Toivoisin voivani sanoa että olen lukenut koko yön Bo Carpelanin runoja, maannut matolla transsissa ja nähnyt enkelin. Todellisuudessa stereoissa soi Suomirokkia, 5, tee on liian kuumaa juotavaksi, pääni on kipeä kolmannen suitsukkeen tuoksusta ja lautasella odottaa aamiaisena 2 Fanipalaa. Herättyäni kääräisin hiukseni tuulenpesäksi jonnekin päälaen tuntumaan, beigetöin huuleni kiillolla ja etsin vaatekaapin uumenista kaikki rannekoruni, jotka nyt kilisevät ja helisevät kilpaa sateen kanssa. Haluaisin vain maata ulkona sateen keskellä, kastua ja antaa sateen kastella suljetut silmäluomet, antaa luonnon hukuttaa minut itkuunsa että minun ei tarvitsisi itse itkeä. Tahtoisin poismenneen tätini kesämökille, sinne missä tuoksui kaloilta ja tuoreelta marjamehulta, missä hiekka rahisi leluautojen alle ja navetta oli niin iso että kaaduin selälleni kun katselin sitä. Don Huonot sanovat että ehdin nukkua myöhemmin, ehkä yritän ottaa neuvosta vaarin ja valvoa. Tuleeko tänään hyvää elokuvaa? Ja sitten kun muutan omaan pieneen mummonmökkiini Englantiin, ripustan ikkunoihin pitsiverhot, keitän joka aamu aamukahvit ja hörpin ne rauhassa katsellen sateisesta ikkunasta ulos, kissa nuolee itseään sohvalla ja ikkunalaudalla nuokkuvat kymmenet yrtit. Sanomalehti rapisee itsekseen ja vanhanaikainen televisio pauhaa yksikseen meren takana. Herätessäni poskeeni on painautunut pitsisiä ruusuja, koivuja, kaikkea kivaa mikä tuo vanhan kodin mieleen.
Kesäloma alkaa kohta. Muistuttaa minua vihreästä, tuoksuvasta ruohosta, sinisestä taivaasta, aamu-usvasta järvellä, lokkien kiljunnasta ja haarapääskyn poikasista jotka syntyvät autokatoksessamme. Paljaat jalat havunneulasten peittämillä poluilla ovat kotiin tullessa aivan mustat, putsaan ne istumalla pihamme vedellä täytetyn betonirenkaan laidalle. Poimisin mansikoita ja kuuntelisin tulen räiskettä ja sateen soittoa grillikatoksessa jos tämä talo ei olisi tässä. Huoneeni alla oli ennen marjapusikot, ne joista poimin aamupalani jalat aamukasteesta märkinä ja kylminä.
Olen yksin, ihan yksin. Suljin puhelimeni ettei tarvitsisi kuunnella ketään tai avata suuta koko päivänä kenellekään muulle kuin itselle, tiedän että uusi henkilö on lisännyt minut meseen ja haluaisin tutustua, mutta en halua kuulla tutuistani MITÄÄNMITÄÄNMITÄÄN. Haluan nukkua koko viikon, käpertyä peiton alle, juoda aamiaiseksi vihreää teetä, huudattaa stereoita täysillä ja haistaa vain oman hajuveteni.
Piste tähän.
Myöhemmin: "Voi vattu, iskä tuli just kotiin: "Noni, pari päivää sairaslomaa". Siis voi helv, eikö se voi ikinä tajuta että jos mulla on just loma alkanu ni mie en EHKÄ HALUA ETTÄ SE ON KOTONA HELV. Kiitos kovasti. Eikä sillä kyllä eilen vielä mikään ollu......"
