Kinuskipullia ja vihreää teetä - laihduttajan esimerkkiruokavalio =) Muuten tää viikko onkin tullut elettyä jogurtilla, raejuustolla / myslillä, ruisleivällä ja juotavilla jogurteilla + karkilla, joten ehh. Maanantaina alkanut harjoittelu teettää ^______~
Siellä harjoittelussa on muuten yksi kolmekymppinen harjoittelija joka yritti jo ensimmäisenä päivänä myrkyttää mun mielen ihan täysin, ja hetken ehdin jo miettimään että pitäisiköhän alkaa jo kohta toista harjoittelupaikkaa miettimään. Onneksi onnistuin kuitenkin blokkaamaan henkilön höpinät ja pahkanjauhannat ulos aivokopastani ja perjantaina lähdin kaupalta vähän puoli kuuden jälkeen hymy korvissa ja kevein askelin ihanan viikon & erityisesti päivän jälkeen. Rasittavaahan se on että oon koululla aka kämpillä vasta kahdeksalta joka arki-ilta, mutta kaikkeen tottuu, sitä paitsi kuuden viikon jälkeen tuo harjoittelu onkin jo ohi! Enkä todellakaan aio valittaa yhteensä parisen tuntia päivässä kestävistä bussimatkoista, rakastan istua ja katsella maisemia musiikkia kuunnellen tai lukea hyvää kirjaa ihan rauhassa! Lisäksi Turku on vaan niin ihana kaupunki, nnah!
Tänään olin taas ahkera: heräsin kyllä kauhean myöhään (yhdeksältä), mutta sitten värjäsin hiukset ruskeiksi (piti tulla vaaleat mutta taisin valita värin hitusen pieleen.. Ensi kerralla parempi onni, joskus suunnittelinkin värjääväni ruskeaksi joten sinällään tämä ei ollut pahempi vahinkokokeilu, totesinpahan vain että vaalea on kuitenkin enemmän se mun juttu) ja leivoin vielä niitä kinuskipulliakin! Omnomn miten hyvää, vaikka ähkyhän niistä tulee kun ei osaa syömistä ajoissa lopettaa... Kohta pitää jo kömpiä unia odottelemaan joko Muumeja dvd:ltä katsellen tai The Smoke Jumperia lueskellen, oon nykyään aina hirmu väsy jo aikaisin illalla. Joten tän viikon arki-illat menikin lähinnä netissä pyörien, mitään aikaan saamatta.
Ehkä ensi viikolla ahkerampaa? Ja ehkä liikkuisinkin sitten enemmän, kröh.
lauantaina, lokakuuta 16, 2010
perjantaina, syyskuuta 24, 2010
Tilastohämmästelyä, turtuutta ja arkipäiväiloja
Unohdin kokonaan mitä mun pitikään kirjoittaa kun bongasin täältä Bloggerista tuollaisen "tilastot"-linkin, josta näkee esim. mistä tänne blogiin on päädytty ja millä hakusanoilla. Ainakin muutama oli päätynyt tänne heijastuma-hakusanalla, joka tietysti sinällään on itsestäänselvää, mutta toisaalta kiinnostaisi ihan huisisti tietää että oliko tarkoitus todella päätyä meikäläisen suhteellisen kuolleeseen blogiin vai jonnekin ihan muualle..!
Myös toisesta blogistani, jonne olen pari juttua täältä linkittänyt, oli tänne päädytty, mikä siis tarkoittaa että toisessakin blogissani (joka on muuten vähän elävämpi kuin tämä mutta jonka osoite ei ole yleisessä jakelussa) on ainakin pari ihmistä käynyt lukemassa, mutta mitään merkkiä heistä ei ole koskaan näkynyt..
Oikeasti mä rakastaisin sitä jos ihmiset ilmoittaisivat edes jotenkin että ovat käyneet blogissani! Okei, en itsekään sitä läheskään aina tee kun muiden blogeissa vierailen, tosin joskus on vaan ihan pakko kommentoida jotain tekstiä jossain. Mutta liian harvoin kuitenkin, nykyään kylläkin yleensä liityn lukijaksi blogeihin joita luen enkä ainoastaan lisää niitä blogeja selaimen kirjanmerkkeihin kuten aina ennen..
Olisin hirmuisen ilahtunut ja ilostunut ja piristyisin kovasti jos kuka tahansa tämän tekstin nähnyt kommentoisi edes vaikka yhdellä kirjaimella tai hymiöllä tai vaikka ihan oikealla asialla tätä tai jotain muuta kirjoitusta ja kertoisi näin olemassaolostaan! Saa olla anonyymi tai rekisteröitynyt tai nimellinen, miten vain, eikä sen kommentin oikeasti tarvitsisi olla kuin vaikka "moi." Eihän päiväni piristäminen niin kauheaa olisi että voisit tehdä tuon? :) Ja tietysti kovasti kiinnostaisi tietää myös moniko IRL-tuttu tätä lukee, joten heiltäkin kovasti kaipaisin jotain ilmoitusta vaikka että tuntee mut irl (ja on nauranut räkäisesti mun angstiteksteilleni ja muille)..
//
Niin, jotain asiaakin.. Meinasin mennä hehkuttamaan tästä Facebookiin mutta tajusin että ei ketään siellä kuitenkaan kiinnosta joten hehkutan nyt tänne (ihan kuin täällä sitten yhtään enempää kiinnostaisi..): kävin vihdoin hakemassa teran verran muistia postista ja samalla tunnin lenkillä ja kaupassa massiivisilla hedelmäostoksilla, hurray!
Käppäillessäni tajusin että olen nykyään niin turta etten jaksa edes jännittää asioita. Entinen minä, se joka osasi myös nauraa aidosti ja suuttua enemmänkin kuin sen verran että teki mieli pyöritellä silmiä, olisi hermoillut koko yön että miten paketin hakeminen postista onnistuu ja ollut kauhusta jäykkänä kun viime viikonloppuna kävin kaverin kanssa hänen vanhemmillaan ja Rehndahlissa sopimassa työharjoittelusta, ja miettinyt päässään ainakin kymmenen eri versiota sille miten voi Tiimariin soittaessa kysyä että onko heillä valkoista tekstiiliväriä. Mutta nyt: ei mitään, ei jännityksen häivääkään. Mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta kyllä joskus tuntuisi niin hyvältä ihan oikeasti suuttuakin tai vaikka vain nauraa oikeaa naurua eikä vain vääntää naamalle koko ajan väkinäistä hymyä. Ja eiköhän se jännitys tule takaisin kun slutarbeten esittämispäivä tammi-helmikuussa lähestyy.. Mutta voisiko olla niin ikävää että tämä on joku mälsä aikuisuuden aiheuttama olotila joka jatkuu loppuelämän? Moinen ennustus kuulostaa masentavalta :(
Mutta vielä yksi positiivinen asia tässä päivässä: koulussa oli aivan hirmuisen hyvää ruokaa! Thai-possukastiketta ja jasminriisiä, saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi ihanan kanelista porkkanapiirakkaa jossa oli sitruuna-sokeri-kuorrute, NAM!
Myös toisesta blogistani, jonne olen pari juttua täältä linkittänyt, oli tänne päädytty, mikä siis tarkoittaa että toisessakin blogissani (joka on muuten vähän elävämpi kuin tämä mutta jonka osoite ei ole yleisessä jakelussa) on ainakin pari ihmistä käynyt lukemassa, mutta mitään merkkiä heistä ei ole koskaan näkynyt..
Oikeasti mä rakastaisin sitä jos ihmiset ilmoittaisivat edes jotenkin että ovat käyneet blogissani! Okei, en itsekään sitä läheskään aina tee kun muiden blogeissa vierailen, tosin joskus on vaan ihan pakko kommentoida jotain tekstiä jossain. Mutta liian harvoin kuitenkin, nykyään kylläkin yleensä liityn lukijaksi blogeihin joita luen enkä ainoastaan lisää niitä blogeja selaimen kirjanmerkkeihin kuten aina ennen..
Olisin hirmuisen ilahtunut ja ilostunut ja piristyisin kovasti jos kuka tahansa tämän tekstin nähnyt kommentoisi edes vaikka yhdellä kirjaimella tai hymiöllä tai vaikka ihan oikealla asialla tätä tai jotain muuta kirjoitusta ja kertoisi näin olemassaolostaan! Saa olla anonyymi tai rekisteröitynyt tai nimellinen, miten vain, eikä sen kommentin oikeasti tarvitsisi olla kuin vaikka "moi." Eihän päiväni piristäminen niin kauheaa olisi että voisit tehdä tuon? :) Ja tietysti kovasti kiinnostaisi tietää myös moniko IRL-tuttu tätä lukee, joten heiltäkin kovasti kaipaisin jotain ilmoitusta vaikka että tuntee mut irl (ja on nauranut räkäisesti mun angstiteksteilleni ja muille)..
//
Niin, jotain asiaakin.. Meinasin mennä hehkuttamaan tästä Facebookiin mutta tajusin että ei ketään siellä kuitenkaan kiinnosta joten hehkutan nyt tänne (ihan kuin täällä sitten yhtään enempää kiinnostaisi..): kävin vihdoin hakemassa teran verran muistia postista ja samalla tunnin lenkillä ja kaupassa massiivisilla hedelmäostoksilla, hurray!
Käppäillessäni tajusin että olen nykyään niin turta etten jaksa edes jännittää asioita. Entinen minä, se joka osasi myös nauraa aidosti ja suuttua enemmänkin kuin sen verran että teki mieli pyöritellä silmiä, olisi hermoillut koko yön että miten paketin hakeminen postista onnistuu ja ollut kauhusta jäykkänä kun viime viikonloppuna kävin kaverin kanssa hänen vanhemmillaan ja Rehndahlissa sopimassa työharjoittelusta, ja miettinyt päässään ainakin kymmenen eri versiota sille miten voi Tiimariin soittaessa kysyä että onko heillä valkoista tekstiiliväriä. Mutta nyt: ei mitään, ei jännityksen häivääkään. Mikä on toisaalta hyvä juttu, mutta kyllä joskus tuntuisi niin hyvältä ihan oikeasti suuttuakin tai vaikka vain nauraa oikeaa naurua eikä vain vääntää naamalle koko ajan väkinäistä hymyä. Ja eiköhän se jännitys tule takaisin kun slutarbeten esittämispäivä tammi-helmikuussa lähestyy.. Mutta voisiko olla niin ikävää että tämä on joku mälsä aikuisuuden aiheuttama olotila joka jatkuu loppuelämän? Moinen ennustus kuulostaa masentavalta :(
Mutta vielä yksi positiivinen asia tässä päivässä: koulussa oli aivan hirmuisen hyvää ruokaa! Thai-possukastiketta ja jasminriisiä, saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi ihanan kanelista porkkanapiirakkaa jossa oli sitruuna-sokeri-kuorrute, NAM!
keskiviikkona, elokuuta 04, 2010
Kotiärsytys
Ärsyttää olla kotona koska..
a) äiti kyylää kaikkea vaateostoksista tietokonetekemisiin
b) iskä ei usko mua missään (esim. että oon oikeesti sairas)
c) iskä puhuu ja höpöttää koko ajan, vaihtaa mielipidettään jatkuvasti jne.
d) mun pitää yrittää pelastaa tietokoneet iskän sekoilulta
e) täällä on sotkuista
f) huonekalut ei mätsää toisiinsa
g) täällä haisee
h) pitää tehdä niin kuin muut haluaa
i) porukat odottaa etten oo muuttunut mitenkään vanhasta
j) piti lähteä Tukholmaan "viettämään laatuaikaa perheen kesken" vaikka ois ollu paljon parempia suunnitelmia
a) äiti kyylää kaikkea vaateostoksista tietokonetekemisiin
b) iskä ei usko mua missään (esim. että oon oikeesti sairas)
c) iskä puhuu ja höpöttää koko ajan, vaihtaa mielipidettään jatkuvasti jne.
d) mun pitää yrittää pelastaa tietokoneet iskän sekoilulta
e) täällä on sotkuista
f) huonekalut ei mätsää toisiinsa
g) täällä haisee
h) pitää tehdä niin kuin muut haluaa
i) porukat odottaa etten oo muuttunut mitenkään vanhasta
j) piti lähteä Tukholmaan "viettämään laatuaikaa perheen kesken" vaikka ois ollu paljon parempia suunnitelmia
tiistaina, kesäkuuta 29, 2010
Kesälomaodotusta
Ihana paeta datasalin viileyteen tuolta paahtavalta auringolta jossa on tullut tänään löhöiltyä jopa kesken koulupäivänkin ("oltiin sosialisoimassa lampaita"). Ja koulusta puheenollen, huomenna on viimeinen sommarperiodpäivä! Tänään enää illalla 19-21.00 ja huomenna sitten huomenna varmaan (toivottavasti) 07-15.00 koulua ja sitten vapausvapausvapaus ja torstaina kolme tuntia bussissa, pari Hesassa ja viisi junassa ja sitten oon taas kotona! En oikeestaan tosin ees odota kotiinpääsyä niinkään kuin sitä matkustamista, mutta ehkä siellä sen kuusi viikkoa taas jaksais.. Kemiössä on niin hyvä olla!
Eilen olin kattomassa keskiaikaisratsastusnäytöksen kenraaliharkkoja Rohanissa, toivotaan että sain edes pari onnistunutta kuvaa. Illalla kävin puolentoista tunnin kävely-/juoksulenkin punaisena laskevan auringon valossa ja ihastelin näkymiä kalliolta. Tänään maattiin suurin osa ruokkiksesta eläintalon vieressä hyvin edustavina ottamassa aurinkoa ja tauolla käytiin kaupasta jätskit ja limpparii, nam =)
Eilen olin kattomassa keskiaikaisratsastusnäytöksen kenraaliharkkoja Rohanissa, toivotaan että sain edes pari onnistunutta kuvaa. Illalla kävin puolentoista tunnin kävely-/juoksulenkin punaisena laskevan auringon valossa ja ihastelin näkymiä kalliolta. Tänään maattiin suurin osa ruokkiksesta eläintalon vieressä hyvin edustavina ottamassa aurinkoa ja tauolla käytiin kaupasta jätskit ja limpparii, nam =)
maanantaina, kesäkuuta 14, 2010
No juu päivää
Miksen voi pitää silmiäni irti Berliiniin liittyvistä asioista? Ainakaan nyt kun ei ole mitään mahdollisuuksia sinne päästä ainakaan, öö, vuosiin?
Haisen navetalta missä tahansa olenkin, thanks to sommarperiod. Mut eipähän oo päivät turhan rankkoja tällä viikolla (ollu ainakaan tähän asti)!
Haisen navetalta missä tahansa olenkin, thanks to sommarperiod. Mut eipähän oo päivät turhan rankkoja tällä viikolla (ollu ainakaan tähän asti)!
keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010
Hymph.
Haluaisin tehdä tänne jonkun tosi hienon ulkoasun. Mutta ei oo inspistä.
Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.
Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.
Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.
En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.
Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.
Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.
Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.
Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)
Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.
Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.
Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.
Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.
Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.
Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.
Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.
Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.
Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.
Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.
Haluaisin myös selata läpi lemppariblogejani, mutten enää muista niiden osoitteita jotka on oman (netittömän) koneen kirjanmerkeissä.
Pääsen koululta kotiin vasta heinäkuun ekan päivän tienoilla ja se vähän pännii.
Onneks sentään koulun datasali on auki kaiketi normaalisti kesäkuussakin.
En jaksa mun koulukavereita jotka jauhaa vaan pahkaa jokaisesta henkilöstä johon törmää ja jota ei siis edes tunne ja toisistaankin oikein urakalla.
Samaiset koulukaverit myös etsii jokaisesta aina kaikki negatiiviset piirteet eikä näe mitään positiivista.
Inhoan itseäni kun vaan nyökkäilen kavereideni perässä enkä uskalla sanoa omaa mielipidettäni koska he pitävät mua jo tarpeeksi typeränä muutenkin.
Rasittaa kun ei oo vuoteen tarvinnu oikeesti miettiä aivoillaan juuri mitään, ja kun ääneen ihmettelen enemmän tai vähemmän filosofisia asioita joita oon ihmetelly jo yläasteelta lähtien niin täällä koulukaverit vaan kysyy että miks mä mietin sellasia, kun lukiossa niitä pohdittiin aina välituntisin koko kaveriporukan kesken.
Mulla on ikävä lukioaikoja ja taidan pitää suuni kiinni koko tän kuun noiden kaverien seurassa. (I'll try mutta eihän siitä mitään tuu.)
