nykyään

Nykyään tykkään vaaleanpunaisesta ja mariinista ja mintunvihreästä ja oranssista, filmikuvista, vanhoista sanakirjoista, kartoista ja karttapalloista, metroista, korvapuusti-leivonnaisista, kynttilöiden polttamisesta; Austran ja The Døn musiikista, kaduilla haahuilusta, neulomisesta, sosiaalisesta mediasta.

Nykyään mulla on vaaleat, värjäämättömät hiukset; työ ja opiskelupaikka Tukholmassa; parikin paria kenkiä jotka ovat maksaneet enemmän kuin 30€; kavereita jotka ei luultavasti jauha pahkaa selän takana tai naaman edessä; oma tahto.

Nykyään en ole käyttänyt tuntiakaan virtuaaliheppailuun kuukausiin, laske saatuja ja kulutettuja kaloreita, mieti ruokaa, liiku koska tuntuu että on pakko, angstaile kroppani ja ihoni kanssa koko ajan, valitettavasti lue ja kirjoita yhtä paljon kuin ennen.


Edelleenkin jätän koulutehtävien tekemisen viime tippaan, vietän useimmat perjantai-illat kotona, istun liikaa tietokoneen ääressä, haaveilen kaukaisista maista, tykkään pörröisistä eläimistä.

hymynaama

Olisin voinut mennä Debaser Slusseniin kuuntelemaan Of Monsters and Meniä, mutta jäinkin kotiin kuuntelemaan sateen ropinaa ikkunalautaan ja haaveilemaan kaukaisista maista, löysistä leteistä ja keveistä neulepaidoista.

Ei kuitenkaan harmita. Olen ollut Tukholmassa melkein kolme viikkoa tänä syksynä, ja ehtinyt jo tehdä monta monta monta asiaa joista olen haaveillut vuosia, tai joita en olisi uskaltanut tehdä vielä muutama kuukausi sitten.

Olen itsevarmempi kuin koskaan ja tyytyväisempi elämääni kuin ikinä ennen. Vietin jälleen loistavan kesän Islannissa, sain uusia kavereita mutta vanhoja oli myös täällä odottamassa. Olen oppinut kuuntelemaan kroppaani, unohtanut syömishäröilyn, lopettanut tekemään asioita muiden mieliksi jos ei huvita, sekä lopettanut myös valokuvien räpsimisen vain koska "pitää ottaa paljon kuvia nyt kun oon täällä että muistan sitten vanhana". Luotan siihen että tulen muistamaan ne tärkeät asiat ja hetket ja Tukholman ihanuuden ilman kuviakin.

:)