Monitunnisteinen

Duuf, tuli olo että onpas tämä blogi vähän kuollut.

Tänään kuitenkin teki suuresti mieli angstata kun tuli vaan syötyä niin törkeästi että vatsaan sattuu enkä liikkunutkaan edes kun ei muita jalkapallosta kiinnostuneita löytynyt koko asuntolan porukasta. En tosin ihmettele: kun kävelin Lyaniin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi jalkapallon pelaajaksi, en muutaman sekunnin ajan edes päässyt eteenpäin kun tuuli niin kovaa. Lähettäkää mut huomenna pyöräilemään tai lenkille tai johonkin, jooko?!

Huomenna on myös ekat yrkesprovit ja uusi jakso alkaa sitten torstaina. En puhunut koko viikonloppuna kuin viisi sanaa, ennen kuin törmäsin puoli yhdentoista aikoihin, katsottuani BB:n Lyanissa pettyneenä talon asukkaiden tasoon, ihmiseen jonka kanssa puhuin ihanasti asiaa kummemmin ajattelematta ruotsiksi vähän pidemminkin. Juteltiin lähinnä kaneistamme kun hänelläkin on kaksi hermeliiniä, joista toinen on aivan järkyttävän kauniin värinen sinisoopeli!

Kaneista: Benita on vaihtamassa turkkiaan vaaleampaan, ah ihanuus, kohta se on taas hienon värinen! Bella on hankkinut vähän leukapussia ja molemmat matkustivat viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna yhteensä kuusi tuntia bussissa ja kymmenen tuntia junassa sekä odottelivat kanssani Helsingin rautatieasemalla ja Kampissa molemmissa parisen tuntia. Käytiin siis kotosalla ekaa kertaa koulun alkamisen jälkeen, seuraavan kerran taidetaankin reissata sitten jouluna. Oli kivaa matkustaa kanien kanssa kun ihmiset tulivat ihan eri tavalla jutustelemaan kuin yksin matkatessa :)

Täällä kun ihmiset ei juuri edes juttele meikäläisen kanssa, eniten puhun opettajien kanssa. Hassua kyllä, yhdellä meidän opettajalla ja mulla on saman verran ikäeroa kuin yhdellä kämppikselläni, eri suuntaan vain. En ihan tunne kuuluvani porukkaan suomenkielisenä parikymppisenä (ugh miten negatiiviselta ja ennen kaikkea liian aikuiselta tuo sana kuulostaa!) noin 16-vuotiaiden ruotsinkielisten keskellä.. Sellaisten jotka eivät ilmeisesti ole olevinaan ikinä kuulleet sanoja bioroskis ja sekaroskis tai omien jälkien siivoaminen. Mutta eipä tuo haittaa, jotenkin olen koko ajan suhtautunut tähän kaksivuotiseen amisaikaani niin että hankin täällä ammatin ja kasan kivoja kokemuksia, enkä niinkään kavereita. Ja tosi kivasti on tähän asti mennyt.

Niin ja olen siis Axxellissa Brusabyssä, en muista kirjoitinko asiasta joskus keväällä yhteishaun aikaan kun en oikein tiennyt haluanko Lappiin vai tänne saaristoon, mutta nyt kun olen täällä niin en kyllä ole montaakaan hetkeä katunut.

Mutta nyt teen Facebookissa yhden meemin loppuun ja toivon että tuo kuivausmasiina on sen loppumiseen mennessä kuivannut vastapestyt vaatteheni, sitten luen lisää A Long Way Gonea niin pitkään kuin jaksan ja alan nukkumaan, huomenna yritän suoriutua traktorilla ajamisesta ja muustakin mahdollisimman hyvin vaikken ole ajanut yli viikkoon, käyn lenkillä tai pyöräilemässä ja toivottavasti saisin tehtyä koneella ne n+52 virtuaalihommaa jotka pitäisi saada valmiiksi. Torstaihin mennessä haluan olla lukenut A Long Way Gonen ja tehnyt kaikki virtuaalijutut joista kännykkäni (siis äidiltäni "adoptoimani" kännykkä) muistuttaa päivästä toiseen kun en vain saa tehtyä niitä. Haluan stressata torstaihin asti niistä ja olla siitä eteenpäin onnellisen vapautunut jeejee.

On tämä bloggaaminen ihmeellistä, nyt ei enää niin kovasti ärsytäkään kuin tänne koneelle istahtaessani =) Ehkä saatte joskus vielä kuulla vuodatusta rasittavasta huonekaveristani tai vaikka mistä..