lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Kieliä, hedelmäkaakaota, tajunnanvirtaa..

Voihan vähän vähemmän pyhä lauantai. "Itkuparku ku on tylsää, siellä on surkee ilma ni ei voi lähtee lenkille (pari pilvenhattaraa taivaalla ja vähän tuulista), mie halluun nukkuu mutku tiiän että oon ärsyyntyny sen jälkeen jos nukun päivällä ni en voi nukkuu, ei oo mitään tekemistä (ei edes kokeisiin lukemista, blogin tai kuvagallerian remppaamista jne.), oon läski ja lihava ja haluun kesäks kuntoon (nami nää cashew-pähkinät on hyviä mums)" tiutiu. Ja linnut laulaa nätisti tänään.

Selvästi joku teiniangstinen pikkutyttö keksi tehdä elämästä kirosanan. Sit se vaan huuteli niiku "voi elämä!" sen sijasta että ois huudellu "voi v**** niinq!" Ja sit joku itsemurhakierteen riivama keksi että "ai vitsi, niinhän se onkin". Yea, rait. Paitsi että ei elämää käytetä kirosanana. Se on sellanen.. hmm.. no on se ehkä vähän niinku kirosana, mut sellanen epäsuuttunu epätoivonen. Myönnettäköön etten oo ikinä ymmärtäny tuota "sanontaa", ehkä se johtuu siitä että elämä sittenkin on kirosana ja en ymmärrä muitakaan kirosanoja?

Oi vitsi muuten, en oo ikinä tajunnu että "epätoivoinen" on niinku "toivoinen" mut kielteisenä. Mut eihän "toivoista" käytetä, eiks se oo "toiveikas" tjtn. Paitsi et noi ei oo kyllä synonyymejä. Mietin älyttömän usein miten kaikki kielet on kehittyny. Tai siis lähinnä että miten ihmiset on joskus vuosiavuosia sitten selittäny toisilleen että "what" on yhtä kuin "mitä". Vai onko ne englantilaiset vaan jankuttanu suomalaisille että "what" kun ne ei oo tajunnu kun suomalaiset on selittäny että "tereve, mie oon Jussi tuolta Pohojolasta ja mie kasvatan lehmmii ja nautakarjjoo", ja sitten suomalaiset on tajunnu että englantilaiset ei tajua ja että ne varmaan whatilla kysyy että mitä. Mut siis oikeesti, miten selittää jonkun sanan, vaikka "että"? En mie ainakaan osais, ja sit kun se vielä pitäs osata selittää toiselle sellasilla sanoilla jotka se on jo oppinu. Okei, ehkä se ei sitten tapahtunutkaan ihan parissa päivässä. Mutta siis nykyäänhän amerikkalaisten on vaikka miten helppo selittää suomalaiselle esim. sana "blogi": linkki omaan blogiin ja selitys "this is my blog. It is like a diary, but it's in the internet, and everybody can read it." Sitten suomalainen silleen: "aa, siis toi on niinko sen päiväkirja netissä, eli se on niinko nettipäiväkirja. Jee!" Ja uusi sana on keksitty, tsädääm! So simple nowadays.

Miltäköhän ihmisten puhe on kuulostanu sillon joskus kaaaauan kauan sitten? Onko se ollu sellasta jokellusta vai jotain kielenvääntelyä? Siis siinä vaiheessa kun se ääntely ei enää ollu pelkkää gorillojen kirkumista. Ja kuka on keksiny ees ruveta puhumaan jotenkin muutenkin kuin eläimet miinus ihmiset? Ja miksi? Palatkaamme jälleen aiheeseen jossa pääsen haukkumaan ihmiset kiviluoliinsa kun menivät keksimään nykyisen ällöyhteiskunnan, jonka takia maapallo tuhoutuu kun Jumala suuttuu ja päättää sulattaa kaikki jääalueet. Voiskohan musta tulla seuraava Nooa?

Vau, tää kaakao maistuu ihan jollekin älyttömän ihanalle hedelmälle, mut ei kaakaolle. Vaikka ei tossa oo muuta ku kaakaota ja maitoa. Ehkä en oo ennen osannu sekottaa niitä oikeessa suhteessa, ja nyt kun osasin ni se maistuukin sit oikeelle kaakaolle? Mahdollista, hyvinkin. Paitsi että onko kaakao hedelmä? Eilenkin mietin jonkun rehun vihannesmaisuutta, en kyllä saa millään mieleeni mikä kasvi se oli. Äh, meinasin kirjottaa että "kun muuten on hedelmällisyys (siis tyyliin kun puhutaan siitä onko joku pallo hedelmä vai vihannes) ja vihannesmaisuus, niin miks kasvillisuus tarkottaa ihan muuta?", mut tajusin kirjottaessa että nehän onkin hedelmäisyys, vihannesmaisuus ja kasvikkuus. Tai sitten ei.

Ää, oon parin päivän aikana todennu jo vaikka miten moneen otteeseen et suomen kieli on ihan törkeän hankalaa! Lähinnä sen taivutusmuodot, varsinkin kun tykkään taivutella kaikenlaisia sanoja ihan mutkalle ja kiemuralle ja monikulmakolmioiksi niin ettei kukaan lopulta tajua mistä sanasta olen puhumassa ja mihin sijamuotoon sitä taivuttamassa. Ja mulla on kanssa ongelmia yhdyssanojen kanssa, "kaikenlaisia" yms. on sellasia sanoja mistä en tykkää. Mut silti oon tunkemassa niitä joka paikkaan ja kaikki Suomen äikän opet kiroaa mut.

Kumma juttu, tässä kirjottaessa tulee koko ajan suunnilleen joka sanasta mieleen joku juttu joka sitten pitää kirjottaa, ja kaikki edelliset jutut jää kesken. Oiskohan se sitä "tajunnanvirtatekniikkaa" mistä selittelin äikän kokeessa jotain soopaa? Kuten jo parille ihmisille totesin, että jos en muuten saa pisteitä äikän kokeesta, niin ainakin siitä että aiheutin opelle vuoden naurut niillä termienselityksilläni. Ja bilsankin kokeessa vois ehkä sama toimia, selittelin kysymykseen "mitkä tekijät vaikuttavat sydämen sykkimiseen (en nyt tarkkaan muista kysymystä mut about noin)?" jtn että "pitkällä ihmisellä sydämen pitää sykkiä tiheämmin kuin lyhyellä, koska verta pitää saada pumpattua pidemmälle." Ja sitä rataa, että terve heippa moi. Oisko pitäny lukea? *_______*

Ei kommentteja: