Voi. Ruma sana.
Ootan todella että pääsen täältä pois. Vuoden päästä lähden niin pitkälle kuin ikinä pääsen. Tosin vieläkin enemmän kuin täältä pois pääsemistä toivon sitä että tuo ällöttävä, itsekeskeinen, alkoholisoitunut olento jota minä joskus kiltisti kutsuin isäksi, lähtisi johonkin kauas eikä minun enää ikinä tarvitsisi nähdä sitä. Kuunnella sen huutoa ja nyrkkiä pöydässä, nähdä sen ällöttäviä katseita ja kokea sitä miten se hirveän huudon ja raivoamisen jälkeen on kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunut. En haluaisi vuodattaa enää yhtään kyyneltä tuollaisen idiootin takia. Ja kun mä tiedän että äitikin kärsii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti