Etukäteisikävä

{ Hupsista. Laitoin just teeveden kiehumaan, kun kuulin että se oli valmista tarrasin mukiini mennäkseni täyttämään sen ja tajusin sen olevan edelleen täynnä teetä. Vähän haaleaa sellaista tosin, mutta kuitenkin. Tällaista sattuu kun juo liikaa teetä ja tekee montaa asiaa yhtä aikaa. }

Iski hirmuinen Kemiöstä lähtöangsti. { Kertokoot joku mulle miten tuo oikeasti pitäisi kirjoittaa. Lähtöangsti se ainakin on, mutta onko se Kemiöstä lähtöangsti vai Kemiöstälähtöangsti? Koska molemmat kuulostaa vähintäänkin konstikkailta. } Mutta niin, se angsti iski ihan vaan kun aloin pakkaamaan. Siis otin rinkan ja laukun esille ja haahuilin ympäri huonetta poimimassa tavaran sieltä, toisen täältä.

En halua lähteä täältä. En vielä. En taas. En yli kuukaudeksi. Palatakseni vain reiluksi viikoksi takaisin lähteäkseni sitten taas. Tykkään liikaa tästä koulusta, kylästä, saaresta. Vaikka koulussa aina välillä jotkut asiat ottaa päähän ja täällä tuulee aina, varsinkin talvella ja syksyllä ja keväällä, niin silti täällä on niitä harvoja negatiivisia asioita vastaan vaikka miten monta positiivista asiaa. Luonto, eläimet, rentous, sää.. Till exempel.

Toisaalta on ihan kiva mennä kotiin. Edes jouluksi kotifiilikseen, vähän monipuolisemman viikonloppuruokavalion pariin, saunaan, kanien ja koiran + veljen ja äidin luo, ikiomaan huoneeseen. Mutta tiedän kokemuksesta että sen huoneen tavaramäärä ahdistaa ja seinät tuntuu kaatuvan niskaan kun isän pitää valittaa suitsukkeen poltosta ja dödön käytöstä, kun ei voi ilmoittamatta mennä ja tulla miten vaan, sekin ärsyttää miten porukat komentaa Pyryä palkitsematta ja ihmettelee jos se ei tottele sellaisia käskyjä joita sille ei oo opetettukaan, siellä on hulluna ruokaa, iskä avaa telkkarin heti kun herää vaikkei edes katsoisi sitä eikä siellä saa siis olla hiljaisuudessa juuri hetkeäkään, silloin harvoin kun on hiljaista niin vain kello tikittää ja tulee olo kuin talo olisi ihan hengetön, sellainen vanhan ja raihnaisen ihmisen talo. Se tuntuu pelottavalta.

Täällä talo on enemmän tai vähemmän täynnä elämää, täällä on tilaa eikä kenenkään hikisiä vaatteita keittiön tuoleilla, sekään ei tapa vaikkei astioita ihan hirveän usein tiskatakaan, kukaan ei kyttää tekemisiä ja menemisiä, kukaan ei nalkuta vaikka olisin suihkussa tunnin ja kaikki muutkin vetää vessanpöntön joka vessakäynnin jälkeen eikä vouhkaa siitä miten menee vettä hukkaan siinäkin. Ainut miinus: tulen teko sisätiloissa kielletty -> ei suitsukkeita. Mutta sen miinuksen kanssa oppii elämään.

Mä haluan jäädä tänne!! Ärsyttää ikävöidä jotain paikkaa, varsinkin ennen kuin on sieltä edes lähtenytkään. Berliini-ikäväkään ei voita Kemiö-ikävää, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Joitain asioita Berliinissä ikävöin aivan hulluna, mutta Kemiö on kokonaisuutena enemmän ikävöitävä. Hmph. Mutta vielä huominen täällä. ♥ Ja sitten on onneksi ihanat muistot! Ja tulenhan mä taas toukokuussa muutamaksi viikoksi (sen pitäisi lohduttaa).

{ Noin, nyt ainakin yhdeksän desiä vihreää teetä juotuna tänä iltana, niiden desien voimilla valvon sitten tänäkin yönä kolmeen asti. Jotenkin mulla on ollut viimeiset pari viikkoa pakkomielteenä olla hereillä mahdollisimman paljon, ehkä ihan vaan koska kohta en pääse tänne kuin ajatuksissani. }