Kaikki muut tuntuvat olevan innoissaan mun harjottelusta Kyproksella paitsi minä. Niin äiti, opettajat, kaverit kuin asuntolan "valvojakin". Lähtö on ylihuomenna eikä mua jännitä tai innosta yhtään, ei mulla ole mitään fiiliksiä mitään kohtaan tai mihinkään liittyen. Mä vain olen. Enkä jaksa kuunnella ihmisiä jotka mulle puhuu, katson vain turtana ja sanon "joo" tai "mm" tai "okei". Enkä jaksa tehdä yhtään mitään muuta kuin pyörittää ajatuksia päässäni ja syödäsyödäsyödä.
Haluaisin vain olla jonkun sellaisen kanssa jolle ei tarvitsisi puhua vaan joka ymmärtäisi ilman sanojakin, mutta vielä enemmän haluaisin tunteeni takaisin. Mihin ne jäi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti