Oikeastaan en edes kyllä nyt juuri jaksa edes surkutella: Voicelta tulee hyvää, joskin jo puhkisoitettua musiikkia, kala on hyvää vaikkakin voisin opetella elämään ilman, jalassa on äidin mulle värkkäilemät ihanan lököt haaremihousut ja violetti huppari on valmistumassa äidin kätösissä - ja tosiaan se harjoittelu loppui aikaisin tänään, ja ennen kaikkea torstaina Kemiöön!
Voisin kyllä surkutella sitäkin että olisi kiva kun itse värkkäisin noita huppareita ja housuja ja että voisin nyt olla vaikka sitä harjoittelemassa, mutta kun en nyt jaksa surkutella mitään! En edes sitä jäätävää vyötärönympärystäkään jonka näkeminen olisi muutama kuukausi sitten kiidättänyt minut vessaan ja suunnittelemaan olevinaan-laihduttavaa ruokavaliota hophop!
Ja jotta tästä nyt ei ihan vain hömppää tulisi niin loppuun painavaa asiaa kirjasta "Saako pannukakulla istua - Muumilaakson mietekirja" (Tove Jansson, toim. Jukka Parkkinen):
Ironisia henkilöitä ei kannata piestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti