Lauantai, kello on vähän yli viisi aamulla. En jaksanut nukkua. Vaikka näinkin ihan kivaa unta, en silti saanut nukuttua pidempään. Menin nukkumaan jo kymmeneltä, ehkä se johtuu siitä. Pitäisikö minun olla huolestunut siitä etten osaa nukkua, vai iloinen siitä etten tuhlaa koko päivääni nukkumalla? Omasta mielestäni voisin olla iloinen, olen kuitenkin ihan pirteä ja ärsyynnyn kovasti jos herään vasta yhdeksältä - tuntuu että koko päivä olisi jo valunut hiekkaan.
Onko olemassa uuden elämän ensimmäistä päivää? Entä sen päivän aamua? Voiko elämän aloittaa alusta ihan noin vain? Unohtaa kaiken pahan minkä niin tahtoisi unohtaa, muistaa vain ne hyvät hetket. Ehkä se olisi liian helppoa meille. Silloin elämä ei olisi kärsimystä (ei se omasta mielestäni ole nytkään, mutta joidenkin mielestä kyllä), eikä olisi mitään hyötyä yrittää elää jokaista hetkeä niin että sitä voisi muistella hyvillä mielin.
Kun aukaisin konetta, päätin jättää menneisyyden taakseni. Mutta nyt päätinkin että jätän takamukseni menneeseen, katseen tulevaisuuteen ja keskivartalon nykyaikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti