Jos en olisi sattumalta alkanut lukea lingvistiikan kanditaattiohjelmaa, en luultavasti pohtisi nyt haluaisinko lukea syyslukukaudella tsekkiä, espanjaa, viittomakieltä, islantia vai pohjoissaamea.
Enkä ehkä kuuntelisi toisena päivänä tsekkiläistä, toisena saksalaista, unkarilaista, kymrinkielistä tai islantilaista radiota. Hassua miten se, että sattumalta aloitin kielitieteen opiskelun, on tehnyt musta niin kiinnostuneen kielistä. Eihän se mitenkään odottamatonta ole, mutta esimerkiksi kaksi vuotta sitten en olisi uskonut olevani kiinnostunut kielistä kuin siinä mielessä, että ne auttaisivat minua maailmanvalloituksessa. Nyt haluaisin lukea niitä ihan vain huvikseen - islanti, tsekki tai saame ei varsinaisesti oo kieliä joilla maailma valloitettaisiin..
(Otsikko muuten pitää paikkansa meidän lähi-ICA:ssa!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti