta ysin jälkeen kun tultiin lenkiltä. Mut kivaa oli!
Kaneilla on selvästi synnynnäinen kyky loikata juuri siihen mihin kävelevä henkilö on laittamassa jalkaansa. Ja toisaalta niillä on myös kyky loikata juuri jalan päälle jos sen on juuri laskenut. Huomasin sen jo Valkon ja Noiseten aikaan, ja olen huomannut näidenkin riiviöiden kanssa. Ja totesin eilen että he ovat saaneet kuudessa (kai, ehkä, en muista) viikossa enemmän tuhoa aikaan kuin Valko ja Noisette (ja Valkon sisko Pulu) neljässä vuodessa yhteensä. Paitsi nää ei oo syöny puhelimen johtoa poikki toisin kuin Valko. Ei meillä kyllä enää ees oo puhelimen johtoa mitä syödä, mut kiemurtaahan tää nettijohto tuolta eteisestä tänne kuitenkin.
Nyt rupes masentamaan kun kaikki on kavereittensa kanssa ja mie en päässykään nyt ees sinne Ankkarokkiin. Tai lähinnä en lähde, koska en saa kaveria sinne. Jotain ei kiinnosta, jollain "ei oo varaa", jotain mua ei huvita nähdä kesällä, jollain on liian kiire koko ajan, jollain on rahat lopussa ja.. niin. Tai oikeestaan en oo ees kysyny kuin kahdelta, mutta kuten keskiviikkona erinomaisesti totesin niin toisella on liian kiireistä (oispa mullakin) ja toisella ylisuojeleva äiti. Noiden muiden vastaukset arvasin jo etukäteen ja katsoin kysymisen turhaksi.
Eilen oli kivakiva lenkki Kirin kanssa, se oli söpis <3 Ainut vaan et pelkäsin koko ajan että jossain tulee traktori vastaan, ja itseasiassa alkumatkasta pelkäsin että Räsänen ois saanu päähänsä lähtee jahtaamaan meitä traktorin kanssa, mut ei sit onneks. Asenteet muuten voi muuttua nopeasti. Lokakuussa en uskonut että kukaan voisi olla niin hullu ja idiootti että lähtisi tahallaan traktorilla ajamaan takaa hevosia (joista toinen, also known as Kiri, on traktorikammonen muutenkin), mutta joulukuussa en yhtään epäillyt asiaa. Ja eilen istuin hevosen satulassa valmiina loikkamaan pois millä sekunnilla vain. Uskon että pystyisin siihenkin jos olisi aivan täydellinen pakko (onneksi ei ainakaan vielä ole ollut!), harjoittelinhan jo pillastuneen hevosen kärryistä hyppäämistä joitain kesiä sitten. 23. päivä. Siis heinäkuuta. Se pelottaa jo valmiiksi. Toivottavasti saisin kummeilta kivan lahjan. Ja siitä vuosi sitten kone laskeutui Helsinki - Vantaalle. Voi masis.
Mä taidan lähteä ulos haaveilemaan kunhan oon saanu ton kaakaon juotuu. Tai sitten jään kuuntelemaan musiikkia ja kyttäämään muiden blogeja kasvavan masiksen vallassa. Kuulostaa heinäkuulta.
Evmtn. Hölmö bloggaus. En tykkää itekkään mut en viittii pyyhkii poiskaan kun kirjotin niin pitkään. Hävetkööt nurkassa jossa kasvaa hiirenpapanoita ja hämähäkit kutovat verkkojaan hukuttaen uhrinsa aamukasteiseen vaippaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti