Tänään oli taas sellainen päivä jolloin tunnen itseni tarpeettomaksi, ja elämä tuntuu vain junnaavan paikoillaan. Mitään muuta en saanut aikaiseksi kuin yhden kahdeksan sivun pituisen kirjeen. Ja siihen se sitten loppuikin. Tai oikeastaan tämän päivän uroteoiksi pitäisi mainita myös koirien käyttö lenkillä, mitä en ole tämän tytön muistiin mahtuvan ajan sisällä tehnyt. Voi kuinka toivoinkaan täksi päiväksi oikein kaunista ja aurinkoista säätä, lintujen laulua ja lämmintä maata. Mutta kun ei. Satoi, oli sumuista, eikä kuulunut muuta ääntä kuin sateen rummutus. Eikä minun tehtäväkseni koitunut auton ikkunoiden pesu laisinkaan kohottanut mielialaani. Siksipä lankesinkin kiusauksiin, mässäilin oikein kunnolla puolikkaalla Remix-pussilla ja minttusuklaajäätelöllä. Äiti sai skottiruutuisen hameeni tänään valmiiksi, se sopisi aivan älyttömän ihanasti mustan topin ja punaisen neulepaitani kanssa, jos tätä vatsakumpua saisi vähän pienennettyä. Mutta tällä menolla se ei ainakaan ihan pian ole ajankohtaista.
Äidinkielen muistikirjaa pitäisi tehdä, eli mahdollisesti se kirja olisi ihan hyödyllistä lukea mistä sen muistikirjan teen. Toisaalta se on vain hyväksytty / hylätty –arvostelulla, joten mitään überhienoa siitä ei kyllä tarvitse tehdä, mutta haluaisin kuitenkin tehdä sen hyvin. Jos ehtisin edes kirjaa lukemaan, sehän on siis Kiveä kovempi, olisiko kirjoittaja ollut joku Greene?
Saisi jo sataa lunta, luonto on nyt tylsän näköinen kun puissa ei ole edes lehtiä. Ja onhan nyt jo marraskuu! Talonrakennushankkeemme ei tosin olisi kovin iloinen lumesta, mutta minua se voisi piristääkin ihan sopivasti, tulisi jotain iloakin tämän harmauden keskelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti