Luet juuri blogia, jonka kirjoittaja päätti heittäytyä hurjaksi radikaaliksi 23-vuotiaana. Teininä hän ei kiroillut, ei ryypännyt; vietti perjantai-illat turvallisesti tietokoneen äärellä virtuaalihevosten parissa.
Mutta eräänä loppuvuoden 2012 iltana hän leikkasi hiuksensa ihan itse paperisaksilla. Ihan vain koska se tuntui sellaiselta asialta, jota on pakko kokeilla kerran elämässään. Hänelle sen kokeilun aika tuli nyt.
Kun nyt saatiin tuollainen olemattoman to do -listan asia (eikun! Onhan se lista olemassa, yritän vain sinnikkäästi unohtaa sen välttääkseni kouluaineiden kirjoittelun ja virallisten asioiden hoitamisen) hoidettua, voitaisiin lista ottaa reilusti esille ja kirjoittaa sinne "opetella kirjoittamaan vasemmallakin kädellä".
Koska.. why not? Mulla on kaveri, joka opiskelee liettuan kieltä ja suoritti 63,7 opintopistettä syyslukukauden aikana sen pakollisen 30:n sijasta. Ja toinen kaveri, joka opiskelee norjaa, tanskaa ja islantia.
Niin että miksi mä en opiskelisi kirjoittamaan vasemmalla kädellä, jos se tuntuu musta tärkeältä? Ei kaikkien taitojen tarvitse olla rahan, uran ja tulevaisuuden kannalta oleellisia. Asioita voi tehdä myös koska se voi olla ihan vaan hauskaa. Kuten fb-keskustelut inuiittikielellä jota kumpikaan keskustelun osapuolista ei oikeasti osaa. Tai se, että gmailin postilaatikon kieleksi on valittu eesti ja fb:n kieleksi fääri. (Suosittelen varsinkin tuota eestinkielistä Gmailia, on se vaan niin hauska kieli.)
Mitä hitsejä nuo otsikossa mainitut vapaat radikaalit muuten edes on? Ties missä ihotuotejutuissa ne mainitaan, mutta missään niitä ei oikeasti selitetä.. Sori jos googletit niitä ja onnettomana päädyit tänne.
sunnuntai, joulukuuta 30, 2012
lauantaina, joulukuuta 29, 2012
Pupunat rakkaat
Söpöin ääni ikinä on se kun kanit rouskuttaa porkkanaa. Ja ihanin tuntu on niiden silkkikorvat ja -nenät ja -niskat ja pörröiset takapuolet töpöhäntineen.
Ja minä vaan mietin, muistelen ja haaveilen, luen vanhoja päiväkirjoja ja makoilen sänkyni vaaleanpunaisella aluslakanalla vaaleanpunaisissa unelmissani, paossa arkea joka uhkaa vyöryä päälle. Kuten aina uuden vuoden aikoihin.
lauantaina, joulukuuta 22, 2012
Miksi en muista?
"eihän se oo häviäjä- Don Huonot - Pilvenpiirtäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee"
Nuo sanat mut pitäisi muistaa aina aina aina aina!
Olen kirjoittanut ne jokaiseen päiväkirjaani ja lukemattomille lapuille lukioajoista lähtien. Mutta miksen mä ikinä opi? Miksen ikinä muista niitä kun ne olisi tärkeää muistaa?! Miksen muista niitä silloin kun olen se pelkuri joka vain haaveilee ja haihattelee muttei uskalla tai tajua käyttää niitä tilaisuuksia? Se häviäjä joka jälkikäteen harmittelee pelkuruuttaan.
keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012
jag vill jag vill jag vill
Jag vill dansa hångla skratta skriva fota dansa rita krama lyssna skratta springa flyga mysa prata leva känna
vara vild.
tiistaina, joulukuuta 18, 2012
Daughter - Landfill
Josko nyt yhden ison kahvikupillisen jälkeen syventyisin suomen sanajärjestyksen ihmeelliseen maailmaan karkkipussillisen, omenakilollisen, kirjakasan ja hyvän musiikin voimin koulun ihanan rennossa tietokonesalissa..
perjantaina, joulukuuta 14, 2012
Etukäteisuudenvuodenlupaus
Saisko uudenvuodenlupauksen tehdä vähän etuajassa? Ehkä se sitten pitäisikin paremmin? Päätöksethän nimittäin pitää paremmin kun ne tekee tässä heti nyt, eikä "sitten parin viikon päästä kun on se oikea aika", joten kaipa sama koskisi myös lupauksia.
Olis nimittäin kiva jos lupaisin tehdä koulutehtävät ensi vuonna edes marras-joulukuussa sen verran ajallaan, että mun ei tarvitsisi puoltatoista viikkoa ennen joululoman alkua stressata neljän pienen, kahden keskikokoisen ja kahden ison koulutehtävän uhkaavan nopeasti lähestyvää palautuspäivää.
Tän vuoden osalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä, mutta luulen että moinen mahtipontinen lupauksenaie kaikkoaa mielestäni sen siliän tien kun saan viimeisen näistä tehtävistä nakattua Mondoon, joten olisi kätevää tehdä lupaus jo nyt..
Olis nimittäin kiva jos lupaisin tehdä koulutehtävät ensi vuonna edes marras-joulukuussa sen verran ajallaan, että mun ei tarvitsisi puoltatoista viikkoa ennen joululoman alkua stressata neljän pienen, kahden keskikokoisen ja kahden ison koulutehtävän uhkaavan nopeasti lähestyvää palautuspäivää.
Tän vuoden osalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä, mutta luulen että moinen mahtipontinen lupauksenaie kaikkoaa mielestäni sen siliän tien kun saan viimeisen näistä tehtävistä nakattua Mondoon, joten olisi kätevää tehdä lupaus jo nyt..
Samalla kun rakastan narskuvaa linta, kirpakkaa pakkasta ja loistavia hankia joita täällä on riittävästi jopa meikäläisen makuun, odotan myös luonnon täyteläistä vihreyttä, auringon lämpöä ja niitä kesäpäiviä kun merestä heijastuu taivaan tumma sini.
Ts. ensi kesänä en edes halua Islantiin! Ainakaan koko kesäksi. Ainakaan jos mun pitäisi just nyt päättää.
tiistaina, joulukuuta 11, 2012
Minä ♥ elämäni
Viimeiset viisi päivää ovat olleet aivan huippuja!
Oon kahvitellut vuokraemäntäni kanssa; nukkunut yötä kaverin luona lähes ekaa kertaa sitten yläasteen; käynyt kolmatta kertaa kahdeksan kuukauden sisään kierroksella kaupungintalolla; ollut ravintolassa ja baarissa ja jatkoilla luokkakavereiden kanssa; inspiroitunut hurjasti opintokäynnistä Kungliga Tekniska Högskolanilla; istunut yliopistolla neljästä yhdeksään kirjoittamassa inlämningsuppgiftia; lainannut kasan kirjoja suomen kieliopista uppsatsia varten; leikkinyt elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani; lenkkeillyt; nukkunut ja syönyt ihan liian vähän ja ihan liian harvoin; nauranut niin luokkalaisten (erityisesti J:n) kuin työkavereidenkin kanssa; kuunnellut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoo minulle tunteistaan minua kohtaan - eikä tämän asian hienoutta yhtään vähennä se, että ne tunteet eivät enää ole vastakaikua minun tunteilleni; kirjoittanut koulutehtävää kahdestatoista illalla puoli kuuteen aamulla ja herännyt kouluun pari tuntia nukkumaan ryhtymisen jälkeen; metroillut paljon parhaan kaverini kanssa.
Ja ennen kaikkea: rakastanut Tukholmaa syvästi! Iloinnut siitä että saan asua täällä, että mulla on mahtavampia kavereita kuin ikinä ennen ja huippu luokka ja loistava työpaikka ja mukava vuokraemäntä ja hyvä vuokrahuone sekä kivat myyjät lähikaupassa. Voiko elämältä enempää toivoa? Okei, ehkä sitä ettei mun tarvitsisi lähteä jo 1½ viikon päästä Suomeen jouluksi, mutta veikkaan että sitten kun olen siellä niin olen ihan iloinen siitä. Onpahan sitten erityisen kiva tulla taas takaisin tänne!
Ja juuri nyt, kun mussutan iltapalaksi ostamaani kaupan valmissämpylää, juon vihreää teetä liian isosta mukista ja kuuntelen Disneyn klassikkojen soundtrackia, tunnen olevani se sama ihminen kuin lukiossakin - erona vain se, että nyt olen paljon paljon kypsempi ja rohkeampi. :) Tosin ehkä myös vähän laiskempi..
Oon kahvitellut vuokraemäntäni kanssa; nukkunut yötä kaverin luona lähes ekaa kertaa sitten yläasteen; käynyt kolmatta kertaa kahdeksan kuukauden sisään kierroksella kaupungintalolla; ollut ravintolassa ja baarissa ja jatkoilla luokkakavereiden kanssa; inspiroitunut hurjasti opintokäynnistä Kungliga Tekniska Högskolanilla; istunut yliopistolla neljästä yhdeksään kirjoittamassa inlämningsuppgiftia; lainannut kasan kirjoja suomen kieliopista uppsatsia varten; leikkinyt elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani; lenkkeillyt; nukkunut ja syönyt ihan liian vähän ja ihan liian harvoin; nauranut niin luokkalaisten (erityisesti J:n) kuin työkavereidenkin kanssa; kuunnellut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoo minulle tunteistaan minua kohtaan - eikä tämän asian hienoutta yhtään vähennä se, että ne tunteet eivät enää ole vastakaikua minun tunteilleni; kirjoittanut koulutehtävää kahdestatoista illalla puoli kuuteen aamulla ja herännyt kouluun pari tuntia nukkumaan ryhtymisen jälkeen; metroillut paljon parhaan kaverini kanssa.
Ja ennen kaikkea: rakastanut Tukholmaa syvästi! Iloinnut siitä että saan asua täällä, että mulla on mahtavampia kavereita kuin ikinä ennen ja huippu luokka ja loistava työpaikka ja mukava vuokraemäntä ja hyvä vuokrahuone sekä kivat myyjät lähikaupassa. Voiko elämältä enempää toivoa? Okei, ehkä sitä ettei mun tarvitsisi lähteä jo 1½ viikon päästä Suomeen jouluksi, mutta veikkaan että sitten kun olen siellä niin olen ihan iloinen siitä. Onpahan sitten erityisen kiva tulla taas takaisin tänne!
Ja juuri nyt, kun mussutan iltapalaksi ostamaani kaupan valmissämpylää, juon vihreää teetä liian isosta mukista ja kuuntelen Disneyn klassikkojen soundtrackia, tunnen olevani se sama ihminen kuin lukiossakin - erona vain se, että nyt olen paljon paljon kypsempi ja rohkeampi. :) Tosin ehkä myös vähän laiskempi..
torstaina, joulukuuta 06, 2012
No olipahan myräkkä
Kävi kyllä vähän sääliksi niitä eilen T-Centralilla pyörineitä (suomalais)turisteja.. Omasta ja kavereideni mielestä oli ihan mahtavaa kun pyrytti ja saatiin vihdoin kunnolla lunta, mutta kyllä olisi kieltämättä harmittanut jos olisin tullut vain päivän risteilylle tänne.
Ja joo, kyllä jopa meikäläistä alkoi vähän pänniä siinä vaiheessa kun odotin tunnelbanaa kotia kohti 40 minuuttia, todetakseni vain että niitä ei yksinkertaisesti kulje. Istuin sitten koululla vähän ylimääräistä ja toisella yrityksellä pääsin sitten kotiinkin. Tänään taas töihin mennessä bussi ei kulkenut sille mun pysäkille lainkaan kun tie oli niin kehnossa kunnossa, mutta enpä sentään kovin pitkälle joutunut kävelemään.
Mutta ei kyllä edes pahemmin jaksa harmittaa tuo julkisen liikkeen takkuilukaan, täällä kun nimittäin on LUNTA!! Paljon lunta! Ja nyt vaan pidän peukkuja pystyssä että Pohjois-Karjalaan satelisi vähintään sama määrä ennen joulua, harmittaa nimittäin jo etukäteen lähteä täältä kotikotiin joululomalle, ja sitten vasta harmittaakin jos siellä ei ole kunnolla lunta kun täällä on.
PS. Nii juu, hyvää itsenäisyyspäivää! Kyllä mä Suomi susta oikeasti tykkään, vaikka välillä tuleekin dissattua!
lauantaina, joulukuuta 01, 2012
Joulukuun ensimmäinen
Mikä ei-niin-loistava alku joulukuulle! Inlämningsuppgifteja, pettymys kun en saanutkaan yliopistourani rasittavimmasta ja vähiten kiinnostavasta kurssista vieläkään hyväksyttyä yhden inlämningsuppgiftin takia, koulun kahvilassa ei ollut ollenkaan jäljellä tavallista kahvia joten jouduin ottamaan teetä, aamulla jouduin hyssyttelemään koko ajan vuokraemännän eroahdistuksesta kärsivää koiraa enkä siis saanut syödä aamiaista rauhassa, illalla joudun toimimaan koiravahtina eli en voi mennä hölköttelemään.. What else?
np. Dillon - Tip tapping
keskiviikkona, marraskuuta 28, 2012
Talviyönä kynttilänvalossa
Mulla on taas oikea kirjekaveri, pitkästä aikaa. Kivaa! Ja ulkona sataa LUNTA, huippua! :)
np. Thomas-Adam Habuda
lauantaina, marraskuuta 24, 2012
Valokuvatorstai #265 & Islanti-kaipuu
Vastaus Valokuvatorstain haasteeseen nro. 265, jossa tehtävänä oli inspiroitua kuvasta.
Tietä pitkin matkatessa voi päätyä vaikka minne, esimerkiksi meren mustahiekkaiselta rannalta peltojen ja laidunmaiden poikki Vatnajökullin rinteille. Ja jos ei voi tehdä sitä juuri nyt, voi tutkia karttoja ja kuvitella, miten muutamia satoja vuosia sitten tutkimusmatkailijat ovat seilanneet hyisillä, tuntemattomilla merillä - aina matkalla tuntemattomaan, kun he itse olivat ensimmäiset, jotka piirsivät karttoja.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012
kuntoiluiloa!
Ahkeralla ja iloisella linjalla jatketaan tänäänkin, tosin liikuntamerkeissä tällä kertaa!
En oo viimeisen reilun kolmen viikon aikana käynyt lenkillä kuin kerran, silloinkin vain kävellen. Tanssitunneilla oon käynyt tasan yhtä "monesti". Muu liikunta on koostunut t-bana-asemien välien kävelystä ja kaupungilla käppäilystä.
Ja kuitenkin tänään, kun kahdeltatoista loppuneen koulun jälkeen mulla ei kertakaikkisesti ollut mitään tekemistä, ei vielä ihan niskaan puuskuttavia deadlineja, ja kun yöunta tuli viime yönä kasattua kokonaisten kahden tunnin verran, lähdin lenkille. Ja hölkkäsin pidempään kuin ehkä koko tähänastisen elämäni aikana!! Ilman pienintäkään vaikeutta, kivunhäivähdystäkään tai muutakaan fiilistä tai syytä, joka olisi saanut mut jättämään hölköttelyn puolitiehen.
Ah, tuntui ja tuntuu kyllä niiin hyvältä! Pitäisi vaan muistaa se onnistunutta lenkkiä seuraava fiilis aina kun tekisi mieli vain röhnöttää tietokoneen ääressä koulun tai töiden jälkeen! Ja se fiilis kun lihaksien tuntemuksista voi edes vähän aavistaa että on tullut tehtyäkin jotain.
En oo viimeisen reilun kolmen viikon aikana käynyt lenkillä kuin kerran, silloinkin vain kävellen. Tanssitunneilla oon käynyt tasan yhtä "monesti". Muu liikunta on koostunut t-bana-asemien välien kävelystä ja kaupungilla käppäilystä.
Ja kuitenkin tänään, kun kahdeltatoista loppuneen koulun jälkeen mulla ei kertakaikkisesti ollut mitään tekemistä, ei vielä ihan niskaan puuskuttavia deadlineja, ja kun yöunta tuli viime yönä kasattua kokonaisten kahden tunnin verran, lähdin lenkille. Ja hölkkäsin pidempään kuin ehkä koko tähänastisen elämäni aikana!! Ilman pienintäkään vaikeutta, kivunhäivähdystäkään tai muutakaan fiilistä tai syytä, joka olisi saanut mut jättämään hölköttelyn puolitiehen.
Ah, tuntui ja tuntuu kyllä niiin hyvältä! Pitäisi vaan muistaa se onnistunutta lenkkiä seuraava fiilis aina kun tekisi mieli vain röhnöttää tietokoneen ääressä koulun tai töiden jälkeen! Ja se fiilis kun lihaksien tuntemuksista voi edes vähän aavistaa että on tullut tehtyäkin jotain.
tiistaina, marraskuuta 20, 2012
ahkera ja iloinen ihkuttelija
En oo koskaan (ennen) ollu mikään romanttinen prinsessatyyppi. Ala-asteella vihasin muhkeita prinsessamekkoja joita tätini osteli mulle Thaimaasta. En oo koskaan välittänyt lässyistä Prinsessa Ruususesta tai Tuhkimosta *, vaan katsonut puhki Mulan- ja Pocahontas-VHS:t. Lukiossa mun lempivärejä oli sitruunankeltainen, turkoosi ja limenvihreä; kaikki vaaleanpunaisuudelta, hempeilyltä ja romantiikalta haiskahtavakin sai karvat pystyyn.
Kuitenkin tänään olin ihan innoissani Bare Mineralsin aloituspakkauksesta jonka ostin. Metrossa kyllä vähän hävetti kanniskella hienoa Åhlensin paperikahvoilla varustettua pahvikassia kun en muuten tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi, mutta kotona ihastelin sitten senkin edestä noita purnukoita ja siveltimiä ja erityisesti tuota tyylikkään hempeää laatikkoa.
(Ihan ihanaa luksusta, joka kieltämättä hyvinkin valheellisesti herättää mussa harhakuvitelmia siitä että ihoni heti huomenna olisi kaunis ja sileä, että tästä lähtien jaksaisin viettää peilin edessä tuntikausia itseäni ehostaen ja että nyt yhtäkkiä lopettaisin reikäisten rutkulafarkkujen käyttämisen kotona ja alkaisin elää kuin ballerinaprinsessat pastellisävyisissä säärystimissään. Enköhän huomennakin tule heräämään uuteen päivään puolikuolleena väsymyksestä, naaman kanssa tuskastellen ja kotona raahustaen niissä maailman mukavimmissa mutta yhteiskuntakelvottomimmissa vaatteissa. Mutta haaveillahan saa aina..)
Kamerakin sai tänään vihdoin ja viimein talutushihnan jollaisesta oon haaveillu jo pitkään! Virkattu nauha löytyi kirppikseltä kahdensadanviidenkymmenen kruunun hintaan, violetti pätkä on jonkun t-paidan "henkariroikotusnauha" jonka oon joskus säilöny tulevaisuuden varalle, ja oon ihan pepp tuosta ihanasta viritelmästä! En malta oottaa että pääsisin lenkkeilyttämään kameraa ihmisten ilmoille!
(Aiemminhan mulla oli kamerassa turkoosi silkkinauha, mutta väri alkoi tympiä jo aikoja sitten. Canonin oman hihnan säilöin kaapin perälle jo parisen vuotta sitten: onhan se ihan järkyttävän ruma, tilaavievä, kankea ja ranteen ihoon porautuva. En oo ikinä tykännyt ja osannut roikottaa kameraa kaulassa, kuvattaessa se niskan taakse heitetty hihna vaan rajoittaa kameran kääntelyä ja vääntelyä, ja kävellessä kamera pomppii raivostuttavasti tiettyjen kehon ulokkeiden kohdalla tai alapuolella. Miksi siis olla hankkimatta sekä mukavaa että kivan näköistä nauhaa kameraa koristamaan? Nyt sen voisi muuten jättää huoneessa näkyvillekin, hmmhmm.)
Tänään sain siis tehtyä kaksi jo piitkään suunnittelemaani juttua, ja lisäksi kasan mälsempiä arkijuttuja joiden hoitamista oon lykännyt tulevaisuuteen jo melkein liian pitkään: pyykinpesu, imurointi, peilin + hyllyjen pölyistä pyyhkiminen, kenkien tehoputsaus. Ja töissäkin ehdin olla viitisen tuntia - hyvä mie!
* jaa mikä "Tukholma-syndrooma": kirjoitin alunperin "Tukhimo" enkä "Tuhkimo"..
Ainii! np. soittolista nimeltä "Daughter & Lykke & Florence"
Kuitenkin tänään olin ihan innoissani Bare Mineralsin aloituspakkauksesta jonka ostin. Metrossa kyllä vähän hävetti kanniskella hienoa Åhlensin paperikahvoilla varustettua pahvikassia kun en muuten tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi, mutta kotona ihastelin sitten senkin edestä noita purnukoita ja siveltimiä ja erityisesti tuota tyylikkään hempeää laatikkoa.
(Ihan ihanaa luksusta, joka kieltämättä hyvinkin valheellisesti herättää mussa harhakuvitelmia siitä että ihoni heti huomenna olisi kaunis ja sileä, että tästä lähtien jaksaisin viettää peilin edessä tuntikausia itseäni ehostaen ja että nyt yhtäkkiä lopettaisin reikäisten rutkulafarkkujen käyttämisen kotona ja alkaisin elää kuin ballerinaprinsessat pastellisävyisissä säärystimissään. Enköhän huomennakin tule heräämään uuteen päivään puolikuolleena väsymyksestä, naaman kanssa tuskastellen ja kotona raahustaen niissä maailman mukavimmissa mutta yhteiskuntakelvottomimmissa vaatteissa. Mutta haaveillahan saa aina..)
Kamerakin sai tänään vihdoin ja viimein talutushihnan jollaisesta oon haaveillu jo pitkään! Virkattu nauha löytyi kirppikseltä kahdensadanviidenkymmenen kruunun hintaan, violetti pätkä on jonkun t-paidan "henkariroikotusnauha" jonka oon joskus säilöny tulevaisuuden varalle, ja oon ihan pepp tuosta ihanasta viritelmästä! En malta oottaa että pääsisin lenkkeilyttämään kameraa ihmisten ilmoille!
(Aiemminhan mulla oli kamerassa turkoosi silkkinauha, mutta väri alkoi tympiä jo aikoja sitten. Canonin oman hihnan säilöin kaapin perälle jo parisen vuotta sitten: onhan se ihan järkyttävän ruma, tilaavievä, kankea ja ranteen ihoon porautuva. En oo ikinä tykännyt ja osannut roikottaa kameraa kaulassa, kuvattaessa se niskan taakse heitetty hihna vaan rajoittaa kameran kääntelyä ja vääntelyä, ja kävellessä kamera pomppii raivostuttavasti tiettyjen kehon ulokkeiden kohdalla tai alapuolella. Miksi siis olla hankkimatta sekä mukavaa että kivan näköistä nauhaa kameraa koristamaan? Nyt sen voisi muuten jättää huoneessa näkyvillekin, hmmhmm.)
Tänään sain siis tehtyä kaksi jo piitkään suunnittelemaani juttua, ja lisäksi kasan mälsempiä arkijuttuja joiden hoitamista oon lykännyt tulevaisuuteen jo melkein liian pitkään: pyykinpesu, imurointi, peilin + hyllyjen pölyistä pyyhkiminen, kenkien tehoputsaus. Ja töissäkin ehdin olla viitisen tuntia - hyvä mie!
* jaa mikä "Tukholma-syndrooma": kirjoitin alunperin "Tukhimo" enkä "Tuhkimo"..
Ainii! np. soittolista nimeltä "Daughter & Lykke & Florence"
lauantaina, marraskuuta 17, 2012
torstaista
Kävelin ympäriinsä räpsimässä kuvia, nautin mielettömästä ilmasta ja ajelin randombusseilla, joista en tiennyt, missä niiden päätepysäkit olivat. Kävin myös pienimmässä kirjastossa, jossa olen elämäni aikana käynyt, ja kotimatkalla luin vihdoin (kuukausien etsinnän jälkeen) Murakamin 1Q84:ä, jota taidan kyllä mennä taas lukemaan ihan just. Olen koukussa ja Murakami ei vaan petä. Siellä kirjastossa oli muuten ties miten monta muutakin englanninkielistä kirjaa joiden lukemisesta oon haaveillut jo pitkään - tiedän siis mihin suunnistaa kunhan kaikki Q:t on luettu!
Ellei jalkakäytävien kantoihin olisi kasaantunut nuhjuuntuneita syyslehtiä, olisi voinut luulla että torstaina oli kevät.
perjantaina, marraskuuta 16, 2012
perjantai-ilta
Love anything and your heart will be wrung and possibly broken. If you want to make sure of keeping it intact you must give it to no one, not even an animal. Wrap it carefully round with hobbies and little luxuries; avoid all entanglements. Lock it up safe in the casket or coffin of your selfishness. But in that casket, safe, dark, motionless, airless, it will change. It will not be broken; it will become unbreakable, impenetrable, irredeemable. To love is to be vulnerable.- C.S. Lewis
Katsoin elokuvissa hienosti kuvatun ranskalaisfilmin (Augustine) jossa oli kauniita mekkoja ja maisemia, kotimatkalla luin 1Q84:ä jota nykyään raahaan mukana koko ajan ja joka vie suurimman osan tote bagini tilavuudesta. Olisin halunnut juoda neonkeltaista limonadia vain värin takia, mutta en malttanut ostaa kun odotin vain malttamattomana Murakamin seuraan uppoutumista.
Nerd me!
tiistaina, marraskuuta 13, 2012
Hohdokas elämäni Tukholmassa
Tän päivän ohjelma:
Näkisinpä joka päivä yhtä paljon kavereita ja tuttuja kuin tänään ja olisinpa aina liikkeessä ja liikkeellä vähän enemmän! Mutta se on jo jotain että oon saanut tänä vuonna kuulla olevani sosiaalinen ja todella nautin ihmisten kanssa juttelusta, enkä enää pelkää avata suutani englanniksi tai ruotsiksikaan :)
- herätys 04.46, uusintatenttiin lukua
- t-banalla koululle edelleen tenttiin lukien 08.00-08.40
- noin 11.15 asti tenttisalissa kärvistelyä kuuden muun henkilön kanssa
- kaveriiiit! ♥ edelleen koululla kuitenkin
- 14.00 kotona, matkan varrella ruokaostokset
- ruoanlaitto, ruokailu, "Maailman ympäri 80 päivässä" Youtubesta ja päikkärit
- 15.38 herätys, illan kirjoituskurssin tenttiin kertaamista, välipala
- 17.00-17.40 t-banalla koululle edelleen tenttiin kerraten ja muistikirjaa täytellen
- tenttisalissa tietokoneen näppäimistöä naputellen18.00-19.30
- yhteen kaveriin tietoisesti ja toiseen vahingossa pikaisesti törmääminen ♥
- kirjoituskurssikavereiden kanssa jutustelu yliopistolta T-Centralille ♥
- t-bana Slusseniin josta kävely Medborgarplanin t-bana-asemalle neljässä minuutissa (ennätys!)
- matkalla asemalta kotiin puolen litran light-Cokis Coopista 20.55
- kotona 21.01
- suunnitelmissa vähän leffaa tai kirjaa ja unta palloon ennen huomista työpäivää
Näkisinpä joka päivä yhtä paljon kavereita ja tuttuja kuin tänään ja olisinpa aina liikkeessä ja liikkeellä vähän enemmän! Mutta se on jo jotain että oon saanut tänä vuonna kuulla olevani sosiaalinen ja todella nautin ihmisten kanssa juttelusta, enkä enää pelkää avata suutani englanniksi tai ruotsiksikaan :)
sunnuntai, marraskuuta 11, 2012
Maailmankaikkeuden auringonpaiste ja sen sellaista
Jestas, vähän reilut kuusi vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini näin: "Nyt tiedän miksi haluan aina asua Suomessa. Täällä on niin kaunis
luonto: talvisin kimaltelevaa lunta, syksyisin kirjavia lehtiä ja
aamukuuraa ruohikossa, kesäisin sinistäkin sinisempiä järviä ja vihreitä
metsiä, keväisin koivuissa hiirenkorvia ja kotiin palaavia lintuja. En
vain pysty sanoin kuvaamaan sitä miten onnellinen olen siitä että voin
kokea kaiken tämä vuosi toisensa perään!"
Olen jo pitkään kuvitellut, etten ole koskaan halunnut aina asua Suomessa. Mutta ilmeisesti olen. Tällä hetkellä en halua ollenkaan, vaikka odotankin kyllä ihan positiivisin mielin joululomaa kotona - varsinkin koska vanhempani ovat poissa joululoman alun. Ihanaa olla yksin (no okei, veljen kanssa) kotikotona edes muutama päivä!
Olen kyllä varsin tyytyväinen elämääni täällä Tukholmassakin. Mulla on opinnot yliopistossa (ja ylihuomenna kaksi tenttiä), osa-aikatyöt joita olin tänäänkin tekemässä noin viiden tunnin verran, kavereita joiden kanssa haluan viettää aikaa koulun ulkopuolellakin ja jotka myös haluaa viettää aikaa mun kanssa, sekä edes yksi harrastus jonka aloittamisesta olen haaveillut vuosia.
Voisin toki olla ahkerampi opiskelija ja valokuvata enemmän ja ylipäätään olla aktiivisempi kaikin puolin, mutta hiljaa hyvä tulee - vielä 1½ vuotta sitten viettämääni amiselämään verrattuna elämäni on nimittäin muuttunut hyvinkin paljon, ja ainoastaan parempaan suuntaan! Ainut mitä Suomi-elämästäni kaipaan, on omat lemmikit ja heppaharrastus.
Mutta vaikka lähes kaikki onkin nyt hyvin, haaveilen kuitenkin vaihto-oppilasajasta Aasiassa, kesätöistä Sveitsin alpeilla, karusta talvesta Grönlannissa ja Espanjan lämmöstä kieliopintojen merkeissä. Mutta we'll see.
Ja vaikka mun elämässä ei just tänä vuonna suuria mullistuksia olekaan tapahtunut, tuntuu Stellan teksti kuitenkin ajankohtaiselta - oikeastaan sellaiselta joka on aina ajankohtainen, tarjoaa neuvoja ja tsemppiä moneen tilanteeseen ja on kaiken lisäksi mielettömän ihanasti kirjoitettukin.
Nyt joko jatkan Disneyn vanhojen kunnon piirrettyjen soundtrackien kuuntelua Youtubesta tai tartun vihdoin ja viimein siihen tenttikirjaan. Viimeisin kuva on sitten yliopiston vessasta, just that you know..
Olen jo pitkään kuvitellut, etten ole koskaan halunnut aina asua Suomessa. Mutta ilmeisesti olen. Tällä hetkellä en halua ollenkaan, vaikka odotankin kyllä ihan positiivisin mielin joululomaa kotona - varsinkin koska vanhempani ovat poissa joululoman alun. Ihanaa olla yksin (no okei, veljen kanssa) kotikotona edes muutama päivä!
Olen kyllä varsin tyytyväinen elämääni täällä Tukholmassakin. Mulla on opinnot yliopistossa (ja ylihuomenna kaksi tenttiä), osa-aikatyöt joita olin tänäänkin tekemässä noin viiden tunnin verran, kavereita joiden kanssa haluan viettää aikaa koulun ulkopuolellakin ja jotka myös haluaa viettää aikaa mun kanssa, sekä edes yksi harrastus jonka aloittamisesta olen haaveillut vuosia.
Voisin toki olla ahkerampi opiskelija ja valokuvata enemmän ja ylipäätään olla aktiivisempi kaikin puolin, mutta hiljaa hyvä tulee - vielä 1½ vuotta sitten viettämääni amiselämään verrattuna elämäni on nimittäin muuttunut hyvinkin paljon, ja ainoastaan parempaan suuntaan! Ainut mitä Suomi-elämästäni kaipaan, on omat lemmikit ja heppaharrastus.
Mutta vaikka lähes kaikki onkin nyt hyvin, haaveilen kuitenkin vaihto-oppilasajasta Aasiassa, kesätöistä Sveitsin alpeilla, karusta talvesta Grönlannissa ja Espanjan lämmöstä kieliopintojen merkeissä. Mutta we'll see.
Ja vaikka mun elämässä ei just tänä vuonna suuria mullistuksia olekaan tapahtunut, tuntuu Stellan teksti kuitenkin ajankohtaiselta - oikeastaan sellaiselta joka on aina ajankohtainen, tarjoaa neuvoja ja tsemppiä moneen tilanteeseen ja on kaiken lisäksi mielettömän ihanasti kirjoitettukin.
Nyt joko jatkan Disneyn vanhojen kunnon piirrettyjen soundtrackien kuuntelua Youtubesta tai tartun vihdoin ja viimein siihen tenttikirjaan. Viimeisin kuva on sitten yliopiston vessasta, just that you know..
lauantaina, marraskuuta 03, 2012
Tyttöfiilis
Tänään on ollu tyttöfiilispäivä. Oon haaveillut mintunvihreistä ja vaaleanpunaisista asioista, lukenut Lula-lehteä, kirjottanut päiväkirjaa, valokuvannut, metsästänyt uutta tote bagia, polttanut kynttilöitä, inspiroitunut Tovelisan blogista, juonut kuusi mukillista vihreää teetä, suunnitellut uusia nettisivuja ja haaveihaihatellut ihan urakalla.
Hyvä päivä, vaikken mitään saanutkaan aikaan!
PS. Huomenna ensimmäinen sunnuntaityövuoro kyseisissä töissä ikinä, hui!
Hyvä päivä, vaikken mitään saanutkaan aikaan!
np. Lykke Li
PS. Huomenna ensimmäinen sunnuntaityövuoro kyseisissä töissä ikinä, hui!
sunnuntai, lokakuuta 28, 2012
Eilisestä
Nostalgiakohtaus, jonka ansiosta haluan tän blogin vanhaan tyyliin hehkuttaa miten kiva päivä eilen oli!
Heräsin yllättävän aikaisin, ottaen huomioon että menin nukkumaan neljän aikoihin, siivottuani ja järjesteltyäni huonettani ja kirjoitettuani pari mailia illan ja yön aikana (musta ei siis edelleenkään ole tullut sellainen bilehile jollaisen elämästä 14-vuotias minä haaveili).
En kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä kaupungille ennen kuin vasta yhden aikoihin - jotenkin lähtö vaan aina venyy niinä päivinä kun ei ole pakko olla aikaisin jossain. Kaupungilla huristelin ensin Ropstenin Myrorna-kirpparille, josta en löytänyt haaveilemaani täydellistä nahkalaukkua tai farkkuja. En tosin jaksanut edes kokeillakaan housuja..
Kirppiksen jälkeen käväisin yliopiston kirjastossa vessareissullani. En löytänyt fäärin oppikirjaa, snif. Mutta rakastan yliopiston avaraa, ruohikkoista, puiden ansiosta väriloistokasta kampusta ja isoa kirjastoa hyllyriveineen ja lukupaikkoineen. Miksen vietä siellä enempää aikaa..?
Yliopistolta huristelin Östermalmille, jossa vain haahuilin suht päämäärättömästi ympäriinsä, ihastelin kauniita taloja, nautin täydellisestä syysilmasta ja siitä miten vähän ihmisiä oli juuri siellä liikenteessä. Kuuntelin Lykke Litä ja mietin miten onnekas olen kun saan asua unelmieni kaupungissa, Tukholmassa ♥
Sitten lähemmäs cityä eksyttyäni koitti shoppailuaika, jonka aikana mukaan tarttui kynttilöitä ja sinkkinen kynttilänalunen Lagerhausista, kori kosmetiikkatarvikkeilleni Granitista, nahkanarua Panduro hobbysta ja ylipehmoinen ja lämpöinen, mariininsininen mys-villapaita tuubikauluksella BikBokista. Onnistunein osteluiltapäivä aikoihin - kaikki ostamani jutut olivat sellaisia joita olin kaipaillutkin! Vain uusi kaulaliina, muistikirja ja neulekori jäivät uupumaan siitä mitä akuuteimmin tarvitsisin.. Niin ja housut, mutta se sovittelu on niin tuskaista ettei housuostokset yhtään jaksa kiinnostaa. Sisustusjuttujen ostaminen on kivaa kun niitä ei tarvitse sovitella!
Kotona pääruoan jälkeen hapankorppuja brie-juustolla ja vihreää teetä, datailua, kaulakorujen vaihtaminen uusiin naruihin ja jo viikkoja pöydällä makoilleiden lehtien leikkelyä kynttilöiden palaessa.
Life could be worse! (Oh, let me be a realist: life is GREAT!)
Heräsin yllättävän aikaisin, ottaen huomioon että menin nukkumaan neljän aikoihin, siivottuani ja järjesteltyäni huonettani ja kirjoitettuani pari mailia illan ja yön aikana (musta ei siis edelleenkään ole tullut sellainen bilehile jollaisen elämästä 14-vuotias minä haaveili).
En kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä kaupungille ennen kuin vasta yhden aikoihin - jotenkin lähtö vaan aina venyy niinä päivinä kun ei ole pakko olla aikaisin jossain. Kaupungilla huristelin ensin Ropstenin Myrorna-kirpparille, josta en löytänyt haaveilemaani täydellistä nahkalaukkua tai farkkuja. En tosin jaksanut edes kokeillakaan housuja..
Kirppiksen jälkeen käväisin yliopiston kirjastossa vessareissullani. En löytänyt fäärin oppikirjaa, snif. Mutta rakastan yliopiston avaraa, ruohikkoista, puiden ansiosta väriloistokasta kampusta ja isoa kirjastoa hyllyriveineen ja lukupaikkoineen. Miksen vietä siellä enempää aikaa..?
Yliopistolta huristelin Östermalmille, jossa vain haahuilin suht päämäärättömästi ympäriinsä, ihastelin kauniita taloja, nautin täydellisestä syysilmasta ja siitä miten vähän ihmisiä oli juuri siellä liikenteessä. Kuuntelin Lykke Litä ja mietin miten onnekas olen kun saan asua unelmieni kaupungissa, Tukholmassa ♥
Sitten lähemmäs cityä eksyttyäni koitti shoppailuaika, jonka aikana mukaan tarttui kynttilöitä ja sinkkinen kynttilänalunen Lagerhausista, kori kosmetiikkatarvikkeilleni Granitista, nahkanarua Panduro hobbysta ja ylipehmoinen ja lämpöinen, mariininsininen mys-villapaita tuubikauluksella BikBokista. Onnistunein osteluiltapäivä aikoihin - kaikki ostamani jutut olivat sellaisia joita olin kaipaillutkin! Vain uusi kaulaliina, muistikirja ja neulekori jäivät uupumaan siitä mitä akuuteimmin tarvitsisin.. Niin ja housut, mutta se sovittelu on niin tuskaista ettei housuostokset yhtään jaksa kiinnostaa. Sisustusjuttujen ostaminen on kivaa kun niitä ei tarvitse sovitella!
Kotona pääruoan jälkeen hapankorppuja brie-juustolla ja vihreää teetä, datailua, kaulakorujen vaihtaminen uusiin naruihin ja jo viikkoja pöydällä makoilleiden lehtien leikkelyä kynttilöiden palaessa.
Life could be worse! (Oh, let me be a realist: life is GREAT!)
lauantaina, lokakuuta 27, 2012
Ennen ja nyt ja muistikirjattomuusmasennus
Tää liittyy läheisesti edellisen postauksen aiheeseen, mutta tulipa vaan juuri mieleen, että..
.. lukioaikana vihasin pastellivärejä, en ikinä käyttänyt kaulahuiveja koska ne olivat mielestäni turhia ja epäkäteviä, enkä tajunnut miksi ihmiset polttaa kynttilöitä.
Tänään metsästin vaaleanpunaisissa nahkakengissäni kaupungilla mintunvihreää kaulahuivia ja tällä hetkellä huoneessani palaa kaksi kynttilää ja tuikkuja. Ja söin juuri brie-juustoa, joka on nam, ja jota lukioaikana pidin täytenä hienosteluturhakkeena.
Vaikka mielipiteeni monen asian suhteen ovatkin muuttuneet vuosien varrella, on muistikirjafanaattisuus kuitenkin pysyvämpää sorttia. Eikä tästä kaupungista tunnu löytyvän juuri sellaista täydellistä muistikirjaa kassissa aina mukana kuljetettavaksi! Sen pitäisi olla tarpeeksi iso muttei liian iso, viivoitettu, ei tylsän värinen, ei liian paksu mutta ei liian ohut, kovakantinen, nidottu, simppeli mutta persoonallinen.
Viime vuonna täytin Keflavíkin lentokentältä ostetun Pantonen pienen muistikirjan, tänä vuonna niitä ei enää löytynyt sieltä kuin siinä tylsimmässä värissä, enkä täällä ole törmännyt niihin ollenkaan. Yksi Ordning & Redan paksu, kangaskantinen muistikirja mulla on kotona päiväkirjana, se on liian painava aina mukana kannettavaksi. Kyseisen merkin ohuen version kyseisestä muistikirjasta ottaisin heti laukkukaveriksi, jos niitä saisi esimerkiksi oransseina, eikä vain mustina ja kirkkaanpunaisina!
Länsimaaongelmat täällä hei...
.. lukioaikana vihasin pastellivärejä, en ikinä käyttänyt kaulahuiveja koska ne olivat mielestäni turhia ja epäkäteviä, enkä tajunnut miksi ihmiset polttaa kynttilöitä.
Tänään metsästin vaaleanpunaisissa nahkakengissäni kaupungilla mintunvihreää kaulahuivia ja tällä hetkellä huoneessani palaa kaksi kynttilää ja tuikkuja. Ja söin juuri brie-juustoa, joka on nam, ja jota lukioaikana pidin täytenä hienosteluturhakkeena.
Vaikka mielipiteeni monen asian suhteen ovatkin muuttuneet vuosien varrella, on muistikirjafanaattisuus kuitenkin pysyvämpää sorttia. Eikä tästä kaupungista tunnu löytyvän juuri sellaista täydellistä muistikirjaa kassissa aina mukana kuljetettavaksi! Sen pitäisi olla tarpeeksi iso muttei liian iso, viivoitettu, ei tylsän värinen, ei liian paksu mutta ei liian ohut, kovakantinen, nidottu, simppeli mutta persoonallinen.
Viime vuonna täytin Keflavíkin lentokentältä ostetun Pantonen pienen muistikirjan, tänä vuonna niitä ei enää löytynyt sieltä kuin siinä tylsimmässä värissä, enkä täällä ole törmännyt niihin ollenkaan. Yksi Ordning & Redan paksu, kangaskantinen muistikirja mulla on kotona päiväkirjana, se on liian painava aina mukana kannettavaksi. Kyseisen merkin ohuen version kyseisestä muistikirjasta ottaisin heti laukkukaveriksi, jos niitä saisi esimerkiksi oransseina, eikä vain mustina ja kirkkaanpunaisina!
Länsimaaongelmat täällä hei...
sunnuntai, syyskuuta 23, 2012
nykyään
Nykyään tykkään vaaleanpunaisesta ja mariinista ja mintunvihreästä ja oranssista, filmikuvista, vanhoista sanakirjoista, kartoista ja karttapalloista, metroista, korvapuusti-leivonnaisista, kynttilöiden polttamisesta; Austran ja The Døn musiikista, kaduilla haahuilusta, neulomisesta, sosiaalisesta mediasta.
Nykyään mulla on vaaleat, värjäämättömät hiukset; työ ja opiskelupaikka Tukholmassa; parikin paria kenkiä jotka ovat maksaneet enemmän kuin 30€; kavereita jotka ei luultavasti jauha pahkaa selän takana tai naaman edessä; oma tahto.
Nykyään en ole käyttänyt tuntiakaan virtuaaliheppailuun kuukausiin, laske saatuja ja kulutettuja kaloreita, mieti ruokaa, liiku koska tuntuu että on pakko, angstaile kroppani ja ihoni kanssa koko ajan, valitettavasti lue ja kirjoita yhtä paljon kuin ennen.
Edelleenkin jätän koulutehtävien tekemisen viime tippaan, vietän useimmat perjantai-illat kotona, istun liikaa tietokoneen ääressä, haaveilen kaukaisista maista, tykkään pörröisistä eläimistä.
Nykyään mulla on vaaleat, värjäämättömät hiukset; työ ja opiskelupaikka Tukholmassa; parikin paria kenkiä jotka ovat maksaneet enemmän kuin 30€; kavereita jotka ei luultavasti jauha pahkaa selän takana tai naaman edessä; oma tahto.
Nykyään en ole käyttänyt tuntiakaan virtuaaliheppailuun kuukausiin, laske saatuja ja kulutettuja kaloreita, mieti ruokaa, liiku koska tuntuu että on pakko, angstaile kroppani ja ihoni kanssa koko ajan, valitettavasti lue ja kirjoita yhtä paljon kuin ennen.
Edelleenkin jätän koulutehtävien tekemisen viime tippaan, vietän useimmat perjantai-illat kotona, istun liikaa tietokoneen ääressä, haaveilen kaukaisista maista, tykkään pörröisistä eläimistä.
perjantaina, syyskuuta 21, 2012
hymynaama
Olisin voinut mennä Debaser Slusseniin kuuntelemaan Of Monsters and Meniä, mutta jäinkin kotiin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunalautaan ja haaveilemaan kaukaisista maista, löysistä leteistä ja keveistä neulepaidoista.
Ei kuitenkaan harmita. Olen ollut Tukholmassa melkein kolme viikkoa tänä syksynä, ja ehtinyt jo tehdä monta monta monta asiaa joista olen haaveillut vuosia, tai joita en olisi uskaltanut tehdä vielä muutama kuukausi sitten.
Olen itsevarmempi kuin koskaan ja tyytyväisempi elämääni kuin ikinä ennen. Vietin jälleen loistavan kesän Islannissa, sain uusia kavereita mutta vanhoja oli myös täällä odottamassa. Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani, unohtanut syömishäröilyn, lopettanut tekemään asioita muiden mieliksi jos ei huvita, sekä lopettanut myös valokuvien räpsimisen vain koska "pitää ottaa paljon kuvia nyt kun oon täällä että muistan sitten vanhana". Luotan siihen että tulen muistamaan ne tärkeät asiat ja hetket ja Tukholman ihanuuden ilman kuviakin.
:)
Ei kuitenkaan harmita. Olen ollut Tukholmassa melkein kolme viikkoa tänä syksynä, ja ehtinyt jo tehdä monta monta monta asiaa joista olen haaveillut vuosia, tai joita en olisi uskaltanut tehdä vielä muutama kuukausi sitten.
Olen itsevarmempi kuin koskaan ja tyytyväisempi elämääni kuin ikinä ennen. Vietin jälleen loistavan kesän Islannissa, sain uusia kavereita mutta vanhoja oli myös täällä odottamassa. Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani, unohtanut syömishäröilyn, lopettanut tekemään asioita muiden mieliksi jos ei huvita, sekä lopettanut myös valokuvien räpsimisen vain koska "pitää ottaa paljon kuvia nyt kun oon täällä että muistan sitten vanhana". Luotan siihen että tulen muistamaan ne tärkeät asiat ja hetket ja Tukholman ihanuuden ilman kuviakin.
:)
sunnuntai, maaliskuuta 04, 2012
Kevät ikkunan takana
Olen totaalikyllästynyt nykyiseen blogimaailmaan, blogosfääriin, haluan takaisin siihen mitä oli vuonna 2005. Muilta osin olen oikeastaan tyytyväinen elämääni tässä ja nyt.
Paitsi että haaveilen filmikamerasta. Vanhasta filmikamerasta. Sellaisesta jolla saisi naarmuuntuneen näköisiä, vähän suttuisia, vähän väärin rajautuneita kuvia joista suurin osa ei edes onnistu ainakaan niin kuin oli tarkoitus. Kuvia joilla on merkitystä. Kuvia jotka ovat itsensä näköisiä, ei identtisiä kymmenen muun kanssa. Kuvia jotka on otettu koska ne on haluttu ottaa, ei koska ne on pitänyt ottaa. Kuvia joiden kohdalla ei haittaa että ne ovat ihan huonoja, koska idea on tärkein. Sellaisia kuvia minä haluan ottaa, enkä tusinaturistiräpsyjä.
Nyt mulla on kuitenkin ruotsalainen ID-kortti joka armeliaasti kertoo myös pituuteni, mulla on työpaikka muutamaksi hassuksi tunniksi viikossa ja edelleen vapaata niin töistä kuin koulustakin kahtena arkipäivänä joka viikko, psykolingvistiikan inlämningsuppgift tehtävänä torstaihin mennessä ja perjantai-illan iloksi valmiiksi väsätty hauska tietokonelingvistiikan tehtävä palautettavana. Läpäisin niin fonetiikkakurssin uusintatentin kuin "introduktion till lingvistik" -kurssinkin tentin, vietin päivät viime sunnuntaista keskiviikkoon nukkuen, leffoja katsellen ja keuhkoja pihalle yskien ja ensi viikolla aion koulutehtävien lisäksi keskittyä keväästä nauttimiseen.
Jatkan yhä edelleen yliopiston vessojen oviin kirjoitettujen tekstien lukemista! Oikeasti ne on ihania, päivien pieniä iloja. Niin vakavia, mukavia, absurdeja. Tai siis ne eivät ole vain tekstejä, ne ovat keskusteluja. Koska ruotsalaiset rakastavat keskustella, niin fikatessa kuin vessassakin.
Paitsi että haaveilen filmikamerasta. Vanhasta filmikamerasta. Sellaisesta jolla saisi naarmuuntuneen näköisiä, vähän suttuisia, vähän väärin rajautuneita kuvia joista suurin osa ei edes onnistu ainakaan niin kuin oli tarkoitus. Kuvia joilla on merkitystä. Kuvia jotka ovat itsensä näköisiä, ei identtisiä kymmenen muun kanssa. Kuvia jotka on otettu koska ne on haluttu ottaa, ei koska ne on pitänyt ottaa. Kuvia joiden kohdalla ei haittaa että ne ovat ihan huonoja, koska idea on tärkein. Sellaisia kuvia minä haluan ottaa, enkä tusinaturistiräpsyjä.
Nyt mulla on kuitenkin ruotsalainen ID-kortti joka armeliaasti kertoo myös pituuteni, mulla on työpaikka muutamaksi hassuksi tunniksi viikossa ja edelleen vapaata niin töistä kuin koulustakin kahtena arkipäivänä joka viikko, psykolingvistiikan inlämningsuppgift tehtävänä torstaihin mennessä ja perjantai-illan iloksi valmiiksi väsätty hauska tietokonelingvistiikan tehtävä palautettavana. Läpäisin niin fonetiikkakurssin uusintatentin kuin "introduktion till lingvistik" -kurssinkin tentin, vietin päivät viime sunnuntaista keskiviikkoon nukkuen, leffoja katsellen ja keuhkoja pihalle yskien ja ensi viikolla aion koulutehtävien lisäksi keskittyä keväästä nauttimiseen.
Jatkan yhä edelleen yliopiston vessojen oviin kirjoitettujen tekstien lukemista! Oikeasti ne on ihania, päivien pieniä iloja. Niin vakavia, mukavia, absurdeja. Tai siis ne eivät ole vain tekstejä, ne ovat keskusteluja. Koska ruotsalaiset rakastavat keskustella, niin fikatessa kuin vessassakin.
sunnuntai, tammikuuta 22, 2012
yhteenveto viime vuodesta
Seilailin täällä omassa blogissani taas tylsistyksissäni ja haikeillen, ja tajusin etten ole vieläkään tehnyt yhteenvetoa viime vuodesta! Ja koska eksyin Zaijon tontille taas pitkästä aikaa, niin päätin että tänä vuonna varastankin tuon yhteenvetosysteemin häneltä, toisin kuin viime vuonna!
Vuosi 2011 siis:
Vuosi 2011 siis:
IHMISSUHTEET
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- monta monta monta ihanaa! Ei ehkä olla maailman aktiivisimmin yhteyksissä, mutta kenenpä kanssa olisin muutenkaan..
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- muuttanut ulkomaille (aupparivuotta ei lasketa, asuin silloin ilmaisessa kämpässä eikä tarvinnut hoitaa oikein mitään käytännön asioita itse jne.), käynyt Islannissa, syönyt vaikka mitä eksoottisia hedelmiä..
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- en, ja ihan hyvä vaan niin.
4. Kerro pari parasta muistoasi menneeltä vuodelta?
- lähes koko kesä Islannissa oli yhtä ihanaa muistoa, samaten ne pari kuukautta Kyproksella.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- erään uuden ystävän kanssa ehdin riitautuakin, mutta kyllä me taas sitten jonkinlaisiin väleihin päädyttiin. Kai.
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- mm, jonkin verran.
7. Oletko lihonut?
- haha joo, kiitos sen että kesätyöpaikalla sai syödä ilmaiseksi kaikkea mitä ravintolan + asuintalon itsestään täyttyvistä ruokavarastoista löytyi!
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- en
9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- kyllä, ja ne kerrat oli kivoja :)
10. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- en. Kielilävistyksen otin sen sijaan pois.
TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Marcos ja Anja. Ihan mieletön pariskunta :D
2. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- ei
3. Kuoliko kukaan läheisesi?
- ei
4. Missä maissa kävit?
- Kypros, Islanti, Ruotsi (tai no, "kävit" on suhteellinen käsite) <3
5. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
- että uskaltaisin puhua enemmän ruotsia. Ja pääsisin läpi fonetiikan tentistä ja kurssista.
6. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
- oon maailman surkein päivämäärissä joten tuskinpa mikään. En nytkään muista minä päivänä muutin Tukholmaan tai lähdin Islantiin taitaitai..
7. Vuoden suurin saavutuksesi?
- saada opiskelupaikka Tukholmasta? Hah, ei se kyllä mikään saavutus ollut kun todistuksen perusteella tänne haetaan. Emt. Tai no se että uskalsin hakea tänne kouluun ja muuttaa tänne.
8. Suurin epäonnistuminen?
- periaatteessa se etten onnistunut pääsemään Helsingin yliopistoon, mutta toisaalta jos olisin päässyt niin jumittaisin edelleen Suomessa enkä olisi toteuttanut unelmaani Tukholmassa asumisesta. Joten ei se täydellinen epäonnistuminen ollutkaan vaikka aluksi siltä tuntuikin.
9. Kärsitkö vammoista?
- muistaakseni en..
10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- islantilainen neulepeitto, pure love.
11. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- omani
12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- ruokaan ja vaatteisiin. Tai siis herkkuihin ja vaatteisiin..
13. Mistä innostuit eniten?
- siitä kun sain kesätyöpaikan Islannista. Ja siitä kun sain opiskelupaikan Tukholmasta.
14. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- paljon paljon paljon onnellisempi!
15. Lihavampi vai laihempi?
- lihavempi..
16. Rikkaampi vai köyhempi?
- materialistisesti köyhempi, muuten rikkaampi
17. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- uskaltanut.
18. Entä vähemmän?
- ahdistunut
19. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- joku niistä hetkistä jotka liittyi sosiaalisin tilanteisiin, kai. Ja niitä on siis useita.
20. Rakastuitko vuonna 2011?
- en
21. Löysitkö uuden harrastuksen?
- en
22. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Gossip Girl oli muistaakseni lähinnä niitä ainoita joita seurasin.. Kai?
23. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- en. "Vihaa"-sana kuulostaa muuten tosi julmalta.
24. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Aamu Jemenissä. Luin kyllä ruotsiksi ^^
25. Entä musiikillinen löytö?
- Ihan vuoden viimeisinä päivinä tein monia kivoja löytöjä! Esim. Flica, Sóley..
26. Mitä halusit ja sait?
- työharjoittelun ulkomailla, kesätyöpaikan Islannista..
27. Mitä halusit, muttet saanut?
- opiskelupaikan Helsingistä
28. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- valvoin myöhään, nauroin paljon, tein töitä, avasin hulluinta lahjapakettia ikinä, nautin Islannista ja huipusta seurasta..
29. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- en tainnut pysyä järjissäni?
MUUTA
1. Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
- we won't diskuss that in here..
2. Oletko joutunut tappeluun?
- tahtojen taistoihin ja henkisiin nujakkoihin kyllä vähän.
3. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
- ajanut autolla ja moottorikelkalla ilman vaadittua ajokorttia ainakin..
4. Oletko juonut “perseitä”?
- en, krapulastakin kärsin vain kerran \o/
5. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
- ennemminkin jättänyt tekemättä joitain asioita..
Vuosi 2011 oli elämäni paras vuosi tähän asti, enkä siksi uskalla odottaa tältä vuodelta juuri mitään. Eikä se tähän mennessä ole suuria lupauksia antanutkaan.. Kuten varmaan huomaa, niin viime vuodessa eniten onnea meikäläiselle tuottivat pääasiassa uudet kaverit ja ulkomaat, sekä unelmien toteutuminen. ♥
lauantaina, tammikuuta 21, 2012
perjantaina, hyvää yötä
Tänään selätin perjantaimörön syömällä viinirypäleitä ja Center-suklaata, juomalla kookosmausteista teetä ja appelsiini-verigreippi-mehua sekä kuuntelemalla Flicaa ja siivoamalla. Jonkun mielestä ehkä tylsä perjantai-ilta, mutta sopii meikäläisen makuun nyt kun ei ole yhtään ryhmätyötä tai tenttiä odottamassa tekijäänsä!
Siis ei ole vielä, ensi viikolla valitaan uuden ryhmätyön aiheet (miksi, oi miksi meidän pitää tehdä ryhmätöitä psykolingvistiikan kurssilla?! Odotin sitä aihetta innolla.) ja tuo tänään ollut fonetiikan uusintatenttikin taisi mennä yhtä lahjakkaasti metsään kuin se alkuperäinenkin tentti, että eiköhän tuo fonetiikka I -kurssikin mua vielä tulevaisuudessa odottele..
Mutta nyt kun vihdoin siivosin niin voinen esitellä lempparijuttuja huoneestani (surkea kuvanlaatu ja vinot kuvat, sorry):
Siis ei ole vielä, ensi viikolla valitaan uuden ryhmätyön aiheet (miksi, oi miksi meidän pitää tehdä ryhmätöitä psykolingvistiikan kurssilla?! Odotin sitä aihetta innolla.) ja tuo tänään ollut fonetiikan uusintatenttikin taisi mennä yhtä lahjakkaasti metsään kuin se alkuperäinenkin tentti, että eiköhän tuo fonetiikka I -kurssikin mua vielä tulevaisuudessa odottele..
Mutta nyt kun vihdoin siivosin niin voinen esitellä lempparijuttuja huoneestani (surkea kuvanlaatu ja vinot kuvat, sorry):
Ja tältä sänkyni näytti pari päivää sitten..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)