Tylsää, harmaata ja muutenkin hauskaa

Ensinnäkin päivä meni pilalle kun heräsin vasta puoli kymmeneltä. Toiseksi söin aamupalaksi harvinaisen epäterveellistä paahtoleipää enkä vaivautunut nauttimaan vihreästä teestä vaikka sitä joinkin. Kolmanneksi ulkona on harmaata ja kylmää. Kuka olettaa että voisin kulkea talossa ilman villasukkia ja fleeceä kun ulkona on 15 astetta lämmintä ja viikko sitten tulin juuri Kyprokselta jossa vietin kolme viikkoa?! Neljänneksi Valkolta on ruokahalu mennyt, seuraillaan nyt hetki ja jos ei neiti reipastu niin soitetaan tohtorille. Ja vielä viidenneksi sain aivan huippusuperihanan ulkoasun tehtyä tuliketulle. Mutta sitten kun on olemassa se antiikinaikainen IE josta jotkut eivät suostu uskomaan että sitä ei välttämättä kannata käyttää kun on olemassa turvallisempia ja paljon nopeampiakin selaimia. Ja kun se antiikin aikainen IE ei näytä sitä ihanaaupeaamahtavaa ulkoasua oikein. Vahvero ja korvapuusti sanoisinko.

Saisi jo se ruska tulla jos ei nää ilmat tästä meinannu kesäisemmiksi tulla. Unelmoin jo miten otan sellaisen ihanan kuvan vanhoista ruostuneista kuolaimista, jotka muuten nyt roikkuvat erittäin rikkinäisten suitsien kera seinälläni, lepäämässä oranssin- / ruskeankirjavan lehden ja lakastuneen ruohikon päällä. Ihunaa.

Dina aka Venäläinen tuttavuuteni kielikurssilta mailasi toissapäivänä. Ja haluaisin vastata mutta kun on liikaa kirjoittamista ja kuitenkaan en keksi mitään. Aina sama ongelma, ihan niin kuin bloginkin kanssa. Pelkään että jos oikeasti kirjoitan kaikesta mitä haluan niin kukaan ei jaksa lukea näitä tekstejä. Vaikka itseäni vartenhan minä näitä teenkin, ei sen puoleen. Mutta silti olisi kiva jos joku muukin näitä lukisi, muutenhan olisi ihan sama kirjoittaa vaan Wordiin ja tallentaa tekstit johonkin kansionsa syövereihin.

En muista mainostinko jo, mutta siivosin vihdoin kansioni tietokoneelta. Ihanaa nyt katsella sitä kun on niin vähän kansioita eikä mitään turhaa. Namsk. Mutta veli pudotti eilen pommin. Se saattaa viedä koneen mukanaan Kuopioon kun lähtee sinne opiskelemaan, ellei saa omaa konetta siihen mennessä. Ja pakko muuten saada, tää konehan ei lähde tästä yhtään mihinkään. Tai no tuohon uuteen taloon saisi siirtyä kunhan ne Soneran laiskiaiset joskus vaivautuisivat tekemään töitänsä, toukokuusta asti pyydetty niitä siirtämään tuo netti mutta kun ei jakseta palvella ni jee.

Suutuin taas kun ajattelinkin Soneran palvelua, ehkä lopettelen siis tähän. Chun Shun kirja Beijing beibi olisi nyt ihanaa luettavaa.

Määrittelemätön tunne plus ikävä plus koirat ja muuta.

Voi möhnäke, sanoisinko. Tajusin että keväällä koulussa valitsemani kurssit tulevalle lukuvuodelle ovat aivan hölmöjä. Miksi ihmeessä valitsin jotain vitsin kemiaa jota en kuitenkaan kirjoita ja johon ei aivot riitä? Miksi en ottanut maantiedon luma-kurssia kun noita luma-kursseja kuitenkin tarvitsen ja kurssikin vaikutti ihan mielenkiintoiselta? Viimeistään sunnuntaina pitäisi tilata kirjat jos haluan ne koulun alkuun (kyllä kiitos, se olisi mukavaa) ja nyt sitten kun en tiedä saanko noita kursseja fiksusti vaihdettua heti ekaan jaksoon niin en sitten tiedä ostelenko paljonkin turhia kirjoja. Doh, onhan niillä palautusoikeus, ei sen puoleen.

Ei, minä en tietenkään stressaa koulun alkua. Tai ihan oikeasti en stressaa, tämä on joku outo määrittelemätön tunne, kammo ja vastenmielisyys ehkäpä. Mutta kun pitäisi ostaa kirjat ja uusia vaatteita ja tehdä esitelmä Abiskon reissua varten jajaja.. Okei, lomaa on vielä kaksi viikkoa jäljellä joten yritän olla jännittämättä ja hermoilematta koulun takia, ehtii sitä taas.

Tuntuu ihan oudolta ajatella että viikko sitten olin Coral Bayssa rannalla löhöämässä ja juomassa appelsiinituoremehua. Nyt värjöttelen jäätymispisteessä kahdenkymmenen asteen lämpötilassa kotona Pohjois-Karjalassa. Ja aamiaiseksi ei ollut paahtoleipää ja marmeladia, herätessä piti jännittää millainen ilma ulkona on, en voinut heti aamupalan jälkeen lähteä uima-altaalle pulikoimaan ja pystyi lähtemään juoksulenkille ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Siistiä. Mutta Kyprokselle on jo ikävä, vaikea uskoa etten välttämättä pääse sinne enää koskaan. Kolmen viikon aikana tottuu ihmeen helposti ihan erilaiseen elämään ja ympäristöön, tietokonekin muuttuu oudon vieraaksi tuossa ajassa..

Mut Pyry oli kiva tänään. Se ei yrittänyt tunnin aikana kuin kerran syödä minut, muilla kerroilla herra totteli kun kielsin. Ja se oli ihan innoissaan kun pääsi leikkimään muoviveneellään :D Lisäksi se alkoi naksun kanssa menemään jo ihan kivasti maahan eikä yrittänytkään ottaa herkkuja avoimelta kämmeneltä kuonon tasolta. Edistystä, mutta paljon on vielä edessäkin päin.. Pappakin oli pirteä ja laukkaili innoissaan ympäriinsä, eikä sekään ihme kyllä tapellut Pyryn kanssa. Ja minun kanssanihan herra ei ole tapellut ikinä tämän 14-vuotisen yhteiselon aikana. Se on meiän kultapoika *pienempikuinkolme*

Onnistuin myös siivoamaan tietokoneelta kansioni, ei sieltä lähtenytkään kuin yhteensä lähemmäs 100 tiedostoa roskakoriin, suurin osa ylikiltin mielenlaatuni ansiosta kansioihin kasautuneita ulkoasuja joita muut ovat minua pyytäneet tekemään. Lisäksi Minna lisäsi minut meseen mitä olenkin odotellut keskiviikosta lähtien, tutustuttiin lentokoneessa matkalla Frankfurtista Helsinkiin. Ihan mahtava tyyppi ainakin näin pikaisen tutustumisen perusteella :D Juttelin myös yli-ihanan Riikan kanssa mesessä vähemmän syvällisiä ja Sims Golfissa menee ekaa kertaa elämäni aikana hyvin. Jee, alan edistyä!