Vietin viikonloppuna yhden kunnon anime-aamupäivän vaikka luulin etten edes tykkää animesta.
Tarviisin lisää Prince of Tennistä koneelle. Pitäisi myös tilata dvd-boksi jos toinenkin.
Olis ihana jos sitten lomalla voisi vaan katsoa Serranon perhettä.
Kesä 2008 oli hirmuisen kiva, samoin todellakin 2007. 2006 oli osittain unelmaa. 2009 meni, siis todellakin meni ja lujaa. Loppukesä oli jees, siis ne muutama viikko mitä olin kotona. Kesä 2010.. Tähän mennessä ei hirmuisen kiva. Toivotaan että paranee.
Käytän ihan liikaa kaksoispisteitä teksteissäni enkä osaa enää kuvata niinku yhtään.
Haluaisin Crocksit joihin mahtuis sisälle villasukat että voisin käyttää villiksiä vuoden ympäri. Haluaisin myös keltaiset kumisaappaat. Ja tietty aina haluaisin ihan liikaa asioita.
Eikä me saatu edes todistuksia kun opet aatteli ettei yli 18-vuotiaat tarvii. Ja pyh.
Yksi mun tän blogin lempipostauksista on kirjoitettu tasan kaksi vuotta sitten.
Vuoden 2007 erästä kesäkuun postausta lukiessani tajusin että taidankin kärsiä koulun loppumisen jälkeisestä masennuksesta.
Tykkään lukea mitä oon kirjoitellu tänne blogiin ja päiväkirjaani vuosia takaperin ja muistella niitä tapahtumia ja juttuja joista oon kirjoittanut.
maanantaina, huhtikuuta 19, 2010
Yleisolotilailua
Ärsyttävää, kun meni rinnamanet niin meni samalla myös ainakin suurin osa tän blogin kuvista -.-' Ehkä kaivan ne joskus hamassa tulevaisuudessa takaisin.
Odotan vain kaksneljäseitsemän että mun rasittava kämppis muuttais jo "kaverinsa" huoneeseen mutten välttämättä kehtaisi hänelle siitä huomauttaa.. Ulkoilutin kaneja ruokkiksella Sofian kanssa ja varsinkin Benita yllätti positiivisesti hienolla käytöksellään! Pyöräilin tänään ekaa kertaa tänä vuonna ja selvisin kauppareissusta nopeasti ja ilman vähäisintäkään ahdistuksen tunnetta jota yksin kaupassa käyminen joskus aiheuttaa. Rakastan lukea abikeväänä tänne kirjoittamiani postauksia ja viime kesän aikaista päiväkirjaani, ikävöin Berliiniin aivan järjettömästi ja joudun pesemään niskani kaksi kertaa päivässä koska otin siihen surface-korun viikko ja kaksi päivää sitten. Ja odotan kovasti näkeväni äidin ilmeen kun hän näkee tämän korun. Eilen iski pieni angsti siitä että kesälomani alkaa vasta 1.7. :(
Mutta nyt lenkille, pakkopakkopakko saada nää läskin johonkin liikenteeseen!
Odotan vain kaksneljäseitsemän että mun rasittava kämppis muuttais jo "kaverinsa" huoneeseen mutten välttämättä kehtaisi hänelle siitä huomauttaa.. Ulkoilutin kaneja ruokkiksella Sofian kanssa ja varsinkin Benita yllätti positiivisesti hienolla käytöksellään! Pyöräilin tänään ekaa kertaa tänä vuonna ja selvisin kauppareissusta nopeasti ja ilman vähäisintäkään ahdistuksen tunnetta jota yksin kaupassa käyminen joskus aiheuttaa. Rakastan lukea abikeväänä tänne kirjoittamiani postauksia ja viime kesän aikaista päiväkirjaani, ikävöin Berliiniin aivan järjettömästi ja joudun pesemään niskani kaksi kertaa päivässä koska otin siihen surface-korun viikko ja kaksi päivää sitten. Ja odotan kovasti näkeväni äidin ilmeen kun hän näkee tämän korun. Eilen iski pieni angsti siitä että kesälomani alkaa vasta 1.7. :(
Mutta nyt lenkille, pakkopakkopakko saada nää läskin johonkin liikenteeseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)