hukassa haaveiden vuoksi

Moi. Oon hukassa taas. Tulevaisuuden kanssa, jälleen kerran.

Tulisipa 19.7. nopeasti, pikapikapikakipityksellä. En kestä tätä odotusta. Ja sitä että pitää taas tehdä varasuunnitelmia. Olisipa tulevaisuus kerrankin selvää! Kunpa ensi kesä ei menisi a) kotona löllöttelyyn sen takia että kukaan ei halua mua niin lyhyeksi aikaa töihin kuin pystyisin olemaan koulun tai pääsykokeiden takia, b) syksystä ja koko tulevaisuudesta stressaamiseen.

Tää tappaa mut kun en tiedä tulevasta mitään, en voi tehdä 100% varmoja suunnitelmia, voin vain haaveilla ja toivoa parasta. Ja melkein pahinta on se että muidenkin ihmisten tekemiset on mun tekemisistä kiinni, mun epävarmuus lisää muiden epävarmuutta. En haluaisi vaikuttaa kenenkään elämään mitenkään radikaalisti, elää vain onnellisessa kuplassa jossa kaikki olisi hyvin ja suunnitelmat selvillä!

Kunpa mulla ei olisi näitä kaikkia keskenään cat fighteja harrastavia haaveita ja unelmia!