Panikointia ja kipeitä varpaita

Panic! at home. Sunnuntaina on äidin viiskymppiset ja miun pikkuserkut tulee käymään. Koko alkuviikon oon ollu silleen et onhan se ihan jees että ne tulee, lähinnä koska miun serkku ja sen vaimo on kivoja. Mutta. Tajusin just että niillä pikkuserkuilla on ikää kuus & jtn neljä vuotta. Ne siis kyselee siveettömiä ja muutakin, tunkee kätensä Pyryn häkkiin rouskittavaks, tökkii Topia silmiin, säikyttelee kanit kälätyksellään ja kiskoo niitä korvista, kaataa kasvit miun huoneessa, rikkoo tietokoneen näppäimistön, tiputtaa miun pikkuesineet tuosta koneen päältä ja rikkoo ne, heittelee kirjat ympäri huonetta hujan hajan, sama cd-levyjen kanssa ja nehän menee siinä rytäkässä myös rikki, katkoo miun lelukoristehepoilta jalat ja haluaa ihan välttämättä vaatekaapin päältä just sen alimmaisimpana olevan pehmolelun jolloin ne kaikki romahtaa lattialle. Kuulostan varmasti innostuneelta, vai?

Ja mie oon kovin innostunu tästä varpaastanikin. Oikeen jalan pikkuvarpaaseen tuli semmonen.. keskikokonen ihonlähtö, ja nyt tuo koko hempskutin varvas on laastarin peitossa. Ja tuntuu koko ajan siltä että olisi siankärsämö tuon pikkuvarpaan ja sen naapurin välissä. Nii, kuka käski kävellä kaks kilsaa asvalttitietä ilman kenkiä, kuka? Mutku oli kuuma.

Olipas muuten tiistaina aika extempore-maastolenkki Kirin kanssa.

äippä: Millos sie meinasit tallille mennä?
minä: Emmie tiiä.
ä: Torstaina voisit mennä, Teemulla on parturi mutta ei muuta.
m: Nii. Tänään ois ollu aika pro mennä.
ä: Ehtiihän sitä vieläkin.
m (ponkaisten seisomaan hietikolta melkein muljauttaen nilkkansa): Noni, lähetään jo, mie käyn herättää iskän!

Ja niin siinä sitten kävi. Ja pelkästään tallille lähtö ei ollut suunnittelematon, vaan myös koko lenkki. Miut ehdittiin sen aikana kutsua paistettuja silakoita syömään, tappelin Kirin kanssa siitä käännytäänkö parinkymmenen metrin päässä tallista takaisin (ei, ei käännytty), talutin tuota em. palloa joitain metrejä kun hän näki mörköjä, loikittiin pellolla (josta heinä oli jo korjattu pois) kauhistelemassa niitä valkoisia heinäpaalihärdellejä, löydettiin etsimäni tie jolle me ei kuitenkaan päästy (en muistanu että siinä välissä oli reipas oja..) ja melkein hutkaistiin kaviolla lennokkaasti jotain himputin Mersua joka oli tien varressa. Ja vielä kun tultiin tallille niin ylisuojeleva hanhiperhe oli pihassa ulkoilemassa ja se emo sähis meille vihasesti, Kiri sai himput sätkyt enkä minäkään kovin ilahtunut ollut sen hanhiukon suojeluvaiston tuntien.. Mutta ei sentään törmätty traktoreihin \o/