Vuosi sitten tähän aikaan angstasin ja halusin nukkua vuodenvaihteen yli, olla kuulematta rakettien pauketta koska asiat eivät menneet niin kuin haaveilin, ja halusin unohtaa että vuosi edes vaihtuu koska en halunnut odottaa uudelta vuodelta mitään uutta. Muistan tuon riipivän elävästi.
Alkukeväästä mulla ei juuri ole havaintoja. Paitsi että olin ällöttävän ihastunut teini, tein viikonloppuisin ahkerasti kouluhommia kun omalla koneella ei ollut nettiä, aiemmin meidän koko student-porukan käsittänyt kaveriporukka alkoi rakoilla ja repeytyä, kävin Hesassa kesätyöhaastattelussa Saksan EURES-juttuihin ja käväisin kaksissa näyttelyissä kanini Bellan kanssa.
Vika koulujakso oli kuitenkin kiva kun oltiin vaan studenttien kesken yhtenä ryhmänä ja tehtiin päivittäin hommia eläintalossa, treenattiin koirien kanssa erottelua ja päästiin katsomaan open noutajatreenejä ja koirien käyttöönottotarkastusjuttuja sekä koirien luovutusleirille yhdeksi päiväksi. Se oli kaiketi toukokuun loppua kun aloin oksennella tahallisesti, "ahmimisen" jälkeen. Ahmiminen lainausmerkeissä koska se saattoi tarkoittaa vain pientä karkkipussia silloin. Suorastaan hypin ilosta kun paria päivää ennen koulun loppua & sommarperiodin alkua sain muuttaa pois ahdistavan kämppikseni luota ja asuin muutamia päiviä ihan yksin ykkös-asuntolassa.
Sommarperiod kesti koko kesäkuun ja sisälsi myös Varsinais-Suomen Karjakerhon junior handler -leirin jolloin huomasin miten törkeitä mun luokkakaverit oikeasti osaa olla - niin tuntemattomia kuin meikäläistäkin kohtaan. Tykkäännyin navettapäivystykseen, sen aikaan oli rentoa. Juhannus meni eläinten ulkohäkkiä rakentaessa ja illalla valokuvatessa, kai katsoin myös telkkaria tai luin. Ei siis mitään normaalista poikkeavaa. Alun ärsytyksen ja mälsätyksen jälkeen nautin kuitenkin. Joskus kesäkuussa ajauduin riitoihin yhden luokkalaiseni kanssa väärinkäsityksen takia, onneksi en ennenkään juuri hänen kanssaan ollut tullut niin hyvin toimeen kuin muiden. Ei minun tyyppiseni ihminen, ei varsinkaan koska ei ole vieläkään antanut / pyytänyt anteeksi järjestämäänsä kohtausta.
En halunnut tulla kotiin heinäkuussa vaan olisin mieluusti ollut koko kesän Brusassa, mutta lössin kuitenkin täällä koko heinäkuun ja puolikkaan elokuusta. Ärsyynnyin normaaliin tapaani moniin asioihin, alun jälkeen elin minimikaloreilla ja liikuin hulluna, nautin nälän tunteesta, katsoin Serranon Perhettä dvd:iltä. Jostain syystä kun muistelen tätä kesää niin mielessäni välähtää pinkki toppi jonka ostin Tukholmasta pikaiselta risteily-mättöreissultamme, vaikken käyttänyt kys. vaatekappaletta koko kesän aikana. Vietin paljon aikaa myös takapihan nurmikolla bikineissä löhöten ja erityisesti englanninkielisiä Muumeja sekä Elämä käyttöohjetta lukien ja Kuoringan alueen pyöräteillä rullaluistellen. Revin nauloja vanhan talon laudoista noin tunnin päivässä lähes joka arkipäivä. Kesä oli kuuma (lämpöennätys 37,2 mitattiin parin kilometrin päässä kotoamme) ja aurinkoinen, nnnautin kerrankin! Sininen taivas ja tuoksuva, vihreä ruoho ♥ Löysin myös weheartit:n, mikä ei välttämättä ollut hyvä juttu.. Lisäksi löysin mailikaverin Israelista, ja se oli todella hyvä juttu! Kesällä mailailimme oikeastaan päivittäin, se oli ihanaa. Kesä oli joiltain osin ihan täydellinen, toisaalta taas ei.
Syksyllä olin hirmuisen innoissani koululle paluusta, siellä pääsin asumaan hienompaan kämppään kuin keväällä ja mulla oli uusi kämppiskin, jonka kanssa viihdyin paljon paremmin kuin ykkösvuoden kämppiksen. Kaneja en valitettavasti saanut ottaa mukaan. Ensimmäinen jakso osoittautui odotusteni vastaisesti tuskaisaksi, koska tein projektia opettajien päätöksen vuoksi juuri sen studentin kanssa jonka kanssa olin riidoissa kesäkuun episodin takia. Elo-syyskuussa olin ahdistuneempi kuin koko vuonna niin tuon pariprojektin kuin edessä häämöttävien harjottelujen ja slutarbetinkin vuoksi. Ahmin ja ennen kaikkea oksentelin enemmän kuin ikinä siihen asti. Varsinkin koska meidän projekti oli keksien leivontaa, ja ne keksit säilytettiin mun huoneessa..
Tuon jakson jälkeen elämä helpotti, pääsin harjoitteluun Turkuun siihen eläinkauppaan johon halusinkin! Vaikka useimmiten en ois millään jaksanu lähteä sinne aamuisin, lähdin yleensä kuitenkin pois hymy korvissa. Paitsi kahden ekan viikon aikana jolloin paikalla oli toinen harjoittelija joka mollasi ja haukkui paikkaa mulle minkä ehti. Mutta mä tykkäsin ja jopa nautin siellä olemisesta, arkipäivisin kaupalla ollessani olin koko ajan onnellisempi kuin varmaan koko vuonna missään vaiheessa. Se paikka alkoi tuntua turhankin kotoisalta :D Miinuksena vaan se että ostelin Turusta hulluna kaikkea, niin tavaraa kuin ennen kaikkea ruokaakin jota sitten oksentelin urakalla, ja menetin siinä rahani silleen hupsistakeikkaa..
Koulun kolmannen jakson eka puolikas meni ihan hirmuisella vauhdilla. Ehdin kuitenkin kyllästyä luokkalaisiimme, ja erityisesti siihen jonka kanssa vietin eniten aikaa koska puheenaiheet olivat aina ne samat. Mielessä siinteli jo joululoma, joka alkoi kuitenkin lähestyessään ahdistaa. Ja slutarbetea olisi pitänyt tehdä, mutta... Sekin ah-dis-ti, ja ahdistaa edelleen. Kouluahdistuksen lisäksi päässä pyörivät eräs poika (sama kuin vuosi sittenkin...), kalorit ja pakkomielteinen liikunta sekä tietyt ruoat viikonloppuisin. En ollut onnellinen, en masentunut, en tuntenut mitään muuta kuin sitä jatkuvaa ainaisahdistusta lopputyöstä, elin päivä kerrallaan porskuttaen viikkojen läpi.
Lomalle tulin siis kotiin, ja olen saapumisestani eli 22.12. lähtien vetänyt mahan joka ikinen päivä täyteen herkkuja, mutten ole oksentanut kertaakaan. En vain ole kehdannut, vaikka mahalle kertynyt röllykkä ottaakin päähän. Muttei ehkä suorastaan ahdista. En vain ole jaksanut ahdistua syömisistäni, mikä on varsin ihmeellistä. Jouluaatto oli pitkästä aikaa ihana ja kiva kynttilöineen ja pakkasineen kun pelasin äidin ja veljen kanssa uutta lautapeliäkin, ja tietysti kun pitkästä aikaa katsoin Joulupukki ja noitarumpu -piirretyn joka on oikeastaan must jouluisin. Tietysti jotkut asiat kotona ovat ärsyttäneet, erityisesti vapauden ja itsenäisyyden puute, mutta olen välttynyt iskän kanssa raivoamiselta yms. Olen liikkunut jonkun verran ja silleen..
Vuosi vaihtuu osaltani toivottavasti Voicea radiosta kuunnellen, uutta harmaata kynsilakkaa kynsissä, ehkä sähköpostia israelilaiselle kaverille kirjoittaessa tai jotain muuta kivaa tehden. Hiukset värjättiin juuri vaaleammiksi, mutta ovat vielä niin märät ettei väristä voi sanoa mitään. Vuoden viimeiseksi päiväksi tämä on muutenkin ollut harvinaisen kiva: aamupäivällä löysin dvd:n jossa on Brusan kesäkuun kuvat joiden katoamisesta juuri viime postauksessa valitin ja kävin Pyryn kanssa lenkillä. Iltapäivällä kävin kaupungissa shoppailemassa pari tuntia, mukaan tarttui ihana ketjukaulakoru Anttilasta, Onlyn "sotilasnapillinen" neuletakki, Piecesin musta miniolkalaukku joka toimii vaikka pelkkänä lompakkona, Piecesin harmaa simppeli, hitusen armeijatyylinen rutkulaolkalaukku ja meikkipussi, joka tosin olisi saanut jäädä ostamatta. Mutta what's done is done, ja oikeasti oon tarvinnu meikkipussia jo pitkään.
Niin, toivotaan parempaa uutta vuotta kaikille. Oikeastaan toisaalta odotan tulevalta vuodelta jotain erityistä, toisaalta yritän suhtautua siihen niin että tuskinpa mikään muuttuu kuitenkaan, etten sitten vaan pettyisi kun mikään tuskin muuttuu. Paitsi että mulla on kahden kuukauden harjottelu Kyproksella ja lopetan, jos vaan saan lopputyön tehtyä ja esitettyä, nykyisen kouluni 1.6. Tulevaisuus sen jälkeen: no idea.
Ensi vuodelta toivoisin että itse muuttuisin: sosiaalisemmaksi ja laihemmaksi + syömisiltäni terveemmäksi ja vähemmän masentuneeksi ja valittavaksi, enemmän toimeliaaksi! Ja olisipa pitkä, kuuma kesä ♥ Enkä mä panisi pahakseni vaikka olisi joku jota halata kun siltä tuntuisi ja uusia kavereita joiden seurassa oikeasti viihtyisin ja jotka ymmärtäisivät mua. Ja jos se tili ei vuoden päästä olisi periaatteessakaan miinuksella niin kiva ois. Olisi helpottavaa vihdoin päästä yli "vanhoista" ihmisistä ja eläimistä ja jatkaa jo eteenpäin. Että tällainen vastaava postaus olisi paljon positiivisempi ja varsinkin että vuoden päästä tähän aikaan en edes olisi koneen ääressä kirjoittamassa tällaista postausta.
Ja tämäkö ei sitten ole masentavaa tekstiä, hä? :D Kuitenkin oon hämmentynyt miten neutraalit fiilikset mulla nyt on, ihan kaiken suhteen. Uskon että kaikki kyllä järjestyy kun järjestymisen aika on.
np. B.o.B - Airplanes
juomana Coca Cola Light
juomana Coca Cola Light
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti