Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste opiskelu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2015

Kandidididii

Kandi. Kandi. Kandi.

Enää kaksi kuukautta ja sitten se toivottavasti on ihan täysin ja kokonaan ohi. Kandi palautettu, opponointi suoritettu, ei lingvistiikan opiskelua ehkä enää koskaan.

Mutta nyt tarvitsisi tsempata, ihan oikeesti. Sitten kesän jälkeen voin lähteä mihin vaan, miten vaan, maailma odottaa. Kun vaan nyt saan tän penteleen kandin valmiiksi.

Koska tänä keväänä en ajatellut luovuttaa.

(Melkein vuosi sitten olin Intiassa. Kaipaan hiljaisia aamuhetkiä rannalla, minisimpukoiden keräilyä, päivien hälinää ja rantahiekkaa, matkalukemiseksi Turkista ostettua pokkaria, josta tuli rannalla ihan hiekkainen ja suolavetinen ja koppurainen ja ihanan kulunut. Vaikka se melkein kolme viikkoa kestänyt rantaelämä silloin kyllä ahdistikin: olisi Intiassa parempaakin tekemistä ollut kuin rannalla löhöily, länsimaisen ruoan mussuttaminen, muiden turistien kailotuksen kuuntelu, tuputtavista roinamyyjistä ahdistuminen ja muidenkin turistien puolesta huonon omatunnon poteminen; vaikka se oma turistoimiseni toki vähän rahaa alueelle toikin.)

Hain sentään parille kehitysmaa-/globalisaatiojutun etäkurssille ensi syksyksi. Ehkä vielä joskus pääsen oikeasti parantamaan maailmaa.


maanantaina, maaliskuuta 18, 2013

Appelsiinit tarjouksessa

Jos en olisi sattumalta alkanut lukea lingvistiikan kanditaattiohjelmaa, en luultavasti pohtisi nyt haluaisinko lukea syyslukukaudella tsekkiä, espanjaa, viittomakieltä, islantia vai pohjoissaamea.

Enkä ehkä kuuntelisi toisena päivänä tsekkiläistä, toisena saksalaista, unkarilaista, kymrinkielistä tai islantilaista radiota. Hassua miten se, että sattumalta aloitin kielitieteen opiskelun, on tehnyt musta niin kiinnostuneen kielistä. Eihän se mitenkään odottamatonta ole, mutta esimerkiksi kaksi vuotta sitten en olisi uskonut olevani kiinnostunut kielistä kuin siinä mielessä, että ne auttaisivat minua maailmanvalloituksessa. Nyt haluaisin lukea niitä ihan vain huvikseen - islanti, tsekki tai saame ei varsinaisesti oo kieliä joilla maailma valloitettaisiin..

(Otsikko muuten pitää paikkansa meidän lähi-ICA:ssa!)

maanantaina, helmikuuta 25, 2013

Elämän paradoksi ja kevätiloa

Heippa!

Oikea päiväkirjani odottelee tehopäivitystä kaikista tämän vuoden tapahtumista, itse odotellessani sitä päivää että olisi aikaa ja energiaa istahtaa johonkin kotoisan kahvilan nurkkaan kirjoittamaan. Siispä tänään armelias blogini saa toimia sijaisena. Viime aikoina päiväkirjan korvikkeena on toiminut aina laukussa mukana ruttuuntuva, kahden euron arvoinen muistikirja Lagerhausista, vaikka ostin sen alunperin palvelemaan vain listojen ja hajanaisten mietelmälauseiden majapaikkana. Mutta kun on pakko suoltaa ajatuksia ja fiiliksiä johonkin niin on vaan pakko. Ja nyt tuntuu vaan siltä että tekstiä voi tulla vähän reilumminkin ja enemmän blogiin sopivaan tyyliin, joten..

Asiaan! Eli tähän kauniiseen kevätpäivään jona aurinko lämmitti ihanasti ja jona pystyin aamulla ilman jäätymistä pitämään ikkunaa auki samalla kun istuin koneen ääressä töllöttämässä videoita kehitysmaasysteemeistä.

// Alunperin kirjoittelin tähän pitkät pätkät liirumlaarumia tyyliin jota mukaillen kirjoitin päiväkirjaa joskus 9-vuotiaana opettajan käskystä. Siis "tänään minä... Sitten minä...." - you got the point. Mutta koska en edes itse jaksaisi tulevaisuudessa lukea sitä läpi, suollan nyt sekalaisia ajatuksiani tähän vissiin vähän hallitsemattomampaan tyyliin..


Oon ihan pepp Södertörns högskolanilla tänään aloittamastani ympäristö ja kehitys -kurssista, joka tulee olemaan intensiivinen ja rankka, mutta varmasti myös mielenkiintoinen. Ja englanniksi! Tuntui ihan hassulta käyttää englantia täällä Ruotsissa..

Viihdyn ihan ylihyvin yliopiston tietokonesalissa, jonne tänäänkin suuntasin tuolla toisella koululla istuttujen luentojen jälkeen. Kahvia, puolet lounaaksi ostamastani jättisämpylästä, tavoitteena kirjoittaa vähän inlämningsuppgiftia, mutta todellisuudessa vähän rupattelua J:n kanssa, paperien skannailua ja kahden tärkeän sähköpostin kirjoittamista. Ei siis ihan just sitä mitä oli tarkoitus tehdä, mutta tärkeää ja ahkeraa joka tapauksessa.

Kotiin ruokakaupan kautta, ostamatta mitään suunnittelematonta. Tänään on muutenkin ollu tosi hyvä ruokapäivä! Aamupalaksi ruisleipää ja hapankorppuja brie-juustolla - jälkimmäiseen yhdistelmään kehitin addiktion kesällä Islannissa. Lounaaksi se jättimäinen meetvursti-paprika-tomaatti-rucola-sämpylä kahdessa osassa: alku luentojen välillä, loppu kahvin seurassa yliopistolla. Ja sitten illalla kotona mjölkfiliä ananaspaloilla, raejuustolla, kurpitsansiemenillä ja soijapaloilla, kaverina ICA:n ecoa vihreää teetä joka on nam! Plus kiivi!

Eikä fiksu syöminen oo ainut syy mulle olla edes vähän ylpeä itsestäni! Aamulla ehdin nimittäin herätä ilman herätyskelloa ja normaalien aamutoimien lisäksi katsoa pari videota kehitysmaajuttuihin liittyen - sekä siivota huonetta, heittää ovenpielessä ihan liian pitkään nököttäneet roskat roskikseen, pestä meikkisiveltimet ja viedä pulloja kierrätykseen. Siis tehdä juttuja joiden tekeminen aina vaan venyy ja venyy.


Matkalla Södertörniin ehdin kyllä jo hetken tuntea että päiväni oli pilalla. Kurkkua kuristi ja silmiin kihosi kyyneleitä kiukusta ja voimattomuudesta ja mieleen tulvivista muistoista ja niiden aiheuttamasta ahdistuksesta. Syy selviää twiitistäni: "Finsk familj med 3 runt 10-åriga barn i t-banan. Nåt fastnar mellan dörrarna, mamman skriker hjälp, pappan ba 'ni jävla idioter' på finska."

Kun kuulin nuo perheen isän sanat, tuntui kuin joku olisi läpsäissyt mua kasvoille. Mieleen nousivat muistot kaikista niistä kerroista kun oma isäni haukkui niin minua kuin äitiäkin tyhmäksi, idiootiksi. Kun sain kuulla etten tiedä mistään mitään, en tajua mitään, että musta ei ikinä tule mitään. Onnekseni en ole kuullut vastaavaa isäni suusta aikoihin.

Mutta kun kuulin nuo sanat tuon tuntemattoman miehen suusta, sisälläni sekä kiehahti, että tunsin itseni tuskaisen voimattomaksi. Tiesin miltä perheen lapsista ja äidistä varmasti tuntui. Se nöyryytys kun isä haukkuu tyhmäksi julkisesti, ymmärsipä joku muu lähistöllä tai ei. Se isku itsetunnolle, kun saa kuulla jotain tuollaista omalta isältään. Miten voi koskaan oppia kelpuuttamaan itsensä jos saa jo lapsestä lähtien kuulla tuollaista henkilöltä jonka tulisi toimia tukena elämässä?

En edes halua kuvitella, millä tasolla itsetuntoni olisi nyt, jos olisin jäänyt lukion jälkeen asumaan vanhempieni lähistölle ja pitäisin aktiivisesti yhteyttä isääni. Vaikken yleensä herkästi tunne myötätuntoa ihmisiä, varsinkaan lapsia, kohtaan, nyt todellakin tunsin sitä tuota perhettä kohtaan. Olisin halunnut kertoa niille lapsille, että he eivät ole tyhmiä. Kaikki tekevät virheitä (kuten jättävät jotain metron ovien väliin), ja ne jotka eivät voi sitä tosiasiaa ymmärtää ja myöntää, ovat niitä typerimpiä. Olisin halunnut kertoa, että kyllä heistä vielä varmasti tulee jotain. Että he eivät saa miettiä itsemurhaa niiden ajatustenversojen vuoksi, joita heidän isänsä yrittää päihinsä istuttaa. Sillä joskus vielä tulee päivä, jolloin he pääsevät irti ja omilleen, ja vaikka räpyttely tuntuisikin toivottamalta, niin joskus he vielä liitelevät korkealla taivalla keveästi, voimakkaampina kuin monet muut. Ja että sitä päivää kannattaa odottaa, eikä missään nimessä pidä kerätä niitä isän ajatuksia ja sanoja sisälleen kasvamaan, vaan puhaltaa ne kauas pois tuulen mukaan, kuin voikukan siemenet. Että vaikka heidän isänsä ei heitä arvostaisi ja heistä välittäisi, ei se tarkoita ettei kukaan koskaan välittäisi tai arvostaisi. (Tän viimeisen jutun tajuamisessa mulla on kyllä vielä tekemistä itsellänikin, nimim. 23-vuotias ikisinkku joka ei koe olevansa tarpeeksi hyvä kellekään.)

Olisin myös halunnut kiljua perheen isälle, että eikö hän todella ymmärrä miten käyttäytyy perhettään kohtaan. Eikö hän todella tajua että ei noin kuulu puhua kellekään, ei varsinkaan ala-asteikäisille lapsilleen jotka sattuvat vahingossa tekemään jotain väärin. Lapsille jotka varmasti ottavat isänsä sanat todesta, hautaavat ne sanat syvälle sisälleen ja uskovat niihin vielä monen monta vuotta sen jälkeenkin kun ovat ne kuulleet. Että ne sanat nakertavat itsetuntoa kuin tappava sairaus. Miten aikuinen ihminen voi olla tajuamatta miten ____ tuollainen satuttaa?! Mitä se saa lapset ajattelemaan itsestään. Millaista suhtautumista se saa lapset odottamaan muilta ihmisiltä, kun oma isä suhtautuu noin.

Olin siis matkalla kehitysmaatutkimusta käsittelevälle tunnille. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, tunsin suunnatonta voimattomuutta kun mietin, miten monet lapset ja äidit ja kaiketi isätkin joutuvat kestämään tuollaista kohtelua sellaisessa "hyvinvointivaltiossa" kuin Suomi olevinaan on. Maailmassa on monia maita joissa ihmisiä elää köyhyydessä, nälässä, janossa, sotien keskellä. Ja sitten on kehittyneitä maita, joissa asiat ovat pintapuolisesti hyvin, joissa tuotetaan laadukasta teknologiaa ja koulutetaan lapsia maailman parhailla koulutusjärjestelmillä. Ja joissa vanhemmat tappavat lapsensa sisältäpäin.

Aina ajatellaan miten paljon kehitysmaita pitäisi avustaa. Ja silti kehittyneissäkin maissa voi olla, ja on, asioita niin pahasti pielessä. Voiko tässä tuntea olonsa muuksi kuin toivottomaksi? Tässä hullussa maailmassa..

Mutta voimattomuutta vastaan on vain taisteltava, ei saa antaa kaiken kaatua päälle ja ottaa koko maailman ongelmia harteilleen ja sydämelleen, kuten meille jo lukion kehitysmaakurssilla toitotettiin. Samaa sanoi luennoitsijamme tänään, ja tuntuu että mun todellakin pitäisi yrittää muistaa nuo viisaat sanat. (Ainiin, lisätään siihen "kehitysongelmien" ja psyykkisten ongelmien listaan vielä ilmastonmuutos ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja eläinten oikeudet, niin avot. Siinäpä pohtimista hetkeksi.)


Toinen päivän vähintäänkin mielenkiintoisista sosiaalisista kohtaamisista sattui Lidlissä kotimatkalla.. Tää kuullu kyllä sarjaan "en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa", ja lyhyesti ruotsiksi kiteytettynä menee kutakuinkin näin: "Jag handlade typ sallad, frukter och bröd. Mannen som hade varit i kön före mig packade sina grejer samtidigt som jag och kommenterade nåt om att jag ska väl inte festa ikväll, jag ba typ 'njäeh' elr annat lika entusiastiskt, och mannen ba 'du borde kanske köpa lite kött nästa gång ;)'." Tuolla hetkellä todella toivoin olevani sanavalmiimpi henkilö...

Oli siis yleisesti ottaen hyvä, aurinkoisen lämmin ja keväinen päivä, jona tunsin suurta iloa sen vuoksi että asun Ruotsissa ja että elämässäni on nykyään kaikki hyvin, ja toisaalta surkua ja voimattomuutta kun ajattelin miten paljon huonommin monilla muilla on asiat. 

Tuntuu itsekkäältä iloita omasta onnestaan kun itsellä on kaikki niin hyvin, mutta ei maailma silläkään parane, että pakottaisin asiani huonommaksi pelkästä myötätunnosta niitä huono-onnisempia kohtaan. Elämän paradoksi.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Daughter - Landfill

Sanoitukset on itse asiassa täydellisessä ristiriidassa fiilisteni kanssa (mikä tilanteen huomioon ottaen on melko ihmeellistä), mutta on vaan niin kaunis biisi :)

Josko nyt yhden ison kahvikupillisen jälkeen syventyisin suomen sanajärjestyksen ihmeelliseen maailmaan karkkipussillisen, omenakilollisen, kirjakasan ja hyvän musiikin voimin koulun ihanan rennossa tietokonesalissa..

perjantaina, joulukuuta 14, 2012

Etukäteisuudenvuodenlupaus

Saisko uudenvuodenlupauksen tehdä vähän etuajassa? Ehkä se sitten pitäisikin paremmin? Päätöksethän nimittäin pitää paremmin kun ne tekee tässä heti nyt, eikä "sitten parin viikon päästä kun on se oikea aika", joten kaipa sama koskisi myös lupauksia.

Olis nimittäin kiva jos lupaisin tehdä koulutehtävät ensi vuonna edes marras-joulukuussa sen verran ajallaan, että mun ei tarvitsisi puoltatoista viikkoa ennen joululoman alkua stressata neljän pienen, kahden keskikokoisen ja kahden ison koulutehtävän uhkaavan nopeasti lähestyvää palautuspäivää.

Tän vuoden osalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä, mutta luulen että moinen mahtipontinen lupauksenaie kaikkoaa mielestäni sen siliän tien kun saan viimeisen näistä tehtävistä nakattua Mondoon, joten olisi kätevää tehdä lupaus jo nyt..

Samalla kun rakastan narskuvaa linta, kirpakkaa pakkasta ja loistavia hankia joita täällä on riittävästi jopa meikäläisen makuun, odotan myös luonnon täyteläistä vihreyttä, auringon lämpöä ja niitä kesäpäiviä kun merestä heijastuu taivaan tumma sini. 
Ts. ensi kesänä en edes halua Islantiin! Ainakaan koko kesäksi. Ainakaan jos mun pitäisi just nyt päättää.

lauantaina, joulukuuta 01, 2012

Joulukuun ensimmäinen

Mikä ei-niin-loistava alku joulukuulle! Inlämningsuppgifteja, pettymys kun en saanutkaan yliopistourani rasittavimmasta ja vähiten kiinnostavasta kurssista vieläkään hyväksyttyä yhden inlämningsuppgiftin takia, koulun kahvilassa ei ollut ollenkaan jäljellä tavallista kahvia joten jouduin ottamaan teetä, aamulla jouduin hyssyttelemään koko ajan vuokraemännän eroahdistuksesta kärsivää koiraa enkä siis saanut syödä aamiaista rauhassa, illalla joudun toimimaan koiravahtina eli en voi mennä hölköttelemään.. What else?



np. Dillon - Tip tapping

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2011

"myöhäisiä" iltoja & lukemisyritystä

Hohhoi.

Ensinnäkin toivon että tänään pääsisin ajoissa nukkumaan. Perjantaina oli pakko katsoa Suomi - Venäjä, lauantaina Euroviisut ihan vain tavan vuoksi, sunnuntaina sitten luonnollisesti Suomi - Ruotsi (!! oon vieläkin niin ilonen ja ylpee voitosta!), maanantaina lähdin ihan extempore puolentoista tunnin varotusajalla bussilla Hesaan ja torille, tosin sieltä piti kyllä jo vähän ysin jälkeen lähteä pois valitettavasti, mutta kuitenkaan en silloinkaan nukkumaan ehtinyt ennen yhtätoista. Ja eilen kotiuduin Helsingistä kasin aikoihin ja sitten piti tietty datailla ja ihkutella ostoksia (kuten Calvin Kleinin One Summer 2011 -putelia ja sen sisältöä, namnam kaikin puolin) ja muuten häslätä, joten nukkumaan ehdin taaskin vasta joskus yhdentoista aikoihin.

Eihän tollasessa nukkumaanmenoajassa toki normaalisti olisi mitään, mutta kun herään yleensä viimeistään puoli kahdeksalta ihan automaattisesti ilman että varsinaisesti mihinkään heräisin, ja kun usein herään jo kuudelta vaikka yöunia olisi kertynyt vain se seitsemän tuntia joka on mulle liian vähän jos vähänkin pidempään jatkuu moisella rytmillä. Mutta maanantaina alkoi loma ja lomaan kuuluu ehdottomasti myöhään valvominen, joten pakko sitä on joskus yrittää. Ei tänään kuitenkaan.

Toisena sitten asia josta mun piti ihan vain pikaisesti tulla tänne valittamaan (joo, oon taas ihan valivali, sorry): lukumotivaation puute. Mulla on yliopiston ruotsinkieliset pääsykokeet ensi viikon perjantaina ja olen toisesta pääsykoekirjasta lukenut alle puolet. Ja toki kirjakin on ruotsiksi, joten lukutahti on se n. 10 sivua per tunti kun teen vain alleviivaukset. Toinen kirja onkin sitten pelkkää ruotsin kielioppia, eli hulluna muistettavia pikkujuttuja. Ja kun en ikinä muista ottaa tuota kielioppikirjaa mukaan esim. bussiin jossa sitä voisi ihan hyvin lukea ja harjoitella kun se jopa on näppärän kokoinen ja mahtuisi laukkuun mukaankin mukavasti. Toinen teos mulla on vain netistä tulostettuna sekavana paperikasana joten sitä en mielelläni lähde mihinkään bussiin lukemaan.

Mutta siis pääasiallinen ongelma on se että mulla on lukumotivaatio ihan hukassa! Oon kyllä etsiskellyt hullulla innolla työpaikkoja ulkomailta, tuloksetta, mutta Suomeen, edes unelmieni kaupunkiin Helsinkiin, opiskelemaan jääminen ei houkuta nyt, ei sitten yhtään. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä jos saisin jo nyt opiskelupaikan, voisin sitten ilmoittaa aloituksen lykkäyksestä vuodella, ja olla huoletta töissä (jos niitä siis löytyisi) aina ensi vuoden syksyyn asti, ei tarvitsisi lähteä ulkomailta tänne vaan pääsykokeiden takia sitten. Mutta edes tällaisella järkeilyllä en vain saa revittyä itseäni niskasta kiinni ja lukemaan, en edes silläkään että juuri nyt haluaisin asua Helsingissä enemmän kuin koskaan! Ulkomaat ja ihan toisenlaiset haaveet tälle vuodelle vaan pyörii mielessä surrurrurrur. Ja tietty jonkunlaisesta lukusuunnitelmastakin voisi olla hyötyä? Tai siis että miettisin vähän miten mun ois fiksuinta lukea, pitäiskö tehdä heti muistiinpanoja ymsyms.

Niin siis tämänhän piti vain olla ihan pikapikainen pikkuinen postaus tästä lukumotivaation puutteesta, ja sitten piti alkaa lukea hirmu ahkerasti nukkumatin saapumiseen asti, mutta ehdin minä ennen tätäkin jo siivota huoneeni, järjestää paperit kansioihin ja pistää pöydänkin uuteen järjestykseen. Ja ihan aluksi piti käydä ostamassa karkkia että sitten on kiva lukea, arvaapa vain olenko nyt tässä kirjoittaessani mussuttanut jo ainakin puolet niistä nameista? Että josko nyt riittäisi olevinaan pakollisten juttujen teko että voisi ihan oikeasti aloittaa sen lukemisen, vai löytyisköhän vielä jotain yhtäkkiä tosi oleelliselta tuntuvaa tekemistä, hmm..

tiistaina, joulukuuta 28, 2010

Tulevaisuuspohdintaa..

Osa meikäläistä kiinnostavista koulutusohjelmista joihin kenties voisi hakea (itselle muistiin lähinnä):

koe
24.5. Oulu
kirjallisuus (yo) Oulu: Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat. Otava, 2010.
Teoksen analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Alanko, Outi ja Käkelä-Puumala, Tiina (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä. SKS, 1. p. 2001, 2. p. 2003 tai 3. p. 2008. + Runon analyysissä käytetään apuna käsitteistöä, joka esitetään teoksessa Kainulainen, Siru; Kesonen, Kaisu ja Lummaa, Karoliina (toim.): Lentävä hevonen: välineitä runoanalyysiin. Vastapaino, 2007.

koe: 26.5.2011 Jyväskylä (tai Tampere)
journalistiikka (yliopisto) Jyväskylä: Risto Kunelius, Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin (WSOY 2003) + Janne Seppänen, Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa (Vastapaino 2001).

= SAMA =

koe 26.5.2011 Tampere
tiedotusoppi (yo) Tampere: Kunelius: Viestinnän vallassa. Johdatusta joukkoviestinnän kysymyksiin, WSOY 2003. Seppänen: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Vastapaino 2001.


koe 30.5.-1.6.2011 Tornio
monimediajournalismi (medianomi) Kemi-Tornio: työnäytekansio

koe
31.5. Oulu
saamelainen kulttuuri (yo) Oulu: Lehtola, Veli-Pekka: Saamelaiset - historia, yhteiskunta, taide. Inari: Kustannus-Puntsi, 1997

mahd. koe 9.–10.6.2011 Turku
journalismi (medianomi) Turku: etukäteistehtävä (ilmestyy 12.4., palautettava
29.4.)

koe 15.6. Vaasa
viestintätieteet (yo) Vaasa: julkaistaan pian


sosiaaliantropologia (yo) Tampere: Sosiaaliantropologiaan ei ole omaa pääsykokeiden kautta tapahtuvaa sisäänottoa, mutta pääaineoikeutta voi hakea vuosittain tapahtuvassa erillishaussa.

journalismi Pasila (alkaa tammi 2012): ei aineistoa, hakuaika 12.9.-7.10.2011, mahd. koe 8.11.2011

maanantaina, kesäkuuta 14, 2010

No juu päivää

Miksen voi pitää silmiäni irti Berliiniin liittyvistä asioista? Ainakaan nyt kun ei ole mitään mahdollisuuksia sinne päästä ainakaan, öö, vuosiin?

Haisen navetalta missä tahansa olenkin, thanks to sommarperiod. Mut eipähän oo päivät turhan rankkoja tällä viikolla (ollu ainakaan tähän asti)!

maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Monitunnisteinen

Duuf, tuli olo että onpas tämä blogi vähän kuollut.

Tänään kuitenkin teki suuresti mieli angstata kun tuli vaan syötyä niin törkeästi että vatsaan sattuu enkä liikkunutkaan edes kun ei muita jalkapallosta kiinnostuneita löytynyt koko asuntolan porukasta. En tosin ihmettele: kun kävelin Lyaniin ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi jalkapallon pelaajaksi, en muutaman sekunnin ajan edes päässyt eteenpäin kun tuuli niin kovaa. Lähettäkää mut huomenna pyöräilemään tai lenkille tai johonkin, jooko?!

Huomenna on myös ekat yrkesprovit ja uusi jakso alkaa sitten torstaina. En puhunut koko viikonloppuna kuin viisi sanaa, ennen kuin törmäsin puoli yhdentoista aikoihin, katsottuani BB:n Lyanissa pettyneenä talon asukkaiden tasoon, ihmiseen jonka kanssa puhuin ihanasti asiaa kummemmin ajattelematta ruotsiksi vähän pidemminkin. Juteltiin lähinnä kaneistamme kun hänelläkin on kaksi hermeliiniä, joista toinen on aivan järkyttävän kauniin värinen sinisoopeli!

Kaneista: Benita on vaihtamassa turkkiaan vaaleampaan, ah ihanuus, kohta se on taas hienon värinen! Bella on hankkinut vähän leukapussia ja molemmat matkustivat viime viikonloppua edeltävänä viikonloppuna yhteensä kuusi tuntia bussissa ja kymmenen tuntia junassa sekä odottelivat kanssani Helsingin rautatieasemalla ja Kampissa molemmissa parisen tuntia. Käytiin siis kotosalla ekaa kertaa koulun alkamisen jälkeen, seuraavan kerran taidetaankin reissata sitten jouluna. Oli kivaa matkustaa kanien kanssa kun ihmiset tulivat ihan eri tavalla jutustelemaan kuin yksin matkatessa :)

Täällä kun ihmiset ei juuri edes juttele meikäläisen kanssa, eniten puhun opettajien kanssa. Hassua kyllä, yhdellä meidän opettajalla ja mulla on saman verran ikäeroa kuin yhdellä kämppikselläni, eri suuntaan vain. En ihan tunne kuuluvani porukkaan suomenkielisenä parikymppisenä (ugh miten negatiiviselta ja ennen kaikkea liian aikuiselta tuo sana kuulostaa!) noin 16-vuotiaiden ruotsinkielisten keskellä.. Sellaisten jotka eivät ilmeisesti ole olevinaan ikinä kuulleet sanoja bioroskis ja sekaroskis tai omien jälkien siivoaminen. Mutta eipä tuo haittaa, jotenkin olen koko ajan suhtautunut tähän kaksivuotiseen amisaikaani niin että hankin täällä ammatin ja kasan kivoja kokemuksia, enkä niinkään kavereita. Ja tosi kivasti on tähän asti mennyt.

Niin ja olen siis Axxellissa Brusabyssä, en muista kirjoitinko asiasta joskus keväällä yhteishaun aikaan kun en oikein tiennyt haluanko Lappiin vai tänne saaristoon, mutta nyt kun olen täällä niin en kyllä ole montaakaan hetkeä katunut.

Mutta nyt teen Facebookissa yhden meemin loppuun ja toivon että tuo kuivausmasiina on sen loppumiseen mennessä kuivannut vastapestyt vaatteheni, sitten luen lisää A Long Way Gonea niin pitkään kuin jaksan ja alan nukkumaan, huomenna yritän suoriutua traktorilla ajamisesta ja muustakin mahdollisimman hyvin vaikken ole ajanut yli viikkoon, käyn lenkillä tai pyöräilemässä ja toivottavasti saisin tehtyä koneella ne n+52 virtuaalihommaa jotka pitäisi saada valmiiksi. Torstaihin mennessä haluan olla lukenut A Long Way Gonen ja tehnyt kaikki virtuaalijutut joista kännykkäni (siis äidiltäni "adoptoimani" kännykkä) muistuttaa päivästä toiseen kun en vain saa tehtyä niitä. Haluan stressata torstaihin asti niistä ja olla siitä eteenpäin onnellisen vapautunut jeejee.

On tämä bloggaaminen ihmeellistä, nyt ei enää niin kovasti ärsytäkään kuin tänne koneelle istahtaessani =) Ehkä saatte joskus vielä kuulla vuodatusta rasittavasta huonekaveristani tai vaikka mistä..

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

EMMMCC


EMMMCC: äikkä, ruotsi, mantsa, psyka, enkku, matikka!

Vau, ruotsiin ja mantsaan ja matikkaan oon ihan ylityytyväinen :D Verrattuna aikaan jonka käytin noihin aineisiin "panostamiseen".. Ruotsin kuuntelu ei tuntunut menevän hyvin ja aineen kirjoitin viimeisenä kirjoituspäivänä tavoitteenaani päästä mahdollisimman pian pois koetilanteesta.. Mantsan kokeessa unohdin mielettömästi asioita: Sahelin alueen riskeistä aavikoitumisen (nii-i, mikäköhän se suurin riski siellä mahtaakaan olla), arktisten ja antarktisten alueiden ihmisten toiminnasta aiheutuvista ongelmista kaikki jätesysteemit, ydinjätteen aiheuttamat ongelmat yms. Molemmista tehtävistä sain sitten kuitenkin 4 pistettä, että kai mie oon aika nätisti vakuuttanut lautakunnan satuilullani. Matikkaahan siis odotin hylätyksi - mitä muuta voi odottaa kun kaikista kolmannen vuoden kursseista on numerona 6, kurssien keskiarvona 7, en laskenut yhtään laskua lukuloman aikana enkä ehtinyt tehdä yhtä tehtävää silloin ylppäreissä (eli siis tein vain 9 tehtävää kun 10 saa tehdä).

Ja mikä ihmeellisintä, matikka oli pisteen päässä M:stä! Eikä oikeastaan edes harmita tuo yhden pisteen puuttuminen, C:kin on nimittäin jo aika hyvä saavutus itselleni :D Äikkä oli somasti tasan E:n rajalla, yksikin piste olisi puuttunut niin ei olisi arvosana syksystä noussut ja sitten olisi harmittanut.

Tässä vielä pisteet mitä sain mistäkin tehtävästä, kielien pisteitä en tosin laita kun en tajua niitä ja psykan pisteitä en muista kun sen syksyllä kirjoitin ja pisteet on.. jossain:
äikkä tekstitaito:
- mistä piirteistä tunnistaa että Punahilkka on satu?: 9 p.
- artikkelin retoriset keinot: 9 p.
- eduskuntakysymyksen argumentaatio: 12 p.
(eduskuntakysymysjutun tein niin tuskissani ja selitin ja kiertelin ja kaartelin selvästi vieläkin taitavammin kuin poliitikot, pistemäärän huomioiden :D)

äikkä esseekoe:
Mitä tilasto kertoo urheiluharrastusten suosiosta? Pohdi myös suosion syitä: 45/60 p.

maantieto:
- lämpötila- & sademäärätaulukko, a) laadi tilastotietojen pohjalta ilmastodiagrammi, b) missä maapallolla ilmastodiagrammi voi olla tällainen, c) kuvaile ilmaston piirteitä ja nimeä ilmastotyyppi, d) luonnehdi alueen kasvillisuutta: 4/6 p.
- millaista maataloutta harjoitetaan karttaan merkityillä alueilla, mitkä seikat ovat vaikuttaneet kyseisten tuotantomuotojen syntymiseen?: 5/6 p.
- kartat esittävät maankäytön muutosta suomalaisessa taajamassa, a) miten alueen maankäyttö on muuttunut runsaan 30 vuoden aikana, b) mitkä tekijät ovat vaikuttaneet muutokseen (kartassa luki että paikka on Uusikaupunki, vasta ihan tehtävän lopussa kuitenkin älysin yhdistää että telakkaa ei varmaan järven rannassa ole kuten vastauksessani aiemmin väitin :p): 4/6 p.
- Afrikan Sahelin alue ja sen riskit. Kuvaa riskejä & niiden syitä, pohdi miten riskejä voitaisiin estää ja niihin varautua kys. alueella (vinkki tuleville kirjoittajille: lukekaa tehtävänanto niin ei tarvitse jännätä muistiko Sahelin sijainnin oikein, tehtävänannon ensimmäinen sana olisi antanut varmistuksen että muistin ihan oikein...): 4/6 p.
- taulukoitu suurimpien luonnonkatastrofien aiheuttamat menetykset 2006. Miten menetykset ovat jakautuneet alueellisesti maapallolla + pohdi syitä: 3/6 p.
- millaisia ongelmia ihmisen toiminta on aiheuttanut maapallon arktisilla ja antarktisilla alueilla?: 4/9 p.

