Hyvääkin välillä.

Ai vitsi että osaa olla täydellistä tällä hetkellä! Ulkona on juuri sopivan kipakasti mutta kuitenkin sen verran vähän pakkasta että voi hyvin olla ulkona (16 astetta), aurinko paistaa, linnut käy napsimassa siemeniä lintulaudalta ja puolimetrinen hanki kimaltaa *pienempikuinkolme*

Kävin just about tunnin lenkillä iskän ja koirien kanssa. Topia ei kyllä uskois 15-vuotiaaks, pappa jolkotteli niin vauhdilla koko matkan että sain vähintäänkin kävellä _reippaasti_ perässä siellä hihnan päässä. Ja Pyry tietysti poukkoili tapansa mukaan ympäriinsä :D Todellakin pakkaset tekee Topille vain hyvää, eikä tunnu sitä haittaavan laisinkaan kun aamullakin herra heräsi kopin ulkopuolelta ulkona käydessäni, pakkasta oli kuitenkin 30 astetta..

Ja nyt juomaan Karibian aurinko -teetä, täyttämään astianpesukone ja imuroimaan huone ja vaihtamaan verhot. Hassua, edes ajatus matikan läksyjen tekeminenkään ei vaikuta vastenmieliseltä O.O

Angst.

Hups, oon vahingossa poistanu ton otsikon ja muut ulkoasujutut netistä. Noh, aattelin tehä uudet kuitenki.

Mun pitkäaikasin unelma sitten rikottiin just. Kiitos. Kiitos kovasti ja valtavasti ja HIRVEÄN PALJON! Kärsikää sitten tyttärenne puhumattomuudesta ja siitä ettei se koskaan tee mitään eikä edes yritä opiskella koska rikoitte sen unelman. Sen mistä se on kaikkein eniten haaveillu koko pienen elämänsä ajan. Kiitos kun ette päästä sitä koskaan istumaan rakastamansa hevosen selässä niille poluille joita se on niin monen vuoden ajan kuluttanut ja tallannut odottaen vain sitä hevosta joka kantaisi selässään niillä poluilla. Kiitos kun tiputatte sen nokkospuskaan kovempaa kuin yksikään muu olento tässä maailmassa. Se ei unohda heti eikä koskaan.

Taustatietona nyt pahimman surun hetkellisesti laannuttua että Kiriä tarjottiin mulle ylläpitoa vastaan vuokralle, muuten se muuttaa toiselle puolelle Suomea tuntemattomalle ihmiselle.

Listaa

Taas taukoa. Ei ole ehtinyt kirjoittaa, ei ole ollut sopivaa mielentilaa ja innostusta. Tai ei asiaa mistä kirjoittaa. Toisaalta, tuskin se tuosta viimeisestä johtuu.

Tääkin päivä on menny ihan vain ohi. Aamulla heräsin -> koneelle. Katsoin Nokkapokan -> lenkille -> koneelle. Ja siinä on törötetty koko päivä. Kaksi mailia lähetetty, kolme blogia tehty ja yritetty sählätä php:n kanssa. Jos vaikka tekisin jotain hyödyllistä: tekisin ulkoasun lemmikkien sivuille, lisäisin kuvia tulevaan kuvagalleriaani. Mutta listaanpa tähän alle kaikki hyvät ja huonot asiat tällä hetkellä, ne mistä olen iloinnut ja surrut tässä lähiaikoina, ne mitkä ovat harmittaneet ja saaneet hymyilemään.

Hyvää, hauskaa, iloista, positiivista:
ostin teen tuoksuisia suitsukkeita ja satsumasaippuan
huomenna ratsastus (maastoon toiv!)
uudet verhot
olen saanut kolme kivaa ulkoasua tehtyä
eräs samalla kemian kurssilla
kasi yhteiskuntaopin ja hissan kursseista
ysi atk:n kurssista!!
S-M on huippukiva kaveri, N myös
selvisin opon luota
T on kanssa ollu kiva ^^
digiboksi tuli kotiin
Mozilla Firefox 2.0

Tylsää, ikävää, negatiivista, surullista:
vesisade / ei lunta
en mennyt kakkosten yöhön
laiskuus ja nettiriippuvuus
lihominen
Kuopion reissu ei vastannu odotuksia
edellisestä koneesta meni kovalevy ja kaikki hävisi
ei ole tanssiparia

Listaan lisäksi asioita / tavaroita joita haluan:
vihreä ripsiväri
kookoshuulirasva
lunta jouluksi
vaaleanpunainen ja -vihreä nappikorvis
wanhojentanssipari!!
terveystiedon tenttiminen

Ööm, muuta? Ei kai nyt.

Talvitalvitalvi *pienempikuinkolme*

Valkoista maalia ja kultaista kimalletta sormissa (vähän lattiassakin..) - mitä Maija on tehnyt? Maija innostui pakkasesta, auringon paisteesta ja lumen kimalluksesta niin paljon että aloitti huoneen talvikoristelun! Päätin että huone muuttuu nyt talven ajaksi kulta-valkoiseksi. Tajusin nimittäin että miun tapettikin on kulta-valkoinen, joten siitä on helppo sitten alkaa väriteemaa laajentamaan. Tein ensimmäisen asetelman aamupäivällä: vaaleanruskeaan Mariskooliin valkoiseksi maalattuja ja kultaisella kimalleliimalla koristeltuja kiviä, käpyjä ja vanhasta kuivatusta ruususta tippuneita terälehtiä. Mariskoolin ympärille lipaston päälle asettelin sitten kultaisilla rannerenkailla ympäröityjä tuikkukynttilöitä ja tuli niin kauniin näköinen! Hankintalistalla tällä hetkellä on kulta-valkoinen köynnös, kultaista spraymaalia ja ruusuja (kuivatus -> kultaiseksi maalaus) sekä kahvintuoksuisia, kultaisia ja valkoisia kynttilöitä. Viime vuonna hankitut kultaiset kimalletähdet voisi jo ripustaa ikkunaan ja joskus joulukuun puolella sitten siniset sydänvalot kaveriksi. Sitten kuusen oksia voisi käydä hakemassa tuolta metsästä jajaja.. En edes muista milloin olisin ollut näin innoissani talvesta :D Ja kyllä raivostuttaa jos lumet menee vielä sulamaan..

Kuukausi ja kolme päivää sitten aloin vuokraamaan Melbaa aka Mellua ja Kiriä. Viime kuussa kävin ratsastamassa kymmenen kertaa, hinta 60 €. Sitä ennen kävin ratsastamassa kesäkuussa, sitä ennen about yhdeksän vuotta kerran viikossa, ratsastustunnin hinta 50 markkaa - 12 euroa (joo ei euroon liittyminen nostanut hintoja.. :/). Jos olisin jatkanut ratsastuskoulussa ratsastamista olisin maksanut noin useasta ratsastuskerrasta täpötäydellä kentällä tai maneesissa automaattihevosilla menemisestä sellaiset 120-150 euroa. Ja mikä kamalinta - en olisi päässyt kertaakaan maastoon ja pelkäisin edelleen maastossa ratsastamista! Oikeasti, tänään tajusin miten paljon oon menettäny muutaman tikin takia neljän vuoden aikana. En oo tuona aikana kunnolla uskaltanu maastoilla kertaakaan, aina maastossa oon istunu jäykkänä puupökkelönä siellä hevosen selässä ja vain odottanut milloin löydän itseni repimässä pillastuneen hevosen ohjista. Mutta kuukauden aikana niin ei ole käynyt kertaakaan, päinvastoin olen kokenut aivan mahtavia hetkiä hevosen kanssa maastossa! Uskallan antaa hevoselle täysin löysät ohjat ja lömpsötellä sen kanssa, uskallan ratsastaa yhdellä kädellä ja luotan siihen ettei se hevonen siitä mihinkään lähde. Uskallan nauraa ja iloita ja nauttia luonnosta. Ja luottamukseni Kiriä vastaan vain kasvoi kun mielenvikainen hevosvihainen naapuri lähti ajamaan meitä traktorilla takaa ja Kiri ei edes pillastunut!

Tänään käytiin S-M:n kanssa niiin täydellinen maastoreissu! Ratsastettiin sellaiset parikymmentä kilometriä, suurin osa matkasta ihania pikkuteitä pitkin joilla oli parikymmentä senttiä untuvalunta ja molemmin puolin tietä pakkasesta huuruisia, auringossa kimaltelevia koivuja ja lumen peittämiä, pörröisiä kuusia. Niin upea postikorttimaisema, ja todellakin tuollaisia teitä sai katsella sellaiset kaksi tuntia!

Aivan mahtavan upeaa, käy ihan sääliksi niitä ihmisiä jotka eivät tällaista pääse kokemaan. Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!

Taidankin mennä leikkimään vesiväreillä ja ikuistamaan tämän päivän (kameraa vähän paha käytellä ratsastaessa..) sekä sisustelemaan tuota huonettani vielä.. :)

Pitkäaikaisvuodatus

Oon taas ollu ihan pihalla. Kenen kirja se "Ihan pihalla" muuten on? Voisi lukea vaikka joskus.. Mutta joo. Aamuisin herätys kuudelta, suihkuun, Valko vapaaksi, pukeutuminen, venyttely, Valkolle ruoka, oma ruoka, hampaanpesu, vaatteiden vaihto, meikkaus, häsläys, kouluun, odotusta 5-15 minuuuttia. Ja sitten koulussa ja kotiin, koneelle, mässynmässyn, koneella, mässyn, lukemista, Valko vapaaksi, pesu, Valkolle ruoka, vaatteiden vaihto, lukemaan, nukkumaan. Joka päivä tuollaista except koneella olon tilalla tiistaisin sulkapallo ja torstaisin lukemisen tilalla jumppa, ratsastus pari kertaa viikossa. Viikonloppuja ei huomioida tuossa luettelossa. Oon niin turtunu tuohon. Ei mitään erikoista, pari lisäkiloa, tylsyyttää ja ei paljoakaan mielenkiintoa koulua kohtaan. Okei, paremmin koulu on tässä jaksossa mennyt kuin viime jaksossa, mutta en tajua miksi. Matikan tunnit menee laskeskellessa laskuja kun opettajan selityksien kuunteleminen vain sekoittaa minut, yhteiskuntaopin tunnilla ruotsin sanojen ja kappaleiden lukemista, hissan, äikän ja ruotsin tunneilla enemmän ja vähemmän kuuntelua. Ja liikunnan tunneilla tehdään pakolliset vähän miten huvittaa.

Kuten voi huomata, haluaisin jotain muutosta elämääni. Kuvittelin jättäväni vanhan tylsän elämäni taakseni ja aloittavani uuden elämän uuden blogin kera kun syksyn aikana on tullut uusia harrastuksia, tuttuja jne. Mutta miksi ihmeessä pitäisi, en voi pyyhkiä pois kaikkia vanhoja muistojani, en voi luopua vanhoista ystävistäni, menneisyydestäni muutenkaan. Pitäisi muuttaa nykyisyyttä, ei yrittää unohtaa menneisyyttä. Voisin vaikka ensinnäkin alkaa liikkua enemmän, syödä vähemmän ja istua koneella vähemmän. Mutta miten pitkään olenkaan yrittänyt? Karkkilakko kesti 2 päivää, moi vaan.

Ihanaa, kohta on joulu. Sitten haluan Marianneja, jouluvalot ikkunaan, kasan kynttilöitä lipaston päälle, leikkiä koirien kanssa lumihangessa, kaunista ilmaa, takkatulta ja tuoreita pipareita. Ja tallille on pakko päästä ihanaan joulumaastoon lumen keskelle satulan narinaan kun hengitys höyryää *pienempikuinkolme*

En muista oonko kirjottanu syyslomasta, en varmaan. Oli kuitenkin ihana loma! Oon vaikka miten pitkään haaveillu maastoratsastusreissusta aurinkoisena syyspäivänä lehtisateessa, kavioiden kopistessa kevyesti jäätyneellä tiellä ja satuloiden naristessa. Ja se unelma toteutui! Ja oli oikeasti niiiin ihanaa! Yhden viikon aikana ratsastin sellaiset 8 tuntia, kaikki maastossa. Ja vielä kesällä olin maastokammoinen o.O

Keskiviikkona oli ihana ratsastaa pitkästä aikaa, oli viikko väliä Teemun kotiintulon takia. Kiri oli reippaalla tuulella kun ei hänkään ollut saanut viikkoon liikuntaa, ja mentiin kentällä ja Kiri totteli niin hienosti ja ihanasti ja upeasti ja en edes meinannut tajuta että se on entinen ravuri. Välillä vaan oli vähän naurutappelua kun herra päätti että raviin lähdetään kiitoravissa ja voltit mennään suorana lapa edellä, mutta kun sen sitten sain toimimaan niin oli se niin namu! Ja kenttä oli ihanassa kunnossa, koskematonta lunta kerros ja sellaista untuvalunta vieläpä. Ainut vaan että tuuli kunnolla mutta ei sitä onnessaan oikein edes huomannut :D

Mut nyt meni inspikset kun iskä rupes raivoomaan vaihteeks kännissä että heihei.

Tuhlaan elämäni. Taas. Ja heppailusta ja koeviikosta.

Joku nykynuori itseäni lukuun ottamatta sanoisi helposti ettei minulla ole elämää. Mutta onhan minulla, en muuten kirjoittaisi tänne. Tuhlaan vain elämää ärsyttämällä itseäni ja tekemällä kaikkea turhaa ja tarkoituksetonta. Suomeksi olen istunut koneella lähes koko päivän kello yhdestätoista neljään ja puoli kuudesta lähemmäs yhdeksään. Koko päivän olen lorvinut foorumeilla, päivittänyt niitä puolen minuutin välein uusien viestien toivossa, mutta kukapa muu istuisi foorumissa koko päivää paitsi minä? Siinäpä se, ei kukaan. Kaikilla muilla on fiksumpikin tapa viettää elämänsä, joka on kuitenkin niin lyhyt. Ei se mitään jos viettäisin tämän yhden päivän täydellisen no-life, mutta kun niitä päiviä on liikaa.

Haluaisin tutustua johonkin uuteen ihmiseen. Koska totesin että uudet ihmiset ovat kivoja. Olin perjantaina ratsastamassa Sanna-Marin kanssa, tutustuttiin siinä samalla. Mentiin kiva köpömaasto ja Kiri oli hauska. Niin kuin Sanna-Marikin. Haluaisin heti ratsastamaan! Mutta onneks maanantaina pääsen, neljän aikoihin niin on vielä valoisaa. Mieluumin meen Kirillä kuin Mellulla, menin sillä silloin keskiviikkona. Ja totesin että meidän pitäis saada yhteistyö toimimaan ennen kuin yritänkään muuta. Mutta kyllä se siitä. Ootan vaan syyslomaa että pääsis useasti ratsastamaan jo valosalla, vaikka S-M:n kanssa maastoonkin. Oioi, pitkä maastoreissu ruskametsässä, ihanaa!

Koeviikko meni männikköön. Uskoisin. Mutta en ihmettelekään kun yhdenkään aineen koealuetta en lukenu puolikskaan, psykan koealuetta kysyin kaverilta keskiviikkona päivällä puoli viideltä kun torstaina oli koe. Ja enkun luetun ymmärtämisestä en ymmärtäny muuta ku et siinä puhuttiin eläimistä. Terve. Onneks muillaki oli kuulemma menny yhtä huonosti. Ja miks ryhmänohjaajan, joka oli myös bilsan kurssin opena, piti olla perjantaina, jolloin tein bilsan koetta, kokeita vastaanottamassa kun en lukenu yhtään perinnöllisyyttä ja koe meni ihan silleen et just ehkä menee läpi. Ja ope kehtas kysyä miten meni. "Kai se jotenki." Terve moi ja heippa.

Olen kunnianhimoinen kaikessa muussa elämääni koskettavassa asiassa paitsi koulunkäynnissä.

Epämääräisyysharmistus

Lokakuu alkoi eilen, ihanaa! Tämä on kiva kuukausi kun puut ovat älyttömän kauniin värisiä, järveä voi tuijottaa vaikka miten kauan kun puiden värit heijastuvat sen pintaan, aamuisin maa on kuurassa ja on ihanan pirteä ilma joka saa posket punoittamaan.

Kävin eilen kokeilemassa niitä paria pollea vuokraustarkoituksessa. Paikka ei ollut ihan sellainen mitä odotin, mutta Mellu oli varsin hauska poni. Se käveli hienosti kivasti ja käänty joka kerta kun käskin ynnä muuta kivaa, ravissa vaan lähti kipittämään kauheaa vauhtia mutta kun rentoutin ja rauhoitin itseni niin sitten neitikin kulki vähän nätimmin, tosin aina voltin jälkeen tuli kauhea spurtti. Mutta tosi kiva polle se oli kuitenkin. Viri oli sitten vähän jumimpi, ehkä senkin kanssa saisi yhteistyön sujumaan jos vähän harjoittelisi. Ja yleensä kuitenkin tykästyn aina polleihin joista en ekalla kerralla ole paljoakaan tykännyt. Mietin vain vielä että alanko noista toista vuokraamaan, pelkään että menee kaikki taidot hukkaan kun ei ole opettajaa joka kerta vahtimassa miten ratsastan.

Näin viime yönä unta missä oltin äidin, V:n (o.O) ja muiden tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa sillä laivalla millä Kyproksella yhden päivän vietimme. Sitten jostain syystä äiti tippui monta kertaa siitä laivasta ja minä hyppäsin aina mereen pelastamaan. Joka kerta vedessä ui myös kani, jota tosin luulin ihan vain jänikseksi. Eikä unessa tullut mieleenikään kania pelastaa, äitini sentään olisi pystynyt pelastautumaan itsekin, mutta kani ei. Herättyäni tajusin heti että kani oli Noisette aka Noppa aka Noppanen, Valko-rakkaan emo joka kuoli jouluaattona 2005. Tuli kyllä paha olo sitten, eikä asiaa lainkaan parantanut se että tajusin tasan kolme kuukautta sitten istuneeni lentokoneessa matkalla Kyprokselle. Masentavaa.