sunnuntai, toukokuuta 17, 2009
Taivas on vaalea ja sininen
Pää muistuttaa yhtä pahasti solmiutunutta riippumattoa kuin vuosi sitten. En tajua miten selvisin viime kesästä!
lauantaina, toukokuuta 16, 2009
2009: kirjat numero 6 & 7
Kirja nro. 6, J.R.R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta -trilogia
Vau, angst, ihanuus, inhottavuus. Tähän uppoutui ihan liikaa, tarkka kuvailu oli ihanaa ja ällöä ja kirjan tunnelmassa oli liian helppo elää mukana, kokea tuska ja ilo ja kauhu ja kaikki. Ärsytti kohdat jotka oli elokuvassa tehty eri tavalla kun mietin koko ajan että "tää ja tää kohta oli elokuvassa niin ja niin" - viimeisessä osassa ei kyllä tätä ongelmaa ollut kuin lopussa, on tullut nukuttua sen leffan läpi niin monesti.. Tämän haluan kirjahyllyyni!
Kirja nro. 7, James Redfield: Shambhalan salaisuus
Kun tämän kerran aloitin, en voinut jättää kesken - halusin tietää miten päähenkilölle käy. Ihan kelpo kirja, nopealukuinen, joskin energiakenttä- ja muut vastaavat ajatukset tuli kirjan aikana toistettua ehkä turhan monta kertaa ja niitä koskevia kohtia tuli vähän skippailtua. Tulinpa myös miettineeksi että onkohan moisia energiakenttäjuttuja oikeasti olemassa: sinällään ihan jännä kirja erikoisestako aiheesta.
Vau, angst, ihanuus, inhottavuus. Tähän uppoutui ihan liikaa, tarkka kuvailu oli ihanaa ja ällöä ja kirjan tunnelmassa oli liian helppo elää mukana, kokea tuska ja ilo ja kauhu ja kaikki. Ärsytti kohdat jotka oli elokuvassa tehty eri tavalla kun mietin koko ajan että "tää ja tää kohta oli elokuvassa niin ja niin" - viimeisessä osassa ei kyllä tätä ongelmaa ollut kuin lopussa, on tullut nukuttua sen leffan läpi niin monesti.. Tämän haluan kirjahyllyyni!
Kirja nro. 7, James Redfield: Shambhalan salaisuus
Kun tämän kerran aloitin, en voinut jättää kesken - halusin tietää miten päähenkilölle käy. Ihan kelpo kirja, nopealukuinen, joskin energiakenttä- ja muut vastaavat ajatukset tuli kirjan aikana toistettua ehkä turhan monta kertaa ja niitä koskevia kohtia tuli vähän skippailtua. Tulinpa myös miettineeksi että onkohan moisia energiakenttäjuttuja oikeasti olemassa: sinällään ihan jännä kirja erikoisestako aiheesta.
keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009
Musiikkia, maestro!
Zaijon inspiroimana musiikkiaiheinen postaus. Ihan ekaksi, koska halusin tulla haastetuksi:
Ja sitten muuta: minäkin kuulun niihin musiikin kuuntelijoihin jotka voivat innostua jostain bändistä niin että eivät pitkiin aikoihin paljoa muuta kuuntelekaan. Esimerkiksi Twilightin soundtrackin ostettuani se soi soittimestani muutaman viikon ajan, eikä oikeastaan mikään muu. Norjan tämän vuoden euroviisukappaletta kuuntelin pari kokonaista päivää Youtubesta ties montako kertaa putkeen. Vain Don Huonot on saavuttanut kestosuosikin paikkani, se voi soida milloin vain, missä mielentilassa vain.
Don Huonot on myös melkeinpä ainut bändi jonka itseeni tietyllä tapaa vaikuttava fiilis johtuu sanoituksista. En tiedä miltä Donkkareiden musiikki mielestäni kuulostaisi jos en ymmärtäisi sanoja. Useimpien muiden bändien kohdalla on toisin päin: en kiinnitä sanoihin mitään huomiota, en välttämättä edes vaikka kappale laulettaisiin suomeksi. Rumpujen luoma rytmikkyys on se joka kiinnittää huomioni useimmiten.
Kuuntelemaani musiikkiin vaikuttaa paljon oma fiilikseni ja musiikin luoma fiilis. Suuttuneena en osaa kuunnella agressiivista musiikkia, lievästi ärsyyntyneenä ja kaiken toivoni heittäneenä kyllä. Hyvinä päivinä iloinen renkutus ja musiikin tahdissa jammailu pyykkejä silittäessä tai jokin liitävän rauhallinen ja hyväntuulinen iskevät kympillä. Ulkomaankaipuuseen auttaa Fran Perea ja muut espanjalaiset.
Myös sillä on väliä missä musiikkia kuuntelen. Täällä lenkillä käydessä tykkään kuunnella suomalaista musiikkia, etteivät useimmat muut ymmärrä sanoja. Liian synkkä ei myöskään sovi lenkille. Pitkillä automatkoilla Didon ja Princessan musiikki on ehdoton lapsuuden kivojen mielleyhtymien vuoksi, Abiskon reissulla kuuntelin kuitenkin vain Don Huonoja ja nykyisin Pieniä Sieviä Sieniä muistuttaa tuosta reissusta liiankin hyvin. Siivotessa parasta musiikkia on hömppäiskelmä!
Olen myös toivottoman ihastunut Last.fm:n tagi-systeemiin! Esimerkiksi tänään kuuntelin sen kautta Kentin tyylistä musiikkia, muistaakseni eilen musiikkia tagilla "rain" ja parinakin viime päivänä ranskalaista musiikkia, viime viikolla espanjalaista. Ilmeisesti olen nyt jossain ihmeellisessä musiikillisessa murrosvaiheessa, koska alternative ei jaksa nyt oikein iskeä kuten jo jonkin aikaa, ja Don Huonot, Apulanta ja uusin tykkäykseni Maria Mena ovat olleet kovassa huudatuksessa viimeaikoina.
Miten musiikkimakuni sitten on muuttunut aikojen saatossa? Pienenä tykkäsin paljolti samasta musiikista mitä porukat kuuntelivat, iskelmää siis lähinnä. Mestarit Areenalla (Pepe, Kirka, Hector ja Pave) oli mahtilevy jossain vaiheessa, eikä muuten ole huono nytkään. Era, Dido ja Princessa, niitä kuunneltiin varsinkin autoreissuilla, ja samassa yhteydessä tutustuin ekaa kertaa Don Huonoihin, jotka löysin uudestaan joskus lukion alkuaikoina. Ala-asteaikana Spice Girls oli ehdoton suosikkini ja vuosien kuuntelemattomuuden jälkeen lisäsin sen levyt soittolistoilleni lukioaikana. Backstreet Boyseja tai niitä fanittavia kavereitani en ikinä ymmärtänyt. Ah, Paradisio muistuu mieleen ala-asteen diskoista!
Jossain vaiheessa elin radioaikakautta, kuuntelin lähinnä niitä suurimpia hittijuttuja joista muistuu mieleen lähinnä ketsuppibiisi. Sitten muistaakseni yläasteella kasin aikoihin tykkäännyin suomi-räppiin hölmöimmästä mahdollisesta syystä. Sitä kuuntelin, poisluettuna Cheek ja Pikku G ja Skandaali, vielä vähän lukionkin puolelle Elastisen johdatuksella. Elastisenkin biiseissä pidin sanoista, ainakin suurimmalta osin! Skandaali taas ei iskenyt juuri sanoitustensa takia, eikä Ezkimo.
Lukion alkupuolella tuli taas radioaikakausi, sitten löytyikin Don Huonot ja alternative rock ja nyt ollaan tässä. Viime kesän ehdotonta kesätyömusiikkia oli Korn ja System of a Down, koska ne auttoivat pysymään hereillä - laulujen sanoitusten sisällöstä ei mitään tietoa, oikeasti. Tänne Saksaan tullessani radiossa soi paljon Ich + Ichin biisi Vom Selben Stern ja Rosenstolz, joista tykkään molemmista. Nyt suuria hittejä on tietysti Lady GaGan Poker Face ja Beyoncé – Single Ladies, joista tulee lähinnä shoppailufiilis. Kent sopii Berliiniin ja Fran Pereasta tulee kesä ja taivaalla lipuvat pilvihattarat mieleen.
Ja syy tykätä Don Huonojen sanoituksista:
A Apulanta, Amy Winehouse, AkeboshiVain bändejä joita tykkään kuunnella vaikka enemmänkin tai joilla on parikin repeatilla 24/7 kuunneltavaa biisiä, kursiivilla merkityt on ne jotka muistin ilman kummempia ja normaalilla fontilla olevat kyttäsin iTunesista koska en kehdannut jättää listaa sen näköiseksi kuin se muistini jäljiltä olisi.
B -
C Coldplay, Carlos Baute
D Don Huonot, 3 Doors Down, Dido
E Era
F Fran Perea
G Green Day, Good Charlotte
H Hoobastank
I Ich + Ich
J -
K Kent, Korn, Kwan
L Los Planetas
M Moloko, Maria Mena, Maija Vilkkumaa
N New Found Glory
O Oasis, October Fall
P Paramore, PMMP
Q Quarashi
R Rosenstolz, Red Hot Chili Peppers
S Simple Plan, Spice Girls, System of a Down, Sugarcult
T Taizé-kuoro, t.A.T.u.
U Ultra Bra, Uniklubi
V Valvomo
W -
X -
Y Yellowcard
Z -
Ja sitten muuta: minäkin kuulun niihin musiikin kuuntelijoihin jotka voivat innostua jostain bändistä niin että eivät pitkiin aikoihin paljoa muuta kuuntelekaan. Esimerkiksi Twilightin soundtrackin ostettuani se soi soittimestani muutaman viikon ajan, eikä oikeastaan mikään muu. Norjan tämän vuoden euroviisukappaletta kuuntelin pari kokonaista päivää Youtubesta ties montako kertaa putkeen. Vain Don Huonot on saavuttanut kestosuosikin paikkani, se voi soida milloin vain, missä mielentilassa vain.
Don Huonot on myös melkeinpä ainut bändi jonka itseeni tietyllä tapaa vaikuttava fiilis johtuu sanoituksista. En tiedä miltä Donkkareiden musiikki mielestäni kuulostaisi jos en ymmärtäisi sanoja. Useimpien muiden bändien kohdalla on toisin päin: en kiinnitä sanoihin mitään huomiota, en välttämättä edes vaikka kappale laulettaisiin suomeksi. Rumpujen luoma rytmikkyys on se joka kiinnittää huomioni useimmiten.
Kuuntelemaani musiikkiin vaikuttaa paljon oma fiilikseni ja musiikin luoma fiilis. Suuttuneena en osaa kuunnella agressiivista musiikkia, lievästi ärsyyntyneenä ja kaiken toivoni heittäneenä kyllä. Hyvinä päivinä iloinen renkutus ja musiikin tahdissa jammailu pyykkejä silittäessä tai jokin liitävän rauhallinen ja hyväntuulinen iskevät kympillä. Ulkomaankaipuuseen auttaa Fran Perea ja muut espanjalaiset.
Myös sillä on väliä missä musiikkia kuuntelen. Täällä lenkillä käydessä tykkään kuunnella suomalaista musiikkia, etteivät useimmat muut ymmärrä sanoja. Liian synkkä ei myöskään sovi lenkille. Pitkillä automatkoilla Didon ja Princessan musiikki on ehdoton lapsuuden kivojen mielleyhtymien vuoksi, Abiskon reissulla kuuntelin kuitenkin vain Don Huonoja ja nykyisin Pieniä Sieviä Sieniä muistuttaa tuosta reissusta liiankin hyvin. Siivotessa parasta musiikkia on hömppäiskelmä!
Olen myös toivottoman ihastunut Last.fm:n tagi-systeemiin! Esimerkiksi tänään kuuntelin sen kautta Kentin tyylistä musiikkia, muistaakseni eilen musiikkia tagilla "rain" ja parinakin viime päivänä ranskalaista musiikkia, viime viikolla espanjalaista. Ilmeisesti olen nyt jossain ihmeellisessä musiikillisessa murrosvaiheessa, koska alternative ei jaksa nyt oikein iskeä kuten jo jonkin aikaa, ja Don Huonot, Apulanta ja uusin tykkäykseni Maria Mena ovat olleet kovassa huudatuksessa viimeaikoina.
Miten musiikkimakuni sitten on muuttunut aikojen saatossa? Pienenä tykkäsin paljolti samasta musiikista mitä porukat kuuntelivat, iskelmää siis lähinnä. Mestarit Areenalla (Pepe, Kirka, Hector ja Pave) oli mahtilevy jossain vaiheessa, eikä muuten ole huono nytkään. Era, Dido ja Princessa, niitä kuunneltiin varsinkin autoreissuilla, ja samassa yhteydessä tutustuin ekaa kertaa Don Huonoihin, jotka löysin uudestaan joskus lukion alkuaikoina. Ala-asteaikana Spice Girls oli ehdoton suosikkini ja vuosien kuuntelemattomuuden jälkeen lisäsin sen levyt soittolistoilleni lukioaikana. Backstreet Boyseja tai niitä fanittavia kavereitani en ikinä ymmärtänyt. Ah, Paradisio muistuu mieleen ala-asteen diskoista!
Jossain vaiheessa elin radioaikakautta, kuuntelin lähinnä niitä suurimpia hittijuttuja joista muistuu mieleen lähinnä ketsuppibiisi. Sitten muistaakseni yläasteella kasin aikoihin tykkäännyin suomi-räppiin hölmöimmästä mahdollisesta syystä. Sitä kuuntelin, poisluettuna Cheek ja Pikku G ja Skandaali, vielä vähän lukionkin puolelle Elastisen johdatuksella. Elastisenkin biiseissä pidin sanoista, ainakin suurimmalta osin! Skandaali taas ei iskenyt juuri sanoitustensa takia, eikä Ezkimo.
Lukion alkupuolella tuli taas radioaikakausi, sitten löytyikin Don Huonot ja alternative rock ja nyt ollaan tässä. Viime kesän ehdotonta kesätyömusiikkia oli Korn ja System of a Down, koska ne auttoivat pysymään hereillä - laulujen sanoitusten sisällöstä ei mitään tietoa, oikeasti. Tänne Saksaan tullessani radiossa soi paljon Ich + Ichin biisi Vom Selben Stern ja Rosenstolz, joista tykkään molemmista. Nyt suuria hittejä on tietysti Lady GaGan Poker Face ja Beyoncé – Single Ladies, joista tulee lähinnä shoppailufiilis. Kent sopii Berliiniin ja Fran Pereasta tulee kesä ja taivaalla lipuvat pilvihattarat mieleen.
Ja syy tykätä Don Huonojen sanoituksista:
"kun hyppää pilvenpiirtäjän katolta, putoaa kauemmin
kun jos kompastuisi matkallaan huipulle
eikä ees kuolisi saamiinsa vammoihin
tie ylös on pitkä, portaat liukkaat ja hissi epäkunnossa
voit joutua huomaamaan et
syy portaiden nousuun pääsi unohtumaan
sä sorruit kerrosvalvojien perseitä nuolemaan
tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa heikot jalkoihin jää
tän pilvenpiirtäjän
pitkissä portaissa vahvat kesytetään
eihän se oo voittaja
joka nahkansa myyden pysyy hengissä
vaan se joka kuolee
levollinen ja kaunis, hymy kasvoillaan
eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee
tän pilvenpiirtäjän..."
(Don Huonot: Pilvenpiirtäjä)
maanantaina, toukokuuta 11, 2009
Kun aurinko laskee talojen taa
En haluaisi olla lauantaina sairaana, koska sain kadulla käppöstellessäni ilmaisen "kutsun" Charlottenburgin SupetFit-kuntosalin jollekin uudelle Les Mills -kurssin tunnille. Jos mulla on normaaliin tapaan töitä, voisin ehtiä joko bodyattackiin, joka kuulostaa lähinnä pelottavalta, bodycombatiin tai bodybalanceen, joka kuulostaa ehkä vähän turhan rauhalliselta. Ja tietysti jos en ole sairaana ja jos en ole ylitöissä niin sitten on vielä sekin juttu että jos edes uskallan mennä sinne.. Olen alkanut pikkuhiljaa ainakin ajatustasolla lämmetä kuntosaleille, tosin niissäkin pääasiassa muille jutuille paitsi sellaselle hikiselle raudan nostelulle muiden töllätessä. Mut kattoo ny saanko mitään aikaseks millonkaan..
Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!
Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.
Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.
Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!
Montakohan miljoonaa taskukalenteria jää vuosittain myymättä? Olen yrittänyt viimeaikoina epätoivoisesti metsästää taskukalenteria tälle vuodelle, mutta eäh: lukuvuosikalenterit, alkaen aikaisintaan heinäkuusta -09 kestäen heinäkuuhun -10, ovat vallanneet kaikki paikat. Oikeasti tarvitsisin kalenteria tämän vuoden kesäkuulle! Sellaista selkeää, suloisilla kansilla varustettua jossa olisi tilaa ylimääräismuistiinpanoille, kiitos!
Vaikka söpöä kalenteria ei olekaan löytynyt, olen ostanut paljon muuta suloista viime aikoina: maailman viattomimman näköisen herätyskellon, hassunsuloisen peltirasian jossa lukee jotain ranskaksi, sammakon päällä koristetun bath brushin (en keksinyt tälle tähän hätään fiksua suomennosta josta harjan käyttötarkoituksenkin tajuaisi), Nukkumatti-laukun turistikaupasta (Nukkumattihan, siis se jonka takia juoksin pienenä veljeni kanssa sohvan taa piiloon iltaisin tiettyyn kellonaikaan telkkarin ollessa kakkosella, on DDR:läinen fiktiivinen henkilö) ja kumiankan jolla on hammaspesuvehkeet käsissä, tasuissa, räpylöissä, siivissä, miten asian nyt ilmaisisi.
Ja keksin ehkä millaiseksi maalaan huoneeni sitten Suomessa! Odotan jo ihan liikaa että pääsisin asumaan ihan ikiomaan (vuokra-)asuntoon, sistustamaan sen ihan itse, istuttamaan mausteita patinoituneissa peltiruukuissa leveille ikkunalaudoille ja hamstraamaan valtavia kirja- ja kaktuskasoja Ikean hyllyille joiden nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan. Valko-ovista, iloisen värisillä astioilla täytettyä astiakaappia odotan myös! Ja vanhan oloista, vaaleansinistä tai muuta hempeän väristä talousvaakaa, jajajaja! Kolmaskin kani voisi mahtua tuohon joukkoon.. Ja akvaario kylpyhuoneeseen tai vessaan. Tai no luultavasti yhdistettyyn sellaiseen.
Mutta ihan ekaksi haluaisin vain sinne amikseen kaikkein mieluiten på Svenska, taikka sitten lappiin!
tiistaina, toukokuuta 05, 2009
Kesäsade ropisee ikkunalautaan
Kävin postissa heittämässä tulevaisuudelleni taas yhden arpakupongin tuohon suureen arpahyrrään.
Ajoin Moabitin postille kymmenessä minuutissa, jonotin 20 minuuttia, jätin kirjeeni parissa minuutissa ja pyöräilin kotiin viidessä minuutissa. Sateessa ja sivutuulessa.
Ajoin Moabitin postille kymmenessä minuutissa, jonotin 20 minuuttia, jätin kirjeeni parissa minuutissa ja pyöräilin kotiin viidessä minuutissa. Sateessa ja sivutuulessa.
sunnuntai, toukokuuta 03, 2009
Aamuärsytys.
--
Kotiinpalussa positiivisinta on se että voi tehdä juuri niin kuin lystää, lähteä lenkille puoli kuudelta aamulla tai syödä aamupalaksi cokisjäätelöä.
E // oikeasti kaikki tämä ärsytys johtuu vain siitä että olen ujo, laiska, mukavuudenhaluinen enkä luota itseeni ollenkaan. Poistin tuon alun kun se oli niin negatiivinen mutta tuon ainoan säästämäni jutun haluan muistaa, ja nauttia siitä sitten parin kuukauden päästä.
Kotiinpalussa positiivisinta on se että voi tehdä juuri niin kuin lystää, lähteä lenkille puoli kuudelta aamulla tai syödä aamupalaksi cokisjäätelöä.
E // oikeasti kaikki tämä ärsytys johtuu vain siitä että olen ujo, laiska, mukavuudenhaluinen enkä luota itseeni ollenkaan. Poistin tuon alun kun se oli niin negatiivinen mutta tuon ainoan säästämäni jutun haluan muistaa, ja nauttia siitä sitten parin kuukauden päästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)