perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Länsimaalaisuusahdistus

Iskipä taas samanlainen länsimaalaisuustuska, jonka kourissa pyöriskelin joskus lukioaikoina. Kaikki alkoi siitä, kun luin Leah Chishugin kirjan "Pitkä matka paratiisiin". Sen kaikkein suurimman länsimaalaisuustuskan lukioaikana aiheutti maantiedon kehitysmaakurssilla katsottu Hotelli Ruanda -elokuva, ja samaan aiheeseen liittyvät mietinnät nousivat taas pintaan.

Eurooppalaiset menivät Afrikkaan, jakoivat maat viivottimella, erottivat ja pakottivat heimoja tiettyjen rajojen sisään aiheuttaen kiistaa niiden välillä, orjuuttivat ja käyttivät alkuperäiskansoja hyväkseen samalla kun tuhosivat heidän maitansa ja tappoivat ihmisten lisäksi eläimiäkin.

En väitä etteikö heimosotia olisi ollut jo ennen eurooppalaisten tunkteutumista alueelle tai etteikö eläimiä olisi jossain määrin turhaankin tapettu afrikkalaisten toimesta. Mutta ei eurooppalaisten tunkeutuminen Afrikkaan ja sekautuminen kokonaisen maanosan asioihin varmasti hyvää tehnyt: ei alkuperäisväestölle, eläimistölle eikä luonnolle muutenkaan.

Ja valitettavasti eurooppalaisten tunkeutuminen ei rajoittunut vain Afrikkaan: sama koskee myös ainakin Australiaa ja Amerikkaa. Katson juuri Disneyn Pocahontasia, joka on lapsuuden lempparileffani, ja leffan esittämä eurooppalaisten asenne saa uskoni länsimaisuuteen romahtamaan.
"We'll show your people how to use this land properly. How to make the most of it! We'll build roads and decent houses and.." "Our houses are fine!" "You think that, only because you don't know any better."
Toivottavasti lukijoista ei löydy yhtäkään, joka ei tajuaisi miten karsea John Smithin asenne Pocahontasille puhuessaan on. Kuvernööri Radcliffe haluaa kultaa etsiessään tuhota maan metsät ja tappaa sen mahdollisia rikkauksia puolustavat alkuperäisasukkaat, jotka luonnollisesti haluavat vain puolustaa maataan.
Tokihan tuo on vain piirretty, mutta ei lainkaan samanlaista tuulesta temmattua typeryyttä kuten monet  uudemmista lastenelokuvista (miten iloinen olenkaan siitä, että olin lapsi jolloin todella sai olla lapsi ja lastenohjelmat olivat vielä järjellisiä!).

Eurooppalaisten aikomuksena on laajentaa omaa valtakuntaansa, rakentaa heidän omien malliensa mukaisia kaupunkeja, vallata maata josta ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti - mikä toki edellyttää alkuperäisasukkaiden ja heidän kulttuurinsa tuhoamista. Ja vaikka alkuperäiskansaa ei kokonaisuudessaan tuhottaisikaan, pitäisi sen edustajat ainakin käännyttää länsimaisen kulttuurin edustajaksi, asumaan kaupunkeihin "kunnollisiin" taloihin, ja mieluusti raatamaan eurooppalaisten hyväksi.

Sama hommahan tehtiin toki Australiassa, jossa alkuperäiskansan edustajat tuhottiin tai heistä tehtiin palvelijoita ja orjia "valkoiselle paremmalle väelle". Eikä se riittänyt että australialaiset ja afrikkalaiset joutuivat orjiksi omilla maillaan: orjia raahattiin myös Amerikkaan kun alkuperäiskansat siellä saatiin kutakuinkin tuhottua.

Ja entäs se miten ympäri maailmaa kasvatetaan ruokaa meidän länsimaisten ruoalle, sellaisellakin maalla jonka viljelijöille ei itselleen riitä ruokaa? Tai että polttoainetta kasvatetaan alueilla joilla sille ei ole käyttöä, koska tarvittava tekniikka ja vähintäänkin tietotaito puuttuu?

Toki olisi ainakin ekologisesti mahdotonta tuottaa kaikki esimerkiksi Suomessa käytettävä ja tarvittava energia ja polttoaine siellä (tai no, ydinenergiahan on vaihtoehto. Mutta onko sekään sitten niin ekologisesti ja muutenkin kannattavaa? Siinäpä muuten asia johon en todellakaan osaa sanoa juuta enkä jaata.). Mutta miksei polttoaineentuotantoa voisi jakaa tasaisesti niille alueille joilla se on mahdollista, ja sitten myydä sitä kelvolliseen, koko kansantaloutta, eikä vain niitä rikkaimpia henkilöitä, hyödyttävään hintaan tarvitseville maille? Miksi länsimaiden pitää saada kaikki halvalla ja myydä kallilla?

Ai kappas, tässähän saadaan Aasiakin sotkettua tähän länsimaalaisten hyväksikäyttösoppaan mukaan. Sen myötä kyllä laajenisi aihe nykyaikaiseen globalisaatioon, jota taas en nyt ainakaan tässä parin mietinnän pohjalta aloitetussa postauksessa lähde pohtimaan - jätetään se siis ehkä toiseen kertaan.

Onhan siinä toki hyvätkin puolensa, että on syntynyt kehittyneeseen länsimaahan, vaikka yleisesti ottaen niin nykyinen kuin historiassakin tapahtunut "valkoisten" toiminta hävettää ja ottaa kovastikin aivoon. Suomalaisuuteni ansiosta minulla on kuitenkin mahdollisuus olla tietoinen näistä ongelmista ja ehkä jonain päivänä tehdäkin jotain niiden vähemmän onnekkaiden hyväksi. Ehkä se muiden ongelmiin keskittyminen saisikin minut unohtamaan nämä tavalliset länsimaisen ongelmat: ihmissuhteet / yksinäisyyden, ruoan paljouden esille nostamat ongelmat suhteessa ulkonäköihanteisiin, aknesta johtuvat ulkonäköongelmat..

Kunpa vain useampi onnekas länsimainen tajuaisi ne itsensä ja ympäristönsä itselleen aiheuttamat ongelmat ja sen, miten turhia ne ongelmat oikeasti ovat (ei sillä, etteikö myös länsimaissa syntyneillä voisi olla oikeitakin, itsestä riippumattomia ongelmia). Ja kunpa vain maailmasta löytyisi enemmän ihmisiä jotka todella toimisivat toisten hyväksi, eivätkä vain kirjoittelisi pitkiä valitusvuodatuksia blogiin josta tuskin kukaan niitä koskaan lukee.

Tiedän myös ettei yksi ainut ihminen saisi tuntea koko maailman historian painoa harteillaan, kuten lukion kehitysmaakurssimme opettajakin sanoi. Ja olenhan minäkin nyt sentään ilmoittautunut erään korkeakoulun Environment and Development kurssille - tai jos en sinne pääse, niin Befolkning, utveckling och globalisering tai Afrikanistik toivottavasti odottavat meikäläistä. Ja ensi syksynä ehkä kehitysmaatutkimusopinnot sivuaineena? Tai sitten ihan vaan ne kääntäjäopinnot.. Ja sitten puolentoista vuoden päästä toivottavasti sosiaali-/kulttuuriantropologia.

Hienointahan toki olisi lähteä esimerkiksi Afrikkaan ihan käytännössä auttamaan, kuten silloin lukioaikana haaveilin ja suunnittelinkin. Mutta ehkä siitäkin saisi sitten enemmän irti ja apua annettua eri tavalla, jos todella tietäisi asioista enemmän. Minä kun tosiaan olen siinä onnellisessa asemassa että voin edes jo haaveillakin tällaisista valinnoista ja mahdollisuuksista. Muistaisinpa vain useamminkin olla kiitollinen siitä, ja osoittaa sen tekemällä enemmän epäitsekkäitä valintoja.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012

Vapaita radikaaleja

Luet juuri blogia, jonka kirjoittaja päätti heittäytyä hurjaksi radikaaliksi 23-vuotiaana. Teininä hän ei kiroillut, ei ryypännyt; vietti perjantai-illat turvallisesti tietokoneen äärellä virtuaalihevosten parissa.

Mutta eräänä loppuvuoden 2012 iltana hän leikkasi hiuksensa ihan itse paperisaksilla. Ihan vain koska se tuntui sellaiselta asialta, jota on pakko kokeilla kerran elämässään. Hänelle sen kokeilun aika tuli nyt.

Kun nyt saatiin tuollainen olemattoman to do -listan asia (eikun! Onhan se lista olemassa, yritän vain sinnikkäästi unohtaa sen välttääkseni kouluaineiden kirjoittelun ja virallisten asioiden hoitamisen) hoidettua, voitaisiin lista ottaa reilusti esille ja kirjoittaa sinne "opetella kirjoittamaan vasemmallakin kädellä".

Koska.. why not? Mulla on kaveri, joka opiskelee liettuan kieltä ja suoritti 63,7 opintopistettä syyslukukauden aikana sen pakollisen 30:n sijasta. Ja toinen kaveri, joka opiskelee norjaa, tanskaa ja islantia.

Niin että miksi mä en opiskelisi kirjoittamaan vasemmalla kädellä, jos se tuntuu musta tärkeältä? Ei kaikkien taitojen tarvitse olla rahan, uran ja tulevaisuuden kannalta oleellisia. Asioita voi tehdä myös koska se voi olla ihan vaan hauskaa. Kuten fb-keskustelut inuiittikielellä jota kumpikaan keskustelun osapuolista ei oikeasti osaa. Tai se, että gmailin postilaatikon kieleksi on valittu eesti ja fb:n kieleksi fääri. (Suosittelen varsinkin tuota eestinkielistä Gmailia, on se vaan niin hauska kieli.)

Mitä hitsejä nuo otsikossa mainitut vapaat radikaalit muuten edes on? Ties missä ihotuotejutuissa ne mainitaan, mutta missään niitä ei oikeasti selitetä.. Sori jos googletit niitä ja onnettomana päädyit tänne.

lauantaina, joulukuuta 29, 2012

Pupunat rakkaat

Söpöin ääni ikinä on se kun kanit rouskuttaa porkkanaa. Ja ihanin tuntu on niiden silkkikorvat ja -nenät ja -niskat ja pörröiset takapuolet töpöhäntineen.

Ja minä vaan mietin, muistelen ja haaveilen, luen vanhoja päiväkirjoja ja makoilen sänkyni vaaleanpunaisella aluslakanalla vaaleanpunaisissa unelmissani, paossa arkea joka uhkaa vyöryä päälle. Kuten aina uuden vuoden aikoihin.

lauantaina, joulukuuta 22, 2012

Miksi en muista?

"eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee"
- Don Huonot - Pilvenpiirtäjä

Nuo sanat mut pitäisi muistaa aina aina aina aina!
Olen kirjoittanut ne jokaiseen päiväkirjaani ja lukemattomille lapuille lukioajoista lähtien. Mutta miksen mä ikinä opi? Miksen ikinä muista niitä kun ne olisi tärkeää muistaa?! Miksen muista niitä silloin kun olen se pelkuri joka vain haaveilee ja haihattelee muttei uskalla tai tajua käyttää niitä tilaisuuksia? Se häviäjä joka jälkikäteen harmittelee pelkuruuttaan.

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2012

jag vill jag vill jag vill

Jag vill dansa hångla skratta skriva fota dansa rita krama lyssna skratta springa flyga mysa prata leva känna

vara vild.



tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Daughter - Landfill

Sanoitukset on itse asiassa täydellisessä ristiriidassa fiilisteni kanssa (mikä tilanteen huomioon ottaen on melko ihmeellistä), mutta on vaan niin kaunis biisi :)

Josko nyt yhden ison kahvikupillisen jälkeen syventyisin suomen sanajärjestyksen ihmeelliseen maailmaan karkkipussillisen, omenakilollisen, kirjakasan ja hyvän musiikin voimin koulun ihanan rennossa tietokonesalissa..

perjantaina, joulukuuta 14, 2012

Etukäteisuudenvuodenlupaus

Saisko uudenvuodenlupauksen tehdä vähän etuajassa? Ehkä se sitten pitäisikin paremmin? Päätöksethän nimittäin pitää paremmin kun ne tekee tässä heti nyt, eikä "sitten parin viikon päästä kun on se oikea aika", joten kaipa sama koskisi myös lupauksia.

Olis nimittäin kiva jos lupaisin tehdä koulutehtävät ensi vuonna edes marras-joulukuussa sen verran ajallaan, että mun ei tarvitsisi puoltatoista viikkoa ennen joululoman alkua stressata neljän pienen, kahden keskikokoisen ja kahden ison koulutehtävän uhkaavan nopeasti lähestyvää palautuspäivää.

Tän vuoden osalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä, mutta luulen että moinen mahtipontinen lupauksenaie kaikkoaa mielestäni sen siliän tien kun saan viimeisen näistä tehtävistä nakattua Mondoon, joten olisi kätevää tehdä lupaus jo nyt..

Samalla kun rakastan narskuvaa linta, kirpakkaa pakkasta ja loistavia hankia joita täällä on riittävästi jopa meikäläisen makuun, odotan myös luonnon täyteläistä vihreyttä, auringon lämpöä ja niitä kesäpäiviä kun merestä heijastuu taivaan tumma sini. 
Ts. ensi kesänä en edes halua Islantiin! Ainakaan koko kesäksi. Ainakaan jos mun pitäisi just nyt päättää.