lyhyt matikka (maksimipistemäärä tekemissäni tehtävissä kaiketi kuusi):
- a) ratkaise yhtälö, b) ratkaise yhtälöryhmä, c) kumpi luvuista on suurempi, perustele vastauksesi likiarvoja käyttämättä (hih, c meni niiiiin metsään, ei ollut hajuakaan silloin miten sen olisi voinut laskea :p): 4 p.
- a) ratkaise yhtälö, b) laske lukujen mediaani ja keskiarvo (eli siis katso laskimesta), c) sievennä lauseke: 4 p.
- a) laskettelurinteen kaltevuuskulma & rinteen korkeusero kerrottu, laske rinteen pituus & kuinka pitkään hiihtohissillä kestää kulkea rinne ylös kun nopeus on 6 km/h, b) suora kulkee tiettyjen pisteiden kautta, kuinka suuren kulman suora muodostaa x-akselin positiivisen suunnan kanssa: 6 p.
- kumiputken ulkohalkaisija ja seinämän paksuus kerrottu, kuinka pitkä putken on oltava jotta putkeen mahtuisi 3,0 litraa vettä: 2 p. (miusta tää tuntu helpolta :'D)
- kerrottu kahden eri puhelinliittymän kuukausi- & puhelumaksut, määritä kk-laskun suuruus kummassakin tapauksessa lausekkeena, jossa muuttujana on puheaika minuutteina + millä puheajalla liittymien kk-laskut ovat yhtä suuret: 5 p.
- "Äänilähteen tuottamaan äänen intensiteetti (niin mikä?) on kääntäen verrannollinen äänilähteen etäisyyden neliöön. Festareilla Miisa istui aluksi 50 metrin päässä orkesterista mutta siirtyi sitten 15 metrin päähän orkesterista. Kuinka monta prosenttia kasvoi äänen intensiteetti?": 0 p. (herää kysymys miksi edes tein tuon ja alan vahvasti epäillä että unohdin ruksailla yli jotain konsepteja, tuo kysymyskin oli mulle jo kokeessa täysin hepreaa ja on vieläkin)
- pallo heitetään tietyllä hetkellä ja lentokorkeus metreinä saadaan tietystä lausekkeesta. Kuinka korkealla pallo käy & millä aikavälillä sen lentorata on laskeva?: 6 p.
- lomapaketin hinta koostui tietyistä kustannuksista. Toiset kustannukset laskivat 5% ja toiset nousivat 18%, muutoksen jälkeen paketin hinta oli sama kuin aiemminkin. Kuinka monta prosenttia matkakustannukset olivat lomapaketin hinnasta ennen muutosta?: 2 p. (miten mie oon menny laskemaan prosenttilaskun, oon aina ollu ihan pihalla niistä O.O)
- tililasku, korkoprosenttia yms. "Kuinka paljon tilillä on rahaa vuoden 2010 lopussa koron lisäyksen jälkeen? Muodosta ja sievennä lauseke joka antaa tilin saldon vuoden lopussa, kun talletus on tehty n kertaa. Minkä vuoden lopussa rahaa on vähintään 12000 euroa?": 0 p. (n:s asia joita en ole lukion matikasta koskaan oikein tajunnut, talousmatikan kurssi meni syksyllä psykan ylppäreihin lukiessa..)

Ja ylioppilas itte:

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Ylioppilaaksi


"Hei! Onneksi olkoon, lauantain lehdessä oli uudet ylioppilaat!"

Jeij, pääsin ruotsinkin siis läpi \o/ Alunperin en edes epäillyt ettenkö olisi päässyt, mutta äiti on ollut varsin epäilevällä kannalla ja pelännyt jo ettei olisikaan mitään syytä juhlia järjestää. Tarttui sitten se äidin epäilys minuunkin, jotenka nyt on kiva olla varma että saan sen lakin! Koska virallisia tuloksiahan en ole käynyt kysymässä enkä käykkään, mitä virkaa on ylioppilastodistuksella jos arvosanat tietää jo etukäteen?

Oon miettiny että arvosanat vois olla vaikka MMCCBI tai EMCCBA tjtn, matikka siis tuo viimeinen... ^__________~ Ja järjestys muuten ois äikkä - psyka - mantsa - enkku - ruotsi. Psykasta on jo syksyltä M (hih, pisteen yli M:n alarajan :D), samaten äikästä jonka kuitenkin uusin nyt keväällä.

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

No hihhih..

.. mut ei kyllä huomenna naurata kun pitäs vääntää käsitekartta jostain vitsin Descartesista perjantaiks. Varsinkin kun pitäs varmaan ettiä jotain tietoakin hepusta, mikä voisi aika loistavasti onnistua kirjaston kautta koukkaamalla. Mistä vetoa että jätän koko homman perjantaiaamuun?

Kiireessä tekeminen tosin sopii mulle. En oo ikinä aiemmin kirjottanu enkun ainetta aamupalan ja linttiin juoksemisen välillä (~45 min), mutten myöskään ollut ennen tuota kiireessä sutastua ainetta saanut niin "hyviä" pisteitä enkun aineesta! Myös enkun esitelmästä ja äikän jostain jutusta jotka sutaisin esittämis- / palauttamispäivän aamuna sain hyvät / kiitettävät arvostelut, toisin kuin monista sellaisista koulutöistä jotka olen tehnyt huolella. Hpmh.

Opittiin tänään bilsan tunneilla että norsuilla on sarvet!