Pyrstötähtiä

"Meri! Meri tulee takaisin!"
huusi Muumipeikko yhtäkkiä eräässä pääkopassa
ja aiheutti Maijalle hengenahdistusta
eräänä päivänä samaan tapaan
kuin lappu joka roikkuu
kotieläinpihan rakennuksen lumisella seinällä
ja jossa lukee
"vaniljajäätelöä suklaakuorrutuksella".

Haaveilen pehmeästä ruohosta paljaiden jalkapohjien alla, vaaleansinisellä taivaalla lipuvista pilvihattaroista, flipflopeista ja lämmöstä. Ollessani harjoittelussa kotieläinpihalla keskellä ei mitään, kärsien joka päivä märistä ja kylmistä sormista ja varpaista ja väsymyksestä joka johtuu huonolla sängyllä nukkumisesta ja päätä kiristävästä stressistä jota niin lopputyö kuin harjoitteluraportti ja -päiväkirjakin aiheuttavat.

Vuosi alkoi ihanimmalla joululoman lopulla tähän asti ja on jatkunut siitä eteenpäin silkkana raatamisena jonka aikana ei ole ollut aikaa tehdä mitään kivaa. Onneksi lopputyö pitää olla kohta palautettuna ja esityskin on 4.2. - sitten voinkin alkaa stressata Kyproksen harjoittelua ja sitä miten selviydyn sinne..

Jos tänä vuonna ehkä vihdoin oppisin vain olemaan ja nauttimaan pienistäkin hetkistä ja toisaalta tekemään mälsät asiat nopeasti pois mieltä painamasta?