Syksy

Syksy. Teetä, kirjoja, kirjoittamista. Koulua, ruoanlaittoa, käsitöitä. Sarjojen katselua ja pimeitä iltoja. Kirpakoita kävelyilmoja ja villapaitoja. Kliseitä, mutta ihania sellaisia ♥

Ólafur Arnalds - Dalur ft. Brasstríó Mosfellsdals

Den senaste veckan

Den senaste veckan har jag flygit till Danmark från Kangerlussuaq. Sovit över hos en kompis i Malmö, skickat kort till fyra viktiga vänner, hjälpt till med ett flytt. Blivit lämnat till tåget av den första killen i mitt liv som har sagt att han älskar mig. Flyttat till Kiruna och tydligen blivit sjuk. Fått ett meddelande från en gammal kollega att jag är saknad på jobbet. Rekommenderad menskopp till folket, lyssnat på Sweden Top 50 på Spotify. Sett träd för första gången i tre månader, börjat på en ny skola. Fikat på ett mysigt kafé med en bra vän, suttit på en kaj i ett hamnstad i Grönland.

Hösten har kommit till Kiruna och en till ny period i mitt liv har börjat.

Lokakuu, olen kaivannut sinua!

Tää ilta olisi ollut ihan täydellinen kumisaappaissa ympäriinsä lompsimiseen ja lätäköissä hyppimiseen. Mutta koska ei ole kumisaappaita, tein noin tunnin kävelylenkin omakotitaloalueella kangaskengissä, jotka märkänä hiersivät varpaani rakoille, ja kuuntelin sateen suloista ropinaa takkini hupulle. Nyt ikkunasta virtaa aamupäivällä siivottuun huoneeseeni raikasta syysilmaa ja saan kuunnella puiden lehtiä ja ikkunalautaa piiskaavaa sadetta. ♥

Minä ♥ elämäni

Viimeiset viisi päivää ovat olleet aivan huippuja!

Oon kahvitellut vuokraemäntäni kanssa; nukkunut yötä kaverin luona lähes ekaa kertaa sitten yläasteen; käynyt kolmatta kertaa kahdeksan kuukauden sisään kierroksella kaupungintalolla; ollut ravintolassa ja baarissa ja jatkoilla luokkakavereiden kanssa; inspiroitunut hurjasti opintokäynnistä Kungliga Tekniska Högskolanilla; istunut yliopistolla neljästä yhdeksään kirjoittamassa inlämningsuppgiftia; lainannut kasan kirjoja suomen kieliopista uppsatsia varten; leikkinyt elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani; lenkkeillyt; nukkunut ja syönyt ihan liian vähän ja ihan liian harvoin; nauranut niin luokkalaisten (erityisesti J:n) kuin työkavereidenkin kanssa; kuunnellut kun ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoo minulle tunteistaan minua kohtaan - eikä tämän asian hienoutta yhtään vähennä se, että ne tunteet eivät enää ole vastakaikua minun tunteilleni; kirjoittanut koulutehtävää kahdestatoista illalla puoli kuuteen aamulla ja herännyt kouluun pari tuntia nukkumaan ryhtymisen jälkeen; metroillut paljon parhaan kaverini kanssa.

Ja ennen kaikkea: rakastanut Tukholmaa syvästi! Iloinnut siitä että saan asua täällä, että mulla on mahtavampia kavereita kuin ikinä ennen ja huippu luokka ja loistava työpaikka ja mukava vuokraemäntä ja hyvä vuokrahuone sekä kivat myyjät lähikaupassa. Voiko elämältä enempää toivoa? Okei, ehkä sitä ettei mun tarvitsisi lähteä jo 1½ viikon päästä Suomeen jouluksi, mutta veikkaan että sitten kun olen siellä niin olen ihan iloinen siitä. Onpahan sitten erityisen kiva tulla taas takaisin tänne!

Ja juuri nyt, kun mussutan iltapalaksi ostamaani kaupan valmissämpylää, juon vihreää teetä liian isosta mukista ja kuuntelen Disneyn klassikkojen soundtrackia, tunnen olevani se sama ihminen kuin lukiossakin - erona vain se, että nyt olen paljon paljon kypsempi ja rohkeampi. :) Tosin ehkä myös vähän laiskempi..

No olipahan myräkkä

Kävi kyllä vähän sääliksi niitä eilen T-Centralilla pyörineitä (suomalais)turisteja.. Omasta ja kavereideni mielestä oli ihan mahtavaa kun pyrytti ja saatiin vihdoin kunnolla lunta, mutta kyllä olisi kieltämättä harmittanut jos olisin tullut vain päivän risteilylle tänne.

Ja joo, kyllä jopa meikäläistä alkoi vähän pänniä siinä vaiheessa kun odotin tunnelbanaa kotia kohti 40 minuuttia, todetakseni vain että niitä ei yksinkertaisesti kulje. Istuin sitten koululla vähän ylimääräistä ja toisella yrityksellä pääsin sitten kotiinkin. Tänään taas töihin mennessä bussi ei kulkenut sille mun pysäkille lainkaan kun tie oli niin kehnossa kunnossa, mutta enpä sentään kovin pitkälle joutunut kävelemään.

Mutta ei kyllä edes pahemmin jaksa harmittaa tuo julkisen liikkeen takkuilukaan, täällä kun nimittäin on LUNTA!! Paljon lunta! Ja nyt vaan pidän peukkuja pystyssä että Pohjois-Karjalaan satelisi vähintään sama määrä ennen joulua, harmittaa nimittäin jo etukäteen lähteä täältä kotikotiin joululomalle, ja sitten vasta harmittaakin jos siellä ei ole kunnolla lunta kun täällä on.

PS. Nii juu, hyvää itsenäisyyspäivää! Kyllä mä Suomi susta oikeasti tykkään, vaikka välillä tuleekin dissattua!

Talviyönä kynttilänvalossa

Mulla on taas oikea kirjekaveri, pitkästä aikaa. Kivaa! Ja ulkona sataa LUNTA, huippua! :)

np. Thomas-Adam Habuda

ahkera ja iloinen ihkuttelija

En oo koskaan (ennen) ollu mikään romanttinen prinsessatyyppi. Ala-asteella vihasin muhkeita prinsessamekkoja joita tätini osteli mulle Thaimaasta. En oo koskaan välittänyt lässyistä Prinsessa Ruususesta tai Tuhkimosta *, vaan katsonut puhki Mulan- ja Pocahontas-VHS:t. Lukiossa mun lempivärejä oli sitruunankeltainen, turkoosi ja limenvihreä; kaikki vaaleanpunaisuudelta, hempeilyltä ja romantiikalta haiskahtavakin sai karvat pystyyn.

Kuitenkin tänään olin ihan innoissani Bare Mineralsin aloituspakkauksesta jonka ostin. Metrossa kyllä vähän hävetti kanniskella hienoa Åhlensin paperikahvoilla varustettua pahvikassia kun en muuten tuntenut oloani kovinkaan hehkeäksi, mutta kotona ihastelin sitten senkin edestä noita purnukoita ja siveltimiä ja erityisesti tuota tyylikkään hempeää laatikkoa.

(Ihan ihanaa luksusta, joka kieltämättä hyvinkin valheellisesti herättää mussa harhakuvitelmia siitä että ihoni heti huomenna olisi kaunis ja sileä, että tästä lähtien jaksaisin viettää peilin edessä tuntikausia itseäni ehostaen ja että nyt yhtäkkiä lopettaisin reikäisten rutkulafarkkujen käyttämisen kotona ja alkaisin elää kuin ballerinaprinsessat pastellisävyisissä säärystimissään. Enköhän huomennakin tule heräämään uuteen päivään puolikuolleena väsymyksestä, naaman kanssa tuskastellen ja kotona raahustaen niissä maailman mukavimmissa mutta yhteiskuntakelvottomimmissa vaatteissa. Mutta haaveillahan saa aina..)

Kamerakin sai tänään vihdoin ja viimein talutushihnan jollaisesta oon haaveillu jo pitkään! Virkattu nauha löytyi kirppikseltä kahdensadanviidenkymmenen kruunun hintaan, violetti pätkä on jonkun t-paidan "henkariroikotusnauha" jonka oon joskus säilöny tulevaisuuden varalle, ja oon ihan pepp tuosta ihanasta viritelmästä! En malta oottaa että pääsisin lenkkeilyttämään kameraa ihmisten ilmoille!

(Aiemminhan mulla oli kamerassa turkoosi silkkinauha, mutta väri alkoi tympiä jo aikoja sitten. Canonin oman hihnan säilöin kaapin perälle jo parisen vuotta sitten: onhan se ihan järkyttävän ruma, tilaavievä, kankea ja ranteen ihoon porautuva. En oo ikinä tykännyt ja osannut roikottaa kameraa kaulassa, kuvattaessa se niskan taakse heitetty hihna vaan rajoittaa kameran kääntelyä ja vääntelyä, ja kävellessä kamera pomppii raivostuttavasti tiettyjen kehon ulokkeiden kohdalla tai alapuolella. Miksi siis olla hankkimatta sekä mukavaa että kivan näköistä nauhaa kameraa koristamaan? Nyt sen voisi muuten jättää huoneessa näkyvillekin, hmmhmm.)

Tänään sain siis tehtyä kaksi jo piitkään suunnittelemaani juttua, ja lisäksi kasan mälsempiä arkijuttuja joiden hoitamista oon lykännyt tulevaisuuteen jo melkein liian pitkään: pyykinpesu, imurointi, peilin + hyllyjen pölyistä pyyhkiminen, kenkien tehoputsaus. Ja töissäkin ehdin olla viitisen tuntia - hyvä mie!

* jaa mikä "Tukholma-syndrooma": kirjoitin alunperin "Tukhimo" enkä "Tuhkimo"..

Ainii! np. soittolista nimeltä "Daughter & Lykke & Florence"

torstaista

Torstaina vietin kivan vapaapäivän kaupungilla tässä mys-asussani. Rutkulavillapaita muhkealla kauluksella ja pitkillä hihoilla, säkkitakki, chinosit ja vaaleanpunaiset kengät. Sekä tietysti rakas kulunut tote bag muistikirjoineen, huulirasvoineen ja lukuisine pohjalle kasaantuneine purkkapusseineen.

Kävelin ympäriinsä räpsimässä kuvia, nautin mielettömästä ilmasta ja ajelin randombusseilla, joista en tiennyt, missä niiden päätepysäkit olivat. Kävin myös pienimmässä kirjastossa, jossa olen elämäni aikana käynyt, ja kotimatkalla luin vihdoin (kuukausien etsinnän jälkeen) Murakamin 1Q84:ä, jota taidan kyllä mennä taas lukemaan ihan just. Olen koukussa ja Murakami ei vaan petä. Siellä kirjastossa oli muuten ties miten monta muutakin englanninkielistä kirjaa joiden lukemisesta oon haaveillut jo pitkään - tiedän siis mihin suunnistaa kunhan kaikki Q:t on luettu!

Ellei jalkakäytävien kantoihin olisi kasaantunut nuhjuuntuneita syyslehtiä, olisi voinut luulla että torstaina oli kevät.