Vapaita radikaaleja

Luet juuri blogia, jonka kirjoittaja päätti heittäytyä hurjaksi radikaaliksi 23-vuotiaana. Teininä hän ei kiroillut, ei ryypännyt; vietti perjantai-illat turvallisesti tietokoneen äärellä virtuaalihevosten parissa.

Mutta eräänä loppuvuoden 2012 iltana hän leikkasi hiuksensa ihan itse paperisaksilla. Ihan vain koska se tuntui sellaiselta asialta, jota on pakko kokeilla kerran elämässään. Hänelle sen kokeilun aika tuli nyt.

Kun nyt saatiin tuollainen olemattoman to do -listan asia (eikun! Onhan se lista olemassa, yritän vain sinnikkäästi unohtaa sen välttääkseni kouluaineiden kirjoittelun ja virallisten asioiden hoitamisen) hoidettua, voitaisiin lista ottaa reilusti esille ja kirjoittaa sinne "opetella kirjoittamaan vasemmallakin kädellä".

Koska.. why not? Mulla on kaveri, joka opiskelee liettuan kieltä ja suoritti 63,7 opintopistettä syyslukukauden aikana sen pakollisen 30:n sijasta. Ja toinen kaveri, joka opiskelee norjaa, tanskaa ja islantia.

Niin että miksi mä en opiskelisi kirjoittamaan vasemmalla kädellä, jos se tuntuu musta tärkeältä? Ei kaikkien taitojen tarvitse olla rahan, uran ja tulevaisuuden kannalta oleellisia. Asioita voi tehdä myös koska se voi olla ihan vaan hauskaa. Kuten fb-keskustelut inuiittikielellä jota kumpikaan keskustelun osapuolista ei oikeasti osaa. Tai se, että gmailin postilaatikon kieleksi on valittu eesti ja fb:n kieleksi fääri. (Suosittelen varsinkin tuota eestinkielistä Gmailia, on se vaan niin hauska kieli.)

Mitä hitsejä nuo otsikossa mainitut vapaat radikaalit muuten edes on? Ties missä ihotuotejutuissa ne mainitaan, mutta missään niitä ei oikeasti selitetä.. Sori jos googletit niitä ja onnettomana päädyit tänne.

Pupunat rakkaat

Söpöin ääni ikinä on se kun kanit rouskuttaa porkkanaa. Ja ihanin tuntu on niiden silkkikorvat ja -nenät ja -niskat ja pörröiset takapuolet töpöhäntineen.

Ja minä vaan mietin, muistelen ja haaveilen, luen vanhoja päiväkirjoja ja makoilen sänkyni vaaleanpunaisella aluslakanalla vaaleanpunaisissa unelmissani, paossa arkea joka uhkaa vyöryä päälle. Kuten aina uuden vuoden aikoihin.

Miksi en muista?

"eihän se oo häviäjä
joka yritti täyttää suuria unelmiaan
vaan se joka jätti tilaisuudet käyttämättä
se joka pelkuruuttaan nyt harmittelee"

- Don Huonot - Pilvenpiirtäjä

Nuo sanat mut pitäisi muistaa aina aina aina aina!
Olen kirjoittanut ne jokaiseen päiväkirjaani ja lukemattomille lapuille lukioajoista lähtien. Mutta miksen mä ikinä opi? Miksen ikinä muista niitä kun ne olisi tärkeää muistaa?! Miksen muista niitä silloin kun olen se pelkuri joka vain haaveilee ja haihattelee muttei uskalla tai tajua käyttää niitä tilaisuuksia? Se häviäjä joka jälkikäteen harmittelee pelkuruuttaan.

jag vill jag vill jag vill

Jag vill dansa hångla skratta skriva fota dansa rita krama lyssna skratta springa flyga mysa prata leva känna

vara vild.

Daughter - Landfill

Sanoitukset on itse asiassa täydellisessä ristiriidassa fiilisteni kanssa (mikä tilanteen huomioon ottaen on melko ihmeellistä), mutta on vaan niin kaunis biisi :)

Josko nyt yhden ison kahvikupillisen jälkeen syventyisin suomen sanajärjestyksen ihmeelliseen maailmaan karkkipussillisen, omenakilollisen, kirjakasan ja hyvän musiikin voimin koulun ihanan rennossa tietokonesalissa..

Etukäteisuudenvuodenlupaus

Saisko uudenvuodenlupauksen tehdä vähän etuajassa? Ehkä se sitten pitäisikin paremmin? Päätöksethän nimittäin pitää paremmin kun ne tekee tässä heti nyt, eikä "sitten parin viikon päästä kun on se oikea aika", joten kaipa sama koskisi myös lupauksia.

Olis nimittäin kiva jos lupaisin tehdä koulutehtävät ensi vuonna edes marras-joulukuussa sen verran ajallaan, että mun ei tarvitsisi puoltatoista viikkoa ennen joululoman alkua stressata neljän pienen, kahden keskikokoisen ja kahden ison koulutehtävän uhkaavan nopeasti lähestyvää palautuspäivää.

Tän vuoden osalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä, mutta luulen että moinen mahtipontinen lupauksenaie kaikkoaa mielestäni sen siliän tien kun saan viimeisen näistä tehtävistä nakattua Mondoon, joten olisi kätevää tehdä lupaus jo nyt..

Samalla kun rakastan narskuvaa linta, kirpakkaa pakkasta ja loistavia hankia joita täällä on riittävästi jopa meikäläisen makuun, odotan myös luonnon täyteläistä vihreyttä, auringon lämpöä ja niitä kesäpäiviä kun merestä heijastuu taivaan tumma sini. 

Ts. ensi kesänä en edes halua Islantiin! Ainakaan koko kesäksi. Ainakaan jos mun pitäisi just nyt päättää.

Minä ♥ elämäni

Viimeiset viisi päivää ovat olleet aivan huippuja!

Oon kahvitellut vuokraemäntäni kanssa; nukkunut yötä kaverin luona lähes ekaa kertaa sitten yläasteen; käynyt kolmatta kertaa kahdeksan kuukauden sisään kierroksella kaupungintalolla; ollut ravintolassa ja baarissa ja jatkoilla luokkakavereiden kanssa; inspiroitunut hurjasti opintokäynnistä Kungliga Tekniska Högskolanilla; istunut yliopistolla neljästä yhdeksään kirjoittamassa inlämningsuppgiftia; lainannut kasan kirjoja suomen kieliopista uppsatsia varten; leikkinyt elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani; lenkkeillyt; nukkunut ja syönyt ihan liian vähän ja ihan liian harvoin; nauranut niin luokkalaisten (erityisesti J:n) kuin työkavereidenkin kanssa; kuunnellut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoo minulle tunteistaan minua kohtaan - eikä tämän asian hienoutta yhtään vähennä se, että ne tunteet eivät enää ole vastakaikua minun tunteilleni; kirjoittanut koulutehtävää kahdestatoista illalla puoli kuuteen aamulla ja herännyt kouluun pari tuntia nukkumaan ryhtymisen jälkeen; metroillut paljon parhaan kaverini kanssa.

Ja ennen kaikkea: rakastanut Tukholmaa syvästi! Iloinnut siitä että saan asua täällä, että mulla on mahtavampia kavereita kuin ikinä ennen ja huippu luokka ja loistava työpaikka ja mukava vuokraemäntä ja hyvä vuokrahuone sekä kivat myyjät lähikaupassa. Voiko elämältä enempää toivoa? Okei, ehkä sitä ettei mun tarvitsisi lähteä jo 1½ viikon päästä Suomeen jouluksi, mutta veikkaan että sitten kun olen siellä niin olen ihan iloinen siitä. Onpahan sitten erityisen kiva tulla taas takaisin tänne!

Ja juuri nyt, kun mussutan iltapalaksi ostamaani kaupan valmissämpylää, juon vihreää teetä liian isosta mukista ja kuuntelen Disneyn klassikkojen soundtrackia, tunnen olevani se sama ihminen kuin lukiossakin - erona vain se, että nyt olen paljon paljon kypsempi ja rohkeampi. :) Tosin ehkä myös vähän laiskempi..

No olipahan myräkkä

Kävi kyllä vähän sääliksi niitä eilen T-Centralilla pyörineitä (suomalais)turisteja.. Omasta ja kavereideni mielestä oli ihan mahtavaa kun pyrytti ja saatiin vihdoin kunnolla lunta, mutta kyllä olisi kieltämättä harmittanut jos olisin tullut vain päivän risteilylle tänne.

Ja joo, kyllä jopa meikäläistä alkoi vähän pänniä siinä vaiheessa kun odotin tunnelbanaa kotia kohti 40 minuuttia, todetakseni vain että niitä ei yksinkertaisesti kulje. Istuin sitten koululla vähän ylimääräistä ja toisella yrityksellä pääsin sitten kotiinkin. Tänään taas töihin mennessä bussi ei kulkenut sille mun pysäkille lainkaan kun tie oli niin kehnossa kunnossa, mutta enpä sentään kovin pitkälle joutunut kävelemään.

Mutta ei kyllä edes pahemmin jaksa harmittaa tuo julkisen liikkeen takkuilukaan, täällä kun nimittäin on LUNTA!! Paljon lunta! Ja nyt vaan pidän peukkuja pystyssä että Pohjois-Karjalaan satelisi vähintään sama määrä ennen joulua, harmittaa nimittäin jo etukäteen lähteä täältä kotikotiin joululomalle, ja sitten vasta harmittaakin jos siellä ei ole kunnolla lunta kun täällä on.

PS. Nii juu, hyvää itsenäisyyspäivää! Kyllä mä Suomi susta oikeasti tykkään, vaikka välillä tuleekin dissattua!

Joulukuun ensimmäinen

Mikä ei-niin-loistava alku joulukuulle! Inlämningsuppgifteja, pettymys kun en saanutkaan yliopistourani rasittavimmasta ja vähiten kiinnostavasta kurssista vieläkään hyväksyttyä yhden inlämningsuppgiftin takia, koulun kahvilassa ei ollut ollenkaan jäljellä tavallista kahvia joten jouduin ottamaan teetä, aamulla jouduin hyssyttelemään koko ajan vuokraemännän eroahdistuksesta kärsivää koiraa enkä siis saanut syödä aamiaista rauhassa, illalla joudun toimimaan koiravahtina eli en voi mennä hölköttelemään.. What else?

np. Dillon - Tip tapping